30. huhtikuuta 2022

Blogi täyttää neljä vuotta

Jälleen ollaan siinä pisteessä, että on blogisynttäreiden aika. Näin huhtikuussa tuli neljä vuotta täyteen. Miten, en kyllä pysy yhtään perässä. Paljon on ollut fiilistelyä ja suunnittelua tämän matkan aikana. Onneksi myös jo se itse hääpäiväkin on tullut vietettyä ja sitä myötä vinkkejä on jäänyt takataskuun talteen. 

Olen jonkin verran saanut kerrottua hääpäivästämme, vihkimisen ja hääjuhlan osalta. Mutta sen voin luvata, että vielä on postauksia tulossa. Tuntuu vain olevan kynnys saada ajatuksia kasattua ja postauksia valmiiksi. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, pienimmät yksityiskohdat meinaa sumentua ja sekoittua. Onneksi on valokuvat, videot ja häiden jälkeen kirjoitetut muistiinpanot. 

Niin vaan aika tekee tehtävänsä tässäkin asiassa. Hääasiat eivät olekaan enää jatkuvasti mielessä, vaan muut asiat menevät edelle. Ja sekin on ihan ymmärrettävää. Juhlapäivä oli ja meni ja jää muistoihin päivämääränä, elämän isona tapahtumana, kuten esim. valmistujaiset tai muut sen hetkisen elämän merkittävät saavutukset. Ja sitten elämä jatkuu. Tulee uusia projekteja, tavoitteita, haaveita. 




Tuntuu, että toistan itseäni, mutta olen edelleen sitä mieltä, että häiden suunnittelu ehkä normaalia pidempään oli meille juuri oikea valinta. Suunnitteluaika mahdollisti eri kohtiin perehtymisen ja selvittämisen. Ja mitä lähemmäs hääpäivä tuli, sitä enemmän näitä kohtia tuntui vain olevan. Vaikka aikaa olisi minkä verran, haasteita, lisäselvityksiä ja suunnitelmien muutoksia tulee. Kaikkeen ei vaan pysty varautumaan, vaikka haluaisi. Jos tapahtumasuunnittelusta on kokemusta, häiden järjestely ja hääpäivä voi mennä sujuvammin. Jos juhlien ja tapahtumien suunnittelu ei ole niin tuttua, asioihin ennakkoon perehtyminen vie aikaa. Hääpäivässä on useita liikkuvia osia, jotka pitää ottaa huomioon.

Häiden suunnittelu oli ihanaa. Siksi halusin käyttää suunnitteluun rauhassa aikaa ja nauttia matkasta. Samalla sain kirjoittaa ja kuvata vaiheita talteen. Tykkään järjestää ja suunnitella juhlia, mutta olihan häiden toteuttaminen ihan eri mittakaavassa. Ajattelin, että kyllähän nyt yhdet häät järjestää itsekin. Ja lopulta huomasin olevani tapahtumajärjestäjä, somistaja, puutarhuri, baarimikko, DJ, graafinen suunnittelija.. Vähemmällä stressillä olisi mahdollisesti päässyt, jos olisi hakenut taustatukea hääsuunnittelijasta. Meillä oli onneksi häätiimi ja läheisiä apuna ennen häitä ja hääpäivänä. Livemusiikki, ruoat ja juomat hoituivat ammattilaisilta, hääkuvaajaa ja floristia unohtamatta. 

Nämä olivat meille molemmille ja perheillemme ensimmäiset häät. Niistä selvittiin, mutta olihan tämä aikamoinen harjoitus. Hääpäivä meni hyvin, mutta ns. harjoitushäät olisivat olleet ihan paikallaan. Jälkikäteen ajateltuna useammankin asian olisi voinut hoitaa aiemmin, suunnitella vielä paremmin ja oikeasti rauhoittaa hääviikkoa. Nauttia ja fiilistellä tulevaa hääpäivää kahdestaan ja porukalla. Kaiken lataaminen yhteen päivään oli aikamoinen rutistus.  




Hääkupla pitää sen verran otteessaan, että hevillä en ole kokonaan irtautumassa. Vaikka omat häät eivät ole enää ajankohtaiset, on ihana seurata tuttujen ja tulevien hääparien suunnitelmien etenemistä. Muistoja pompsahtelee ja pystyy hyvinkin samaistumaan yksityiskohtiin ja vaihteleviin fiiliksiin hääpäivän lähestyessä. Mitä enemmän hääpäivää on muistellut, sitä enemmän tuntuu vinkkejä nousevan esiin. Ja niitähän jaan avosylin sekä täällä että Instagramin puolella. Vinkkipostauksia löydät Vinkit häiden suunnitteluun -välilehdeltä sekä blogisivun oikealta vinkit-tunnisteella.

Tämä harrastus on myös antanut niin paljon. Olen päässyt tutustumaan moniin ihaniin kanssabloggaajiin, joiden kanssa pidetään vieläkin yhteyttä ja nähdään. Joka vuosi on tullut myös uusia hääbloggaajia ja hääinstaajia, joiden suunnittelua on päässyt seuraamaan ja sitä kautta myös tutustumaan. Ei vaan voi liikaa korostaa, kuinka paljon intoilua ja vertaistukea hääyhteisöstä on saanut. Ja toivonkin, että voin osaltani tätä jatkaa. Olla apuna, tukena ja fiilistellä mukana.  




Nyt häiden jälkeen aika on mennyt palautuessa, että mitä oikein tapahtui. Pitkästä suunnitteluajasta huolimatta, naimisiinmeno tuli aika rytinällä. Siis nyt ollaan aviopari. Olen vaimo. Siis olen loppuelämäni naimisissa oleva henkilö. Häistä on jo reippaasti yli puoli vuotta ja edelleen puhalluttaa. Naimisissa olevia olen aina pitänyt aikuisina ja nyt olen pompannut tähän samaan sarjaan. 

Uppouduin niin vahvasti häiden suunnitteluun ja nimenomaan juhlien suunnitteluun, että tämä toinen puoli jäi vähemmälle. Tässä tosiaan ollaan sitouduttu loppuelämäksi. Ei ole mitkä tahansa syntymäpäivät, jotka tulisivat säännöllisesti tai edes tietyin väliajoin uudelleen eteen. Ja ei, älä ymmärrä väärin. Naimisissa oleminen on ihan parasta. Sitä niin ajatteli, että ei naimisiinmeno paljoa eroa yhdessäolosta tai kihloista, mutta ajatuksissa se on aika isokin muutos.

Häiden jälkeen en ole pystynyt näyttämään parhaita puoliani ja olenkin kamppaillut tämän asian kanssa. Kerroinkin aiemmassa postauksessa, millaisia fiiliksiä ensimmäinen kuukausi naimisissa on herättänyt. Jalkani hajosivat sekä hieman myöhemmin häntäluu ja alaselkä saivat osumaa. Harmittelin, että miksi juuri minulle käy koko ajan jotain ja vielä juuri häiden jälkeen, kun pitäisi olla rakkaudentäyteistä ja elämän parasta aikaa. Ja minua vaan sattui. 

Viime vuoden syksy ja oikeastaan koko loppuvuosi meni parannellessa. Lähemmäs vuoden vaihdetta päästessä ajattelin, että viimein helpottaa ja kerroinkin kuulumisia sopivasti onnellinen -postauksessa. Uudet kivut ja haasteet ovat kuitenkin löytäneet tähän vuoteen. Välillä tuntuu, että usko meinaa loppua. Paljonko minua vielä koetellaan ja annetaan kannettavaksi. Periksi en ole kuitenkaan antamassa ja suunta on onneksi parempaan. 

Naimisissa oleminen on tähän hetkeen parasta, mitä tiedän. Pitkä suhteemme kantaa ja auttaa jaksamaan. Varmuus siitä, että olemme tiimi ja yhdessä tästä eteenpäinkin. Yhdessä oleminen on enimmäkseen helppoa. Naimisissa oleminen voi oikeasti olla mukavaa. Arki rullaa, yhdessä haluaa viettää aikaa ja suunnitella tulevaa.  




♥ Blogi täyttää vuoden - Ensimmäisen vuoden hääfiilistelyä.

♥ Blogi täyttää kaksi vuotta - Fiilistely jatkuu, mutta haaveilu on edennyt myös varauksiin ja selkeämpiin suunnitelmiin.

♥ Blogi täyttää kolme vuotta - Paljon poimintoja matkan varrelta, luettavaa eri vaiheista. Fiilistelyä loppuun asti, mutta hihat heiluen. Puolta vuotta ennen häitä läheiset ympärilläkin alkavat herätä häiden tuloon. Lopulta kutsujen lähetyksen myötä alkoi viimeinen jännitys. Muuttaako iso K vielä kaiken?


♥ Kiitos, kun seuraat ja käyt lukemassa. Jokainen reaktio ja kommentti on iloinen yllätys. Vuorovaikutus ja keskustelut kanssanne täällä ja Instagramin puolella, kiitos!  

Seuraa hääblogia myös Instagramissa @satumaistasatsu.


20. maaliskuuta 2022

On juhlan aika - hääjuhlamme

Kirkkovihkimisen jälkeen ajelimme hääautolla pitkin Ikaalisten vanhaa kauppalaa ja keskustan reunamia. Pysähdyimme matkalla, koska skumppa ja lasit olivatkin jääneet takakonttiin. Matkan jatkuessa kilistelimme sulhasen kanssa takapenkillä kuohuvaa, kun havahduimme tööttäyksiin takanamme. Siskokaasoni perheineen oli saanut meidät kiinni ja jatkoivat matkaa juhlapaikalle. Ajoimme hääautolla vielä sivutielle odottamaan, että kaikki vieraat olivat päässeet perille. Sade ropisi ikkunoihin, joten hylkäsimme idean ottaa hääauton kanssa kuvia odotellessa. Lopulta bestman ilmoitti, että hääpari voi saapua.


Hääjuhlamme

16:00 Alkumaljat

Morsiamen isän alkusanat

Sulhasen tervetulotoivotus

Häätiimin alkusanat

16:15 Buffet-ruokailu

Vapaata oleskelua ja hääparin valokuvausta

Vanhempien puheet - molempien äidit

Vapaata oleskelua ja kuvailua vieraiden kanssa

Vaarin puhe, läheisen lauluesitys ja sulhasen kummin puhe

19:30 Kahvittelu

Vapaata oleskelua ja kuvailua vieraiden kanssa

Häätanssi ja bändin eka setti

Hääleikki ja tietovisa

Kimpun ja sukkanauhan heitto

Bändin toinen ja kolmas setti

00:00 Iltapala

Kaasojen puhe ja ystävän puhe

Juhlat jatkuu Spotifyin voimin

03:00 Bussi saapuu ja juhlapaikan ovet sulkeutuvat


Kuva: Tuomas Mikkolainen, rajattu.

Hääviikkomme oli sateinen, mutta hääpäivänä meillä kävi mieletön tuuri. Pystyimme kuvaamaan kaikki potretit ja yhteiskuvat ulkona hääpäivän aikana. Ainoa sadekuuro tuli, kun kaikki olivat päässeet bussiin ja autoihinsa ja siirryimme juhlapaikalle. Juhlapaikan pihassa muutama askel tuli otettua sateenvarjon alla. Bestmanien, sulhasen ja neljän sateenvarjon avulla morsiankin saatiin kuivana ja mekko puhtaana juhlasaliin.

Alkumaljat kohotimme suosiolla juhlapaikan sisällä. Isäni lausui muutaman sanan, jonka jälkeen sulhanen toivotti vieraat tervetulleeksi. Suoraan sisällä ollessa saimme hyvin skipattua onnittelujonon halauksineen. Emme pitäneet onnittelujonoa hyvänä ideana korona-aikaan, vaan vieraat saivat käydä onnittelemassa meitä omaan tahtiin haluamallaan tavalla juhlan aikana. Osa vieraista tulikin heti pöytämme luokse kilistelemään ja onnittelemaan. Seremoniamestareina toimivat kaaso ja bestman pitivät myös alkupuheen. 

 Tärkeimmät asiat alkuun:

♥ Häätiimin esittely

♥ Koronaohjeistus; turvavälit, käsidesit, maskit

♥ Buffetissa käynti pöytäkunnittain

♥ Missä vessat ja tupakointipaikka

♥ Mistä löytyy mikäkin piste, joissa kannattaa juhlan aikana piipahtaa


Kuva: Tuomas Mikkolainen, rajattu.

Alkusanojen jälkeen aloitimme buffet-ruokailun. Alkupalat ja lämmin ruoka olivat yhtä aikaa esillä, joten jokainen sai valita mieleistään. Syötyä oli vapaata oleilua. Kipaisimme myös ottamaan lisää yhteiskuvia sulhasen kanssa. Tässä kohtaa ajantaju oli jo kadonnut ja olimme täysin häätiimin ohjeistuksien varassa. Nautimme juhlan hetkistä emmekä katselleet kelloa. 

En kuitenkaan hoksannut sitä, että huntu olisi kannattaut tässä kohtaa jo irroittaa. Potrettikuvia ilman huntua ei ole. Näin ollen myöskää hääkampauksestani ei ole juurikaan kuvia, koska emme huomanneet ottaa kuvia kampaamossa ennen hunnun kiinnittämistä. Nyt sain kuitenkin pidettyä huntua varmasti koko elämäni edestä. Kuviin ilman huntuakin on löytynyt ratkaisu, kun sulhanen ottaa muutamat kuvat, kunhan lumet sulavat.


Kuva. Tuomas Mikkolainen
Kuva: Tuomas Mikkolainen

Kuvailun jälkeen molempien äidit pitivät puheen meille. Näiden jälkeen oli jälleen vapaata oleskelua, jaloittelimme ja otimme yhteiskuvia vieraiden kanssa. Ennen kahvittelua saimme vielä yllätysohjelmaa, kun vaari piti puheen ja saimme kuulla läheisemme lauluesityksen. Tämän jälkeen sulhasen kummi piti puheensa. 

Ilta jatkui kahvittelulla. Kakun leikkaukseen tarvittiin videotuomaria, kumpi polkaisikaan ensin. Vaikka kuinka videota katsoisi uudelleen ja uudelleen, polkaisu kuuluu erittäin samanaikaisesti. Ollaan hyvä tiimi, joka vetää yhtä köyttä. Kahvittelun lomassa pieni siskonpoikani esitti kitarasoolon hääparin pöytämme ympärillä. Hän oli ilmoittanut, että aikoo sitten soittaa kirkossa ja kitarakin oli mukana vihkimisessä. Yllätysnumero tuli kuitenkin hääjuhlassa.


Kuva: Tuomas Mikkolainen, rajattu.

Ennen kuin luonnonvalo alkoi tyystin hiipua, otimme viimeisimpiä yhteiskuvia vieraiden kanssa ulkona. Tällä välin juhlasaliin oltiin tehty tilaa tanssilattialle ja bändi aloitti. Sisälle päästyä kaasoni irroitti hunnun sekä fiksasi kampaustani hieman pinneillä ja kukilla. Oli häätanssimme aika, jonka jälkeen eka setti oli valssia ym. paritansseja. Olimme sulhasen kanssa koko setin tanssilattialla, yhdessä ja erikseen tanssien. Useampi vieraamme halusi tanssittaa hääparia, ja pyörähtelemässä kävi myös yksi sun toinen vieraistamme. Huomasin vasta kuvista, kuinka paljon menoa tanssilattialla olikaan ollut. Ja hyvä niin, kun vihdoin pääsi tanssimaan.


Kuva. Tuomas Mikkolainen

Bändin setin jälkeen oli jälleen ohjelmaa, vuorossa oli hääleikki. Kenkäleikki on perinteinen ja monissa häissä nähty, mutta silti se oli ainoa leikki jonka halusimme häihimme. Kysymykset tulivat meille sulhasen kanssa yllätyksenä ja olimme yllättävän yhdenmielisiä väittämistä.

Hääleikin jälkeen naimattomat vieraamme saivat kerääntyä salin tanssilattialle kimpun ja sukkanauhan heittoa varten. Ohjelman jälkeen bändi viritteli taas tunnelmaa. Loppuilta menikin vieraiden kanssa puhellessa ja tanssiessa. Toinen setti alkoi olla menevämpää musiikkia toiveidemme mukaan ja jälleen tanssilattia täyttyi. Bändimme esiintyi kolmen setin verran ja ilo otettiin irti, kun kerrankin juhlinta oli mahdollista. Loppupuolella varmaan jokainen vieraistamme oli tanssilattialla kanssamme. Illan aikana muodostui myös yllätysletkisjono, jonka bändin jäsen sai taltioitua videolle. 


Kuva. Tuomas Mikkolainen

Söimme iltapalaa puolen yön maissa. Ohjelmaa oli vielä loppuillastakin, kun kaasoni pitivät yhdessä puheensa. Yllätykseksi vielä ystävämmekin piti meille puheen. Hääpäivän kaikista puheista jäi ihana muisto ja lämmin olo siitä, että olemme osa toistemme perheitä, sukua ja ystäväpiiriä. Meillä on monia ystäviä ja pitkäaikaisimmat ystävät ovat ihan lapsuudesta asti. K-tilanteen ja rajoitusten vuoksi jouduimme rajaamaan vierasmääräämme, ja kaikkia läheisiämme emme voineetkaan kutsua. Vieraita oli paikalla reilu puolet siitä, mitä alunperin suunnittelimme.

Hääjuhlamme kulku oli suunniteltu hieman tiiviimmäksi kuin postauksen alussa aukikirjoitettuna hääpäivämme oli. Eikä sitä huomannut hääpäivän aikana, että nyt jokin kohta venyy tai siirtyy kokonaan. Häätiimimme veti hienosti ja piti langat käsissään. He huolehtivat myös siitä, että vieraita kutsuttiin sisälle aina, kun ohjelmaa oli alkamassa. Muutamia vieraita poistui alkuillasta, esim. pienempien lapsivieraidemme kanssa, joten osa ohjelmasta jäi heiltä näkemättä. Mielestämme oli kuitenkin hyvä, että ohjelmaa oli pitkin iltaa ja väleissä oli myös vapaata oleskelua. 


Kuva: Tuomas Mikkolainen, rajattu.

Bändin settien jälkeen loppuillan musiikki tuli Spotifyin kautta. Häävierailtamme oli tullut paljon toiveita paritanssimusiikista, joten pyörähtelimme vielä uudelleen lattialla ennen menevämpiä kappaleita. Muistan katsoneeni juhlapaikan kelloa ensimmäisen kerran koko juhlan aikana noin kahden aikaan yöllä. Mielessäni parahdin, että voi ei, kun tämäkin ihana päivä on kohta ohi. Illan viimeisiä hitaita oli useampia ennen kuin kolmen aikaan juhlapaikan ovet suljettiin ja pakkauduimme häävieraidemme kanssa bussiin kohti hotellia. 

3. maaliskuuta 2022

Vinkkejä hääpäivään osa 2 - kirkossa vihkiminen ja vihkikaava

Tapasimme vihkipappimme noin kuukautta ennen hääpäivää. Hän on tuttuni, jota pyysin papiksemme jo pari vuotta ennen häitä. En voinut ajatellakaan, että meidät vihkisi kukaan muu kuin hän. Papin kanssa kävimme läpi vihkikaavaa ja puhuimme meistä, suhteestamme sulhasen kanssa ja tästä yhteisestä matkastamme. Parituntinen meni ihan huomaamatta. 

Oli ihana kuulla sulhasen ajatuksia ja mitä hän arvostaa yhdessäolossamme. Puhuimme ääneen asioita, joiden olemassaolon molemmat tietävät, mutta ei tule aina sanottua. Papilta oli myös tosi hyvä kuulla vihkitoimituksen yksityiskohtia ja se jotenkin konkretisoi sitä koko kirkossaoloaikaa. Tässä sitä vaan suunnitellaan vihkimistämme. 


Vihkikaavan runko:

Sisääntulomusiikki / sisääntulomarssi / virsi

Alkusiunaus 

Johdantosanat

Psalmi 

(Antifoni voi olla psalmin alussa ja lopussa)

Rukous

Raamatunteksti

Papin vihkipuhe

Vihkikysymykset

Sormusrukous

Sormuslupaukset

Sormusten pujottaminen

Avioliittoon vahvistaminen

Suudelma

Aviopuolisoiden siunaaminen

Musiikkiesitys / laulu / virsi

Esirukous

Isä meidän rukous

Herran siunaus

Vihkiraamatun saaminen papilta

Lähtösanat

Päätösmusiikki / lähtömarssi


Yllä oleva vihkikaava on aikalailla perusrunko. Molempien hääparista on kuuluttava kirkkoon, jotta kirkollinen vihkiminen voidaan toimittaa. Tarkemmin voit tutustua avioliittoon vihkimisen sisältöön kirkkokäsikirjasta. Tällainen kirkkovihkiminen kestää puolisen tuntia. 

Kirkollinen vihkiminen voi olla myös morsiusmessuna. Se pitää sisällään enemmän papin puheosuuksia, avioliittoon vihkimisen ja ehtoollisen. Tämä jumalanpalvelus on pidempi toimitus, joka kestää noin tunnin. Samaisesta kirkkokäsikirjasta löytyy tarkemmin myös tästä morsiusmessusta.

Jos avioliitto on solmittu jo aiemmin maistraatissa tai toisessa kirkkokunnassa, pappi voi siunata avioliiton kirkossa, kun vähintään toinen hääparista kuuluu kirkkoon. Pappia voi pyytää myös mahdollisuuksien mukaan siunaamaan avioliiton haluamassanne paikassa. 

Siunaamisessa on pieniä eroja vihkimiseen, mm. sanavalinnoissa, joita välttämättä edes häävieraanne eivät huomaa, jos asiaa ei ole tarkemmin tuotu esille. Pappi nimittäin kysyy vuorotellen: "(nimi) tahdotko avioliitossasi, jonka olet solminut (toisen nimi) kanssa, osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?" Ja tähänkin vastataan Tahdon. Siunaamistilaisuus on kestoltaan hieman lyhyempi kuin avioliittoon vihkiminen. Avioliiton siunaamisen tarkemman sisällön näet kirkkokäsikirjasta.


Kuva: Tuomas Mikkolainen

Papin tapaamisen aikana luimme ja valitsimme vihkimiseemme sopivia tekstejä ja virren. Vaihtoehtoja oli useampia, joten niitä oli hyvä käydä papin kanssa läpi. Jo ihan alun johdantosanoihinkin oli erilaisia muotoja. Psalmitekstiä emme kokeneet omaksi. Raamatunteksti oli kuitenkin tulossa läheisemme lukemana, joten jätimme psalmin pois vihkikaavastamme. 

Vihkimisen musiikkien paikkoja pystyi papin kanssa suunnittelemaan, mikä olisi sopiva väli millekin. Sisääntulo- ja lähtömarssit olivat meille selkeitä, että ne haluamme ja ehdottomasti uruilla, koska nekin kotikirkosta löytyy. Valitsemamme virsi laulettiin suht alussa, johdantosanojen jälkeen. Vihkimisemme lauluesitys oli avioliittoon vahvistamisen ja siunaamisen jälkeen eli samassa kohtaa kuin varsinaisessa vihkikaavassa. 

Hääparin on mahdollista papin perässä sanoa toisilleen sormuslupaukset ennen sormusten pujottamista. Jätimme kuitenkin suosiolla tämän osuuden pois. Pelkästään Tahdon sanominen ja sormusten pujottaminen tuntui jo tarpeeksi jännittävältä tehdä kaikkien seuratessa silmä kovana. Jälkikäteen kuvista näin, kuinka vakava ilmeeni tässä kohtaa oli. Sormuksen pujottaminen oli vakava ja keskittymistä vaativa suoritus.

Vihkimisen jälkeen kannattaa fiilistellä alttarin edessä, mitä juuri tapahtui. Häävierailla on mahdollisuus ottaa kuvia vastavihitystä hääparista, mutta myöskin hääkuvaajalla on aikaa ottaa kuvia ja siirtyä kuvaamaan hääparin poistumista. Lähtiessä kannattaa kävellä ihan rauhassa, koska kiire ei ole vieläkään mihinkään ja halutessaan pysähdellä matkalla. Mekin luulimme kävelleemme rauhassa, mutta videolta näki, että aika haipakkaa meno näytti olevan. 


Kuva: Tuomas Mikkolainen

Vaikka tietoa on paljon saatavilla, suosittelen vihkipapin tapaamista ennen hääpäivää. Papin kanssa käyty vihkikeskustelu voi auttaa hahmottamaan vihkimisen kulkua vielä paremmin. Meillä oli myös kirkkoharjoitukset häitä edeltävänä päivänä. Häätiimin lisäksi mukana oli myös isäni ja videokuvauksesta vastaavat läheiset. Vaikka olimme papin kanssa puhuneet, vihkiminen oli hyvä käydä vielä porukalla läpi ja ihan pelipaikoilla. Näki, miltä alttarilla edessä seisominen tulee näyttämään, kun jokainen on paikallaan ja mihin kameroita kannattaa laittaa. Sekä ylipäätänsä kirkossa sai tältä osin olla suht rennosti, kun jokainen tiesi vihkimisen kulun. 

Vihkikeskustelussa pääsette juttelemaan pappinne kanssa, ja hän saa teistä tietoa vihkipuhettaan varten. Pääsette myös valitsemaan kohtia, tekstejä ja kappaleita, jotka ovat juuri teille mieluisia. Näistä valinnoista voi hääpäivän jälkeen tulla vielä merkityksellisempiä ja tärkeitä. 


Lisää vinkkipostauksia löydät Vinkit häiden suunnitteluun välilehdeltä sekä tämänkin postauksen alla olevalla vinkit tunnisteella. Mitä kaikkea vihkimisemme piti sisällään, pääset lukemaan ja kuuntelemaan täältä: 

13. helmikuuta 2022

Vihkiminen

Hääpäivänä vihkiminen oli itselleni tärkeä ja oikeastaan odotetuin osa hääpäivää. Meillä on kotikirkostamme monia muistoja elämän varrelta. Olemme molemmat päässeet ripille siellä ja olemme myös hyvästelleet ja saattaneet monet rakkaat siellä haudan lepoon. On ollut kauneimpia joululauluja ja konsertteja. Ystävien häissäkin olemme siellä olleet. Ja nyt se on meidän vihkikirkkommekin. 

First look auttoi todella paljon, koska enää ei tarvinnut jännittää. Tottakai mietitytti, kun sukulaisemme ja ystävämme olisivat kirkossa, ja huomion keskipisteinä kaikki tuijottaisivat juuri meitä. Olo oli kuitenkin rauhallinen, koska tiesin, kuka minua oli alttarilla odottamassa. Ja myöskin sen, että näinhän tämän on kuulunutkin mennä ja vihdoin tapahtuu. Menemme naimisiin. 


Kuva: Tuomas Mikkolainen


Kuvauksista päästyä hajaannuimme eri puolille kirkon sisällä. Jäin piiloon kirkon eteisessä olevaan morsiushuoneeseen. Sulhanen siirtyi sakastiin, ja pyynnöstäni myös ripeästi yksi kaasoistani hänen perässään. Kuvauksissa olin onnistunut jättämään kädenjälkeni sulhasen takin selkään. Ja suurimmaksi osaksi alttarilla selin ollessa jälki olisi loistanut kaikkien silmille. Toinen kaasoni ja yksi bestmaneista olivat myös sakastissa piipahtamassa, allekirjoittamassa ja toimien todistajina, että me molemmat sanomme alttarilla tahdon ja naimisissa ollaan. 

Toinen bestman ja kolmas kaasoni olivat kirkon ovilla vieraita vastassa ja ojentamassa virsikirjoja. (Kirjoitin aluksi vitsikirjoja ja se olisikin ollut yllättävä lisäys vihkikaavaan.) Ennen vihkimistä kaikki kaasoni kävivät vielä luonani tsemppaamassa ja halaamassa.


Kuva: Tuomas Mikkolainen

Pappi tervehti vihkimisen alussa häävieraitamme ja lausui muutaman sanan siitä, miten hänet oli pyydetty vihkipapiksemme. Tämä oli ihana yllätys, ja puhe kuului morsiushuoneeseen asti. Bestmanit olivat tällöin jo alttarin edessä seisomassa, ja papin alkusanojen jälkeen sulhanen saapui piilostaan alttarin eteen. Tämän jälkeen kaasot kävelivät peräkkäin kirkon käytävää pitkin alttarille ja asettuivat paikoilleen odottamaan.  

Videotarkistuksesta huomasin, että kaikki odottivat vielä peräti kolme minuuttia, että morsian saatiin lähtövalmiiksi. Suntio odotti, että kaasot olivat alttarilla paikoillaan ennen kuin isäni kanssa meitä päästettiin morsiushuoneesta oven taakse eteiseen. Tämän jälkeen suntio ja kanttori asettelivat laahusta ja huntuani ja toivottivat vielä siunausta ja onnea. Kanttori kipusi yläkertaan ja urkumusiikki alkoi.
 

Juhlamarssi Prinsessa Ruususesta vihkimisessämme Ikaalisten kirkossa.
Uruissa kanttori Johanna Eränen. 


Prinsessa Ruususen soidessa kirkon ovet aukesivat. Kävelimme isäni kanssa pitkin kirkon käytävää. Oli ihana nähdä kaikkia. Sulhanen tuli kirkon keskiristille vastaan, josta jatkoimme kahdestaan. Alttarille päästyä jäimme kuuntelemaan alkumarssia. Mieleemme muistui myös polvistua vielä ennen kuin pappi aloitti osuutensa. 

Papin alkusanojen jälkeen vihkiminen jatkui laululla ja rukouksilla. Virreksemme valikoitui 967 - Nousta sain aamuun. Virsi on tuttu ripariajoilta, ja se sopi myös häidemme luontoteemaan. Sanoituksen myötä sai kiittää kaikesta, että olemme tänään tässä.   


Virsi 967 - Nousta sain aamuun. Laulu videolla Annina Puumalainen. 


Vihkimisessä siskokaasoni luki Raamatun tekstiä, Kirjeestä kolossalaisille 3:

"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi."


Kuva: Tuomas Mikkolainen
Kuva: Tuomas Mikkolainen

Pappi oli tuttumme ja se kuului ihanasti hänen puheessaan. Puhe oli jopa niin tuttavallinen, että teki mieli kommentoida puheen sekaan. Maltoin onneksi pysyä hiljaa. Alttarilla sulhasen kädestä kiinni pitäminen rauhoitti ja auttoi ihan valtavasti. Ei tarvinnut miettiä, mitä käsillä tekisi ja tunsi, kuinka toinen on siinä vieressä. Tukena ja turvana.

Itselleni vaikein paikka vihkimisen aikana olikin juuri ennen kuin sulhanen sanoi tahdon. Pidimme molemmista käsistämme kiinni ja katsoimme toisiamme silmiin. Nieleskelin kyyneleitä ja koitin pitää itseni kasassa. Nyt se ihan oikeasti kohta tahtoo. Nyt se hetki oli ihan oikeasti käsillä. Nieleskelin lisää ja koitin koota itseäni, ettei ääneni sortuisi omalla vuorollani.


Kuvat: Tuomas Mikkolainen

Vihkimisen lauluesitys kirkossa, kappale Minä sinua rakastan.
Laulu Senja Wallin, pianossa kanttori Johanna Eränen.


Kun tahdon oli kuulunut ja sinetöity, oli jälleen musiikin vuoro. Lauluesityksenä meillä oli Minä sinua rakastan. Tämän kappaleen voi tietää mm. Juha Tapionkin esittämänä. Kappaleen sanat ovat koskettavat jo yksinään. Kysyin paikallista laulunopettajaa laulamaan kirkkoon pianon säestyksellä, ja tämä hetki oli niin kaunis. Teki mieli nojautua sulhasen kainaloon. 


Kuva: Tuomas Mikkolainen, rajattu

Vihkimisessä toinen herkkä paikka oli esirukouksen aikana. Tätä mietin jo etukäteen, miten kestän tavallaan surullisen kohdan, vaikka ilon ja onnen hetkellä olimmekin. Papin lukiessa rukousta sulhanen sytytti kynttilän rakkaille läheisillemme, jotka seurasivat meitä pilven reunalta. Halusimme muistaa myös heitä.

"Kiitämme siitä, että he rakastavat toisiaan ja tahtovat pitää huolta toisistaan läpi elämänsä. Rohkaise heitä kasvamaan yhä läheisempään yhteyteen niin, ettei mikään erottaisi heitä. Johdata ja varjele heitä kaikissa elämän käänteissä. Jos jokin koettelemus kohtaa, anna sen viedä heitä entistä lähemmäs toisiaan ja sinua.

Kiitämme kaikista heidän läheisistä ja pyydämme siunaustasi heidän elämäänsä. Kiitos molempien perheenjäsenistä ja eri elämänvaiheissa saaduista ystävistä. Muistamme myös kaikkia niitä perheenjäseniä ja läheisiä, jotka ovat lähteneet taivasmatkalle. Kiitämme niistä rakkauden jäljistä, joita he ovat elämällään meihin jättäneet." (Otteita pappimme lausumasta rukouksesta.)


Kuva: Tuomas Mikkolainen

Hiljentymisen jälkeen vihkiminen oli loppupuolella ja oli aika siirtää ajatukset tulevaan, odotettuun hääjuhlaan. Siunauksen ja saatesanojen jälkeen lähtömusiikkimme alkoi soida. Hymy löytyi jälleen kasvoille.  


Lähtömusiikkinamme oli Opus - Life is life, Tapparan maalilaulunakin tunnettu.
Uruissa kanttorimme Johanna Eränen antoi palaa.


Kuva: Tuomas Mikkolainen, rajattu

Jäimme pieneksi hetkeksi alttarille fiilistelemään lähtömusiikkiamme ennen kuin kävelimme jälleen pitkin kirkon käytävää. Samoina ihmisinä kuin tullessa, mutta kuitenkin vähän eri. Yhdessä kohti uusia seikkailuja.

13. tammikuuta 2022

Vinkkejä hääpäivään osa 1 - hääpäivän aamu


 Hääaamuna kannattaa syödä, vaikka jännitykseltä ei maistuisikaan.


Yövyimme parin kaasoni kanssa hotellissa häitä edeltävän yön. Hotellin aamupala oli kattava. Hääpäivän aamuna söin sellaista, minkä tiesin pitävän hyvin nälkää poissa. Hääpäivän aamupalahetki meni vauhdilla, kunnes piti jo jatkaa matkaa. Onneksi vielä häiden jälkeisenä aamuna pääsi nauttimaan hotelliaamupalasta ihan ajan kanssa.


Hääaamupäivälle on hyvä varata syötävää, juotavaa ja vihkimisajasta riippuen myös lounas.


Laittautuminen oli minun ja siskokaasoni osalta kampaamossa, joten sinne oli hyvä ottaa mukaan juomapullo, tarvittaessa myös välipalaa. Minulla on yleensä mukana jokin välipalaeväs kaiken varalta, mutta tällä kertaa sille ei ollut tarvetta. Skumppaakin oli mukana, mutta se teki mieli korkata vasta hotellille päästyä lounaan yhteydessä. Söimme kaasojen kanssa huoneessani ennen pukeutumista ja juhlalookkien viimeistelyä. Osa kaasoista laittoi itse lookkinsa ja hiuskukkia kiinniteltiin pinneillä huoneessa. Onneksi minulle sanottiin, että nyt morsian keskittyy vaan syömään, tietäen, että siihen tarvitsen aikaa.   

Kuva: SnapStock - Pixabay

Häätiimin kukat.
Kuka hakee tai tuo, mistä ja milloin?
Vai onko kukat hoidettu ennakkoon. Miten säilytys?


Hääpäivänä meistä yksi sun toinen ravasi kukkakaupalla floristin luona. Tämä oli kuitenkin ennalta sovittu. Hääpäivän aamuna haimme hääkampauksen ja kaason kampauksen kukat mukaan kampaamoon. Samalla pystyin silmäilemään läpi koko kukkatilauksen kukat. Toinen kaasoni haki hääkimpun ja jäljelle jääneet kaasojen hiuskukat myöhemmin aamupäivällä. Sulhanen kävi bestmanien kanssa hakemassa vieheet, jotka he kiinnittivät puvuntakkeihin taskun kohdalle. Näin molemmat tiimit saivat viettää aamun oman aikataulun mukaan ja kohtasimme kuvausten alkaessa.   


Haluatko laittautua hääpäivänä itse vai antautua ammattilaisten käsiin?
Tulevatko ammattilaiset luoksenne vai menettekö itse liikkeeseen?


Kampaamossa soi radio ja oli kiva vain istua paikallaan ja odottaa valmista lopputulosta kampauksen ja meikin osalta. Ei tarvinnut pelätä itse tehdessä kohdalle usein osuvaa huonoa hiuspäivää tai meikkiä. Ammattilaisen tekemänä hääkampaus kesti hyvin koko hääpäivän. Huntua irrottaessa kampaukseen laitettiin muutama lisäpinni ja hunnun kiinnityskohdalle kukka. Nukuin kampauksella, ilman kukkia tosin, ja se pysyi hyvänä myös sunnuntain juhlapaikkaa purkaessa.  

Meillä oli alunperin hääviikonlopulle mökkivaraus, jonne ei kannattanut pyytää tekijöitä paikan päälle. Pitkän matkan vuoksi matkakorvausten kustannukset olisivat olleet huomattavasti enemmän kuin se, että ajaa itse. Kesällä avautui kotipaikkamme kylpylähotelli ja saimmekin varattua huoneet sieltä. Aikaa olisi säästynyt morsiustiimiltä, jos laittutuminen olisikin ollut hotellihuoneessamme. Vähemmän siirtymisiä ja niihin kuluvaa ns. turhaa aikaa viettää autossa. Hääaamun suunnitelmien muutos oli kuitenkin myöhäistä meidän jälkeisten varausten vuoksi. Kampaamossa oli lopulta huomattavasti paremmin tilaa laittautua kuin kahden hengen hotellihuoneessamme.


Hunnun voi kiinnittää heti kampauksen valmistuttua tai 
pukeutumisen lopuksi, kun hääpuku on päällä.
Mieti, kuka hunnun kiinnittää ja missä.


Kun hääkampaukseni oli valmis, huntu kiinnitettiin siinä olevan kamman avulla. Kiinnitys varmistettiin parilla pinnillä, jotta huntu pysyy varsinkin kirkossa varmasti paikoillaan. Huntu voi nimittäin takertua kävellessä mattoon tai vihkimispaikan lattiaan.

Halusin, että kampaaja kiinnitti huntuni, jotta näin heti, miltä kokonaisuus näyttää hunnun kanssa. Tarvitseeko hiuskukkien paikkaa muuttaa tai kukkia lisätä. Kukat onneksi näkyivät kivasti hunnunkin kanssa. Kampakiinnitteinen huntu on helppo laittaa myös hääpukuun pukeutumisen jälkeen esim. kaasojen avustuksella. Kuljetin hunnun pitkän pussin suojassa, jotta se pysyisi puhtaana kuvauksiin asti.

Kuva: Karolina Grabowska - Pixabay

Meikkaajaa voi pyytää käyttämään omia meikkejäsi häämeikin teossa.
Näin pystyt tarvittaessa korjailemaan tai lisäämään meikkiä hääpäivän aikana.


Ihoni kutiaa helposti uusista tuotteista. Häämeikissä käytettiin pyynnöstäni omaa foundatiotani, jolloin värisävykin osui varmasti kohdalleen. Meikkaajallani oli varalta mukana minulle sopiva toinen sävy, jos olisinkin unohtanut ottaa meikit mukaan hääaamuna.

En ole tottunut enkä juurikaan ollut muiden meikattavana. Sen vuoksi kävin kokeilemassa juhlameikkiä ja koemeikki tehtiin myös ennen hääpäivää. Pidin niistä kaikista ja kokeilujen myötä oli helpompi tehdä valintoja, mitä haluan vähemmän tai enemmän varsinaiseen häämeikkiin. Juurikin hääpäivälle osui paras versio meikistä. Ja tuntui, että näytin itseltäni.

Häämeikissä oli myös omaa huulikiiltoani juurikin siksi, että sitä olisi mahdollista lisäillä päivän aikana. Meikkaaja antoi myös hyvän vinkin lisätä huulikiiltoa huulten keskiosaan ennen potrettikuvauksia, jos halusi huulten näkyvän kuvissa enemmän. Tätä en kuitenkaan enää muistanut hääpäivän aikana, mutta hyvä vinkki myöhempiä kuvia varten. Häämeikki pysyi niin hyvin, ettei sitä tarvinnut korjailla ollenkaan.  


Puolison laittautuminen hääpäivänä. 
Käykö hän kampaajalla hääaamuna vai ennakkoon?
Hoitavatko samat tekijät molempien tiimit?
Myös puolisoa voi kevyesti ehostaa meikillä hääpäivään. 
Se voi auttaa kasvojen kiiltelyyn ja punoitukseen. 


Sulhanen laittautui bestmanien kanssa häääpäivänä. Hän oli käynyt noin viikkoa ennen hääpäivää parturissa siistimässä lyhyttä hiusmalliaan. Parran siistimisen sulhanen hoiti itse. Hiusten leikkuujälki ehti sopivasti pehmetä hääpäivään mennessä. Häämme oli kesällä, joten erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, ettei hiusrajaan ehdi muodostua valkoista rajaa. Sulhanen ei antanut hiusten kasvaa liian pitkiksi koko kesänä.    

Hääparin kuohuviinilasit ja lasissa vuoden 2021 samppanjaksi palkittu Piper-Heidsieck vintage champagne.
Valitsimme tämän jokavuotiseksi hääpäiväsamppanjaksemme.


Hääauton varustus.
Muista pakata hääpäivän aamuna mukaan kuohuva ja lasit, 
jos haluatte kilistää puolison kanssa ennakkoon kahden kesken. 

Hääauton ja mahdollisesti muidenkin autojen, 
joilla hääasuissa liikutaan, 
takapenkki kannattaa suojata valkoisella kankaalla. 
Näin varsinkaan valkoiseen asuun ei tartu mitään penkeistä.

Hääpäivän aikana voi olla kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa, 
jolloin tekee mieli ikuistaa myös muutamat yhteiskuvat. 
Muutoin oma puhelin kannattaa jättää vähemmälle huomiolle.


Onneksi sulhasella oli puhelin mukanaan, koska tottakai teki mieli ottaa ensimmäiset yhteiskuvat juuri vihittyinä. Kippistimme skumpalla hääauton takapenkillä juhlapaikalle ajaessa ja koitimme olla kaatamatta juomia päällemme. Yllättävän hankalaa liikkuvassa autossa. Samalla saimme ensimmäiset ja oikeastaan ainoat itseotetut puhelinkuvat. Ihan hyvä vaan, että juhlissa keskityimme ruutujen sijaan olennaiseen ja toisiimme.  


Lisää vinkkipostauksia löydät Vinkit häiden suunnitteluun -välilehdeltä 
sekä tämänkin postauksen alla olevalla vinkit -tunnisteella.

29. joulukuuta 2021

Hääpäivän aamu

Hääpäivä alkoi varhain. En ollut juurikaan pystynyt nukkumaan, joten kirjoittelin yön aikana sulhaselle kirjettä, joka ei meinannut millään valmistua. Niin paljon sanottavaa. Kirje jäi suosiolla vielä viimeisteltäväksi häämatkan alkuun. Jossain vaiheessa yöllä olin myös lopulta nukahtanut. Heräsin aamulla ennen kellonsoittoa kokovartalotärinään ja sydämentykytyksiin. Tänään on meidän hääpäivä.

Kävimme siskokaasoni kanssa hotellin aamupalalla varhain seitsemän maissa, kun aamupala oli auennut. Yritin syödä, koska pitkä päivä oli edessä. Sen jälkeen haimme kampaamoon tarvittavat tavarat huoneesta mukaan;  huntu, omia meikkejä, juotavia ja välipalaa.

Ajoimme kampaamoon kukkakaupan kautta, koska tarvitsimme kampausten hiuskukat mukaan. Samalla katsoin läpi sulhasen ja bestmanien vieheet, kaasojen hiuskukat ja oman hääkimppuni. Toinen kaasoni noutaisi hääkimpun ja loput kaasojen hiuskukat myöhemmin päivällä. Olin muutoin tyytyväinen kukkiin, mutta hääkimppuuni tehtiin vielä muutoksia. Meillä ei ollut aikaa ajaa enää kampaamokäynnin jälkeen uudelleen kukkakaupan kautta, jotta näkisin muutokset vielä ennen noutoa ja se alkoi hieman stressata. Elämäni tärkeimmät kukat kuitenkin. Floristi ja kaasoni vakuuttelivat, että hyvä tulee.

Hääkampauksessa oli ruskuksen kanssa pinkkiä oksaruusua, vaaleanpunaisia ruusuja ja valkoista eustomaa.

Kampaamossa meitä oli vastassa kaksi kampaajaa. Pääsimme kaasoni kanssa yhtäaikaa rentoutumaan, kun kampauksia tehtiin. Myöhemmin aamulla myös äitini saapui kampaamoon sopivasti ottamaan muutamia valmistautumiskuvia ennen kuin hänen hiuksiaan alettiin laittaa. 

Olin varannut aamuumme ylimääräistä aikaa ja se tuli kampaamossa tarpeen. Kampausta tehdessä ja kukkia kiinnittäessä menikin oletettua enemmän aikaa. Mutta kampaus ainakin kesti hääpäivän ja vielä koko sunnuntainkin. Huntu kiinnitettiin myös kampaamossa. Kuljetin huntua pidemmän pussin sisällä, jotta se ei likaantuisi ennen kuvauksia ja vihkimistä.

Hääpäivän aamu vierähti Hiushuone J&J:ssä.
Meikkaaja oli aamun aikana saapunut kampaamoon. Hän oli laittanut paikan valmiiksi sillä välin, kun kampaustani tehtiin, joten pääsin siirtymään suoraan hänen tuoliinsa. Juhlameikki- ja koemeikkikokeiluista oli hyötyä, koska hääpäivän meikki valmistui ennätysajassa. Olin kertonut ennakkoon monelta meidän olisi hyvä olla valmiita ja monelta ihan viimeistään. Meikkiä tehdessä ei kuitenkaan ollut kiireen tuntua. 

Olin meikkiin oikein tyytyväinen. Paras versio onnistui juurikin hääpäivälle ja näytin itseltäni. Meikkiin käytettiin pyynnöstäni omaa foundationiani sekä huulikiilto oli oma, jotta tarpeen tullen olisin voinut lisätä päivän aikana. Meikkiä ei tarvinnut kuitenkaan korjailla ollenkaan koko päivän aikana. Meikkaaja antoi vinkin, että lisäisin huulikiiltoa huulten keskiosaan ennen kuvauksia, mutta arvatkaa vaan muistinko.

Häämeikkini tekijä saapui Kauneussalonki Zarah:sta kampaamoon.
Kun lähdimme ajamaan kampaamosta takaisin hotellille, toinen kaasoni laittoi kuvia hääkimpusta. En ollut vieläkään vakuuttunut. Onneksi hotellilla kimpun nähtyäni se oli parempi kuin kuvissa. Kimpussa oli paljon kukkia, mutta vihreät osat jäivät vähän varjoon. Kukkien alla oli kuunliljan lehtiä ja kimpussa oli vihreinä osina myös ruskusta. Kimpustani olisi tullut jäätävän kokoinen, jos sen olisi reunustanut näkyvästi vihreillä, kun nyt kukkia oli niin runsaasti. Toisaalta hääkimppu oli näinkin näyttävä ja kaunis. 

Hotellilla söimme kaasojeni kanssa lounasta huoneessani ja kilistimme hääpäivälle. Mukana menossa oli myös yhden kaasoni poikaystävä, joka kuvaili aamupäivän menoa. Viisi henkeä olikin aikalailla maksimi kahden hengen hotellihuoneessa. Syötyä yksi kaasoistani auttoi hääpuvun päälleni. Kaasot myös viimeistelivät omat lookkinsa. Tarkistin vielä kerran hääpäivän aikana tarvitsemani tavarat, että kaikki tarpeellinen tulisi mukaan. Koko aamun olin muistutelllut itseäni, että laita hääkorvikset. Meinasin laittaa ne jo kampaajalle mennessä. Viimein ennen kuvauksiin lähtöä kiinnittelin korviksiani, kun kaasoni lähti hakemaan autoa.


Hääpäivänä mukaan: 

♥ Sukkanauha

♥ Varakengät, jos kenkiä tarvitsee vaihtaa

♥ Huivi, neuletakki ja nahkatakki illan viilenemistä varten

♥Seuraavan aamun mekko, alusvaatteet ja sukkahousut varalle, jos hääpuku täytyykin vaihtaa. Kakkosmekkoa ei etsinnöistä huolimatta löytynyt hääpäivälle.

♥ Häälaukku, jossa oli huulikiilto, foundation, puhelin, kuvauslista, kynä ja tyhjää paperia.

♥ Rahapussi ja henkkarit

♥ Allergialääkkeet

♥ Hääkimppu

♥ Hääparin sateenvarjot



Sulhanen vietti häitä edeltävän yön mökillä. Illalla juhlapaikalta palattua hän oli myöskin kirjoittanut kirjettään. Hääpäivän aamu alkoi kahdeksan maissa aamupalalla sulhasen kotona. Sieltä hän siirtyi bestmanien kanssa juhlapaikalle viimeistelemään. Esimerkiksi ulkoterassin kalusteet siirrettiin tässä kohtaa paikoilleen ja pöydille laitettiin liinat ja kukat, koska kalusteita ei voinut pitää yön yli terassilla. 

Juhlapaikalta keskustaa kohti ajaessa he pystyttivät tienvarsikylttejämme. Matka juhlapaikalle oli suht helppo, joten kylttejäkin riitti ihan muutama. Keskustaan päästyä he hakivat kukkakaupasta vieheensä sekä söivät ja pukeutuivat pikaisesti bestmanin luona ennen kuvauspaikalle siirtymistä.  


Hääaamuun oli varattu morsiustiimille kuusi tuntia aikaa, mutta niin vaan aika sujahti silmissä. Lähdimme hotellilta oletettua myöhemmin, mutta ehdimme kuvauspaikalle suht ajallaan. Ajomatkan aikana tuli tieto, että sulhasen aamu oli myös venynyt ja he eivät välttämättä ehdi ennen meitä first look -kuvauspaikalle. Lennosta muutettiin suunnitelmaa, että otamme kaasokuvia kuvaajan kanssa odotellessa ja sitten vain piiloudun johonkin ennen sulhasen saapumista. 

Ihan loppumatkasta selvisi, että sulhanen ja bestmanit ehtivät kuvauspaikalle sittenkin ennen meitä ja alkuperäinen suunnitelma piti. Sulhanen odotti lehmuspuiden alla hiekkapolun päässä. Kaasot joutuivat jättämään minut hieman kauemmas, koska suunniteltu jättöpaikka olikin täynnä autoja. Läheisellä pesiskentällä oli nuorten peli menossa, mikä ei kuitenkaan häirinnyt kuvauksiamme. Samaisella lehmuskujalla olemme kävelleet ja juosseet lämmittelynä ennen yläasteeen ja lukion liikkatuntien alkua. Taustalle tuli joihinkin kuviin pesispelin tiimellys kaukaisuudessa. Hauskana muistona sekin kouluajoilta. 

Aamun rauhallisuus alkoi tässä kohtaa sulhasen luokse kävellessä muuttua jännitykseksi. Jo kampaamossa ilmeeni olivat hyvin vakavia, vaikka väliin nauroinkin, että minulla on oikeasti ihan hauskaa ja hyvä olla. Jännitys näkyi kasvoissa vakavuutena, vaikka en muutoin tuntenut jännittävän. Autossa ja varsinkin sulhasen selän taakse kävellessä tajusin, että tässä se hääpäivä ihan oikeasti etenee ja nyt pitäisi vain yrittää pysyä mukana ja nauttia joka hetkestä.

Kuva: Tuomas Mikkolainen