29. syyskuuta 2018

Kihlasormukset

Kihlamatkan aikana Prahassa katsoimme useampia sormuksia lähinnä ikkunashoppailuna, koska mielestäni oli vaikea löytää kunnollista kultasepänliikkettä. Valikoima vaikutti välillä liian rihkamalta tai omaan makuun överiltä. Läheltä hotellia löytyi yksi ainoa sormus, joka olisi ollut oikeaa kokoa ja myyjä ihmetteli miksen ota sitä. Mutta se sormus ei vaan tuntunut yhtään omalta. Enkä halunnut sormusta vain sormuksen takia, vaan sitä olisi tarkoitus pitää vuosikymmeniä. Etsintä jatkui kotiin palattua ja muutama päivä menikin kierrellessä eri liikkeitä. Netissä ennakkoon silmää miellyttävät sormukset eivät enää kokeiltaessa tehneetkään vaikutusta. Testailin melkeinpä kaikkea mahdollista, koska yllätys, näiden vuosien aikana en ollut juurikaan miettinyt etukäteen millaisen sormuksen mahdollisesti haluaisin. Tunnetusti en myöskään ole mikään nopeiden päätösten tekijä.   

Aloitin sormusten testailun jokaisessa liikkeessä ensin kuvioin koristelluista, mutta jostain syystä jatkoon pääsi aina vain valkokultaisia rivitimanttisormuksia. Halusinko oikeasti sormukseen käytettävän niin suuria summia, millaisissa hinnoissa timanttisormukset yleensä liikkuivat. Olin jo useammassa liikkeessä vertaillut eri sormuksia ja aina vaan päädyin rivitimanttiin. Malmin korupajalla alkoi vaikuttaa lupaavalta ja palvelukin oli erittäin hyvää. Tutkin erilaisia sormuksia todella tarkkaan. Lopulta minulla oli kaksi selkeää suosikkia. Onneksi myyjäkin osasi helpottaa valintaani siinä vaiheessa, kun vertailin kahta sormusta toisiinsa ja myyjä kertoi niiden olevan sama sormus. Käsityönä tehtyinä niihin voi tietysti tulla hiuksenhienoja eroavaisuuksia.  

Teme löysi myös oman sormuksensa samasta liikkeestä. Päätökset tehtyä myyjä kysyi, haluammeko jättää sormuket heti kaiverrettaviksi. Myyjältä ei jäänyt epäselväksi, että olimme sormuskaupoilla ensimmäistä kertaa. Apua, mitä näihin yleensä pitäisi laittaa. Kihlasormuksissa meillä on nyt perinteiseen tyyliin toistemme nimet ja kihlapäivämäärä. Jälkikäteen olen lukenut paljonkin erilaisia tarinoita sormusten kaiverruksista. Onneksi on aikaa miettiä, mitä mahdollisesti halutaan vihkeihin kaiverruttaa ja sekin on vielä päättämättä, ottaako Teme edes toista sormusta. 





Saimme sormukset kaiverrettuina seuraavana päivänä, sopivasti ennen pääsiäislomaa. Emme olleet kertoneet kenellekään, vaan odotimme, että perheemme huomaavat kihlautumisen loman aikana. Olin suunnitellut jo aiemmin, että molempien perheet ovat saman pöydän ääressä, vaikka kihlautumisesta en vielä silloin tiennyt. Loma-aikana yleensä suurin osa läheisistämme on samassa paikassa, joten kihlajaiset menivät hienosti siinä samalla. Ensimmäisen illan olimme Temen kotona ja aika pian kahvipöydässä sormukset huomattiin. Seuraavana päivänä olimme isommalla porukalla vanhempieni luona, mutta huomaaminen ei käynytkään ihan niin äkkiä. Kolmen tunnin kahvittelun ja erinäisten huomaamattomien ja tarkoituksenmukaisten kädenliikkeiden jälkeen viimein sormukset osuivat myös porukoiden näkökenttään. Tästä onkin riittänyt iloa ja virnuilua koko loppuvuodeksi. 

Puoli vuotta sormus on nyt ollut osa minua. Edelleen päivittäin ja useamman kerran päivässä huomaan tuijottavan kättäni tai vähintään hipaisevan sormusta tarkistaen sen olevan tallella. Töissä oli aluksi hassu olo, kun tunsin haamusormuksen kädessäni. Sairaalatyön takia en voi käyttää koruja työpäivän aikana, mutta silti jotenkin tunsin sen. Ensimmäisinä kuukausina havahduin välillä paniikkiin, että olenko nyt varmasti tehnyt oikean valinnan. Siis valinnan sormusta koskien. Välillä se tuntui kuin tehdyltä minulle ja välillä panikoin juuri sitä, että valitsinko liian pikaisesti. Kuukausien ajan olen sulatellut asiaa ja enää en osaisi katsoa mitään muuta sormusta kädessäni tässä kohtaa. Luulen, että paniikin taustalla ei ollut pelkkä sormus, vaan myös se valinta ihmisestä rinnalleni. Vaikka olemme olleet yli yhdeksän vuotta yhdessä, tämä on jälleen yksi askel eteenpäin.       

2 kommenttia:

  1. Kauniin sormuksen olet valinnut! Ja tuo haamusormus on hauska juttu, minullekkin on käynyt niin monesti töissä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos❤️ No hyvä, että muillekin haamutunteet on tuttuja.

      Poista