22. heinäkuuta 2021

1kk häihin

Apua, nyt ollaan jo niin lähellä, ettei tosikaan. Tuntuu todella kutkuttavalta ja ihanalta, että kohta ollaan naimisissa. Uusi vuosikymmen elämässä alkaa vielä astetta enemmän yhdessä.

Samaan aikaan tuntuu myös haikealta siksi, että järkkäily ja häämaailmassa seikkailu on ollut niin kivaa. Tämä on tuntunut niin omalta jutulta. Onneksi aloin fiilistellä hääjuttuja heti kihlauduttua, koska nyt voi sanoa, että olen ottanut matkasta kaiken irti. Välillä on ollut kisaväsymystä havaittavissa, mutta pääasiassa suunnitteluaika on ollut ihan parasta. Mukaan on mahtunut erinäisiä vastoinkäymisiä, mutta niitä nyt on varmaan joka häissä jossain muodossa. Ja tähän mennessä olemme kuitenkin päässeet yllättävän vähällä. Jos näin korona-aikaan voi näin sanoa. Kop kop, ettei uudet rajoitukset pamahda päälle ihan viime metreillä. Kolmen ja puolen vuoden projekti päättyy pian. Mutta ei kuitenkaan ihan vielä.


Kävin äitini ja mummuni kanssa cateringimme järjestämässä kahvipöytäbuffetissa maistamassa kakkumakuja. Esillä oli suolaisia ja makeita tarjottavia, mutta keskityin suolaisten lisäksi kakkuihin. Useammassa kakussa oli mansikkaa, mutta tarjolla oli myös tiramisua ja suklaamoussekakkua. Kakut olivat hyviä ja niiden pohjalta toiveet hääkakusta selkiytyivät. Kuitenkaan suoraan mikään niistä ei vielä ollut hääkakkumme.

Pidimme palaverin cateringin kanssa. Kävimme menuamme läpi ja saimme koottua hyvältä vaikuttavan kokonaisuuden. Menua oli suunniteltu jo tarjouspyyntövaiheessa, mutta nyt vielä viimeiset hionnat ja valinnat. Hääkakustakin puhuttiin cateringin kanssa; millainen ulkomuoto, koristeet ja tärkeimpänä maku. Käymme vielä myöhemmin maistamassa kakkua. 

Häiden paperituotteetkin ovat valmiina. Kutsujen ja hääinfon teon myötä innostuin tekemään häidemme paperituotteetkin itse. Vistaprintillä tämäkin onnistui näppärästi. Nyt vaan odottelemme, että catering vahvistaa menumme ja voimme laittaa paperituotteet tilaukseen. Sormet ristissä toivon, että tilausaika riittää ja tuotteet ehtivät tulla. Muutoin vierähtää tovi jos toinenkin tulostimella. 


Kuulimme juhlapaikkamme pitäjiltä, että hääpäivänämme on vanhojen autojen ajotapahtuma, jonne on odotettavissa 250 autoa letkassa sekä tämän lisäksi katsojia autoillaan. Autot pysähtyvät kahville juhlapaikkamme alapuolelle puolilta päivin. Meiltä kysyttiin, olisiko tapahtumassa ollut mahdollista käyttää juhlapaikamme wc-tiloja, mutta emme kokeneet tätä sopivaksi. 

Olemme laittaneet hääpaikan valmiiksi ja tehneet viimeisen tsekkauksen hääpäivän aamuna. Olisi liikaa riskejä päästää täysin ulkopuolisia käymään sisällä tiloissa, jossa on kuitenkin tavaroitamme esillä. Meistä kukaan ei olisi paikalla eikä myöskään enää ehdi käydä katsomassa, että juhlapaikka on haluamassamme kunnossa. Tämä onneksi ymmärrettiin ja nyt vaan toivon, että tuo automäärä on kadonnut, kun hääväkemme alkaa siirtyä juhlapaikalle. 


Kävin kaasoni kanssa sovittamassa hääpukuani. Se oli jälleen astetta valmiimpi, mutta jäi edelleen ompelijalle. Kaaso pääsi hieman näkemään, kuinka hääpuvun saa sitten avustettua päälleni hääaamuna. Tämän jälkeen kävin vielä viikolla uudelleen sovittamassa, kun ompelija oli paikalla. Katsoimme viimeiset muokkaukset ja mitat kenkien kanssa. Pukua täytyikin ottaa sisään enemmän kuin ajattelin. Nyt toivotaan, ettei suurempia vaihteluita tapahdu mitoissani ennen häitä. Saan hääpukuni mahdollisesti kotiin sitten seuraavalla sovituskerralla viikkoa ennen häitä.


Olin jo hyvän aikaa sitten hommannut hääkengiksi valkoiset avokkaat, joita olen ajanut sisään. Alakerran naapuri on varmasti tykännyt, kun olen kopsutellut menemään edes takaisin imuroidessa tai muita kotiaskareita tehdessä. Mutta tästä on ollut apua. Kengät alkavat tuntua hyviltä jaloissa ja uskon, että pystyn niillä olemaan suht pitkälle hääpäivänä. Hääkengistäni pääset lukemaan täältä.

Tiesin, etten silti jaksaisi koroissa ihan koko päivää, joten löysin varakengät jo oikeastaan paljon ennen varsinaisia hääkenkiäni. Kakkoshääkengistäni pääset lukemaan täältä. Keinonahkaiset, valkoiset balleriinat tuntuivat hyvältä jalassa. Jotain on kuitenkin tapahtunut tänä aikana, kun kengät ovat odottaneet hääpäivää. Jalkani saattavat välillä turvota päivän aikana, varsinkin helteillä. Nyt kuienkin balleriinat lonksuivat jalassa enemmän ja riippuen päivän ajankohdasta, tippuivat jalasta. Eli ei mitkään parhaimmat varakengät, jos ne jäävät matkasta heti ensiaskelilla.

Löysin onneksi uudet varakengät, joihin voin vaihtaa. Valkoisia sandaaleja ei ole tarvinnut juurikaan ajaa sisään. Niissä on valmiiksi ihanan pehmeä pohja ja avoimen kärjen ansiosta voin jo kuulla varpaideni huokaisevan. Sandaaleilla on myös hyvä tanssia ja uskonkin, että vaihdan kengät viimeistään bändin aloittaessa.  

To do -lista viimeisille viikoille, mitä on vielä hoitamatta:

Sulhasen vihkisormus 

Morsiamen korvikset tilattu ✔

Sulhasen kengät  

Morsiamen uudet varakengät ✔

Sulhasen asusteet ✔

Morsiamen asusteet ✔

Palaveri cateringin kanssa pidetty ✔

Palaveri valokuvaajan kanssa sovittu

Hääpäivän kuvauksen suunnittelu ja lista, millaisilla kokoonpanoilla halutaan vieraiden kanssa kuvia ✔

Palaveri papin kanssa sovittu, lista tehty kysyttävistä asioista palaveria varten ✔

Palaveri häätiimin kanssa

Hääohjelma on suunniteltu, sisällön ja toteutuksen hiomista

Häiden paperituotteet ovat valmiina ✔ odotetaan menun varmistumista ja päästään tilaamaan

Valokuvien valinta ja tilaus

Koristeiden viimeistely

Paikkakorttien kirjoitus

Juhlapaikalla olevien eri pisteiden sijainnin ja koristelun suunnittelu: vieraskirjapöytä, photobooth, buffetpöytä, juomapöydät, herkkubuffet, bändikoroke

Alkumaljojen osto

Holittomien juomien osto

Herkkubuffaan makeat ja suolaiset

Kertakäyttöastiat iltapalalle ja juomille: hankintoja tehty, mutta vielä määrien laskua ja lisähankintoja

Paperisten servettien osto ruokailuun ja iltapalalle

Kahviservetit ostettu ✔

Servettien taittelu valmiiksi pöytien kattausta varten

Käsidesien osto

Tienvarsikylttien maalaus, vielä viimeistelyä

Hääauto varmistettuna ✔ hääauton koristeet ✔ 

Soittolistojen viimeistely

Äänentoiston suunnittelu; kaiuttimet ja mikit

Hääkukkien lopullinen valinta ja tilaus, päivä sovittu floristin kanssa

Kukkien ja vihreiden nouto luonnosta hääviikolla, neilikoiden osto

Pöytäkartan teko. Tahtoossa on hahmotelma valmiina. Pöytäkartta vimeistellään ja kirjoitetaan, kunhan pöytien paikat on nähty hääviikolla ja todettu toimivaksi. 

Koristelupäivien ja hääpäivän aikataulut suunniteltuna. ✔ Excelit ovat sähköisenä koko häätiimin nähtävänä. Myöhemmin vielä päivitys ja hääviikolla tulostus häätiimille.

Tuntuu, että edellinen kuukausi hujahti silmissä ja suurempia muutoksia ei ole to do -listaan tapahtunut. Vaikka hääjuttuja on työstetty koko ajan, lista näyttää edelleen, että hommaa riittää. Yhteydenpito, sähköpostien lähetys sekä hääviikon ja hääpäivän hoidettavien asioiden suunnittelu ja aikataulutus vie yllättävän paljon aikaa, vaikka sitä koneella tekeekin. 

Aikalailla on jo tiedossa, ketä on milloinkin paikalla hääviikolla ja mitä olisi hyvä hoitaa kumpanakin koristelupäivänä. Monen ihmisen paletin pyörittämisessä hyvä ennaltasuunnittelu auttaa mielestäni siihen, että asiat tulevat hoidetuksi. En ole kuitenkaan kellottanut asioita, mutta toivon, että varaamani aika riittää. Suunnitelmaa voi tilanteiden mukaan muuttaa. Tajusin onneksi, että torstaina täytyy hoitaa mahdollisimman paljon juhlapaikkaa juhlakuntoon, koska perjantaille osuu vielä mm. kirkkoharjoitukset. Ja mieluusti kukaan ei olisi juhlapaikalla yömyöhään enää edellisenä iltana.

Tein meille sulhasen kanssa jääkaapin oveen oikein paperisen listan viimeisen kuukauden aikana hoidettavista asioista kotona ja lähempänä juhlapaikkaa. Merkkasin myös valmiiksi, kumpi meistä hoitaa mitäkin ja mitä teemme yhdessä. Listassa näkyy myös, mitä täytyy vielä ostaa. Ja tärkeimmät päivämäärät ja tapaamiset ovat näkösällä listassa ja kalenterissa. Näin varmistan, ettei mitään sovittua tai tärkeää pitäisi päästä unohtumaan.

Oli huojentavaa kuulla, että kaikki kaasoni pääsevät tulemaan hääviikon perjantaina paikalle. Tässä on jännitetty, että kuinka käy. Jonkin aikaa näytti nimittäin silltä, että viimeinen viilettää suoraan vihkimiseen. Koristelupäiviin saamme onneksi myös perhettä ja ystäviä avuksi. Häätiimin kanssa on alustavasti sovittuna vastuualueita hääpäivälle ja tarkempaa aikataulua käydään vielä porukalla läpi. Onneksi häätiimissämme on kolme kaasoa ja kaksi bestmania, koska jokaiselle heistä löytyy hommaa, jossa voivat olla apuna. 

Loppukiri on tosissaan alkanut. Uskon kuitenkin, että hyvä suunnittelu auttaa. Ja jos hääpäivän lähestyessä alkaa näyttää siltä, että jotain ei vaan ehdi niin sitten mietitään karsimista, muuta toteutustapaa tai luovutaan kokonaan. Vielä kuitenkin näyttää siltä, että kaikki olisi mahdollista toteuttaa, koska onhan tässä kuitenkin vielä aikaa.  

20. heinäkuuta 2021

Kaasoviikonlopusta yllätyspolttareiksi

Kaasoviikonloppua ystäväkaasoni kanssa oli odotettu paljon, koska viime näkemisestä oli vierähtänyt peräti pari vuotta. Silloin pyysin häntä kaasoksi. Tässä välissä korona laittoi kapuloita rattaisiin joka välissä ja näkeminen siirtyi ja siirtyi. Mutta viimeinkin. Aika kului mukavasti parvekkeellamme syöden ja kahvitellen sekä kuulumisia vaihtaen. 

Sain odottamatta viestiä koruliikkeestä, että vihkisormuksen lisäksi myös kihlasormukseni olisi valmis noudettavaksi. Viesti tuli sopivasti, että ehdimme vielä hyvin kaason kanssa hakea molemmat sormukset. Hän on oikeastaan ainut sulhasen lisäksi, joka on nyt vihkisormukseni nähnyt.

Olin varannut samaiselle päivälle myös hääpukusovituksen ja kaaso näki nyt myös ensimmäisenä hääpukunikin. Tähän mennessä olen laittanut kaasoille paljon kuvia ja videoita, jotta he ovat päässeet eri vaheisiin mukaan. Hääpukuni oli jälleen astetta valmiimpi. Kaaso sai hieman ohjeita, kuinka hääpuku kannattaa minulle avustaa.

Tämän jälkeen loppupäivä ja ilta hujahtikin Keskustorin kesäkeitaalla. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä, koska saimme vain kävellä sisään ja valita pöytämme. Kesäkeidas oli hyvin rakennettu siinä mielessä, että istua pystyi rajatulla alueella missä vain ja ympärillä olevista kojuista sai ostaa ruokaa ja juomaa kuin festareilla konsanaan.  


Lauantaiaamu alkoi runsaalla aamiaisella ja kilistelimme pienen pullon kuohuvaa. Yleensä nähdessämme aamu ei ala skumpalla, mutta otettiin päivästä ja vihdoin näkemisestä kaikki irti. Ja ainahan on hyvä syy posauttaa kuohuva auki. 

Lauantaista kaasoni oli jo etukäteen sanonut, ettei siihen tarvitse suunnitella mitään, vaan hän on miettinyt meille päivän ohjelman. Aamupäivästä ehdittäisiin hoitaa hääjuttuja keskustassa, jos jotain on. Hän ottaa ohjat sitten puolen päivän aikoihin. Sain ohjeeksi pakata mukaan rennot treenivaatteet, juomapullon ja ison huivin. Tässäkään kohtaa epäilykseni ei herännyt, että päivään olisi jokin koira haudattuna. Yritin vähän myös heitellä, mitä voisimme sitten sunnuntaina tehdä ennen kaason kotiinpaluuta. Sille päivälle ei ollut vielä suunnitelmia.

Aamupalan jälkeen laittauduimme. Tätäkin vähän mietin, että miksi laittautua ennen treeniä, mutta jos ohjeeksi saa, että ripsaria laitetaan niin sitähän laitetaan. Sen verran olin saanut tietää päivän pukukoodia, että lähdimme mekot päällä matkaan. Aamupäivä meni keskustassa pyöriessä. Olen jo pitkään etsinyt sopivaa vaimomekkoa, jota ei vaan tunnu löytyvän ja tämäkään pyörähdys vaatekaupassa ei ollut poikkeus. 

Puoliltapäivin menimme kakkukahville Keskustorin lähelle. Tajusin siinä kahvitellessa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin erikoiskahvia. Olin hieman pistänyt merkille, kuinka paljon puhelimella kaasoni oli varsinkin tämän aamupäivän aikana. Mutta en ajatellut asiaa sen pidemmälle.


Kahvilta lähdettyä ihmettelin, mihin oikein olemme menossa ja onko nyt edessä treenihetki vai vielä jotain ennen sitä. Huomioni kiinnittyi myös siihen, että kaasoni ei osannut päättää kummalla puolella katua meidän pitäisi kävellä. Mutta tämänkin ajattelin olevan vain sitä, että hän on suht tutussa kaupungissa, mutta kuitenkin siitä on aikaa, kun hän on viimeksi ollut Tampereella.   

Siinä kävellessä yhtäkkiä vastaan tuleekin tuttuja, joiden en kyllä osannut odottaa olevan täälläpäin lähelläkään. Molemmat siskokaasoni, sulhasen sisko ja yksi  ystäväni tulivat luoksemme ja ilmoittivat, että nyt alkaa polttarini. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen. Pysähdyin ihan totaalisesti. Järkytys ja ilo purkautui kyynelinä, kun en vaan voinut uskoa ja käsittää, että nämä ihmiset ovat täällä ja tästä alkaa polttarini.


Sain ylleni teemaan sopivaa rekvisiittaa Bride to be -nauhan ja Bride-hiuspannan muodossa. Kilisteltiin porukalla ja otettiin kuvia. Minulta myös kysyttiin, hoksaanko, mitä seuraavaksi olisi luvassa. Menimme nimittäin tanssistudio Razzmatazzin tiloihin ja vetäjämme nähdessäni nielaisin muutaman ylimääräisen kerran. Tanssisalissa vetäjä kertoi, että meille oli varattuna burleski-tanssitunti ja alkuun hän kertoi burleskista enemmän. Nieleskelin lisää, ei auttanut kuin heittäytyä. 

Aluksi tanssitunti oli jännittävää, mutta sitten vaan antoi mennä. Pääsi kokeilemaan jotain ihan uutta ja oli tosi hauskaa. Isolle huivillekin löytyi käyttöä, kun opettelimme porukalla tanssikoreografian. Lopuksi vielä videoitiin tanssi muistoksi päivästä. 

Tanssitunnin jälkeen pakkauduimme autoihin ja lähdettiin ajamaan seuraavaan kohteeseen. Päädyimme meille ja sain polttaripäivän pakkauslistaa. 


Kotona näimme myös pikaisesti sulhasen kanssa. Hän oli kysynyt, ehtisimmekö nähdä ennen kuin lähdemme jatkamaan polttaripäivää. Olimme kyseisen viikon olleet eri paikoissa, joten tämä oli myöskin tosi kiva yllätys.  

Pakkailin tavaroita ja sillä välin keittiössämme oli häärätty meille ruokaa. Polttariporukkaa oli myös käynyt meillä koristelemassa ollessamme ystäväkaasoni kanssa kaupungilla kiertelemässä. Syötyä olikin taas aika jatkaa matkaa. Kyytini pysähtyi läheiseen ruokakauppaan. Sain tehtäväksi ostaa mansikoita, mutta en saanut puhua suomea. Kaupan kassa taisi hieman hämmentyä, koska hoidin kaupassa käynnin englanniksi, mutta mukana olleet pari kaasoani puhuivat minulle suomea. 

Matka jatkui jälleen ja kaasoni ihmettelivät, enko yhtään ole kartalla, missäpäin olemme menossa. Keskityin ajomatkalla juttelemaan kaasoilleni kasvot takapenkille päin. Välillä myös vilkuilin puhelintani, joten kaikki tienviitat ja kyltit menivät itseltäni täysin ohi. Saavuimme lopulta rantaan. Loput polttariporukastamme olivat meitä terassilla vastassa ja jäimme sinne istuskelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Pääsin myös muistelemaan rakkaustarinamme alkua.


Ensimmäiset tienvarsikyltit näin vasta terassilta lähdön jälkeen ja siinä kohtaa tajusin, missäpäin oikein olemme. Ystäväni kotona kahvittelun lomassa sain videotervehdyksen ystäviltäni, jotka eivät olleet päässeet paikalle. Video jatkui heidän tekemällä tietovisalla sulhaseen liittyen. Sulhanen oli etukäteen vastaillut kysymyksiin ja minun olisi pitänyt osata vastata samoin kuin hän.

Jokainen kysymys pysäytti, että kyllähän minun tämäkin pitäisi tietää, mutta lähdin ajattelemaan liian pitkälle. Sain vastauksia oikeinkin, mutta oli myös kohtia, että vasta vastauksen kuultuani palaset loksahtivat kohdalleen. Sain silti hyvin menneestä suorituksesta palkinnon. Yksi ystävistäni oli aiemmin onkinut lahjakuohuvan tietoonsa, kun kyseli ihan muuten vaan skumppasuosituksia kesään.  

Illan aikana kaasoni piti Kahoot tietovisan koko porukalle. Kysymykset liittyivät meihin sulhasen kanssa ja myös yleisesti häihin. Täytimme ystäväkirjan sivuja, ja oli kiva kuulla yhteisiä muistoja. Minulle tehtiin myös Rakkauden kieli -testi, joka pisti ajattelemaan sulhasen kanssa yhdessäoloa, parisuhdettamme ja käyttäymistämme. 

Rakkauden kieltä voi osoittaa sanoin, teoin, lahjoin, laatuajalla ja kosketuksella. Ystäväni kertoi pohjustuksena, että yleensä rakkautta osoittaa toiselle siten kuin haluaisi rakkauden osoitukset kokea. Mutta on myös hyvä oppia tietämään, mikä on pariskunnasta toisen osapuolen rakkauden kieli, jotta voi osoittaa rakkautta myös toisen ymmärtämällä tavalla.  

Sanoinkin jo ennen testin tekoa, että viidestä vaihtoehdosta neljä tuntuu jo valmiiksi sellaisilta, joita meistä molemmat ovat tehneet. Tietämättä, että sillä olisi jokin syvempi tarkoitus. Innostuin testistä ja tuloksesta niin paljon, että haluan ehdottomasti tehdä tämän myöhemmin sulhaselle. Jos mielenkiintosi heräsi, voit tehdä Rakkauden kieli- testin tästä.

Loppuillasta lämpeni vielä sauna ja tätä varten olin saanut hemmottelukassin. Kassissa oli myös lisää avioliittoneuvoja jokaiselta polttariporukasta. Ilta meni nopeasti höpötellessä. Aamulla pöytä oli jälleen katettu ja aloitimme päivän runsaalla aamupalalla. Tämän jälkeen olikin aika pakkailla autot ja suunnata kotiin. 


Polttarit olivat itselleni ihan superyllätys. Nimittäin toukokuussa olin saanut kaasoilta viestiä, että voin kesän osalta huokaista. Valitettavasti polttareitani ei pystytä järjestämään ennen syksyä eli tiedossa olisi vaimojuhlat häiden jälkeen. Aluksi tuntui, ettei polttareiden poisjäänti ole iso asia. Aikataulusyistä ei vaan ehdi pitää. Ja toisaalta hyvä, että tieto tuli heti kesän alussa. Sain keskittyä muihin asioihin ja juhliin.

Mutta sitten kuitenkin jonkun aikaa viestin jälkeen tulin toisiin aatoksiin. Kesän kuluessa kysyin uudestaankin, etteikö näkemisemme ole ollenkaan mahdollinen. Ei edes niin, että olisimme vain kaasojen kanssa porukalla. Vastaus pysyi edelleen samana. On vain maltettava odottaa syksyyn ja sitten pidämme vaimojuhlia.

Ei auttanut kuin sulatella ja tottua ajatukseen. Nyt vain kohdallani käy näin. Pistin kaiken keskittymiseni häihin, koska suunnittelu tuotti ja tuottaa edelleen näinkin lähellä häitä pääsääntöisesti iloa. Laitoin kylläkin kaasoilleni tiedoksi kesän viikonloput, jotka olivat tyhjänä ja viikonloput, joissa oli jotain sovittua menoa. Että jos sieltä kuitenkin löytyisi kohta edes yksitellen nähdä kaasoja kesän aikana.


Kun hääryhmissä ja Instagramissa alkoi kesän kuluessa näkyä enemmänkin muiden polttareista kuvia, niitä seurasi ilolla ja mielenkiinnolla. Mutta asialla oli myös kääntöpuoli. Ne muistuttivat siitä, että tämä jää itselläni väliin. Pahiten iski vasten kasvoja, kun sulhasen polttariviikonloppu lähestyi, hänet yllätettiin ja haettiin polttareihinsa. Olin iloinen ja onnellinen hänen puolestaan, että bestmanien ja ystävien yllätys onnistui. Oli myös hienoa kuulla, kun sulhanen kertoi polttareistaan. Hän tuli niistä ihan ehjänä takaisin. Polttarietappi oli ohitettu ja sitä myötä jotenkin konkretisoitui, että olemme lähellä häitämme.

Ja sitten yhtäkkiä huomasinkin olevani omissa polttareissani. Vieläkin on sellainen epätodellinen olo, että ne ihan oikeasti olivat. Kuulin kaasoilta, että kesän alussa oli edelleen hyvin epävarmaa, saako polttareitani järjestymään ja millaisella porukalla. Kesän kuluessa alkoi kuitenkin näyttää paremmalta. He halusivat, että yllätys onnistuu, mutta samalla pelkäsivät, että salapoliisina arvaan ajankohdan, jos saan pienintäkin vihiä polttareiden mahdollisuudesta. Joten he ajattelivat, että minulle on parhaaksi, kun en tiedä yhtään mitään. 

Sormet ristissä he odottivat, säilyykö yllätys, kun viikonloppu ystäväkaasoni kanssa lähestyi ja hän on järjestänyt minulle päiväksi kaiken ohjelman. Että jos siitä tajuankin, että emme olekaan kahdestaan. Yllätys onnistui kuitenkin täysin. Bride to be -nauhalle tuli sittenkin käyttöä, kun kaasoviikonloppu muuttuikin yllätyspolttareiksi. 

9. heinäkuuta 2021

Meidän hääkutsut

Kutsumme olivat valmiina sähköisessä muodossa odottamassa kuukausia. Kuitenkin juuri ennen tilausta päätinkin, että ei niitä voi lähettää. Vistaprintin valmispohjaiset kutsut eivät näyttäneet yhtään meiltä. Joten repäisin ja tein meille vielä kokonaan uudet.  

Kutsujen teko oli oma prosessinsa. Minulla ei ollut koneella yhtä hyvää kuvankäsittelyohjelmaa, joten tein useammalla eri ohjelmalla. Greeting Islandin ilmaissivuilta löysin kivoja kukkakutsumalleja. Täysin sellaisinaan ne eivät kuitenkaan toimineet, vaan leikkasin ja liimasin, jotta sain kukista ja köynnöksistä mieluisat.

Kukkien värisävyt muokkasin sopiviksi Pixlr, jota muutenkin käytän kuvien muokkauksessa. Lopulliset kutsut tein Vistaprintilla yhdistäen kuvat ja tekstit. Kokeilin erilaisia fontteja ja lopulta löytyi sopivat, joita käytettiin kutsuissa ja hääinfossa. Olihan siinä hommaa kerrakseen, mutta olin ainakin vielä tilausvaiheessa tyytyväinen lopputulokseen. Kutsut tilattiin Vistaprintiltä. Tilauksen jälkeen sai vielä jännittää, miten itsetehdyt kutsut ovat onnistuneet. 


Vasemmalla alkuperäinen, oikealla valmis hääkutsumme kansi.

Pyöriteltiin sanamuotoja, mitä ja miten halutaan asioita ilmaista kutsussa ja hääinfossa. Myös sitä mietittiin, mitä kaikkea kutsun mukana kerrotaan ja mitä infoa jätetään pelkästään hääsivulle. Paperikutsuissa tila on rajallinen. Lopulta päädyimme suht ytimekkäisiin sanamuotoihin ja infoon. 

Hääkutsun kannessa on ainoastaan ketkä kutsuvat, mihin ja milloin. Itselleni oli tärkeää saada nimemme ja tahdon kutsuun. Kutsun avatessa sisäsivulla kerrotaan, missä juhlat jatkuvat ja mihin mennessä toivomme ilmoittautumista. Eli oikeastaan kaikista tärkeimmät tiedot, jos hääinfo kutsun välistä hukkuu ja sitä myötä hääsivun kirjautumisohjeetkin katoavat. Takakanteen laitoimme vielä toiveikkaan tervehdyksen.

Kutsun mukana olleeseen kaksipuoleiseen hääinfoon laitoimme ohjeet ilmoittautumisesta, miten meitä voi hääparina muistaa ja pukukoodin. Näistä oli jo eniten herännyt kysymyksiä. Sanamuotojen lisäksi viilasin kutsun yksityiskohtia, että sanotut asiat myös näyttävät visuaalisesti hyvältä ja tasapainoiselta. Hääsivulla on sitten kattavammin lisää infoa. Jätimme surutta koronan kokonaan pois kutsuista, mutta se huomioidaan hääsivulla ja hääjärjestelyissä. Hääinfo oli samankokoinen kuin kutsu, joten se mahtui taitettavan kutsun sisään omana korttinaan. 
Vasemmalla alkuperäinen köynnös. Pylväiden väliin tekstit sai sommiteltua paremmin.

Katselin myös erilaisia kirjekuorivaihtoehtoja. Sopiva purppuransävy löytyi yritykseltä, joka aluksi vaikutti suomalaiselta. Kuorien toimitus olisi lopulta ollutkin jostain valtamerien takaa, joten ihan niin paljon en niitä kuoria halunnut. 

En opetellut sittenkään kalligrafiaa eikä sitä nyt häissämme juurikaan nähdä. Kuoria kirjoittaessa olisi saanut juhlavamman ilmeen, mutta yritin ummistaa silmäni tältä. Kutsun saavuttua kuori kuitenkin avataan ja heitetään pois. Enemmän sillä kuoren sisällöllä on merkitystä. Katsoin netistä ohjeita, miten kutsut tulisi osoittaa pariskunnille ja perheille. Tämä vaikutti myös ilmoittautumiseen hääsivulla, koska kutsu koskee vain kuoressa mainittuja henkilöitä.     

Helpoin oli tilata kuoretkin Vistaprintilta kutsujen tilauksen yhteydessä. Näin kuoret olivat varmasti oikean kokoiset. Tilasin varalta muutaman ylimääräisen kuoren. Joulukortteja kirjoittaessakin aina jossain kohtaa tulee ajatuskatkos ja kirjoitan mitä sattuu ja koko kortti menee vaihtoon. Juuri niin kävi kuoria kirjoittaessakin. Onneksi oli ylimääräisiä. 

Postitettaviin kutsuihin valittiin Klaus Welpin suunnittelema Juhlapäivä-postimerkki. Kyseinen postimerkki on jo sadas Welpin suunnittelema postimerkki. (Lähde: Posti.) Mielestäni postimerkki toi kuoriin juhlan tuntua. 


Kutsut saapuivat ja niistä tuli ihanat. Kannatti tehdä uudet. Huomasin vasta kutsujen saavuttua, että niihin jäi suht huomaamaton värivirhe. Tein itse ja säästin, joten jotain rosoakin kutsuihin jäi. 

Leikatessa yksityiskohtia alkuperäisestä kuvasta irti, kuvatiedostoon oli jäänyt ylimääräistä. Koneen ruudulla sitä ei huomannut kumpikaan eikä ohjelma herjannut päällekäisyyksistä tai huonosta kuvanlaadusta. Sulhanen ei huomannut mitään ihmeellistä kutsujen saavuttuakaan, joten toivottavasti vieraidenkaan huomio ei siihen kiinnity. Muutoin olen Vistaprintin laatuun ja varsinkin helppouteen tyytyväinen. Oli enemmän kuin hyvä idea tilata kutsut valmiina. En koe paloa askarteluun, joten kutsujen pakkaaminen riitti hyvin näpertelyksi.

Kutsuja kuoreen laittaessa huomasin, että lopputulos kaipasi vielä jotain. Kotoa löytyi juuri sopivan sävyistä lilaa satiininauhaa, jolla sain sidottua kutsun ja hääinfon paketiksi. Mutta nauhahan loppui kesken. Ja juuri tuota lilaa nauhasävyä ei saanut enää, ei mistään Tampereelta. Laitoimme kutsut eteenpäin aikalailla viime metreillä, joten sopivan nauhan tilaaminen ei ollut  enää vaihtoehto. Sulhanen laittoi keskustassa liikkuessaan kuvia värivaihtoehdoista, joita oli tähän hätään saatavilla ja parhain oli hopea. Mutta eihän meillä ole hääväreinä tai häissä mitään hopeaa. Kriisin paikka. 

Hopeaan nauhaan kuitenkin päädyttiin, kun se oli parempi kuin ei mitään. Kieltämättä hopeasta satiininauhasta sai helpommin rusetin, vähemmällä asettelulla. Ja sulhanen löysi jälleen oikeat sanat; onhan häissä aterimet samaa sävyä. Yön yli nukuttua ja kutsuja kuoriin pakatessa lopputulos näytti ihan hyvältä. Olihan se jännää antaa kutsuja eteenpäin. Ihan oikeasti meidän hääkutsut.



2. heinäkuuta 2021

Sulhasen asu on löytynyt

Sulhanen aloitti oman pukunsa etsimisen toukokuun loppupuolella Tampereelta pukuliike Vestonilta, jossa on myyntipukujen lisäksi vuokrapukuja. Olin sovituksessa mukana kuvaamassa ja makutuomarina. En kuitenkaan halunnut liikaa vaikuttaa siihen, mitä sulhanen pukee, koska sain oman hääpukunikin valita itse. 

Pukukoodimme häissä on tumma puku, mutta pukeutumisessa voi huomioida kesän värikkyyden. Tumma puku voi mustan lisäksi olla muunkin värinen. Oletus on, että valkoinen jätetään morsiamelle, mutta muuten pukeutuminen voi olla värikästäkin vieraiden osalta. Olisi ihanaa, kun kerrankin pääsee juhlimaan, että jokainen saa valita juuri niin juhlavan asun kuin haluaa. 


Ennakkoon olimme sulhasen kanssa jutelleet ja katselleet kuvia, millaisia eri vaihtoehtoja miesten pukeutumiseen on. Puvun kanssa voisi olla liivi tai jokin muu yksityiskohta, joka erottaa sulhasen muusta hääväestä, varsinkin puvuntakin riisuttua. Lisäksi yhteneväisyyttä häätiimin kanssa tulee mahdollisesti olemaan asusteiden myötä. Ensimmäisessä sovituksessa oli kuitenkin hyvä, että sovituksen alussa myyjä vielä esitteli liikkeen puvut. Mallinukkien päällä näki eri mallit ja mitä eroa on puvulla, smokilla, saketilla ja frakilla. 

Sulhanen kokeili eri värisiä pukuja ja liivien yhdistelmiä. Hänellä oli mielessä muutamia asioita, millainen puku voisi olla, mutta kokeili erilaisia, jotta varmasti se paras hänelle löytyisi. Vestonilla oli hyvin eri vaihtoehtoja.  



Toinen sovitusaika oli varattuna Tampereelle pukuvuokraamo Kavaljeeriin. Valikoimassa oli peruspukujen lisäksi hyvinkin kirjailtuja malleja seremonia- ja bonjourpuvuissa, smokkeja, frakkeja ja saketteja.

Ensimmäisen sovituksen myötä sulhasen toiveet asulleen olivat selkiytyneet. Tässä liikkeessä oli oikeastaan vain yksi puhutteleva väri ja siihen pukuun sulhanen kokeili erilaisia liivejä ja asusteita. Värivalikoima liiveissä oli laaja. Oli todella hyvä kokeilla eri värejä, jotta näki, mikä hänelle sopii.

Yritin sulhaselta kysellä, tuntuiko puvun sovittaminen jotenkin erilaiselta nyt kun hän etsi sulhasen asua verrattuna esim. valmistujaispuvun tai rippipuvun ostoon. Hän ei kuitenkaan ajatellut asiaa ihan niin pitkälle pukuja sovittaessaan. Ehkä fiilis voi olla hieman eri hääpäivänä pukeutuessa.


Kavaljeerissa oli myös huikea määrä erivärisiä rusetteja, niin kankaisia kuin puisia. Vuokrapukuun kuului myös kenkien vuokraus. Kengissäkin oli eri värivaihtoehtoja; mustien lakerikenkien lisäksi erisävyisiä ruskeita juhlakenkiä. Asusteita oli hyvä mallailla puvun kanssa ja miettiä kokonaisuutta.


Vestonilta löytyi yksi vuokrapuku, jossa sulhasen silmät oikein loistivat ja hymyn erotti maskin takaa. Puku tekee miehen, mutta juuri tuo asu teki hänestä sulhasen. En malta odottaa, että näen hänet alttarilla minua odottamassa. 


Kuvissa näkyvät puvut ovat liikkeissä esillä olleita, mutta sulhasen valitsema asu pysyy salassa häihin asti. 

24. kesäkuuta 2021

2kk häihin

Näin häiden lähestyessä alkoi tuntua, että nyt ei enää kaikki langat pysy käsissä eikä muisti riitä asioiden hoitamiseen itsekseen. Päätökset on tähänkin mennessä tehty sulhasen kanssa yhdessä, mutta taustatyö, selvittäminen, etsiminen sekä yhteydenpito sähköpostein ja puhelimella vie aikaa. Excelit täyttyy, jotta häiden sisällöstä pysyy kartalla.
 
Häätiimin kanssa pidettiin etäpalaveria ja auttoi huomattavasti, kun tietää, ketä meistä on paikalla hääviikon loppupuolella milloinkin. Pystyy paremmin suunnittelemaan koristelupäivien sisältöä ja aikataulua. Hoidettavat asiat on nekin excelöity ja jaetaan vastuita häätiimin kesken mahdollisimman tasaisesti. Hääjuhlan ohjelmaan käytiin toiveita läpi ja suunnittelu jatkuu vielä. 

Mahdollisimman paljon on yritetty sopia, että asiat hoituvat ja ilmaantuvat valmiina. Juhlatilan puolesta saamme saliin pöytiä ja tuoleja tarvitsemamme määrän, jotka sijoittelemmme porukalla. Ei tarvitse ensin kantaa ja sitten järjestellä. Myös ulkoteltta kalusteineen vain ilmestyy juhlapaikalle ja katoaa häiden jälkeen. Ei tarvitse miettiä, ketä ehtii pystyttämään. Koristeet pidetään minimissä, mutta kyllä laittamista on silti ihan hyvinkin. Onneksi pääsemme juhlapaikalle jo hääviikon torstaina.


Kutsut on lähetetty. Hyvä muistutus on tarkistaa ihan kaikkien postitettavien osoitteet, mutta onneksi kaikki kutsut löysivät perille. Hääsivu on julkaistu ja sitä on päivitetty kutsujen lähetyksen jälkeenkin. Ensimmäisiä ilmoittautumisiakin on jo tullut. 

Kutsut ja vierasmäärä aiheuttivat eniten päänvaivaa ja unettomia öitä. Ihan viimeiseen asti pallottelin ja pohdin vierasmäärää. Sanotaan, että häät ovat hääparin juhla ja he päättävät, ketä kutsuvat. Vaikka korona on helpottamaan päin, emme silti pystyneet emmekä uskaltaneet kutsua ihan kaikkia, ketä olisimme halunneet. Vierasmäärä olisi kohonnut liian suureksi, etteivät turvavälit olisi enää toteutuneet niin hyvin kuin nyt on tarkoitus. Enkä haluaisi lukea otsikoita, kuinka hääjuhlasta lähti uusi tartunta-aalto liikkelle. 

Kutsujen lähetyksen myötä innostuin jälleen excelöimään kaiken liikenteen. Kuka on saanut kutsun, kuka on käynyt hääsivulla, kuka on ilmoittautunut ja millaisia lisätietoja. Tiedosto on Tahtoon Vieraat-osion rinnalle, koska koskaan ei voi olla liian varma. Taulukko on sitä varten, jos netissä käytettävä suunnitteluohjelma jostain syystä kaatuisi. Vaikka siis Tahtoo on toiminut edelleen suunnittelun apuna kuin unelma. Tykkään myös siitä, kuinka näppärästi sitä voi käyttää puhelimella. 


Kävin sovittamassa sormuksia Tampereella ja yksi sormus nousi ylitse muiden. Jopa kolme viikkoa katselin sovituksen jälkeisiä kuvia ja muistelin sormuksen herättämiä fiiliksiä. Kyseinen sormus kolahti kunnolla ja istui kihlan kaveriksi kuin vanhakin tuttu. 

En vain saanut sormusta mielestäni, joten tilasin vihkisormuksen kesäkuun alussa. Sormuksen saapuminen kestää varmaan vielä kuukauden verran eli sopivasti aikaa miettiä, millaiset kaiverrukset tällä kertaa otamme sormuksiin. Kihlasormuksissamme on perinteinen nimi ja päivämäärä.  


Juhlapaikalla käytiin fiilistelemässä ja kuvailemassa. Olemme viimeksi kaksi vuotta sitten käyneet juhlapaikalla ja se oli hieman muuttunut sitten viime näkemän. Parempaan suuntaan onneksi. Ja olin unohtanut, kuinka tilava paikka onkaan. Sanotaan, että häät ovat hääparin juhla ja he päättävät, ketä kutsuvat. Voi suht turvallisin mielin juhlia, kun tilaa on. Jos rajoitukset sisätiloissa eivät höllene tarpeeksi, ulkonakin on mahdollista halutessaan olla ja ruokailla.  

Kuvailin myöskin juhlapaikalla valmiina olevat astiat. Talon puolesta on hyvinkin astioita vuokralle, mutta osa tarjoiluastioista ja lisälaseja vuokrataan toisaalta. Kokeilin myös hääkirppikseltä hommaamiani valkoisia kankaita pöytäliinoina. Ne olivat onneksi riittävän kokoisia pöytiin. 

Silitin kankaita kotona, mutta eihän niitä meinannut saada suoraksi millään. Juhlapaikalla on myös pöytäliinoja, jotka kyllä nekin kaipaavat silitystä. Selvitin mahdollisia pesulakuluja, jos otamme pöytäliinat juhlapaikalta. Kulut pomppaisivat satoihin euroihin. Eli silitän hommaamamme kankaat niin hyvin kuin vain saan ja ummistan silmäni rypyiltä. 


Kuukauden aikana hoidettuja asioita: 

 Häätiimin palaveri. Hääviikon loppupuolella koristelupäivien ja hääpäivän aikataulua sekä hoidettavien asioiden jakoa.

♥ 

Sulhasen kanssa käyty sovittamassa pukuja. Ensimmäisestä sovituspaikasta löytyi puku, jossa sulhasen silmät oikein loistivat ja hymyn erotti maskin takaa. Vertailun vuoksi kävimme myös toisessa liikkeessä katsomassa pukuja. Sulhasen puku on nyt vuokrattu ja asusteet tilattu.


Morsiamen vihkisormus on tilattu. 


Hääkutsut on postitettu ja osa annettu nähdessä. Hääsivu on julkaistu.


Juhlapaikalla käytynä. Mittailuja ja kuvaamista. Suuunnitelmien selkiytymistä, miten juhlapaikka laitetaan.


Avioliiton esteiden tutkinta tehty. Kuulutukset on sovittuna vihkikirkkoon viikkoa ennen häitä.


Papin tapaaminen heinäkuun aikana. 
Kirkkoharjoitukset on sovittu seurakunnan kanssa häitä edeltävälle päivälle. 


Videokuvauksen peruuntuminen.


Häiden holittomat juomat on suunniteltu ja alkoholit on tilattu. Ensimmäinen tilaus saapui jo viikossa, juuri ennen juhannusta. Täytyyköhän laittaa uusi tilaus vetämään.. 


Häiden vuokratuotteet varattu. 


Herkkubuffetin syötävät on suunniteltu. Haetaan naposteltavat ihan vaan kaupasta, kun emme tarvitse niin mielettömästi. Häissä on vain muutama lapsivieras, mutta haluttiin silti aikuisillekin naposteltavaa. 


 Vieraskirja on tilattu, vaikka ajattelin, ettei sellaista perinteistä vieraskirjaa kaipaa. Vielä suunnittelen loppuun vieraskirjan muut osat. Varsinaisen kirjan lisäksi meille jää vieraista muisto esille kotiin. 


Käsidesien ja pullojen metsästystä ja tarvittavan määrän laskemista ihan kemistinä. Emme pakota ketään käyttämään, koska joillakin iho ei myöskään kestä desinfiointiainetta, mutta mahdollistamme, että sitä on halukkaille saatavilla. 

To do -lista tuleville viikoille, mitä on vielä hoitamatta:

Sulhasen vihkisormus

Morsiamen korut

Sulhasen kengät  

Palaveri cateringin kanssa juhannuksen jälkeen. Menuun ja kakkuun on alustava suunnitelma.

Palaveri valokuvaajan kanssa

Palaveri häätiimin kanssa

Hääohjelman suunnittelu

Häiden paperituotteiden viimeistely; menu ja ohjelmalaput

Valokuvien valinta ja tilaus

Koristeiden viimeistely

Alkumaljojen osto

Holittomien juomien osto

Herkkubuffaan makeat ja suolaiset

Kertakäyttöastiat iltapalalle ja juomille

Paperiset servetit ruokailuun ja iltapalalle

Käsidesin ja täyttöpullojen tilaus

Tienvarsikylttien maalaus

Hääauton hommaaminen

Hääkukkien tilaus

Pöytäkartan teko

Listassa on vielä jonkun verran hoidettavaa, mutta ei kuitenkaan näytä ylitsepääsemättömältä. Ja varmasti vielä jotain hoidettavaa tulee lähempänä mieleen. Kyllä tässä häät vielä saadaan. Nyt nautitaan kesästä! 

22. kesäkuuta 2021

Milläs nimellä laitetaan? - Avioliiton esteiden tutkinta

Avioliiton esteiden tutkinta on nyt tehty. Kaavaketta täyttäessä oppi paljonkin uutta. Pääsi näkemään, ettei aiempia avioliittoja ole ollut kummallakaan eikä kummankaan nimi ole vaihtunut matkan varrella.

Lomaketta täyttäessä piti vakuutella, ettemme ole sukua toisillemme. Emme sisaruksia, puolisisaruksia tai  toistemme sisarusten lapsia. Täytyy muistaa sanoa molempien vanhemmille, etteivät mene sitten meistä kumpaakaan adoptoimaan. 

Sukunimi on nyt ilmoitettu ja sitähän ei voi enää muuttaa. Annoimme molemmat suostumuksen käyttää toistemme nimeä niin halutessaan. Olen nyt kolme vuotta työstänyt ajatusta, että elämäni uniikkina lumihiutaleena on lopuillaan. Muita samannimisiä ei ole 30-vuotisen elämäni aikana ollut. Nyt naimisiinmenon myötä alkaa muutenkin uusi sivu elämässä. Vaikka olemme pitkään olleet yhdessä, on naimisiinmeno iso askel.  

Silti omaa sukunimeä on saanut pohtia. Sulhanen ei ole vaikuttanut päätökseeni, vaan hänelle sopii se, mihin päädyn. Kyse on kuitenkin minun nimestäni. Olen aina ajatellut, että lopulta meillä on perheenä sama sukunimi. 


Ollaan kohta vuosi asuttu Tampereella, mutta nyt tiedetään, mihin seurakuntaankin kuulumme. Meidät vihitään toisen seurakunnan kirkossa, joten soitin omaan seurakuntaamme, miten saamme vihkiraamattumme. Sen saa noutaa arkisin toimiston ollessa auki.

Kuulutukset on myös varattuna vihkikirkkoon viikkoa ennen vihkimistä. Sulhanen ei jostain syystä lämmennyt ajatukselle, että pääsisi kirkkoon useammin kuin kerran. Itselle se on kuitenkin jälleen yksi etappi kohti häitä. Myös lehteen on tulossa ilmoitus oman seurakunnan puolesta. 


Avioliiton esteiden tutkinnasta pitäisi kilahtaa todistus postiluukusta. Kyseinen todistus on neljä kuukautta voimassa eli ehdimme häämme viettää voimassaolon aikana. Todistuksen pitäisi tulla joka tapauksessa hyvissä ajoin ennen papinkin tapaamista, jolloin voimme todistuksen hänelle jo jättää hääpäivää varten. Ei tarvitse enää miettiä, että tärkein paperi on hääamuna mukana, koska ilman sitä vihkiminen ei onnistuisi. 

Mielenkiinnolla jään odottamaan, onko jotain jäänyt kertomatta ja olisimmekin sukulaisia. Olemme kuitenkin samasta paikkaa kotoisin.