28. elokuuta 2019

Operaatio Hymy

Viime päivinä olen seurannut haltioituneena tämän vuoden häiden kuvasaldoa ja listannut valokuvaajia ylös. Luulin, että niitä on kertynyt tässä suunnittelut aikana ihan muutama, mutta listassa on nyt jotain 30 eri kuvaajaa ja hyviä löytyy koko ajan lisää. Valinnanvaikeutta havaittavissa. Valokuvaajien lisäksi olen katsellut lyhyitä häävideoita ja yhä enemmän kallistun myös videoinnin puoleen. Temekin on saannut kuulla ylistäviä kommentteja, kuinka häiden taltiointiin kannattaa panostaa. Siis muiltakin kuin vain minulta. Kaiken tämän kuvaamisen alla minua on alkanut yhä enemmän jännittää ajatus kameran edessä olemisesta. Tykkään itse kuvata ja sukujuhlissa kamera onkin aina mukana. Mutta tällöin itse olen kameran takana eikä minua juurikaan näy. Hääkuvissa se on kuitenkin vähän se juttu, että hääpari näkyy. 

Eniten kuvauksessa on mietityttänyt se, että minulla on aina sama ilme kuvissa. Tämä vakiintunut hymy johtuu siitä, etten pidä hammashymystäni tai ylipäänsä siitä, että hampaani näkyvät. Haluaisin kuitenkin, että voisin nauttia hääpäivästä sen ihmeemmin miettimättä ilmeitäni. Juttelin asiasta hammaslääkärini kanssa. Minulla ei ole purennassa vikaa, joten tämä on vain kosmeettinen haitta, joka pitäisi hoitaa yksityisellä. Kuitenkin etuhampaani ovat olleet aina hyvin pienet ja nyt vaikuttaa siltä, että ne lyhenevät entisestään ajan kuluessa. Hammaslääkärini haluaisi suojata etuhampaani ennen kuin ne alkavat vaivata, mutta silti tämäkin on vielä kosmeettinen haitta. Olen käynyt jo pitkään kunnallisella ja löytänyt ihan huipun hammaslääkärin. Nyt pitäsikin löytää hyvä yksityinen, joka osaisi auttaa oikomisen, suojakuorien ja valkaisun suhteen. Joku voi pitää tätä aivan turhamaisena ajatuksena, mutta en varmastikaan ole ainut, joka käy ennen hääpäivää esim. hampaiden valkaisussa. Itseäni tämä hammasasia on kuitenkin vaivannut koko ikäni, joten nyt olisi korkea aika tehdä jotain. Oikomisessa mietityttää, muuttuuko suuni tai kasvojeni piirteet. Olen nähnyt sekä onnistuneita että vähemmän onnistuneita oikomishoitoja ja tietysti kaikki ne vähemmän onnistuneet jää enemmän mieleen. Nyt kaipaisinkin apua. Onko sinulla suosituksia yksityisistä hammaslääkäreistä? Ensisijaisesti pääkaupunkiseudulla, mutta olen myös valmis matkustamaam pidemmälle. 

Jos häissä tämä olisi mahdollista. Kuva: Karen Arnold - Pixabay.com, täältä..

23. elokuuta 2019

Ihanat kaasoni

Tärkeät ihmiset rinnallani tärkeänä päivänä. Kolmea kaasoa on nyt pyydetty ja kaikki antoivat myöntävän vastauksen. Mietin pitkään, miten haluaisin kaasoja pyytää, koska pelkkä viesti tuntui liian mitäänsanomattomalta. En myöskään halunnut pyytää kaasoja heti vaikuttaen ihan yli-innokkaalta häähömpöttäjältä. Tässä on ollut pitkät kuukaudet, kun olen yrittänyt malttaa odottaa. Nyt pari vuotta ennen häitä en vaan pystynyt enää, vaan lahjat lähtivät eteenpäin. Halusin muistaa jokaista kaasoa pienellä lahjalla ja skumpalla. Näiden lisäksi kirjoitin kaikille kortit, joissa pyysin heitä kaasoiksi. Ja samalla paljastui myös meidän tuleva hääpäivä.  

Kaasoni A on pitkäaikainen ystävä, ihan lapsuudesta asti. Olemme kokeneet paljon yhdessä ja hän on pysynyt yhtenä tärkeimpänä ystävänäni. Tällä hetkellä näemme aikalailla kerran tai pari vuodessa pitkän välimatkan takia. Mutta näkemisestä on pidetty kiinni. Edes kerran kesässä vierailemme toistemme luona. Hän tuli muutamaksi päiväksi kylään, joten näin hetkeni koittaneen. Koska muutenhan tämä olisi siirtynyt ensi vuoteen. Tavallaan myös vähän kauhistutti, että missä vaiheessa kysyisin. En tiedä mistä tunne edes kumpusi, että mitä jos hän ei haluakaan. Ja sitten loppuvierailusta tulisi vähän nihkeä. Jätin lahjan esille ensimmäisenä aamuna ja hääräilin keittiössä aamupalaa mukamas rennosti. Pyyntö tuli hänelle yllätyksenä ja hän suostui, ihanan reaktion saattelemana. Olin siis pelännyt ja ylianalysoinut ihan suotta.

Pyysin ensimmäisen kaasoni aikalailla kuukausi sitten, mutta seuraavien kaasojen pyyntö vähän pitkittyi. Heti kihlautumisen jälkeen siskot alkoivat esitellä mitä villeimpiä polttari-ideoita pääni menoksi. Jotkut olivat niin hurjia, että pelkäsin oikeasti menettäväni pääni. Aloin saada videoklippejä, kuinka polttarisankari istutetaan tuoliin jyrkänteen reunalle ja tönäistään alas jääden roikkumaan benji-köyden varaan. Ja jos tämä ei ollut vielä tarpeeksi hurjaa, polttarisankari laitettiin pää edellä viinitynnyriin ja pudotettiin koskeen. Täytyykin jossain vaiheessa ottaa puheeksi, mikä oikeasti olisi polttareissa kiva juttu. Mutta tiesin silti, että haluan silti siskot vierelleni tärkeänä päivänä. Pähkähulluista ideoista huolimatta tai ehkä jopa juuri niiden takia. Siskojen kanssa jaamme kaiken ja vietämme pyhät ja useat viikonloput yhdessä. Ja siinä välissä viestittelemme ihan päivittäin. Alussa kuulin useamman kerran, että sitten kun mennään katsomaan häämekkoa yhdessä, että kai me ollaan mukana, kun menet mekkoja sovittamaan. Alkukesästä puheet myös hieman muuttuivat, kun aloin kuulla kommentteja, että siskonhan ei tarvitse välttämättä olla kaaso, vaan sisko voi olla ihan vieraana. Yritä siinä sitten pokkana ajella autoa ja olla vaan, että niin, sanomatta suuntaan tai toiseen. Vaikka tekisi mieli hehkuttaa.   

Halusin pyytää siskojani N ja H yhtä aikaa, ettei toinen joutuisi pettymään tietämättään tulevaa. Mutta yritäpä pyytää siskoja niin, ettei koko suku ole samaan aikaan ympärillä. Vaikkakin jokainen asuu omissa kodeissaan. Tuntui mahdottomalta. Kunnes tuli elokuu ja sisko kysyi autoa lainaan ajaakseen toisen siskomme luokse. Haa, nyt he olisivat samassa paikkassa keskenään, vaikka itse en pääsisikään. Oli master planin toteutuksen aika. Laitoin lahjakassit auton perään ja peitin vielä ovelasti muovikassilla, koska paperikassista pilkottavat lahjakassit olisivat kyllä herättäneet kysymyksiä. Kassi oli toiselle siskolle menossa, joten nostin sen valmiiksi autoon. Huomautin myös, että kassissa on särkyvää, joten kannattaa antaa sen olla paikoillaan takakontin perälle tuettuna. En meinannut jännitykseltä saada nukuttua koko seuraavana yönä, koska tiesin, että yön jälkeen sisko ajaisi perille.

Aamulla herättyä tuijotin puhelinta vähän väliä. Ja sitä kestikin koko päivän, koska he purkasivat autonperän vasta lähempänä iltaa. Lopulta sain videopuhelun ja naurun seasta kuulin ihmettelyä, ettei antamani kassi sisältänytkään astioita. Jostain syystä särkyvän sisko oli yhdistänyt astioihin, vaikka sen enempää en ollut kertonut sisällöstä. Ja toinen sisko oli ihmetellyt suuresti, kun ei ollut kyllä pyytänyt mitään astioita. Siskoillekin kaasopyyntö oli tullut ihanana yllätyksenä ja olivat kuulema heti miettineet mekkojensa väritystä ja mallia. Asiat selvästi tärkeysjärjestykseen.       

Nyt minulla on kolme ihanaa kaasoa <3

14. elokuuta 2019

Tyhjä tuoli

Kesä on mennyt työntäyteisenä, mutta myös jonkinlaisessa sumussa ja odotuksessa. Näin elokuussa koulujen alettua alkaa ihan syksyvibat nousta pintaan. On vähän ristiriitainen olo, kun tavallaan olen koko ajan odottanut, että koska se kesä alkaa ja kohtahan ollaan ihan syksykuukausissa. Pidin reilun viikon kesälomaa, mutta vielä sekään ei tuonut kunnollista kesäfiilistä. Jos oikein tarkkaan mietin, olihan tänä kesänä niitäkin päiviä, kun heti aamusta liikkuessa paita ja shortsitkin tuntuivat olevan liikaa. Mutta sellaista pitkäaikaista, viikkotolkulla kestävää megahellettä ei ollut missään välissä. Ja sitä vähän odottelin toukokuussa, kesäkuussa, heinäkuussa ja ajattelin, että viimein elokuun ja loman alettua alkaa ne helteetkin.    

Kesä on ollut rankka ja se on näkynyt myös täällä blogin puolella, kun postauksia ei ole juurikaan ilmestynyt. Hiljaisuus ei johdu siitä, ettei minulla olisi kirjoitettavaa. Olen edelleen ihan intona kaikesta hääsuunnitteluun liittyvästä, ihan pienistäkin yksityiskohdista. Ja tätä innostuneisuutta ei meinaa pystyä edes sanoin kuvailemaan. Tämä on kyllä jännä tunne, miten yksi aihe ja vaihe elämässä voikin olla niin täysvaltaisesti ajatukset täyttävää. Häät pyörivät lähes päivittäin mielessä ja välillä herään yölläkin saadessani jonkun inspiraation liittyen häihin tai ratkaisun johonkin hääpulmaan. Ja siis minua ei haittaa ollenkaan, että melkein elän ja hengitän hääjuttuja. Yritän kylläkin tietoisesti vähän miettiä etukäteen ja suodattaa puheitani, ettei kaikki kääntyisi aina häihin. Suunnittelu on edennyt, koska olemme löytäneet mieluisan juhlapaikan ja vihkiajastakin olemme päässeet yhteisymmärrykseen. Häät alkavat tuntua konkreettiselta, kun se ei olekaan enää vain päivämäärä kalenterissa. Yksi ilta havahduin tähän todellisuuteen ja oli pakko ihan ääneenkin tokaista. Ihan niin kuin se ei olisi tässä vuoden suunnittelun aikana käynyt selväksi. Olen kuitenkin sellainen kaiken järjestelijä ja suunnittelija, joten tämäkin on ollut juhlien järjestämistä, isommassa mittakaavassa vain. Mutta että naimisiin. Siis oikeasti me mennään naimisiin.  

Kaiken tämän ilon ja innon lisäksi hääsuunnitteluun on myös muodostunut varjo. Ajattelin pitkään, että tästä asiasta en sano täällä mitään. Kuitenkaan en näytä pääsevän eteenpäin haluamallani tavalla ennen kuin saan sanottua. Elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee, ei mikään yllätys. Hääsuunnittelukaan ei mene aina niin kuin toivoisi, vaikka aikaa varaisi kuinka. Tunne oli pienenä pelkona takaraivossa, kun mietimme hääpäivämme ajankohtaa pitkälle tulevaan, nyt siis aikalailla parin vuoden päähän. Mainitsin aiemmassa tekstissäni täällä, kuinka hahmotan häävieraat kokonaisuutena paremmin, kun heidät on laitettu pöytäkarttaan paikoilleen. Nyt kuitenkin pöytäkartassa on tärkeällä paikalla tyhjä tuoli. Hyvästelimme rakkaan läheisen vähän aikaa sitten.

Tästä syystä olen elänyt useamman viikon vain miettien, mitä asioita on hoidettava ja muistettava tänään, huomenna ja lähipäivinä. Kesätöiden päätyttyä ei ollut yhtään samanlainen lomanaloitusfiilis kuin aiempina vuosina. Kalenteri oli tyhjä. Ei yhtään minun tapaistani. Toisaalta en kyllä yhtään edes jaksanut suunnitella lomalle sen suurempia. Teme oli myös kesälomalla, joten lähdimme yhdessä pienelle irtiotolle kaikkeen. Meinasimme lähteä muutaman päivän kaupunkilomalle, mutta tarpeeksi hyviä äkkilähtöjä ei osunut kohdalle. Kylpylähotelli Holiday Club Saimaa oli sopivan ajomatkan päässä kotoa ja siellä emme olleet aiemmin käyneet. Luvassa oli rentoutumista, yhdessäoloa, uimista, saunomista, hemmottelua  ja ennen kaikkea unta. Parin yön kylpylähotellireissu olikin juuri sitä, mitä molemmat tarvitsimme.