Kihlakuvaus ja vinkit hääkuviin

Kaupallinen yhteistyö: valokuvaaja Tuomas Mikkolainen

Varasimme hääkuvaajamme aivan viime vuoden lopulla. Hääkuvausvaraukseen sisältyi kihlakuvaus, jonka saimme toteutettua syyskuun alussa. Kuvaus oli siis hyvin lähellä ensi vuoden hääpäivämme aikaa ja näin ollen varsinkin illan kuvaushetki voi olla aika samanoloinen. Olimme pukeutuneet kesäisesti ja onneksi kuvia ottaessa tuli myös liikuttua, koska lyhythihaisessa mekossa oli siinä rajoilla, onko liian viileää vai ei. Itse kuvaukseen keskittyessä viileyttä ei huomannut. Hyvä syy kuitenkin painautua entistä enemmän toista vasten.  

Kuvasimme ilta-auringossa, juuri ennen auringon painumista puiden taa. Hääpäivän illalle kannattaakin varata aikaa kuvaukselle vielä auringonlaskun aikoihin. Nyt kuvauksessa tuli pikkaisen kiireen tuntua alussa, kun aurinko olikin laskenut oletettua enemmän. Onneksi taitava kuvaajamme sai ikuistettua kuultavaa valoa kuviin nopeastikin. Tuomas Mikkolaisella on kokemusta eripituisista häiden potrettikuvauksista. Kuvauksen pituudesta ja sisällöstä kannattaakin jutella hääkuvaajan kanssa etukäteen, koska kymmenessäkin minuutissa saa otettua kuvia. Hän suositteleekin varaamaan potreteille 45 minuutista pariin tuntiin, jotta kuvauksen voi tehdä kiireettömästi. 

Mikkolainen muistuttaa, että riittävän ajan varaaminen auttaa nauttimaan hetkestä. Aikataulumuutoksia voi tulla päivän aikana, vaikka kuinka olisi suunnitellut ja varautunut ennalta. Jännitystä ja stressiäkin voi helpottaa kuvaustilanteissa juurikin riittävästi aikaa varaamalla, valokuvaajan ohjauksella ja avoimella kommunikaatiolla. Kuvaaja voi myös näyttää kamerasta juuri heistä otettuja kuvia, jos tämäkin saisi kuvattavat rentoutumaan. 

Kuva: Tuomas Mikkolainen

Emme ole olleet aiemmin kuvattavana. Yhteiskuvia meistä on joistain juhlista otettuna, mutta yleensä samassa asennossa samalla hymyllä. Nyt olikin jännää, että kokonaisen tunnin ajan olimme päätähtinä. Kihlakuvaus oli ehdottomasti hyvää harjoitusta meille ja kiva tutustua hääkuvaajaan jo ennalta. Molempia mietitytti, miten olla kuvattavana. Mikkolainen ohjasi meitä kuvauksen aikana ja se oli kyllä tarpeen. Arkena olemme paljonkin lähekkäin, halaamme ja hipsuttelemme. Hääkuvia varten kihlakuvaus oli hyvää harjoitusta myös siihen, miten olla kameran edessä ja kuitenkin unohtaa olevansa kuvattavana. Keskittyä vain toiseen eikä siihen, miltä näyttää. 

Hyvänä vinkkinä onkin, että hymyilee kuvissa, jos hymyilyttää. Nauraa, jos naurattaa. Antaa tunteiden näkyä. Yrittää pitää silmät auki ja valokuvaaja kyllä pyytää, jos otetaan kuvia silmät kiinni. Siinäkin oli muuten jännä fiilis, olla kuvissa tarkoituksella silmät kiinni. Rentoutua ja rauhoittua paikalleen. 

Kuva: Tuomas Mikkolainen

Kuten kuvissa näkyy, sulhanen oli valkoisessa kauluspaidassa ja minä tummassa mekossa. Hääkuvissa asetelma onkin värien puolesta toisinpäin. Valmiit kuvat saatuamme sulhasen huomio kiinnittyi juuri tuohon valkoiseen paitaa, joka hänen mielestään näytti vähän hölmöltä yksinään. Olen hänelle puhunut liivistä useampaan otteeseen ja viimeistään nyt hänkin ymmärsi, mitä olen tarkoittanut. Puvuntakki päällä ei välttämättä jaksa eikä varsinkaan kesällä halua olla koko iltaa, joten liivin kanssa sulhasen asussa olisi vielä sitä jotain. Tottakai kaulassa olisi vielä rusetti tai solmuke, mutta valkoinen paita on valkoinen paita myös kuvissa.

Olen miettinyt hääkampausta ja viimeistään nyt kuvien myötä päättänyt, että kyllä se nuttura on oikea ratkaisu. Kuvattaessa ei tarvitse miettiä, missä tukka hulmuaa, kun nuttura on paikoillaan ja näyttää aina hyvältä. Kasvoja kehystämään voisi jättää muutamia suortuvia. Sulhanen kävi parturissa viikkoa ennen kihlakuvausta ja onkin ihan hyvä, että leikkausjälki on hieman tasaantunut. Hän pitää siististä, lyhyestä mallista. Kuitenkin takaapäin kuvattuna on hyvä, että hiukset ovat leikkuun jäljiltä hieman kasvaneet.

Kuva: Tuomas Mikkolainen. Rajattu postausta varten.

Olen kertonut aiemmin hääkuvaajamme valinnasta, johon pääset palaamaan täältä. Olen seurannut Tuomas Mikkolaisen Instagramia @napparitm ja näiden kuvien lisäksi katsonut portfoliota useamman kerran täältä. Muutenkin suosittelen hääkuvaajaa valitessa katsomaan kuvaajan aiempia kuvia ja valitsemaan sellaisen kuvaajan, jonka kuvat miellyttävät. Kuvista saa myös inspiraatiota, miten kuvissa voisi olla ja ai että, jos meistäkin saisi tällaisen kuvan. Olen samaa mieltä hääkuvaajamme kanssa siitä, että jos haluaa laadukkaita ja ammattitaidolla otettuja valokuvia, joihin on saatu ikuistettua päivän tunnelma ja tärkeät hetket, kannattaa ehdottomasti valita itselleen valokuvaaja, jota täyttää nämä kriteerit.

Tuomas Mikkolainen on aloittanut kuvaamisen nelisen vuotta sitten ja vuodesta 2017 lähtien kuvannut häitä koko ajan enenevissä määrin, ikuistaen iloa, naurua ja rakkautta. "Häät ovat valokuvauksellisesti todella monipuolisia. Häissä yhdistyy huolitellummat ja suunnitelmallisemmat potretit sekä dokumentaarinen tapahtumakuvaus. Häiden kuvauksessa parasta onkin juuri ilmapiiri, tunteet ja ihmiset. Siinä on jotain todella etuoikeutettua päästä osaksi yhtä ihmisten tärkeintä päivää ja saada yhden päivän ajan olla osa sitä", toteaa Mikkolainen.

Kuva: Tuomas Mikkolainen

Tuomas Mikkolainen muistuttaa, että valokuvaaja on tekemässä työtään ja vastuussa päivän ikuistamisesta, joten enimmät kuvailut kannattaa vieraiden osalta jättää myöhemmälle. Toki puhelimella voivat vieraatkin ottaa kuvia sopivan hetken tullen, mutta niin, että kuvaajalle jää myös tilaa tärkeimpien hetkien kuvaamiseen. Kuvaajan ollessa häissä paikalla, olisi hyvä, että on avointa kommunikaatiota ja omat ajatukset ja toiveet tuodaan kuvaajalle ääneen ilmi. Valokuvaajalta saattaa unohtua jokin kuvauspalaverissa esitetty toive. Siksi onkin hyvä, että toiveita tuodaan ääneen esille. Olen myös lukenut eri hääblogeista, että kuvattavista ihmisistä ja yksityiskohdista voi tehdä kuvaajalle listan, jolloin suuremmalla todennäköisyydellä kuvia tulee otettua kaikesta haluamastaan. 

Kuva: Tuomas Mikkolainen. Rajattu postausta varten.

Hääkuvaajan vinkkinä hääparille ja häävieraille onkin, että nauttii päivästä ja keskittyy olemaan hetkessä. 

Vuosi häihin treffipäivä

Elokuussa vietimme vuosi häihin päivää. Sulhanen oli tehnyt suunnitelmia, joita ei halunnut paljastaa minulle ennen aikojaan. Ohjeiksi hän antoi pakata uikkarit, pyyhkeen ja kesämekon. Olin aika varma, että vietämme elokuisen lämpimän kesäpäivän ainakin osittain rannalla, joten pakkasin mukaan myös vilttiä ja hellehatun. Kuinka väärässä olinkaan.

Kävimme sushibuffetissa syömässä ja sen jälkeen olin aivan satavarma, että nyt on aika siirtyä rannalle. Ajoimmekin parkkihalliin ja sulhanen kertoi, että uikkareille olisi käyttöä. Olimme Tampereen keskustan liepeillä, Lapinniemessä Holiday Club Tampereen kylpylässä. Eipä tullut rantakassille käyttöä. Pelkkä allasosastolla käväisy ei kuitenkaan ollut suunnitelmissa, vaan sisäänkirjautuessa hotelliin kuulin lisää yllätyksiä. Sulhaselle oltiin soitettu hotellilta aiemmin ja varmistettu saapuminen sekä halutaanko korottaa huonetta. Majoituimmekin saunalliseen sviittiin omalla parvekkeella. En ole koskaan yöpynyt sviitissä. Menin tästä yllätyksestä niin shokkiin, että sain hieman keräillä itseäni. 

Viimeisiä kesäpäiviä ja järvi täynnä menijöitä, noita pieniä pisteitä.

Pelkästään sviitti itsessään ei aiheuttanut näin voimakasta reaktiota. Ehkä se, että useamman päivän olin varpaillani. Mitä tapahtuu, milloin tapahtuu, missä tapahtuu. Mutta myöskin se, että minua arvellutti ihan vietävästi olla kylpylähotellissa. Onko se turvallista? Paljon ihmisiä. Onko turvallista mennä uimaan? Lukittaudunko huoneeseen ja odotan aamua? Sulhanen sai minut rauhoittumaan. Virus ei leviä veden mukana, joten kylpylän allasosastollekin voi mennä. Mutta ne kaikki pinnat, joihin kosketaan ja eri-ikäiset ihmiset samassa tilassa sisällä. Kylpylähotelli oli kaikkea sitä, mikä sai sisäiset hoitajan hälytyskellot soimaan. 

Mutta pääsin siitä yli. Ja loppupäivä menikin oikein kivasti. Tämä oli myös hyvä muistutus, että minun täytyy opetella tulemaan yllätetyksi ja nauttimaan siitäkin. En voi aina olla ohjaksissa ja vastata kaikesta. Ihan hyvä harjoitus myös tulevia polttareita ajatellen, koska silloin päivä on enemmän ja vähemmän täynnä yllätyksiä. Ja olisi silti kiva, etten vetäydy johonkin nurkkaan tärisemään. Mutta selvästi minulle on tarpeeksi extremeä vain sopeutua tietämättömyyteen. 

Sviittimme viidennessä kerroksessa.

Kilisteltiin päivän kunniaksi skumppaa ja hengähdettiin hetki parvekkeella maisemia katsellen. Uusi herkistyminen oli kuitenkin vielä edessä. Tahdotko vielä vuodenkin päästä? Olen kuulema niin antaumuksella suunnitellut häitä, että haluanko vielä myös naimisiin vai vaan suunnitella isoja juhlia. Onneksi tämä tuli puheeksi, jotta olemme jälleen samalla polulla kohti yhteistä päämäärää. Vaikka häiden suunnittelu on vienyt täysin mennessään ja olen hurahtanut kaikkeen häihin liittyvään, eniten kuitenkin odotan juurikin naimisiinmenoa ja lupausta toisillemme pitävämme aina yhtä. Tottakai varmistin, että sulhanen on myös samoilla linjoilla. Häiden suunnittelu jatkuu.

Jotenkin nyt sitä kuitenkin heräsi vahvasti todellisuuteen, että ihan oikeasti ne häät ovat tulossa. Ei enää jossan kaukaisuudessa, sitten joskus, vaan ihan oikeasti vuoden päästä. Tai hetkinen, pian 11kk enää tässä kohtaa. Olemme suunnitelleet ja tehneet varauksia omaan tahtiin, eikä niinkään samalla tavalla, kun häät suunniteltasiin vuodessa tai parissa. Sen vuoksi to do -listamme voi erota paljonkin, mitä yleensä suositellaan tekevän milloinkin. Mutta suunnitteilla on jonkinlaista ajatusten kokoamista kuukausittain ja sitä, missä mennään nyt ja mitä on seuraavaksi hoidettavana.

Hotellin terassilta maisemaa. Huomaa etualalla veneen nimi, tietäjät tietää.

Käytiin kävelemässä rantoja pitkin ja katseltiin tulevia kotimaisemia. Oli hyvinkin jännä fiilis, että kohta me asutaan täällä. Tuolloin oltiin vielä ihan turisteina liikenteessä. Maisemia katsellessa oli kuitenkin rauhallinen olo. Tykkään järvimaisemista enemmän, koska silloin huonolla suuntavaistollakin kaikki on jotenkin hallittavissa ja paremmin hahmotettavissa, kun vastaranta näkyy. 

Päivä oli uskomattoman lämmin ja aurinkoinen, viimeisiä kesäpäiviä. Illalla käytiin pulahtamassa allasosastolla ja selvisin siitäkin hengissä. Allasosastolla ei ollut onneksi mitenkään ruuhkaa. Olen myös niin saunaihminen kuin vaan olla voi. Olikin hienoa siirtyä allasosastolta oman huoneen saunaan. Ihan suorilla saunaan ei kuitenkaan päässyt, koska odottelimme sen lämpenemistä. Sillä välin sulhanen kävi hakemassa meille pizzat alakerrasta.

Aamulla kävimme syömässä suosituksen mukaan varattuna aikana. Aamupalaa oli porrastettu kerrosten mukaan. Tarjonta oli aamupalabuffetissa runsas ja monipuolinen, oikein kattava hotellin aamupala. Olisi myös ollut mahdollista noutaa aamupalakassi huoneeseen, mutta silloin kaikki lämpimät vaihtoehdot olisivat jääneet väliin ja ne juurikin ovat sulhasen lemppareita. Vaikka aamupalalla oli väkeä, saimme pöydän kahdestaan. Onni oli oma käsidesi täälläkin mukana. Noutopöydän alussa oli myös käsidesiä tarjolla. Noutopöydän sijainnin vuoksi välillä oli hieman ahdasta ja hankala pitää turvavälejä. Meillä ei ollut kiire mihinkään, joten ei tarvinnut tungeksia ruuhkan silmässä. 

Sulhanen osti kukkia ja ajattelevaisena vielä ruukkukukan, joka pysyy paremmin liikkuvassa menossa mukana. Tämä kukka koristi muuton jälkeen uutta kotiamme heti ensimmäisenä.

Näin jälkikäteen makusteltuna vuosi häihin treffipäivä oli oikeinkin ihanaa yhteistä aikaa poissa kotoa. Samalla suunnittelimme häihin liittyviä asioita. Ja kuinka paljon sulhanen oli suunnitellut pääni menoksi ja pystyi pitämään kaiken salassa. Treffipäivä oli samalla vähän kuin hääyön harjoitus. Olen pallotellut ajatusta, kannattaako hääyöpaikkaan satsata saunoineen päivineen, kun huoneessa kerkeää olla ihan muutaman hassun tunnin. Olenkin huomannut muutamien hääparien varanneen toisen hotelliyön hääyön lisäksi, jolloin ehtii rentoutua ja oikeasti nauttia olostaan omassa hääkuplassa. 

Pitkän parisuhteen salaisuus

Ihana, ihana, ihana Ensitreffit alttarilla -ohjelma tulee taas. Sarja palasi tiistai-iltojen iloksi jo kuudennen kauden jaksoin. Ihan huippua! Vaikka se on realitya, ohjelma myös puhuttelee, ja onhan häät vaan niin ihana juhla. Lasken tämän hääohjelmaksi, vaikka onhan sarjassa paljon muutakin. Eihän tuntemattoman kanssa naimisiin meneminen ole tarpeeksi iso juttu, eipä. Parien arkea ja yhteiselon sujuvuutta on ollut todella mielenkiintoista seurata. Jotenkin tämän kauden ensimmäinen jakso tuli lähelle enemmän kuin aiemmin. Enkä ollut näiden ajatusten kanssa yksin. Kaasoni A laittoi viestiä, että mieti, kohta olet niitä pukuja sovittelemassa. 

Intensiivinen jakson seuraaminen ja asiantuntijoiden kysymykset saivat ajattelemaan myös omaa parisuhdettamme. Kysyin Temenkin ajatuksia asiasta. Olemme olleet pitkään yhdessä, yli kymmenen vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut muutoksia, menetyksiä ja onnistumisia. Nämä kaikki kokemukset ovat hitsanneet meidät yhteen. Mutta mikä onkaan pitkän parisuhteen salaisuus?

Kuva Photo Mix, Pixabay.com

Luottamus

Molemminpuolinen luottamus on suhteessa ensiarvoisen tärkeää. Puhuimme suhteen alussa rajoista, ettei toista loukkaa edes tietämättään. Asiat on muutenkin hyvä sanoa ääneen, vaikka ne olisivat itsestäänselviä. Itselle itsestäänselvä ei välttämättä ole sitä toiselle.    

Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen

Myönnettäköön, että minä olen meistä se, joka puhuu enemmän, mutta osaan myös kuunnella. Suuremmilta erimielisyyksiltä ollaan vältytty keskustelemalla. Kun oikein pysähtyy miettimään, ei meillä oikein ole ollut mitään isompia riitoja. Tottakai olemme joistain asioista eri mieltä tai jokin asia ottaa päähän, mutta silloinkin pääsee eteenpäin puhumalla. Ei se aina helppoa ole. Mutta ei ole asiaa, jota emme voisi toisillemme kertoa.

Huomioiminen

Läheisyys, pusut ja halit. Päivittäistä söpöilyä vaikka vain ihan hetken. Heippapusut kotoa lähtiessä jopa silloin, kun toinen jää nukkumaan. Kosketus ja halaukset, ohimennen hipaisut. Sanatonta huomiointia. Ja myös ääneen sanottuna, että rakastaa. Hyvinkin pienillä ja arkisilla teoilla voi huomioida ja piristää toisen päivää.       

Huumori

Yhdessä ollessa on hauskaa. Toisen jutut saavat nauramaan. Ja on hyvä tiedostaa, milloin nauretaan hyvälle jutulle eikä jutun kertojalle. Itselleenkin on kuitenkin hyvä osata nauraa. Kaikki jutut eivät aina osu kohdalleen, mutta kun helmi lentää huulilta, nauretaan taas vedet silmissä, kippurassa, mahaa pidellen.    

Totuus löytyi Rovaniemeltä kivikosta.

Matkustelu

Reissaaminen yhdessä. Uusien paikkojen ja asioiden kokeminen. Kokemusten jakaminen. Varsinainen ilmojen halki lentely alkoi Temen kanssa yhteisten reissujen myötä. Olemme käyneet muutamissa Euroopan maissa, mutta emme lennä läheskään joka vuosi. Yllätyksekseni loma Tšekin Prahassa muuttuikin kihlamatkaksi, josta voit käydä lukemassa täältä. Pisimmillään olemme käyneet Balilla. Kirjoitin Kutalla vietetyistä päivistä täällä ja Balin lähisaarille siirryttyä täällä. Reissupostauksia on luvassa lisää. Ne ovat harmittavasti siirtyneet, mutta tulossa on. Tykkäämme myös reissata Suomen sisällä. Automatkoilta onkin jäänyt mieleen hyvät puheenaiheet, musat ja muistot.  

Yhteinen aika

Lomaa ja matkustelua tärkeämpää on kuitenkin yhdessä vietetty arki. Lomat ja matkat ovat satunnaisia päiviä ja viikkoja vuodessa. Arki on kuitenkin se, mikä näyttää, millainen parisuhde on. Meillä ei ole yhteistä harrastusta, mutta tykkäämme tehdä asioita yhdessä. Kodin askareetkin sujuvat kivemmin, kun ei tarvitse yksin puurtaa. Tämän lisäksi kerran kuussa vietämme treffipäivää, jolloin käymme ulkona syömässä, leffassa, kokeilemassa jotain aktiviteettia tai ihan vain katsomme leffaa kotona. Meidän päivämme on kuun 21. päivä, koska olemme alkaneet seurustella ja menneet kihloihin 21. päivänä. Aina treffipäivä ei osu juuri tähän päivään kuukaudesta, mutta kuitenkin joka kuukausi on vähintään yksi vähän spesiaalimpi päivä.    

Omat jutut

Yhteisen ajan lisäksi on tärkeää, että on myös omaa aikaa ja omat jutut. Meillä on omat kiinnostuksen kohteet ja harrastukset, joihin haluamme panostaa. Metsästys vie aikaa, mutta se on ollut osa suhdettamme jo alkuajoista lähtien. Kun harrastus on elämäntapa, suhteen joko ottaa tai jättää. Itse kaipaan ajoittain yksinoloa ja hiljaisuutta, joten oma aika toisen ollessa mettällä ei ole ollenkaan huono asia. Olen ollut mukana hirvimettällä yhden kerran ja totesin, että tämä on Temen oma juttu. 

Ulkonäkö

Ulkonäkö ei ole tärkein kriteeri, mutta ulkonäössä on hyvä olla jotain, mikä miellyttää silmää. Edelleen nousee perhosia vatsaan, kun näen Temen ihmisjoukossa ja tiedän, että juuri me olemme yhdessä. Kasvoilleni kohoaa kaino hymy ja poskille nousee puna, kun hän ottaa sen tietyn ilmeen, jolla on hurmannut minut. Ja se toimii edelleen. Vaikka olenkin sanonut, ettei sinun enää tarvitse minua iskeä. Tykkään laittautua vähän enemmän juhliin ja treffeille, mutta on kiva, että saunanraikas Satu on myös söpö.   

Yhteinen tulevaisuus

Olemme puhuneet tulevaisuudesta useampaan otteeseen seurustelun aikana. Myös nyt kun häät alkavat konkreettisesti lähestyä. Eipähän häiden jälkeen pitäisi tulla mitään suuria yllätyksiä. Haaveemme ja toiveemme tulevaisuudelle ovat yhteneväiset. Sen lisäksi meillä on tietysti omia haaveita ja toiveita, joita ei kuitenkaan yhteiselo jarruta. Asuin viime vuoden lopulla kuusi viikkoa Rovaniemellä työharjoittelun ajan ja se on pisin aika, jonka olemme olleet erossa. Kävihän Teme minua katsomassa, mutta se tapahtui vasta viiden viikon jälkeen. Videopuhelut tuolloin olivat todella tärkeitä, kun kaipasi toista. Toisen odotus ja ikävä nousee pintaan, kun olemme eri paikoissa esim. työmatkojen ja reissujen takia. Kotiinpaluu on parasta ihan vaan vaikka pidemmän viikonloppureissunkin jälkeen, kun tietää, että toinen on odottamassa.  

Muistaessa nämä asiat myös avioliiton aikana, näemme useat vuosikymmenet yhdessä.

Treffipäivä kotona ja kauempana

Tänään vietettiin rentoa vuoden ensimmäistä viikonloppua kotona. Aamu alkoi brunssia kokaten. Meillä on ollut välillä tapana käydä sunnuntaibrunssilla, mutta viikolla Teme saikin idean, miksei brunssia väsäisi välillä ihan kotona. Minusta aamupala on päivän parhain ja odotetuin syöminen. Voisin elää pelkillä aamupaloilla, joten brunssihan on minulle ihan taivas, ja vielä kotona. Rennosti yövaatteissa, kattava kattaus kaikkea, mitä mieli vain tekee eikä ole kiire mihinkään. 

Näiden syömisten lisäksi meidän brunssiin kuului pekoni ja munakokkeli ja nehän löytyivät selän takaa liedeltä. Smoothien laitoin vadelmamehukeiton ja maitorahkan lisäksi chiansiemeniä, punaviinimarjoja ja mansikkaa. Sopivan kirpeää ja makeaa samassa. Näiden voimalla jaksoi käydä hyvin kävelemässä, kiipeilemässä ja liukastelemassa läheisessä metsässä. Myöhemmin päivällä kokkailtiin täytettyjä canneloneja. Niitä ei oltu vielä yhdessä tehtykään ja ehdottomasti jatkoon. Onneksi muistin, että joskus aiemmin olin näitä ystävän kanssa syönyt. Jotain uutta perusruokien rinnalle, vaikka ainekset on aikalailla samat. Tästä päivästä löytyy blogini instatorysta enemmänkin kuvia, joten laita ihmeessä @satumaistasatsu Instagramissa seurantaan. 

Nyt kun on puhuttu ruoasta, pysytään aiheessa vielä vähän kauemmin. Nimittäin en ole vieläkään jakanut kuvia, kun kävimme marraskuun alussa treffeillä. Vaikka olemme olleet yhdessä pitkään, käymme edelleen treffeillä. Teme yllätti minut varaamalla ravintolasta pöydän eikä suostunut paljastamaan enempää. Ei auttanut kuin laittautua ja seurata perässä, mihin hän minua kaupungilla johdatti. Sivukadulta toiselle ja viimein pääsimme ovelle. Eikä se ollut mikä tahansa ravintolan ovi, vaan ihan oikeasti mentiin Farangiin. Oltiin puhuttu tästä jo monia kertoja, että pitäisi mennä testaamaan ja tuolloin oli se hetki. Vielä sisälläkin kuiskasin Temelle, että ollaanko me oikeasti ilta täällä.   

Kaakkois-aasialainen ruoka on meille molemmille vieraampaa ja annoksien kuvauksista huolimatta pääruoat jäivät aikalailla mysteereiksi. Tarjoilijan suosituksesta otimme maistelumenun, jotta saimme kattavamman kuvan ravintolan tarjonnasta. Valitsemamme menu on jonkin verran muuttunut käyntimme jälkeen. Jokaisen ruokalajin kohdalla tarjoilija kertoi, mitä lautasella oli ja välillä myös sen, miten annos kannatti syödä. Syödessä mietin, miksi melkein joka annokseeni oli laitettu kuivattu banaanilastu, mutta Temelle ei, ennen kuin tajusin banaanilastun avulla tarjoilijoiden erottavan inkiväärittömän annokseni.    

Ensimmäinen annos tuli lehden päällä. Savustettua lohta, paahdettua maapähkinää ja taimenenmätiä. Toisessa annoksessa oli myös lohta, tom yamia, rapeaa sipulia ja merileväkaviaaria. 

Kolmantena pehmeäkuorista taskurapua, vihreää mangoa, minttua ja maapähkinää. Sen jälkeen alemmassa kuvassa näkyvää karamellipossua. Viidentenä saimme yläkuvassa taka-alalla pilkottavan annoksen leipää ja currya, jonka kanssa samaan aikaan tuli myös annos tofua lisukkeineen.

  
Pääruokana oli vasikanposkea ja tämänkin annoksen mukana tuli jasminriisiä. Arvelen, että inkivääriherkkyyteni takia pääruokani oli vaihdettu kalaan. Vasikanposki oli pitkään haudutettua ja tarjoiltiin omassa mausteliemessään, joten jossain vaiheessa on varmaan ollut inkivääriäkin. 

Jälkkärinä pöytään saapui Hola Hola. Thaityyliin marinoituja hedelmiä, vanilja-kookoskermaa ja thaibasilika-omenasorbettia.

Kaikki annokset olivat todella hyviä ja sisälsivät paljon eri makujen yhdistelmiä, jotka olivat aivan uusia meille. Illasta jäi mieleen myös hieman kiireen tuntu. Olen tunnetusti todella hidas syömään, joten omaan makuuni annokset saapuivat liian tiuhaan tahtiin. Ja annos saapui tietenkin tarjoilijan tuomana, joka aina kertoi annoksen sisällöstä, joten keskustelumme keskeytyi. En myöskään osannut jutella niitä näitä Temen kanssa, kun tarjoilija kävi kaatamassa lisää juotavaa tai kysymässä, maistuuko ja onko kaikki hyvin. Olisin kaivannut vähän enemmän omaa aikaa yhdessä.  Emme ole koskaan aiemmin syöneet näin pitkän kaavan mukaan. Yleensä kolmen tai neljän ruokalajin illallisella kerkeää vähän odotella seuraavaa annosta ja hetki on muutenkin rauhallisempi. Silti kokonaisuudessaan tykkäsin illastamme Farangissa ja juuri ruoka saa varmasti meidät varaamaan pöydän toistekin.     

Miten tämä postaus liittyy häiden suunnitteluun. Ei suoranaisesti mitenkään, mutta kerron välillä myös ihan meidän parisuhteeseen liittyvistä jutuista. Matkaa kohti häitä hieman eri vinkkelistä. Välillä eletään perusarkea, välillä vähän fiinimpää menoa. Vuoden vaihduttua ei meidän häät enää olekaan siellä jossain kaukaisuudessa, kolmen vuoden päässä, vaan nyt puhutaan jo kahdesta vuodesta ja muutamista kuukausista. Jaiks!