11. elokuuta 2020

Hääkengät check!

Pitkän etsinnän ja mallailun jälkeen hääkengät ovat vihdoin löytyneet. Jo vuosi sitten etsin sopivia hääkenkiä ja kokeilin erilaisia avokkaita tuloksetta. Muutamia kriteerejä hääkengille oli, kuten pyöreä kärki, maltillinen korko ja avokkaiden värinä valkoinen, nude tai hempeä vaaleanpunainen. Ihan täysin pyöreäkärkisiä avokkaita en löytänyt, mutta kyllä sen vaan jalassaan tuntee, kun oikeat osuu kohdalle.


Avokkaat ovat Tamariksen ja löysin ne Zalandolta. Minulla on aiempiakin Tamariksen juhlakenkiä ja ne ovat kestäneet vuosia käytössä. Nämä avokkaat istuivat hyvin jalkaan. Korkoa on noin 5cm eli juuri sopivasti ja se on tukevan oloinen. Kengillä on ollut hyvä kävellä, joten toivottavasti jaksan ne jalassa useamman tunnin. Vielä täytyy kokeilla, miten tanssi sujuu. Kerkesin ostaa kengät ennen hääpukusovituksia, joten saan ne mukaan heti alusta lähtien. 

Sovitusjännityksestä sanominen ääneen selvästi auttoi. Olen nyt katsellut erilaisia hääpukuja ja miettinyt, millaisia pukuja haluaisin sovittaa. Jopa niin paljon, että olen tehnyt listaa hääpukuliikkeistä, joissa haluaisin käydä. Olin varannut parikin sovitusaikaa, mutta täytyy yrittää uudestaan myöhemmin, kun olen varmasti täysin parantunut. Järki tähän sitkeään flunssaan meinaa mennä, mutta nyt ei auta kuin pysytellä visusti kotona.  


Minulla on hääpäivää varten kahdet kengät. Kakkoshääkengät löysinkin sattumalta jo vuosi sitten ja kirjoitin niistä täällä. Häävieraanakin olen aina varautunut kaksin kengin, koska varsinkin loppuillasta tekee todella mieli luopua koroista. Molemmat kengät ovat valkoiset, mutta en ole vielä päättänyt, haluaisinko kenkiin jotain lisää. Nyt ne ovat ajattomat ja tulevat käyttöön häiden jälkeenkin. Vielä en ole uskaltanut edes balleriinoilla kävellä ulkona, vaan varjelen kenkiä hääpäivään. 

Joko olet löytänyt unelmien hääkenkäsi? Varaudutko päivään myös toisilla kengillä?    

5. elokuuta 2020

Hääkampaushaaveilua

Olen päässyt testaamaan muutamia kampauksia tässä matkan varrella ja toiveet hääkampauksen suhteen alkavat selkeytyä. Koekampaus on vielä edessä ennen lopullista hääkampausta, mutta näistä kokeiluista on ollut paljon apua. Jos sinullakin on mahdollista kokeilla erilaisia kampauksia ennen hääkampausta, suosittelen. Kampaajalla olen käynyt ottamassa juhlakampauksen muistaakseni tasan kerran ja muutoin olen tehnyt kampaukset erilaisiin juhliin itse. Siksi olikin niin kiva päästä istumaan kampaajan tuoliin ja antaa ammattilaisen ideoida toiveiden pohjalta. 

Viime vuoden joulukuussa Lyylien pikkujouluissa saimme pikakampaukset ja annoin kampaajalle Nelli Ruhaselle vapaat kädet. Laineita kiinnitettiin hieman toispuoleiseksi nutturaksi. Muutama suortuva jäi vapaaksi ja pikakampaus viimeisteltiin kultaisella glitterillä. Juuri passeli pikkujoulukauteen ja kampaus toimisi oikein kivasti syys- ja talvihäissä. Vaikka tästäkin kampauksesta pidin, selkiytyi toive hääkampauksesta. Olen niin tottunut olemaan hiukset kiinni töissä ja vapaa-ajalla, joten huiskin suortuvia vähän väliä.  


Seuraava kampauskokeilu oli tämän vuoden helmikuussa Lyylien Bridal look -tapaamisessa, jonka aiheena oli kampaukset ja korut. Tällä kertaa Nelli taituroi leveämpää kampausta kukkapannalla. Pitkulainen lisäke hiuksiin kieputettuna ja kukkapanta takapainoitteisesti. Kampaus jäi jotenkin liian laimeaksi tai arkiseksi tällä tavalla kiinnitettynä, vaikka kukkapanta toi näyttävyyttä. Kampaus olisi kiva leveänä niskassa, mutta rennommin kiinnitettynä. Päälliosalle kaipaan myös jotain yksityiskohtia, mutta tarkkaan en vielä tiedä mitä. Kukkapannan myötä toive kukista hiuksissa vain vahvistui. Ja nimenomaan aidoista kukista, vaikka tekokukista jäisi kyllä kiva muisto hääpäivästä.


Maaliskuun I Do Afterwork -tapahtumassa pääsin tekemään kukkasormuksen Penttala Floralin Minnan opastuksella ja kokeilemaan kukkaseppelettä aidoista kukista. Tällaiset kukkayksityiskohdat olivat aivan ihanat. Kaasoille yhdistävä kukkakoristevaihtoehto voisi juuri ollakin sormus rannekukan tai hiuskukkien sijaan. Tai esimerkiksi polttarien yhtenä ohjelmana kukkaworkshop toimisi varmasti, vink vink. Sormukset oli nopea tehdä valmiiseen rautalankaiseen sormuspohjaan, kunhan mieluisat kukat sai päätettyä. 

Kukkaseppele oli kaunis, mutta jaksaako seppeleen painoa kannatella pitkän päivän ajan. Seppele ei siis ollut painava, mutta pienikin paino kampauksen lisäksi voi alkaa illan mittaan tuntua. Ja toisaalta seppele vei huomion kampaukselta, kun mieluummin haluan kukkien täydentävän häälookkia. Seppele voisi toimia myös paremmin, jos hiukset ovat auki. Onneksi tätäkin pääsi kokeilemaan. Kukkia hiuksiin, mutta vähemmän on enemmän. Aavistuksen keveämpi seppele tai sitten kukkien kiinnitys muutoin kampaukseen.


Juhannuksena tein nutturakampauksen valkin avulla. Päälaelle kiinnitin hiukset pienellä ponnarilla ja pyöräytin ympäri saaden päälaelle myös jotain muotoa. Hääkampauksessa kiepautukset pinneillä tai ponnareilla voisi tuoda sitä jotain, joka toivottavasti hääkampaukseen mennessä selviää itsellekin. Valkki toi kampaukseen lisää muhkeutta, mutta ihan näin selkeätä donitsia en halua näkyväksi hääkampauksessa. Sivulle laitoin kukkapinnejä, joista tykkään todella paljon. Silti hääkampaus aidoilla kukilla tuntuu koko ajan enemmän valinnaltani. 


Viimeisin pikakampauskokeilu on myöskin kesäkuulta, kun Lyylien tapaamiset olivat taas mahdollisia rajoitusten höllennyttyä. Naiset Lyylien takana, Nelli Ruhanen ja Laura Pensasmäki, järjestivät meille pikakampaus ja -meikkituokion, johon itse kiiruhdin töiden jälkeen. Mukavaa häähöpöttelyä ja iltaa pääsi jatkamaan jälleen vähän kauniimpana. Tämä pikakampauskokeilu on ehdottomasti lempparein. Rento sivuletti itse asiassa vain parani seuraavana päivänä, kun olin ollut kampauksella tuulessa ja tuiskussa ja vielä nukkunutkin. Ja tämähän on enemmän kuin hyvä, jos häitä seuraavalle aamulle on yhteistä brunssia. Hiukset ovat jo valmiiksi kivasti. Ei tarvitse häissäkään miettiä, vaan antaa vaan mennä ja fiilistellä. Hiukset kyllä tulevat mukana.

Rento letti jatkui rentona toispuolinutturana. Kampauksessa on pelkkää omaa tukkaani. Yllätyin, kuinka kiva kampauksesta tuli näinkin. Ja valkilla saa vielä lisää muhkeutta. Kukkina Nelli pisteli morsiusharsoa letin sekaan. Kyllä vaan morsiusharso tekee morsianolon. Värikkäänä tyyppinä haluan jotain muitakin kukkia valkoisen lisäksi. Tai morsiusharsoa seppeleenomaisesti toisellekin puolelle. Lisäksi jotain kiehkuraa tai kiepautuksia. Ja miten kampauksen saa näyttämään kivalta myös edestä. Jää siis vielä kokeiltavaa koekampaukseenkin. 

Tämä kampaus alkaa olla jo lähellä. 
Millainen on sinun unelmien hääkampauksesi?

1. elokuuta 2020

Hääkeho ja tuleva häämekon sovitus

Häämekon sovitus on ollut häässunnittelun ajan sellainen osa, jota olen tietoisesti siirtänyt ja siirtänyt lähemmäksi häitä. Nyt aletaan kuitenkin olla siinä pisteessä, että sovituksien aloitusta ei voi enää siirtää. Tai ei kannata, jos haluaa jatkaa suht rentoa häiden suunnittelua vielä jatkossakin. Tähän mennessä suunnittelu on edennyt siinä mielessä kivasti, että kerralla ei ole tarvinnut keskittyä kuin yhteen tai kahteen kokonaisuuteen ja tehdä siitä päätökset. Mutta miksi sitten hääpuvun sovitus jännittää, pelottaa ja jopa stressaa, vaikka sekin on vain yksi osa hääpäivään liittyen. Ja juurikin näiden tuntemuksien takia olen siirtänyt sovituksien aloitusta. Myös sekin on totta, ettei massiiviselle hääpuvulle ole ollut säilytyspaikkaa pitkiksi ajoiksi ja niin, ettei se paljastuisi sulhaselle ennen aikojaan. Ennen kaikkea minua mietityttää ihan valtavasti mennä koko liikkeisiin.


Viime vuoden tammikuussa hääpuvut tulivat uniinikin. Lueskelin muistin virkistämiseksi täältä, mitä toiveita minulla oli silloin hääpukuni suhteen. Ja samoilla linjoilla olen edelleen. Näyttävä helma ja laahus, oi kyllä. Olkaimet tai jonkinlaiset hihat, mieluusti. Pitkä huntu, ehdottomasti ja itseasiassa se on jo hommattuna. Pystyn siis suunnittelemaan kaikkea hääpuvunkin ympärille, mutta sitten itse hääpuku päälle, oi ja voi. 

Innoissani olen kopsutellut hääkengillä menemään alakerran naapurien iloksi, kun ajan kenkiä sisään. Innoissani etsin ja varasin ammattilaiset loihtimaan minusta kauniin morsiamen kampauksen ja meikin osalta. Innoissani olen suunnitellut hääkampausta ja siihen tulevia kukkia. Innoissani olen selvitellyt, seurannut ja tehnyt valintoja sulhasen kanssa kaikesta muusta hääpäivään. Mutta sitten hääpuvun kohdalla liinat kiinni. 

Häämessuillakin olen yrittänyt kävellä messualueella niin, etten vahingossakaan vilkuile hääpukuja rekeissä enkä ainakaan ajaudu juttelemaan hääpukupisteillä kenellekään, ettei joku ehdota kokeilemaan hääpukuja. Yksillä häämessuilla uskaltauduin hypistelemään käytettyjä hääpukuja kaikessa rauhassa kaasosiskojen kanssa, mutta se taitaakin olla ainoa kerta. Häämuotinäytöksissä hääpukujen ihastelu ei ole ongelma, koska silloin puvut ovatll jonkun toisen päällä. Postauksen kuvat ovatkin tammikuun 2019 Love me do -häämessujen häämuotinäytöksestä. 


Oloani ei ole helpottanut näkemäni tsemppilausahdukset, että morsian on aina oikean kokoinen ja jokaiselle löytyy oma unelmien hääpuku. Kun itse koen itseni, etten ole oikean kokoinen tai en haluaisi olla tämänkokoinen morsian. Näen jo, kuinka tursuan ihan vääristä paikoista. Ja löydänkö istuvaa hääpukua, joka ei ole liian antava, mutta ei myöskään kaulasta nilkkaan täysin peittävä. 

Hyväksy itsesi. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Mutta miten silloin, kun itseään katsoessa miettii, mitä oikein on tapahtunut ja miten olen antanut tämän tapahtua. Olenko minä oikeasti tuossa? Kaikista eniten minuun kolahti lausahdus, olen huolissani meidän terveydestä. Vaikka se oli muotoiltu pehmeämmäksi ilmaisuksi, ymmärsin kyllä, että se oli enemmän tarkoitettu minulle ja toisella on huoli minusta. Ja tottakai totuus satuttaa, koska tiedän itsekin, että nyt ei ole hyvä.    


Ihminen muuttuu vuosien myötä. Tottakai olen osittain pysynyt samana, mutta myöskin muuttunut näiden yhteisten yhdentoista vuoden aikana. Ei saisi verrata itseään nuorempaan itseensä eikä varsinkaan muihin. Mutta oma mieleni ainakin laukkaa. Eikä minulla ole mitään ns. hyvää syytä, miksi olen päästänyt itseni huonompaan kuntoon. En ole synnyttänyt, että voisin selitellä ja syyttää raskautta ja sen tuomia muutoksia kehoon. En ole vakavasti tai pitkäaikaisesti sairastunut, jotta sekään olisi syy. Näin on vain päässyt tapahtumaan. Ja juurikin pikku hiljaa ja salakavalasti omilla valinnoilla aiheutettu muutos. Ihan itse olen tämän itselleni tehnyt. 


Muutokset myöskään toiseen suuntaan eivät tapahdu salamana. Muutos parempaan on kuitenkin käynnissä. Olen lisännyt liikkumista. Kävelystä tykkään ja töiden jälkeen olenkin kävellyt kotimatkaa tai muutoin käynyt kävelemässä. Mutta pelkkä kävely ei ole niin tuloksellista. Ja voisin käydä lenkillä vieläkin useammin. Enemmänkin lenkki heti töiden jälkeen auttaa irtautumaan työasioista. Ollaan käyty sulhasen kanssa myös yhdessä lenkillä ja hän on yrittänyt innostaa minua juoksemaan. Hölkkäpätkät eivät vieläkään rullaa kivuttomasti, mutta ei auta kuin jatkaa. Onneksi toinen on vieressä tsemppaamassa, vaikka välillä yletön tsemppaaminen ei auta yhtään ja tekisi mieli juosta ihan toiseen suuntaan. Ruokavaliotakin olen rukannut. Syön aikalailla säännöllisesti ja kokonaan en ole kieltänyt itseltäni mitään. Eli mitään kitudieettiä ei ole menossa. 


Eniten töitä joudunkin tekemään ajatuksieni ja nimenomaan stressin kanssa. Tuntuu, että juuri stressin takia keho on pysähtynyt ja tavallaan kierroksilla samaan aikaan. Rentoutumisharjoituksia olen myös tehnyt. Ja parhaiten ne toimivat juurikin kävellessä kotiin ja matkan aikana jättää työasiat pois jaloista ennen kotiovea. Joogasta on myös ollut apua, kun keskittyy täysin vain omaan hengitykseen ja ohjaajan antamiin ohjeisiin. Ja yhtäkkiä huomaakin olevansa pää lattiassa jos jonkinlaisessa asanassa, kun venyttää hengityksen tahtiin. 

Monipuolisuuden olen kokenut toimivaksi, vaikka yksin lenkkeillessä tuppaan ajautua samoille poluille ja kaduille. Motivaatiostakaan ei pitäisi olla kiinni. Tarkoitus ei ole olla tikissä hääpäivänä, eikä kyllä häiden jälkeenkään, vaan mieluummin hyvinvoiva. En nyt tiedä, saiko näistä ajatuksistani yhtään kiinni. Ja olen miettinyt todella pitkään, että pystynkö edes kirjoittamaan koko asiasta tänne. Nyt kun ensimmäiseen hääpukusovitukseen on enää viikko, minun on vain kohdattava pelkoni ja epävarmuuteni. 


Miten hääpukusovituksesta selviää hengissä?