On juhlan aika - hääjuhlamme

Kirkkovihkimisen jälkeen ajelimme hääautolla pitkin Ikaalisten vanhaa kauppalaa ja keskustan reunamia. Pysähdyimme matkalla, koska skumppa ja lasit olivatkin jääneet takakonttiin. Matkan jatkuessa kilistelimme sulhasen kanssa takapenkillä kuohuvaa, kun havahduimme tööttäyksiin takanamme. Siskokaasoni perheineen oli saanut meidät kiinni ja jatkoivat matkaa juhlapaikalle. Ajoimme hääautolla vielä sivutielle odottamaan, että kaikki vieraat olivat päässeet perille. Sade ropisi ikkunoihin, joten hylkäsimme idean ottaa hääauton kanssa kuvia odotellessa. Lopulta bestman ilmoitti, että hääpari voi saapua.

Hääjuhlamme

16:00 Alkumaljat

Morsiamen isän alkusanat

Sulhasen tervetulotoivotus

Häätiimin alkusanat

16:15 Buffet-ruokailu

Vapaata oleskelua ja hääparin valokuvausta

Vanhempien puheet - molempien äidit

Vapaata oleskelua ja kuvailua vieraiden kanssa

Vaarin puhe, läheisen lauluesitys ja sulhasen kummin puhe

19:30 Kahvittelu

Vapaata oleskelua ja kuvailua vieraiden kanssa

Häätanssi ja bändin eka setti

Hääleikki ja tietovisa

Kimpun ja sukkanauhan heitto

Bändin toinen ja kolmas setti

00:00 Iltapala

Kaasojen puhe ja ystävän puhe

Juhlat jatkuu Spotifyin voimin

03:00 Bussi saapuu ja juhlapaikan ovet sulkeutuvat

Kuva: Tuomas Mikkolainen, rajattu.

Hääviikkomme oli sateinen, mutta hääpäivänä meillä kävi mieletön tuuri. Pystyimme kuvaamaan kaikki potretit ja yhteiskuvat ulkona hääpäivän aikana. Ainoa sadekuuro tuli, kun kaikki olivat päässeet bussiin ja autoihinsa ja siirryimme juhlapaikalle. Juhlapaikan pihassa muutama askel tuli otettua sateenvarjon alla. Bestmanien, sulhasen ja neljän sateenvarjon avulla morsiankin saatiin kuivana ja mekko puhtaana juhlasaliin.

Alkumaljat kohotimme suosiolla juhlapaikan sisällä. Isäni lausui muutaman sanan, jonka jälkeen sulhanen toivotti vieraat tervetulleeksi. Suoraan sisällä ollessa saimme hyvin skipattua onnittelujonon halauksineen. Emme pitäneet onnittelujonoa hyvänä ideana korona-aikaan, vaan vieraat saivat käydä onnittelemassa meitä omaan tahtiin haluamallaan tavalla juhlan aikana. Osa vieraista tulikin heti pöytämme luokse kilistelemään ja onnittelemaan. Seremoniamestareina toimivat kaaso ja bestman pitivät myös alkupuheen. 

 Tärkeimmät asiat alkuun:

♥ Häätiimin esittely

♥ Koronaohjeistus; turvavälit, käsidesit, maskit

♥ Buffetissa käynti pöytäkunnittain

♥ Missä vessat ja tupakointipaikka

♥ Mistä löytyy mikäkin piste, joissa kannattaa juhlan aikana piipahtaa

Kuva: Tuomas Mikkolainen, rajattu.

Alkusanojen jälkeen aloitimme buffet-ruokailun. Alkupalat ja lämmin ruoka olivat yhtä aikaa esillä, joten jokainen sai valita mieleistään. Syötyä oli vapaata oleilua. Kipaisimme myös ottamaan lisää yhteiskuvia sulhasen kanssa. Tässä kohtaa ajantaju oli jo kadonnut ja olimme täysin häätiimin ohjeistuksien varassa. Nautimme juhlan hetkistä emmekä katselleet kelloa. 

En kuitenkaan hoksannut sitä, että huntu olisi kannattaut tässä kohtaa jo irroittaa. Potrettikuvia ilman huntua ei ole. Näin ollen myöskää hääkampauksestani ei ole juurikaan kuvia, koska emme huomanneet ottaa kuvia kampaamossa ennen hunnun kiinnittämistä. Nyt sain kuitenkin pidettyä huntua varmasti koko elämäni edestä. Kuviin ilman huntuakin on löytynyt ratkaisu, kun sulhanen ottaa muutamat kuvat, kunhan lumet sulavat.

Kuva. Tuomas Mikkolainen

Kuva: Tuomas Mikkolainen

Kuvailun jälkeen molempien äidit pitivät puheen meille. Näiden jälkeen oli jälleen vapaata oleskelua, jaloittelimme ja otimme yhteiskuvia vieraiden kanssa. Ennen kahvittelua saimme vielä yllätysohjelmaa, kun vaari piti puheen ja saimme kuulla läheisemme lauluesityksen. Tämän jälkeen sulhasen kummi piti puheensa. 

Ilta jatkui kahvittelulla. Kakun leikkaukseen tarvittiin videotuomaria, kumpi polkaisikaan ensin. Vaikka kuinka videota katsoisi uudelleen ja uudelleen, polkaisu kuuluu erittäin samanaikaisesti. Ollaan hyvä tiimi, joka vetää yhtä köyttä. Kahvittelun lomassa pieni siskonpoikani esitti kitarasoolon hääparin pöytämme ympärillä. Hän oli ilmoittanut, että aikoo sitten soittaa kirkossa ja kitarakin oli mukana vihkimisessä. Yllätysnumero tuli kuitenkin hääjuhlassa.

Kuva: Tuomas Mikkolainen, rajattu.

Ennen kuin luonnonvalo alkoi tyystin hiipua, otimme viimeisimpiä yhteiskuvia vieraiden kanssa ulkona. Tällä välin juhlasaliin oltiin tehty tilaa tanssilattialle ja bändi aloitti. Sisälle päästyä kaasoni irroitti hunnun sekä fiksasi kampaustani hieman pinneillä ja kukilla. Oli häätanssimme aika, jonka jälkeen eka setti oli valssia ym. paritansseja. Olimme sulhasen kanssa koko setin tanssilattialla, yhdessä ja erikseen tanssien. Useampi vieraamme halusi tanssittaa hääparia, ja pyörähtelemässä kävi myös yksi sun toinen vieraistamme. Huomasin vasta kuvista, kuinka paljon menoa tanssilattialla olikaan ollut. Ja hyvä niin, kun vihdoin pääsi tanssimaan.

Kuva. Tuomas Mikkolainen

Bändin setin jälkeen oli jälleen ohjelmaa, vuorossa oli hääleikki. Kenkäleikki on perinteinen ja monissa häissä nähty, mutta silti se oli ainoa leikki jonka halusimme häihimme. Kysymykset tulivat meille sulhasen kanssa yllätyksenä ja olimme yllättävän yhdenmielisiä väittämistä.

Hääleikin jälkeen naimattomat vieraamme saivat kerääntyä salin tanssilattialle kimpun ja sukkanauhan heittoa varten. Ohjelman jälkeen bändi viritteli taas tunnelmaa. Loppuilta menikin vieraiden kanssa puhellessa ja tanssiessa. Toinen setti alkoi olla menevämpää musiikkia toiveidemme mukaan ja jälleen tanssilattia täyttyi. Bändimme esiintyi kolmen setin verran ja ilo otettiin irti, kun kerrankin juhlinta oli mahdollista. Loppupuolella varmaan jokainen vieraistamme oli tanssilattialla kanssamme. Illan aikana muodostui myös yllätysletkisjono, jonka bändin jäsen sai taltioitua videolle. 

Kuva. Tuomas Mikkolainen

Söimme iltapalaa puolen yön maissa. Ohjelmaa oli vielä loppuillastakin, kun kaasoni pitivät yhdessä puheensa. Yllätykseksi vielä ystävämmekin piti meille puheen. Hääpäivän kaikista puheista jäi ihana muisto ja lämmin olo siitä, että olemme osa toistemme perheitä, sukua ja ystäväpiiriä. Meillä on monia ystäviä ja pitkäaikaisimmat ystävät ovat ihan lapsuudesta asti. K-tilanteen ja rajoitusten vuoksi jouduimme rajaamaan vierasmääräämme, ja kaikkia läheisiämme emme voineetkaan kutsua. Vieraita oli paikalla reilu puolet siitä, mitä alunperin suunnittelimme.

Hääjuhlamme kulku oli suunniteltu hieman tiiviimmäksi kuin postauksen alussa aukikirjoitettuna hääpäivämme oli. Eikä sitä huomannut hääpäivän aikana, että nyt jokin kohta venyy tai siirtyy kokonaan. Häätiimimme veti hienosti ja piti langat käsissään. He huolehtivat myös siitä, että vieraita kutsuttiin sisälle aina, kun ohjelmaa oli alkamassa. Muutamia vieraita poistui alkuillasta, esim. pienempien lapsivieraidemme kanssa, joten osa ohjelmasta jäi heiltä näkemättä. Mielestämme oli kuitenkin hyvä, että ohjelmaa oli pitkin iltaa ja väleissä oli myös vapaata oleskelua. 

Kuva: Tuomas Mikkolainen, rajattu.

Bändin settien jälkeen loppuillan musiikki tuli Spotifyin kautta. Häävierailtamme oli tullut paljon toiveita paritanssimusiikista, joten pyörähtelimme vielä uudelleen lattialla ennen menevämpiä kappaleita. Muistan katsoneeni juhlapaikan kelloa ensimmäisen kerran koko juhlan aikana noin kahden aikaan yöllä. Mielessäni parahdin, että voi ei, kun tämäkin ihana päivä on kohta ohi. Illan viimeisiä hitaita oli useampia ennen kuin kolmen aikaan juhlapaikan ovet suljettiin ja pakkauduimme häävieraidemme kanssa bussiin kohti hotellia.