25. syyskuuta 2020

Kihlakuvaus ja vinkit hääkuviin

Kaupallinen yhteistyö: valokuvaaja Tuomas Mikkolainen

Varasimme hääkuvaajamme aivan viime vuoden lopulla. Hääkuvausvaraukseen sisältyi kihlakuvaus, jonka saimme toteutettua syyskuun alussa. Kuvaus oli siis hyvin lähellä ensi vuoden hääpäivämme aikaa ja näin ollen varsinkin illan kuvaushetki voi olla aika samanoloinen. Olimme pukeutuneet kesäisesti ja onneksi kuvia ottaessa tuli myös liikuttua, koska lyhythihaisessa mekossa oli siinä rajoilla, onko liian viileää vai ei. Itse kuvaukseen keskittyessä viileyttä ei huomannut. Hyvä syy kuitenkin painautua entistä enemmän toista vasten.  

Kuvasimme ilta-auringossa, juuri ennen auringon painumista puiden taa. Hääpäivän illalle kannattaakin varata aikaa kuvaukselle vielä auringonlaskun aikoihin. Nyt kuvauksessa tuli pikkaisen kiireen tuntua alussa, kun aurinko olikin laskenut oletettua enemmän. Onneksi taitava kuvaajamme sai ikuistettua kuultavaa valoa kuviin nopeastikin. Tuomas Mikkolaisella on kokemusta eripituisista häiden potrettikuvauksista. Kuvauksen pituudesta ja sisällöstä kannattaakin jutella hääkuvaajan kanssa etukäteen, koska kymmenessäkin minuutissa saa otettua kuvia. Hän suositteleekin varaamaan potreteille 45 minuutista pariin tuntiin, jotta kuvauksen voi tehdä kiireettömästi. 

Mikkolainen muistuttaa, että riittävän ajan varaaminen auttaa nauttimaan hetkestä. Aikataulumuutoksia voi tulla päivän aikana, vaikka kuinka olisi suunnitellut ja varautunut ennalta. Jännitystä ja stressiäkin voi helpottaa kuvaustilanteissa juurikin riittävästi aikaa varaamalla, valokuvaajan ohjauksella ja avoimella kommunikaatiolla. Kuvaaja voi myös näyttää kamerasta juuri heistä otettuja kuvia, jos tämäkin saisi kuvattavat rentoutumaan. 

Kuva: Tuomas Mikkolainen
Emme ole olleet aiemmin kuvattavana. Yhteiskuvia meistä on joistain juhlista otettuna, mutta yleensä samassa asennossa samalla hymyllä. Nyt olikin jännää, että kokonaisen tunnin ajan olimme päätähtinä. Kihlakuvaus oli ehdottomasti hyvää harjoitusta meille ja kiva tutustua hääkuvaajaan jo ennalta. Molempia mietitytti, miten olla kuvattavana. Mikkolainen ohjasi meitä kuvauksen aikana ja se oli kyllä tarpeen. Arkena olemme paljonkin lähekkäin, halaamme ja hipsuttelemme. Hääkuvia varten kihlakuvaus oli hyvää harjoitusta myös siihen, miten olla kameran edessä ja kuitenkin unohtaa olevansa kuvattavana. Keskittyä vain toiseen eikä siihen, miltä näyttää. 

Hyvänä vinkkinä onkin, että hymyilee kuvissa, jos hymyilyttää. Nauraa, jos naurattaa. Antaa tunteiden näkyä. Yrittää pitää silmät auki ja valokuvaaja kyllä pyytää, jos otetaan kuvia silmät kiinni. Siinäkin oli muuten jännä fiilis, olla kuvissa tarkoituksella silmät kiinni. Rentoutua ja rauhoittua paikalleen. 

Kuva: Tuomas Mikkolainen
Kuten kuvissa näkyy, sulhanen oli valkoisessa kauluspaidassa ja minä tummassa mekossa. Hääkuvissa asetelma onkin värien puolesta toisinpäin. Valmiit kuvat saatuamme sulhasen huomio kiinnittyi juuri tuohon valkoiseen paitaa, joka hänen mielestään näytti vähän hölmöltä yksinään. Olen hänelle puhunut liivistä useampaan otteeseen ja viimeistään nyt hänkin ymmärsi, mitä olen tarkoittanut. Puvuntakki päällä ei välttämättä jaksa eikä varsinkaan kesällä halua olla koko iltaa, joten liivin kanssa sulhasen asussa olisi vielä sitä jotain. Tottakai kaulassa olisi vielä rusetti tai solmuke, mutta valkoinen paita on valkoinen paita myös kuvissa.

Olen miettinyt hääkampausta ja viimeistään nyt kuvien myötä päättänyt, että kyllä se nuttura on oikea ratkaisu. Kuvattaessa ei tarvitse miettiä, missä tukka hulmuaa, kun nuttura on paikoillaan ja näyttää aina hyvältä. Kasvoja kehystämään voisi jättää muutamia suortuvia. Sulhanen kävi parturissa viikkoa ennen kihlakuvausta ja onkin ihan hyvä, että leikkausjälki on hieman tasaantunut. Hän pitää siististä, lyhyestä mallista. Kuitenkin takaapäin kuvattuna on hyvä, että hiukset ovat leikkuun jäljiltä hieman kasvaneet.

Kuva: Tuomas Mikkolainen. Rajattu postausta varten.
Olen kertonut aiemmin hääkuvaajamme valinnasta, johon pääset palaamaan täältä. Olen seurannut Tuomas Mikkolaisen Instagramia @napparitm ja näiden kuvien lisäksi katsonut portfoliota useamman kerran täältä. Muutenkin suosittelen hääkuvaajaa valitessa katsomaan kuvaajan aiempia kuvia ja valitsemaan sellaisen kuvaajan, jonka kuvat miellyttävät. Kuvista saa myös inspiraatiota, miten kuvissa voisi olla ja ai että, jos meistäkin saisi tällaisen kuvan. Olen samaa mieltä hääkuvaajamme kanssa siitä, että jos haluaa laadukkaita ja ammattitaidolla otettuja valokuvia, joihin on saatu ikuistettua päivän tunnelma ja tärkeät hetket, kannattaa ehdottomasti valita itselleen valokuvaaja, jota täyttää nämä kriteerit.

Tuomas Mikkolainen on aloittanut kuvaamisen nelisen vuotta sitten ja vuodesta 2017 lähtien kuvannut häitä koko ajan enenevissä määrin, ikuistaen iloa, naurua ja rakkautta. "Häät ovat valokuvauksellisesti todella monipuolisia. Häissä yhdistyy huolitellummat ja suunnitelmallisemmat potretit sekä dokumentaarinen tapahtumakuvaus. Häiden kuvauksessa parasta onkin juuri ilmapiiri, tunteet ja ihmiset. Siinä on jotain todella etuoikeutettua päästä osaksi yhtä ihmisten tärkeintä päivää ja saada yhden päivän ajan olla osa sitä", toteaa Mikkolainen.

Kuva: Tuomas Mikkolainen
Tuomas Mikkolainen muistuttaa, että valokuvaaja on tekemässä työtään ja vastuussa päivän ikuistamisesta, joten enimmät kuvailut kannattaa vieraiden osalta jättää myöhemmälle. Toki puhelimella voivat vieraatkin ottaa kuvia sopivan hetken tullen, mutta niin, että kuvaajalle jää myös tilaa tärkeimpien hetkien kuvaamiseen. Kuvaajan ollessa häissä paikalla, olisi hyvä, että on avointa kommunikaatiota ja omat ajatukset ja toiveet tuodaan kuvaajalle ääneen ilmi. Valokuvaajalta saattaa unohtua jokin kuvauspalaverissa esitetty toive. Siksi onkin hyvä, että toiveita tuodaan ääneen esille. Olen myös lukenut eri hääblogeista, että kuvattavista ihmisistä ja yksityiskohdista voi tehdä kuvaajalle listan, jolloin suuremmalla todennäköisyydellä kuvia tulee otettua kaikesta haluamastaan. 

Kuva: Tuomas Mikkolainen. Rajattu postausta varten.
Hääkuvaajan vinkkinä hääparille ja häävieraille onkin, että nauttii päivästä ja keskittyy olemaan hetkessä. 

21. syyskuuta 2020

11kk häihin

Niin pitkään erilaisia hääblogeja seuranneena en voi käsittää, että nyt omakin hääblogi alkaa sisältää myös näitä kuukausittaisia koonteja ja mitä hoidetaan missäkin vaiheessa, kun hääpäivä lähestyy vääjäämättä. Kuukausi on mennyt makustellessa ajatusta, että nyt ei tarvitse enää edes peitellä hääsuunnittelua. Muidenkin on ollut helpompi hahmottaa, että häät ovat ihan oikeasti tulossa vuoden päästä. 

Edelleen olemme saaneet kommentteja, että olettepa ajoissa liikenteessä joidenkin asioiden kohdalla ja varauksia tehdessä. Mutta pysyypähän tämä rento tekeminen, kun saamme tehdä omaan tahtiin ja välillä unohtaa koko suunnittelun. Nyt huomaan kylläkin itsestäni, että häät pomppaavat ajatuksiin päivittäin milloin mistäkin asiasta ja yritän edelleen sensuroida puheitani, etteivät kaikki aiheet kääntyisi aina häihin. Tulee muuten pitkä vuosi kanssani. Mutta on myös ihanaa, että vieläkin häiden suunnittelu tuntuu näin hyvältä.

Jälleen asetelmakokeiluja kotona. Löytyi niin ihana violetin sävy neilikoihin.

Tällä hetkellä työn alla on häiden kukkien ja varsinkin hääkimpun suunnittelu. Minulla kävi ihan mieletön tuuri ja voitin hääkimpun toukokuun Häämessut netissä -virtuaalitapahtumassa. Sen jälkeen aloimme suunnitella unelmien hääkimppuani Penttala Floralin Minna Penttalan kanssa. 

Kukkien suunnittelu on tuonut ihan mielettömästi iloa. Pidän kukista niin valtavan paljon, etten voi vieläkään käsittää, että nyt saan näyttävän hääkimpun juuri niillä kukilla kuin haluan, sesonki tietenkin huomioiden. Suunnittelemme samalla hääseurueen kukat, koska helpointa on tilata kukat samasta paikkaa ja näin ne pysyvät yhteneväisinä. Tätäkin suunnittelua on tehty ajan kanssa ja se on ihan hyvä. Olen kerennyt pohtimaan värejä ja kukkavalintoja rauhassa sekä seuraamaan luontoa, mitä kukkii milloinkin.

Luonnonkukkakokeilut jatkuu.

Työn alla ovat myös Save the Date -kutsut. Niin moni asia vaikuttaa jo ensi kesään, että tekisi mieli laittaa viestiä heti. Onneksi pitkän matkan päästä tulevilla vierailla on jo hääpäivä tiedossa, vaikka Save the Date -kutsut ovat vieläkin ajatuksen tasolla. Toteutukseen on muutamiakin ideoita. Tarkoituksena on laittaa häiden päivämäärätieto matkaan vielä tämän vuoden puolella. Toisaalta on mietityttänyt myös se, että onko koko Save the Date -kutsuille enää mitään tarvetta, kun suurimman osan kanssa hääpäivä ja paikka ovat tulleet puheeksi. 

Jos taas Save the Date -kutsuun laittaisi jo kaupungin ja hääpaikan tiedot, se veisi idean varsinaiselta kutsulta. Eli vielä punnitaan laitetaanko Save the Dateja ollenkaan vai suoraan varsinainen kutsu jo hyvissä ajoin. Mutta sitten mukaan tulee taas korona. Mitä jos kutsujen painamisen jälkeen joutuu vielä muuttamaan suunnitelmia ja lähettämään jälleen uudet kutsut. Kuten huomaat, jos-ajattelu voi vaan jatkua ja jatkua, jos sille antaa vallan. 

Tärkeimpänä olisi nyt kuitenkin edes suunnitella ne kutsut. Ja samalla suunnitella häiden muutkin paperituottet. Yritän ainakin vielä suunnitella ne kaikki itse ja tilaamme valmiiksi painettuina. Toisaalta olisi niin helppo vaan laittaa valmiista mallista tilaus ja tiedot eteenpäin. En ole mikään diy-morsian, mutta juurikin paperituotteissa houkuttaa edes kokeilla tehdä ensin itse ja suunnitella koneella. Kun asialla ei ole vielä palava kiire, tuntuu, että sitä voi pyöritellä ja jossitella loputtomiin ennen päätöstä.

Kukkaniitty löytyi sattumalta kotiinpäin ajellessa ja pitihän sitä pysähtyä, jälleen tieteelllisiä kokeita varten.

Kutsujen suunnittelua ja varsinkin Save the Date:jen lähetystä varten vieraslista pitäisi lyödä lukkoon. Vieläkin olen pallotellut listan sisältöä. Mutta listaa katsoessa tuntuu molemmista siltä, että siellä on kaikki, joiden haluammekin olevan. Ja heitä on vaan niin paljon, tärkeitä ihmisiä elämässämme. Lasten osalta joudumme rajaamaan osallistumista. Aikuisia on jo paljon, lähemmäksi sata henkeä. Jos tähän päälle olisi tulossa vielä kaikkien vieraiden aivan kaikki lapsetkin, saisimme vuokrata toisen juhlapaikan tai pystyttää pihalle useammankin teltan. Myös tämä vieraiden rajaaminen on jarruttanut kutsujen suunnittelua. Kun ei millään pysty kutsumaan ihan kaikkia.

Kaasosiskon sanoin; luonnossa luomuna.

Häiden soittolista on myös työn alla. Vaikka meillä on bändi, kokoan myös Spotify-soittolistoja. Bändin jälkeiseen bilelistaan olen poiminut biisejä aina hyvien osuessa kohdalle. Kuuntelimme listaa sulhasen kanssa ja häneltä tuli hyviä lisäyksiä. Ja lisää tulee varmasti vielä tässä vuoden aikana. Suunnitelmissa on tehdä lista myös ruokailun ajaksi taustalle ja mahdollisesti koko päiväksi taustalle. Tämä ei ole mitenkään välttämätön, mutta onpahan ainakin varalla. 

Mietinnässä on myös, tuleeko vessoihin musiikkia. Olemme olleet häissä, jossa musiikilla oli huomioitu myös wc-tilat kuin baarissa konsanaa. Ja myös häissä, joissa vessassakäynti onnistui ilman musiikkiakin. Kiva idea toteutettavaksi, mutta ei kuitenkaan prioriteeteissa ensimmäisenä. Eikä poisjääntiä edes huomaa. 

Hääpukusovitukset jatkuvat edelleen.

Patistan sulhasta yhä tietyin väliajoin pyytämään bestmaninsa, koska se kohta ammottaa edelleen tyhjyyttään. Niin mieluusti suunnittelisin jo hääporukan yhteistä iltaa. Tai ylipäänsä tietäisi, ketä kaikkia meillä on apuna ja tukena. Onneksi olen viimeisimpiin hääpukusovituksiin saanut kaasosiskoni mukaan. Suunnitteilla on myös kaasoviikonloppu, joka toivottavasti toteutuu parin kuukauden päästä. Yhdessä kaikki suunnittelu ja fiilistely on vielä kivempaa.

18. syyskuuta 2020

Vuosi häihin treffipäivä

Elokuussa vietimme vuosi häihin päivää. Sulhanen oli tehnyt suunnitelmia, joita ei halunnut paljastaa minulle ennen aikojaan. Ohjeiksi hän antoi pakata uikkarit, pyyhkeen ja kesämekon. Olin aika varma, että vietämme elokuisen lämpimän kesäpäivän ainakin osittain rannalla, joten pakkasin mukaan myös vilttiä ja hellehatun. Kuinka väärässä olinkaan.

Kävimme sushibuffetissa syömässä ja sen jälkeen olin aivan satavarma, että nyt on aika siirtyä rannalle. Ajoimmekin parkkihalliin ja sulhanen kertoi, että uikkareille olisi käyttöä. Olimme Tampereen keskustan liepeillä, Lapinniemessä Holiday Club Tampereen kylpylässä. Eipä tullut rantakassille käyttöä. Pelkkä allasosastolla käväisy ei kuitenkaan ollut suunnitelmissa, vaan sisäänkirjautuessa hotelliin kuulin lisää yllätyksiä. Sulhaselle oltiin soitettu hotellilta aiemmin ja varmistettu saapuminen sekä halutaanko korottaa huonetta. Majoituimmekin saunalliseen sviittiin omalla parvekkeella. En ole koskaan yöpynyt sviitissä. Menin tästä yllätyksestä niin shokkiin, että sain hieman keräillä itseäni. 

Viimeisiä kesäpäiviä ja järvi täynnä menijöitä, noita pieniä pisteitä.

Pelkästään sviitti itsessään ei aiheuttanut näin voimakasta reaktiota. Ehkä se, että useamman päivän olin varpaillani. Mitä tapahtuu, milloin tapahtuu, missä tapahtuu. Mutta myöskin se, että minua arvellutti ihan vietävästi olla kylpylähotellissa. Onko se turvallista? Paljon ihmisiä. Onko turvallista mennä uimaan? Lukittaudunko huoneeseen ja odotan aamua? Sulhanen sai minut rauhoittumaan. Virus ei leviä veden mukana, joten kylpylän allasosastollekin voi mennä. Mutta ne kaikki pinnat, joihin kosketaan ja eri-ikäiset ihmiset samassa tilassa sisällä. Kylpylähotelli oli kaikkea sitä, mikä sai sisäiset hoitajan hälytyskellot soimaan. 

Mutta pääsin siitä yli. Ja loppupäivä menikin oikein kivasti. Tämä oli myös hyvä muistutus, että minun täytyy opetella tulemaan yllätetyksi ja nauttimaan siitäkin. En voi aina olla aina ohjaksissa ja vastata kaikesta. Ihan hyvä harjoitus myös tulevia polttareita ajatellen, koska silloin päivä on enemmän ja vähemmän täynnä yllätyksiä. Ja olisi silti kiva, etten vetäydy johonkin nurkkaan tärisemään. Mutta selvästi minulle on tarpeeksi extremeä vain sopeutua tietämättömyyteen. 

Sviittimme viidennessä kerroksessa.

Kilisteltiin päivän kunniaksi skumppaa ja hengähdettiin hetki parvekkeella maisemia katsellen. Uusi herkistyminen oli kuitenkin vielä edessä. Tahdotko vielä vuodenkin päästä? Olen kuulema niin antaumuksella suunnitellut häitä, että haluanko vielä myös naimisiin vai vaan suunnitella isoja juhlia. Onneksi tämä tuli puheeksi, jotta olemme jälleen samalla polulla kohti yhteistä päämäärää. Vaikka häiden suunnittelu on vienyt täysin mennessään ja olen hurahtanut kaikkeen häihin liittyvään, eniten kuitenkin odotan juurikin naimisiinmenoa ja lupausta toisillemme pitävämme aina yhtä. Tottakai varmistin, että sulhanen on myös samoilla linjoilla. Häiden suunnittelu jatkuu.

Jotenkin nyt sitä kuitenkin heräsi vahvasti todellisuuteen, että ihan oikeasti ne häät ovat tulossa. Ei enää jossan kaukaisuudessa, sitten joskus, vaan ihan oikeasti vuoden päästä. Tai hetkinen, pian 11kk enää tässä kohtaa. Olemme suunnitelleet ja tehneet varauksia omaan tahtiin, eikä niinkään samalla tavalla, kun häät suunniteltasiin vuodessa tai parissa. Sen vuoksi to do -listamme voi erota paljonkin, mitä yleensä suositellaan tekevän milloinkin. Mutta suunnitteilla on jonkinlaista ajatusten kokoamista kuukausittain ja sitä, missä mennään nyt ja mitä on seuraavaksi hoidettavana.

Hotellin terassilta maisemaa. Huomaa etualalla veneen nimi, tietäjät tietää.

Käytiin kävelemässä rantoja pitkin ja katseltiin tulevia kotimaisemia. Oli hyvinkin jännä fiilis, että kohta me asutaan täällä. Tuolloin oltiin vielä ihan turisteina liikenteessä. Maisemia katsellessa oli kuitenkin rauhallinen olo. Tykkään järvimaisemista enemmän, koska silloin huonolla suuntavaistollakin kaikki on jotenkin hallittavissa ja paremmin hahmotettavissa, kun vastaranta näkyy. 

Päivä oli uskomattoman lämmin ja aurinkoinen, viimeisiä kesäpäiviä. Illalla käytiin pulahtamassa allasosastolla ja selvisin siitäkin hengissä. Allasosastolla ei ollut onneksi mitenkään ruuhkaa. Olen myös niin saunaihminen kuin vaan olla voi. Olikin hienoa siirtyä allasosastolta oman huoneen saunaan. Ihan suorilla saunaan ei kuitenkaan päässyt, koska odottelimme sen lämpenemistä. Sillä välin sulhanen kävi hakemassa meille pizzat alakerrasta.

Aamulla kävimme syömässä suosituksen mukaan varattuna aikana. Aamupalaa oli porrastettu kerrosten mukaan. Tarjonta oli aamupalabuffetissa runsas ja monipuolinen, oikein kattava hotellin aamupala. Olisi myös ollut mahdollista noutaa aamupalakassi huoneeseen, mutta silloin kaikki lämpimät vaihtoehdot olisivat jääneet väliin ja ne juurikin ovat sulhasen lemppareita. Vaikka aamupalalla oli väkeä, saimme pöydän kahdestaan. Onni oli oma käsidesi täälläkin mukana. Noutopöydän alussa oli myös käsidesiä tarjolla. Noutopöydän sijainnin vuoksi välillä oli hieman ahdasta ja hankala pitää turvavälejä. Meillä ei ollut kiire mihinkään, joten ei tarvinnut tungeksia ruuhkan silmässä. 

Sulhanen osti kukkia ja ajattelevaisena vielä ruukkukukan, joka pysyy paremmin liikkuvassa menossa mukana. Tämä kukka koristi muuton jälkeen uutta kotiamme heti ensimmäisenä.

Näin jälkikäteen makusteltuna vuosi häihin treffipäivä oli oikeinkin ihanaa yhteistä aikaa poissa kotoa. Samalla suunnittelimme häihin liittyviä asioita. Ja kuinka paljon sulhanen oli suunnitellut pääni menoksi ja pystyi pitämään kaiken salassa. Treffipäivä oli samalla vähän kuin hääyön harjoitus. Olen pallotellut ajatusta, kannattaako hääyöpaikkaan satsata saunoineen päivineen, kun huoneessa kerkeää olla ihan muutaman hassun tunnin. Olenkin huomanut muutamien hääparien varanneen toisen hotelliyön hääyön lisäksi, jolloin ehtii rentoutua ja oikeasti nauttia olostaan omassa hääkuplassa. 

10. syyskuuta 2020

Hääpuvun metsästys

Vuosi ennen häitä. Hääpukujen sovittelu oli vain aloitettava, jotta mahdolliselle tilaamiselle ja ompelijan tekemille muokkauksillekin jää tarpeeksi aikaa. Olimme sulhasen kanssa kesälomareissulla elokuisessa Keski-Suomessa ja tähän kiertelyyn sain myös sopivasti yhdistettyä ensimmäisen hääpukusovituksen. Muistan tuolta aamulta sen kutkuttavan jännityksen, joka oli välillä niin suurta, että veti ihan hiljaiseksi. Sulhanen jätti minut Jyväskylässä Wedding Garagen eteen ja ei auttanut kuin astua sisään liikkeeseen. 

Sovituksen aikana kokeilin mahdollisimman erilaisia hääpukuja. Katsoimme myös eri mallisten hääpukujen kuvia ja liikkeen omistaja kertoi puvuista. Sovituksen aikana pystyin kertomaan, mikä hääpuvussa kolahtaa ja mikä ei taas ollut yhtään oma juttu. Pikku hiljaa alkoi löytymään malli ja yksityiskohdat, joita haluaisin omaan hääpukuuni. Yllätyin, että tällä ensimmäisellä sovituskerralla lemppariksi valikoitui hääpuku, jonka mallista en ollut ajatellut sopivan minulle ollenkaan. Sain vielä viimeisenä sen hääpuvun uudelleen ylleni. En kuitenkaan halunnut tehdä valintaa heti ensimmäisen sovituksen jälkeen, joten sain mukaani puvun tiedot ja paljon kuvia. 

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi kertoa ja hehkuttaa toiselle, mutta on vain hillittävä itsensä. Luonnollisesti haluan pitää hääpuvun salassa sulhaselta viimeiseen asti, mutta oli kyllä vaikeaa pysyä kotimatka hiljaa. Olen tottunut kertomaan hänelle kaiken. Sulhanen ei juurikaan lue kirjoituksiani, mutta pyysin silti varuiksi, että hän skippaa varsinkin tämän tekstin.    

Seuraavan sovituksen varasin Espooseen Zazabellan Outlettiin, joka sopivasti katkaisi tulevan muuton aikaisia viimeisiä pakkailuja. Laitoin hiukset aikalailla samalla tavalla kuin ensimmäiseen sovitukseen, jotta sovitustilanne olisi aina mahdollisimman sama, vaikka liikkeet ja hääpuvut vaihtuvat. Koska ensimmäinen sovituskerta oli mennyt niin hyvin, tällä kertaa en enää jännittänyt niin paljoa. Semmoinen kutkuttava jännitys oli kuitenkin, kun odotin innolla pääsyä kokeilemaan lisää hääpukuja.

Fiilikset laskivat liikkeen oven takana odotellessa, minuuttien muuttuessa viisiksi ja kymmeniksi minuuteiksi jatkuen vaan. Ovella oli ohje, että soita ovikelloa tai koputa lasioveen, koska ovet olivat lukittuina. Toimin ohjeiden mukaan, kuikuilin ikkunoiden takana ja koitin myös soittaa liikkeeseen. Näin, että liikkeessä oli muitakin asiakkaita, mutta heistäkään kukaan ei harmikseni huikannut myyjälle, että oven takana yrittää varmaan joku päästä sisään. Teki jo mieli kääntyä kannoillaan ja lähteä kotiin, koska varattu sovitusaika oli alkanut jo hyvän aikaa sitten.

Lopulta pääsin sisään ovien auetessa, toisen seurueen poistuessa. Myyjät onneksi pahoittelivat, koska yleensä ovikello on kuulunut liikkeen puolelle. Pääsin katsomaan hääpukuja läpi ja valitsemaan haluamani sovitukseen. Hääpukuja sai hypistellä ja itse valita sovitukseen, joka oli mielestäni hyvin jännä tapa varsinkin näin virusaikana. Onneksi minulla oli oma käsidesi mukana. Minua arvelutti aivan hirveästi pukea hääpukuja itsekseen päälle. Myyjä oli kiinnityksissä apuna, mutta osa hääpuvuista ei mahtunut täysin kiinni asti. Oli vähän inhottava olo mennä katselemaan hääpukua peilin eteen, kun liikkeessä oli muitakin asiakkaita. Kokeilin muutamaa hääpukua, mutta sopivaa ei oikein ollut. 

Löysin kuitenkin yhden lempparin, mutta se sattui olemaan poistuvaa mallia ja liian pientä kokoa. Mieluummin ostan puvun sopivan kokoisena tai niin, että siinä on kavennusvaraa. Suurentaminen hirvittää ajatuksena ja stressaisin ihan suotta, mahdunko pukuun myöhemminkään. En halunnut katsella hääpukuja enempää, vaan mieluummin poistuin liikkeestä mitä pikimmin. Suosittelenkin menemään outlettiin vasta, kun mekon malli ja koko on tarkasti tiedossa. Myöskään outletissa myyjä ei asioi pelkästään kanssasi, vaan palvelee myös muita liikkeen asiakkaita, jos heitä samaan aikaan liikkeessä on. Vaikka sovituksesta ei jäänyt niin hyvä fiilis kuin olisin toivonut, ainakin puvun malli sai vahvistusta oikeaan suuntaan. 

Seuraavat hääpukusovitukset varasin muuton jälkeen, kun olin viimeistä päivää hetkeen pääkaupunkiseudulla. Sain näihin sovituksiin kaasosiskoni mukaan ja meillä oli ihana oma Helsinkipäivä. Päivän ensimmäinen sovitus oli varattuna Seremoniaan ja siellä sain sovitella itsekseni myyjän ja makutuomarini kanssa. Katselimme hetken erilaisia hääpukuja ja myyjä toi hääpukuja sovitettavaksi. Olin katsonut erilaisia hääpukuja heidän nettisivuiltaan, mutta juuri niistä ei ollut sopivaa kokoa. Myyjä kuitenkin löysi hääpukuja koossani ja näiden myötä oma tyyli vain vahvistui. Täällä sovituksessa myös hymy alkoi löytyä kasvoille, kun olin alkanut oppia omaan peilikuvaani hääpuku päällä.

Tälläkin kertaa löytyi lemppari, jota sovitin viimeisenä uudelleen. Olen vielä vähän kahden vaiheilla haluanko olkaimet vai kokonaan ilman. Ajattelin tässäkin, ettei minun ole mahdollista löytää hääpukua olkaimettomana, mutta oikeassa koossa ja istuvuudessa voin jättää myös alusasun metsästyksen kokonaan pois. Sovittamissani hääpuvuissa oli kupit, joiden ansiosta istuvuus oli vieläkin parempi kuin se, että yrittää sovittaa paikalleen liivien kanssa. Sanoinkin, että siinäpä olisi hääyöksi hääpukua avatessa yllätystä kerrakseen, jos minulla olisikin pelkät housut jalassa. Hääpuku päällä ei kuitenkaan tuntunut yhtään liian paljaalta tai siltä, että saisi varoa vilauttelua. Liikkeestä löytynyt lempparipuku jäi kuitenkin vielä mietityttämään, kutittaako yläosan kirjailut ja olkaimet liikaa, kun jo sovituksessa välillä tuntui. Tämä voi olla taas sitä ylianalysointia, kun sovituksesta kuluu aikaa. Tämä hääpuku jäi kuitenkin sen verta vahvasti mieleen, että voisin hyvin käydä sovittamassa uudelleen. Saisinpahan vahvistuksen siihenkin, kutittiko kangas vai ei. 

Päivän toinen sovitus oli varattuna Niinattareen. Tiesin jo etukäteen, että tarjontaa on paljon, mutta se hääpukujen määrä yllätti silti. Täälläkin sain katsella ja valita mieluisia häämekkoja sovitettavaksi, mutta jostain syystä hääpukujen itsekseen hypistely ei tuntunut enää yhtään niin pahalta kuin outletissa. Ehkä jo se, että käsienpesulle annettiin mahdollisuus loi luottavaisen olon. Olen myös kantanut käsidesiä mukanani koko tämän vuoden ja varsinkin kaupungilla liikkuessa sitä käyttää joka välissä. Valitsin nopeastikin muutamia hääpukuja, koska malli on nyt vahvasti tiedossa. Myyjä myös pyysi näyttämään hääpukujen inspiraatiokuvia, jotta pystyy paremmin ehdottamaan vaihtoehtoja sovitukseen. 

Tunnin sovituksesta otettiin kyllä kaikki irti. Sain sovittaa rauhassa myyjän ja makutuomarini kanssa. Kokeilin hääpukuja alussa nopeaan tahtiin ja kerroin myyjälle, mikä toimii ja mikä mietityttää. Ja varsinkin, jos hääpuku ei herättänyt selkeää tunnetta tai jokin mietitytti liikaa, vaihdettiin seuraavaan. Loppua kohden jäin pyörimään ja tanssimaan peilin eteen hääpuku päällä pidemmäksi aikaa. Tällä sovituskerralla löytyi kaksi lempparia. Toinen näistä jäi niin vahvasti mieleen, että tanssin hääpuku päällä koko yön unissani.

Nyt kun viimeisimmästä sovituksesta on reilu viikko aikaa, olen aina välillä katsellut hääpuvuista ja kirjailuista kuvia. Yhdessä hääpuvussa on kaikki, mitä hääpuvulta toivon ja millaisia yksityiskohtia siihen haluan, enkä olisi halunnut riisua sitä hääpukua ollenkaan. Olen myös rukannut hääbudjettia ees taas, jos tämän unelmahääpuvun saisi jotenkin mahtumaan budjettiin. Olen suunnitellut tietyn enimmäissumman hääpukuun käytettäväksi ja tämä kyllä ylittää budjetin. Mietin sitäkin, haluanko käyttää näin suuren summan vaatteeseen, jota käytän vain yhden päivän. Sitten taas toisaalta se on kuitenkin hääpuku, jota käytetään vain kerran elämässä. 

Olin varautunut myös siihen, että uuden hääpuvun tilaamiseen pitää varata useampi kuukausi, jopa puoli vuotta. Tämän puvun kohdalla tilausaika olisi peräti kahdeksan kuukautta, joten kovin pitkään en voi kuitenkaan jäädä pohtimaan. Hääpuku tulisi Jenkeistä asti ja kieltämättä sekin vähän kirpaisee. Haluaisin tukea mieluummin suomalaista käsityötä. Olen nyt vatvonut asiaa niin paljon, että päätin jatkaa etsintää ja sovittaa lisää hääpukuja. Unelmahääpuku kulkee mukanani ajatuksissa, joten toivon löytäväni jotain samantyylistä. 

Tässä puvussa oli paljon hyvää, mutta ei kuitenkaan vielä unelmauniksi asti.

Elokuun alussa kerroin ajatuksiani hääkehosta ja kuinka paljon tuleva häämekon sovitus voikaan jännittää. Jännitystä on edelleenkin, mutta nyt tämä hääpukujen sovittelu alkaa tuntua jo kivalta, kun on päässyt kokeilemaan omankokoisia hääpukuja ja nähnyt, kuinka hyvältä voin oikeasti näyttää. Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, montako hääpukua olen tähän mennessä sovittanut eikä kaasosiskokaan pysynyt laskuissa viimeisimmän sovituksen vauhdissa. Useiden hääpukujen mallailuun olin kuitenkin varautunut. Seuraava sovitusaika jälleen uuteen paikkaan on varattuna ensiviikolle.

♥ Hääpuvut tulevat uniin

♥ Hääkeho ja tuleva häämekon sovitus

11. elokuuta 2020

Hääkengät check!

Pitkän etsinnän ja mallailun jälkeen hääkengät ovat vihdoin löytyneet. Jo vuosi sitten etsin sopivia hääkenkiä ja kokeilin erilaisia avokkaita tuloksetta. Muutamia kriteerejä hääkengille oli, kuten pyöreä kärki, maltillinen korko ja avokkaiden värinä valkoinen, nude tai hempeä vaaleanpunainen. Ihan täysin pyöreäkärkisiä avokkaita en löytänyt, mutta kyllä sen vaan jalassaan tuntee, kun oikeat osuu kohdalle.


Avokkaat ovat Tamariksen ja löysin ne Zalandolta. Minulla on aiempiakin Tamariksen juhlakenkiä ja ne ovat kestäneet vuosia käytössä. Nämä avokkaat istuivat hyvin jalkaan. Korkoa on noin 5cm eli juuri sopivasti ja se on tukevan oloinen. Kengillä on ollut hyvä kävellä, joten toivottavasti jaksan ne jalassa useamman tunnin. Vielä täytyy kokeilla, miten tanssi sujuu. Kerkesin ostaa kengät ennen hääpukusovituksia, joten saan ne mukaan heti alusta lähtien. 

Sovitusjännityksestä sanominen ääneen selvästi auttoi. Olen nyt katsellut erilaisia hääpukuja ja miettinyt, millaisia pukuja haluaisin sovittaa. Jopa niin paljon, että olen tehnyt listaa hääpukuliikkeistä, joissa haluaisin käydä. Olin varannut parikin sovitusaikaa, mutta täytyy yrittää uudestaan myöhemmin, kun olen varmasti täysin parantunut. Järki tähän sitkeään flunssaan meinaa mennä, mutta nyt ei auta kuin pysytellä visusti kotona.  


Minulla on hääpäivää varten kahdet kengät. Kakkoshääkengät löysinkin sattumalta jo vuosi sitten ja kirjoitin niistä täällä. Häävieraanakin olen aina varautunut kaksin kengin, koska varsinkin loppuillasta tekee todella mieli luopua koroista. Molemmat kengät ovat valkoiset, mutta en ole vielä päättänyt, haluaisinko kenkiin jotain lisää. Nyt ne ovat ajattomat ja tulevat käyttöön häiden jälkeenkin. Vielä en ole uskaltanut edes balleriinoilla kävellä ulkona, vaan varjelen kenkiä hääpäivään. 

Joko olet löytänyt unelmien hääkenkäsi? Varaudutko päivään myös toisilla kengillä?    

5. elokuuta 2020

Hääkampaushaaveilua

Olen päässyt testaamaan muutamia kampauksia tässä matkan varrella ja toiveet hääkampauksen suhteen alkavat selkeytyä. Koekampaus on vielä edessä ennen lopullista hääkampausta, mutta näistä kokeiluista on ollut paljon apua. Jos sinullakin on mahdollista kokeilla erilaisia kampauksia ennen hääkampausta, suosittelen. Kampaajalla olen käynyt ottamassa juhlakampauksen muistaakseni tasan kerran ja muutoin olen tehnyt kampaukset erilaisiin juhliin itse. Siksi olikin niin kiva päästä istumaan kampaajan tuoliin ja antaa ammattilaisen ideoida toiveiden pohjalta. 

Viime vuoden joulukuussa Lyylien pikkujouluissa saimme pikakampaukset ja annoin kampaajalle Nelli Ruhaselle vapaat kädet. Laineita kiinnitettiin hieman toispuoleiseksi nutturaksi. Muutama suortuva jäi vapaaksi ja pikakampaus viimeisteltiin kultaisella glitterillä. Juuri passeli pikkujoulukauteen ja kampaus toimisi oikein kivasti syys- ja talvihäissä. Vaikka tästäkin kampauksesta pidin, selkiytyi toive hääkampauksesta. Olen niin tottunut olemaan hiukset kiinni töissä ja vapaa-ajalla, joten huiskin suortuvia vähän väliä.  


Seuraava kampauskokeilu oli tämän vuoden helmikuussa Lyylien Bridal look -tapaamisessa, jonka aiheena oli kampaukset ja korut. Tällä kertaa Nelli taituroi leveämpää kampausta kukkapannalla. Pitkulainen lisäke hiuksiin kieputettuna ja kukkapanta takapainoitteisesti. Kampaus jäi jotenkin liian laimeaksi tai arkiseksi tällä tavalla kiinnitettynä, vaikka kukkapanta toi näyttävyyttä. Kampaus olisi kiva leveänä niskassa, mutta rennommin kiinnitettynä. Päälliosalle kaipaan myös jotain yksityiskohtia, mutta tarkkaan en vielä tiedä mitä. Kukkapannan myötä toive kukista hiuksissa vain vahvistui. Ja nimenomaan aidoista kukista, vaikka tekokukista jäisi kyllä kiva muisto hääpäivästä.


Maaliskuun I Do Afterwork -tapahtumassa pääsin tekemään kukkasormuksen Penttala Floralin Minnan opastuksella ja kokeilemaan kukkaseppelettä aidoista kukista. Tällaiset kukkayksityiskohdat olivat aivan ihanat. Kaasoille yhdistävä kukkakoristevaihtoehto voisi juuri ollakin sormus rannekukan tai hiuskukkien sijaan. Tai esimerkiksi polttarien yhtenä ohjelmana kukkaworkshop toimisi varmasti, vink vink. Sormukset oli nopea tehdä valmiiseen rautalankaiseen sormuspohjaan, kunhan mieluisat kukat sai päätettyä. 

Kukkaseppele oli kaunis, mutta jaksaako seppeleen painoa kannatella pitkän päivän ajan. Seppele ei siis ollut painava, mutta pienikin paino kampauksen lisäksi voi alkaa illan mittaan tuntua. Ja toisaalta seppele vei huomion kampaukselta, kun mieluummin haluan kukkien täydentävän häälookkia. Seppele voisi toimia myös paremmin, jos hiukset ovat auki. Onneksi tätäkin pääsi kokeilemaan. Kukkia hiuksiin, mutta vähemmän on enemmän. Aavistuksen keveämpi seppele tai sitten kukkien kiinnitys muutoin kampaukseen.


Juhannuksena tein nutturakampauksen valkin avulla. Päälaelle kiinnitin hiukset pienellä ponnarilla ja pyöräytin ympäri saaden päälaelle myös jotain muotoa. Hääkampauksessa kiepautukset pinneillä tai ponnareilla voisi tuoda sitä jotain, joka toivottavasti hääkampaukseen mennessä selviää itsellekin. Valkki toi kampaukseen lisää muhkeutta, mutta ihan näin selkeätä donitsia en halua näkyväksi hääkampauksessa. Sivulle laitoin kukkapinnejä, joista tykkään todella paljon. Silti hääkampaus aidoilla kukilla tuntuu koko ajan enemmän valinnaltani. 


Viimeisin pikakampauskokeilu on myöskin kesäkuulta, kun Lyylien tapaamiset olivat taas mahdollisia rajoitusten höllennyttyä. Naiset Lyylien takana, Nelli Ruhanen ja Laura Pensasmäki, järjestivät meille pikakampaus ja -meikkituokion, johon itse kiiruhdin töiden jälkeen. Mukavaa häähöpöttelyä ja iltaa pääsi jatkamaan jälleen vähän kauniimpana. Tämä pikakampauskokeilu on ehdottomasti lempparein. Rento sivuletti itse asiassa vain parani seuraavana päivänä, kun olin ollut kampauksella tuulessa ja tuiskussa ja vielä nukkunutkin. Ja tämähän on enemmän kuin hyvä, jos häitä seuraavalle aamulle on yhteistä brunssia. Hiukset ovat jo valmiiksi kivasti. Ei tarvitse häissäkään miettiä, vaan antaa vaan mennä ja fiilistellä. Hiukset kyllä tulevat mukana.

Rento letti jatkui rentona toispuolinutturana. Kampauksessa on pelkkää omaa tukkaani. Yllätyin, kuinka kiva kampauksesta tuli näinkin. Ja valkilla saa vielä lisää muhkeutta. Kukkina Nelli pisteli morsiusharsoa letin sekaan. Kyllä vaan morsiusharso tekee morsianolon. Värikkäänä tyyppinä haluan jotain muitakin kukkia valkoisen lisäksi. Tai morsiusharsoa seppeleenomaisesti toisellekin puolelle. Lisäksi jotain kiehkuraa tai kiepautuksia. Ja miten kampauksen saa näyttämään kivalta myös edestä. Jää siis vielä kokeiltavaa koekampaukseenkin. 

Tämä kampaus alkaa olla jo lähellä. 
Millainen on sinun unelmien hääkampauksesi?