Kihlapäivä

Huii, tällä viikolla meillä oli kihlojen vuosipäivä. Ihan todella hurjaa ajatella, että kokonainen vuosi on jo vierähtänyt siitä, kun sulhanen polvistui ja mullisti maailmani. Eihän kihlautuminen ja naimisiinmeno kovin ihmeellisesti muuta arkeamme, mutta toisaalta onhan se myös iso juttu. Yhdessä olemme olleet vuosia ja tänä kesänä voimme sitäkin juhlistaa vähän enemmän, kun tulee pyöreitä täyteen. Jos minulta kysytään, aina on hyvä syy juhlaan. Mutta ennen kaikkea, mitä tämä kihlautuminen meille sitten merkitsee?

Ajatellaan samalla tavalla kihlautumisen olevan lupaus siitä, että yhdessä ollaan ja eteenpäin mennään. Vaikka tosiaan ollaan seurusteltu pitkään, jotenkin tämä oli vielä selkeämpi askel kohti yhteistä tulevaisuutta. Aluksi sitä ajatteli, ettei varmaan tunnu edes oikein missään, mutta kihlautumisen ja sormusten hankinnan jälkeen oltiin muutama kuukausi omassa vaaleanpunaisessa kuplassamme. Ihan kuin alkuhuuma olisi iskenyt uudestaan. Se oli kyllä hassua, mutta oikein kiva yllätys. Nyt arki on tasaantunut jälleen. Tai voiko arkikaan olla enää niin tasaista, kun välillä saan oikein kunnon hääsuunnitteluhepuleita ja isken ideoita ilmoille oikealta ja vasemmalta. Sulhanenkin on välillä huokaillut, että onko se nyt sitten tämmöistä hössötystä häihin asti. Ei sentään. Välillä saan ideoita yötä myöten tai herään aamulla ja ensimmäisenä mielessä on jokin ratkaisu milloin mihinkin hääpulmaan. Mutta on myös aikoja, että ajatuksiin mahtuu muutakin. Minun kanssani voi myös jutella muustakin ja välillä vähän häkellynkin, jos joku kysyy jotain häistä. 

Kihlapäivä osui keskelle arkea, mutta järjestin silti vähän jotain extraa. Haimme sushia kotiin ja skumppakin oli ollut jo hyvän aikaa viilentymässä. Minulla on tällä viikolla erikoisruokavalio, joka onneksi ei ollut vielä niin tiukka, että muutamat sushit ja skumpat sallittiin. Päivän ajan olin sormet ristissä, että muistaakohan sulhanen ostaa kukkia. Tykkään kukista todella paljon ja niitä meiltä löytyy kotoa juuri niin paljon, kun jaksan kaupasta vain kantaa. Heitin sulhaselle kuitenkin kihlapäivän aamuna, että kai tiedät, mitä tämä päivä tarkoittaa. Ja kyllähän hän tiesi, kun näin ihanan ja täysin minunvärisen kimpun kanssa kotiutui. 

Saimme vuosi sitten kihlalahjaksi skumppalasit, joihin on kaiverrettu sormukset, nimemme ja kihlapäivä. Paketin aukaistua toisesta lasista paljastui pieni valuvirhe. Pelkäsin silti, että käytössä toinen lasi voi hajota herkemmin. Saimme hyvityksenä toiset samanlaiset lasit eli voimme nyt näillä kilistellä kotona ja toinen pari laseja jää odottamaan hääpäivää. Mielestäni kaiverretut lasit oli tosi kiva lahjaidea. Saisikohan laseihin vielä jälkikäteen kaiverrettua hääpäivämääränkin.