Hääpäivän valinta ja merkitys

Vuosi 2021. Odotettu ja viimein täällä. Häävuotemme on alkanut. Hymy ei meinaa hälvetä ollenkaan. Sanoinkin sulhaselle, että tänä vuonna hymyilen joka päivä. Tottakai pienimuotoinen pelko ja jännitys tulevat edelleen mukana, mutta ne eivät tunnu ylivoimaisilta. Odotus jatkuu, kuinka kesän osalta käy. Mutta miten päädyimme hääpäiväämme? Ja mitä häiden päivämäärä meille merkitsee?

Aloimme seurustella vuonna 2009 ennen juhannusta. Siitä lähtien joka kuukauden 21. päivä on ollut meidän päivämme. Välillä pidämme treffipäivää, jolloin teemme jotain yhdessä, käymme leffassa, syömässä tai kehitämme kotiin jotain ohjelmaa. Välillä päivä menee ohi, ettemme näe toisiamme kuin vilaukselta, mutta silloinkin muistamme vähintään toivottaa tai laittaa viestiä. Meidän päivä on ollut mukana arjessa kaikki nämä vuodet. 

Elokuussa 21. päivä osuu lauantaille. Ja mitä enemmän olemme tuota elokuuta pyöritelleet, se on oikein sopivasti kesälomasesongin loppupuolella. Kesä tuntuu muutenkin olevan täynnä toukokuusta alkaen, joten on hienoa, että kesän lopussa on vielä jotain huippuihanaa luvassa. Tuolloin koulut ovat alkaneet ja on palailtu töihin, joten normiviikonlopulle on vielä jotain erityistä tiedossa. Luku kahdeksan kuvastaa sitä, että seurustelimme kahdeksan vuotta, kunnes suhteemme eteni sykäyksen eteenpäin kihlautumisen myötä. Luvun kahdeksan voi myös ajatella kuvastavan ikuisuutta ja tämähän sopii hääpäivään oikein hyvin.

Vuosi 2021 ei varmaan tarvitse suurempia perusteluja, vaan tulee olemaan rakkaudentäyteinen häävuotemme. 

Tämän kuvan laitoimme ystävillemme, kun kerroimme kihlauksesta.

Hääpäivälle on myös muitakin syitä. Vuonna 2018 saimme kuulla useampiakin kyselyjä kihlauksen tultua julki, onko häät vuoden päästä kesällä. Ja se ilme, kun kerroimme, että ehei, kun kolmen vuoden päästä. Siihen mennessähän mieli kerkeäisi muuttua suunnitelmien osalta moneen kertaan. Tykkään kuitenkin suunnitella asioita ajan kanssa, vertailla rauhassa ja nukkua yön yli ennen päätöksiä. Kaikista parasta oikeastaan kaikissa matkoissa, pyhissä ja juhlissa on se suunnitteluvaihe ja odotus, kunnes ihana päivä koittaa. Vaikka suunniteluvaiheessa on aina omat stressinsä. 

Kihlautuessa opiskelin vielä sairaanhoitajaksi. Vuonna 2019 oli viimeisimpiä opintoja, työharjoittelut, erikoistumisvaiheen opintoja, opinnäytetyö ja rakkaan läheisen menetys, jotka veivät kyllä kaikki mehut ja voimat. Intensiivisen häiden suunnittelun mahduttaminen kalenteriin tuntui ihan mahdottomalta. Näin jo sen työn määrän enkä halunnut hääsuunnittelua tai hääpäivää jo valmiiksi stressaavaan elämäntilanteeseen. Loppuvuodessa 2019 häämötti valmistuminen. Valmistuttua suurin osa varauksista, päätöksistä ja hankinnoista olisi pitänyt olla jo valmiina, jos olisi halunnut kesällä 2020 häitä viettää. Halusin saada koulun alta pois ja sen jälkeen keskittyä töiden ohessa unelmien päivään. 

Vuosi 2020 yllätti erikoisuudellaan. Sivusta seuraaminenkin oli jo tarpeeksi riipaisevaa, joten ei voi kuvitellakaan, mitä viime vuoden hääparit joutuivat käymään läpi. Onneksi kuitenkin pareja vihittiin ja saivat toisensa, vaikka juhlat osalla siirtyivät myöhemmäksi. Se loi toivoa tähänkin vuoteen, että asiat järjestyvät. Kuten olen sanonut aiemminkin, nyt ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta.  

 

Joten niin siinä vain kävi, että vuosi 2021 ei ollut yhtään liian kaukana. Kerkesin nauttia ja elää tätä hääkuplaa. En kuitenkaan malttanut olla aloittamatta häiden suunnittelua jo tuolloin kihlautumisen jälkeen. Suunnittelu oli hyvää vastapainoa ja piti kiinni siinä ajatuksessa, että hyviäkin asioita vielä tapahtuu. Suunnittelu pysyi varsinkin alussa rentona juuri siksi, että tiesi aikaa olevan. Mitään ei ollut pakko tehdä tai päättää. Välillä tuli tietysti aikoja, kun häitä ajatteli vähemmän ja muutenkin aikoja, etteivät asiat edenneet. Nyt puhutaan enää kuukausista häihin ja suunnitelmat on hyvällä mallilla. Aikaa on vielä ja toivottavasti se riittää höllentämään rajoituksia ja suosituksia.

Kuva: Tuomas Mikkolainen. Rajattu postausta varten. 

Mikään toinen ajankohta häille ei oikeastaan voisi olla sopivampi. Sulhanenkin sanoi hyvin, että mitä sitä suotta vatvomaan, kun se on juuri hyvä. Se on meidän päivämme.