21. joulukuuta 2020

8kk häihin

Kuukaudet vähenee ja kohta häävuotemme pyörähtää käyntiin. Hurjaa! Tätä on jo niin pitkään odotettu, mutta tuntuu myös epätodelliselta, että ihan oikeasti häävuosi on ihan kohta, ihan käden ulottuvilla. Uudet kalenterit vuodelle 2021 hommasin hyvissä ajoin ja aloin täyttämään jo lokakuun puolella. Vuosi 2021 tuo tullessaan useammat läheisten pyöreät synttärit ym. ihania juhlia. Mutta niitä ennen on jälleen aika katsoa, miltä to do -lista näyttää näin kahdeksan kuukauden kohdalla. 


Kirkko ja pappi ✔ 

Juhlapaikka ✔

Juhlapaikan pihalle ulkoteltta ✔

Catering ✔

Bändi ✔

Valokuvaaja ✔

Videokuvaaja ✔

Hääkampaus ja -meikki ✔

Morsiamen hääkengät ✔

Hääpuku tilattu ✔

Kaasot pyydettynä ✔

Kaasotapaaminen etänä osa 1 pidetty ✔

Kaasojen pukeutumisen suunnittelu alkanut

Save the Date -kutsut ja lähetys

Hääkutsut valmiina ✔ tilausta ja lähetystä odotellessa

Hääinfon viimeisiä viilauksia

Juhlapaikalle häiden paperituotteiden suunnittelua

Hääkimpun ja hääkukkien suunnittelu hyvällä mallilla, lähempänä häitä lopulliset valinnat

Juhlapaikan koristeiden ja valojen suunnittelua: osa omasta takaa ja osa vuokrataan

Hääyöpaikan etsintä ja varaus


Kaasoviikonloppumme muuttui etätapaamiseksi ja oli kyllä tosi kiva nähdä kaikkia kaasoja kerralla. Toivottavasti jossain vaiheessa ihan livenäkin, mutta videoyhteys oli ihan paikallaan. Kävimme läpi, mitä tähän asti ollaan suunniteltu ja missä mennään. Puhuimme enimmäkseen hääviikon sisällöstä ja hääviikon alustavasta aikataulustakin, koska varsinkin häiden ympärillä oleviin päiviin tarvitsemme eniten apua. Kaasot tulevat eri puolilta Suomea, joten matkustamiseen menee aikaa. Koristeluja ja hääpaikan laittoa olen suunnitellut sen mukaan, ketä olisi milloinkin paikalla. Ja näin koristelut pysyvät onneksi maltillisina, koska en halua itsekään olla hääpaikkaa laittamassa monta päivää kellon ympäri. 

Suunnittelimme myös kaasojen pukeutumista. Suurempia toiveita minulla ei ollut kaasoja varten. Jos pitkä mekko sopii omaan tyyliin ja tuntuu hyvältä, se olisi oikein kiva. Mutta jos lyhyempi helma on enempi oma juttu, sitten kaasomekko on sellainen. Yhtä mieltä oltiin siitä, että pituus olisi vähintään polven kohdilla tai alle. Ja yhtenevyyttä kaasoille saa asusteilla. 

Häiden värit ovat valkoinen, tummansininen, purppuravioletti, vaaleanpunainen ja metsän eri vihreän sävyt, jotka voi pitää mielessä mekkoa etsiessään. Palataan mekkoasiaan lähempänä kesää, kun kaasot alkavat mekkoja kokeilla. Suoraan ei tainnut kellään olla kaapissa valmiina sellaista, jonka olisi halunnut kaasomekoksi laittaa. Kaasot kustantavat mekkonsa itse, joten siitäkään syystä en halua liikaa vaikuttaa päätökseen. Muutenkin ajattelen sen kautta, miltä tuntuisi, jos joku määräisi tarkat speksit ja en tuntisi oloani yhtään itsekseni juhlalookissa, vaikkakin kyse on vain yhdestä päivästä. 

Hääyön ja muutenkin häiden aikainen majoitus on vielä varaamatta. Sulhanen löysi yhden hyvän vaihtoehdon, mutta tarkemmin kysellessä se ei ollut sittenkään parhain valinta ja etsintä jatkuu. Kaasot etsivät myös sopivaa mökkimajoitusta ja varaukset tehtyä mietitään, missä olemme milloinkin yötä. Toiveissa on viettää häitä edeltävä yö ainakin kaasojen kanssa, mutta voi olla, että olemme isommalla porukalla edellisen illan. Sulhasen toive on, että yöpyisimme eri paikoissa ja näkisimme sitten ennen vihkimistä hääpäivänä. Toisaalta voisi viettää edellisen illan porukalla ja siitä siirtyä sitten omiin mökkeihin nukkumaan. Mutta katsotaan, mihin tässä päädytään.   

Häämatkaakin on mietitty. Alunperin oli tarkoitus viettää minihäämatkaa Euroopassa heti häiden jälkeen ja talvella lentää kauemmas Afrikkaan tai Australiaan asti, mutta niin, on hyvä miettiä myös ihan Suomen sisällä matkustamista. Järvisydämen kylpylästä olemme kuulleet paljon kehuja, joten se voisi olla ainakin yksi kohde häämatkan aikana ja siitä liikkua kohti pohjoista. Jos on oikein tiukkaa rajoitusten puolesta, varataan hääyömökki pidemmäksi aikaa ja pysytellään siellä omissa oloissamme. Olisimme lähellä kotia, mutta ei kuitenkaan tarvitsisi heti palata kotiin.  

Vaikka ensi vuonna onkin kaikkea ihanaa tiedossa, täytyy myös edelleen jatkaa uutisten seuraamista ja suositusten mukaan toimimista. Sain tosiaan Save the Date -kutsut tehtyä valmiiksi, mutta emme onneksi kerenneet niitä vielä tilata. Rajoitukset tiukentuivat, joten päätimme olla lähettämättä ennakkokutsuja. Tämän hetken rajoitus on niin pieni ja olisi kiva lähettää kutsut sitten, kun edes molempien perheet mahtuisivat kutsuttuihin. Ja en tiedä mitään ikävämpää kuin jälkikäteen ilmoittaa, että joudumme rajaamaan vierasmäärää ja poistamaan teidät kutsutuista. Sillehän ei mitään voi, jos se vielä eteen tulee, mutta näin ainakin pystymme vähän ennakoimaan. Save the Datet jäävät koneelle muistoksi. 

Hääkutsut odottavat myös tilausvalmiina, mutta niitä emme laita matkaan ennen kuin keväällä tai kesän alussa. Kunhan näkee, mihin suuntaan nämä rajoitukset muuttuvat ja millainen tilanne oletettavasti kesän lopulla olisi. Tällä hetkellä ollaan odotustilassa. Ystävillämme on kova luotto, että häät vielä onnistuvat ja muistuttivat, että koita sinäkin olla liikaa stressaamatta. Asiat vielä järjestyvät.  

Joulukin on ihan nurkan takana. Kuusi on ollut koristeltuna viikon verran ja kodissa näyttää muutenkin jouluisemmalta. Useammat joulukonsertit on tullut seurattua etänä. Kauneimmat joululaulut kirkossa jäivät väliin, mutta etäkonsertit vähän lämmittävät joulutontun sydäntäni. Punaiset vaatteet on otettu esiin, koska tapani mukaan jouluviikon ja varsinkin joulunpyhien väri on punainen. Tämän hetkiset rajoitukset ja suositukset ovat tuottaneet päänvaivaa myös joulujärjestelyihin, mutta jos vaan kaikki pysyvät terveinä, vietämme joulua omien perheidemme kanssa. Näinkin monen yhteisen vuoden aikana emme ole vielä viettäneet sulhasen kanssa yhdessä joulua, mutta senkin aika on varmasti tulossa. Ja joulupäivänä olemme kuitenkin jo yhdessä. Näin jouluviikolla koitan jättää somen seuraamista vähemmälle ja keskittyä läheisiin ja yhteiseen aikaan.

Siksi haluankin toivottaa jo nyt ihanaa joulun aikaa ja kaikkea hyvää uuteen vuoteen!    

21. marraskuuta 2020

9kk häihin

Marraskuu, nyt ollaan jo ihan talven korvilla. Ensimmäisiä pakkaspäiviä ja aamulla oli ihana herätä maan ollessa edelleen valkoinen. Syksy mennä vilisti silmissä. Hääsuunnittelut eivät ole edenneet samanlaista laukkaa. Blogin päivittäminenkin on ollut tahmeampaa. Nyt ei vaan ole kirjoitus lähtenyt. 

Syksy toi tullessaan monia muutoksia uuden työn, asuinpaikan ja asunnon myötä. Onneksi sentään sulhanen on pysynyt samana. Uusi työ vei mennessään. Uudet kuviot ovat kauhistuttaneet, mutta myös innostaneet, kuinka moninaista hoitajan työ voikaan olla. Syysflunssakin sai minut pitkäksi aikaa otteeseensa. Onneksi tässä oli jotain hyvääkin. Olen voinut seitsemännen kerran todeta, ei koronaa. Joko tämä on edelleen tuuria tai sitten hyvästä käsihygieniasta, turvaväleistä ja lopulta kasvomaskeista on ollut oikeasti jotain apua. Ei niin paljon, että olisin säästynyt flunssalta, mutta sen nyt vielä kesti. Toivottavasti enää yhtään testausta ei tarvitse kokea tälle vuodelle. 

Hääblogin pitäminen on edelleen ihana harrastus ja paikka, johon säilöä muistoja. Kuitenkin myös ajatusten vaihto samassa tilanteessa olevien kanssa tuo hääkuplaan oman kivan lisänsä. Siksi olikin kiva kuulla Instagramin puolella syksyn herättämiä mietteitä ja fiiliksiä sekä ajatuksia ja odotuksia tulevasta. Ja se sai myös miettimään blogini sisältöä. Mitä juuri sinä haluaisit blogistani lukea? 

Tämän hetkinen tahmeus ja jähmeys ei onneksi vaikuta liiaksi häiden suunnitteluun. Sain inspiraatiota suunnitella Save the Date -kutsuja, jotka nyt viimein päätimme lähettää. Siis lähettää sitten, kun ollaan saatu päätettyä ja tilattua. Kokeilin ennakkokutsujen tekoa Vistaprintillä ja sehän oli oikein helppoa. Käytin erilaisia valmispohjia, koristeellisempaa ja pelkistetympää, miettien, mikä olisi meidän tyyliä. Yritin myös pitää ennakkokutsut suomeksi, mutta Varaa päivä tai Laita päivä muistiin / ylös ei vaan napannut. Onneksi sulhanen sanoi, miksei kutsu voi vaan olla Save the Date, koska sitähän se on. 

Ennakkokutsujen teko oli niin helppoa, että innostuin kokeilemaan myös eri versioita hääkutsustamme. Olisi kiva, että kutsut olisivat keskenään samanoloiset ja siksi onkin hyvä suunnitella molempia lomittain. Tekstejä ja sanamuotoja viilasin edes takaisin. Vielä täytyy miettiä, kuinka paljon tekstiä itse hääkutsussa on vai tarvitseeko laittaa infokortti mukaan. Hääsivu meille on myös tulossa, mutta sen tekoa en ole vielä edes aloittanut. Sivuille pystyy päivittämään tietoja, jolloin ne löytää samasta paikkaa ja vieraiden on helppo seurata hääinfoa. Myös ilmoittautuminen hääsivun kautta tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta. Kaikki vieraat eivät käytä nettiä, joten jonkinlaista infoa kutsun mukaan on hyvä laittaa ja mahdollistaa ilmoittautuminen. Onneksi Tahtoon sivuille voi myös itse käydä laittamassa, ketkä kutsutuista pääsevät paikalle. 

Vistaprintillä pystyy tekemään myös muut häiden paperituotteet ja nekin saa kivasti samaan tyyliin kutsujen kanssa. En ole mikään askartelija, mutta tälläinen suunnittelu onkin yllättävän kivaa. Tilauskin onnistuu Vistaprintillä, joten ei tarvitse kuin odotella valmiiden tuotteiden saapumista kotiin. Kaasot kysyivätkin, onko jossain kohtaa tiedossa askartelupajaa. Askartelua on niinkin paljon kuin laittaa kutsut kirjekuoreen ja osoitteet päälle.  

Olen hehkuttanut useampaan otteeseen, kuinka oma hääpuku on löytynyt ja laitettu tilaukseen. Luulin silloin syyskuun lopulla innostuksissani, että nyt huoli hääpuvusta on ohi ja voin suunnata ajatukset hääsuunnittelussa huoletta eteenpäin. Viime kuukauden postauksessa kerroinkin, kuinka hääpainajaiset ottivat unistani vallan niin voimakkaasti, että unet palasivat ajatuksiin päivälläkin ja saivat epäröimään jo niin varman valinnan. En olisi arvannut, kuinka suuren tunteiden vuoristoradan voi yksi hääpuku saada aikaan. Joten siis jälleen asiaa hääpuvusta.

Kävin sovittamassa hääpukuja vielä kerran Tampereella lokakuun lopulla. Koitin katsoa hääpukuja ihan uusin ja avoimin silmin. Kokeilin useampaa hääpukua, mutta ei niistä mikään herättänyt sellaisia tuntemuksia kuin tilaamani hääpuku. Suunnittelimme myyjän kanssa hääpukuun tehtävät muokkaukset, joita oli nyt enemmän kuin ennen tilausta ja myyjä ilmoitti toiveet eteenpäin valmistajalle. 

Hääpuvun saavuttua käyn sovittamassa ja silloin näen sen myös ensimmäistä kertaa valmiina, koska muutoksia on useampia sovitusmekkoon verrattuna. Lähempänä kesää tehdään vielä viimeiset viilaukset istuvuuden suhteen. Hääpuku saa olla liikkeessä säilytyksessä viimeisiin muokkauksiin asti, jos haluan. Toivottavasti saan hääpuvun vikoihin sovituksiin mukaan myös ihanat kaasoni. Tai onpahan sitten hyvä syy pukea hääpuku vielä kotona päälle. Kaasoviikonloppumme on siirtynyt ja siirtynyt ja nyt olemme sopineet etätapaamisen kaasojen kanssa. Toivon, että pystymme näkemään jossain vaiheessa ennen häitä muutoinkin kuin videolla.   

Häiden to do -listan tilanne:

Kirkko ja pappi ✔ 

Juhlapaikka ✔

Juhlapaikan pihalle ulkoteltta ✔

Catering ✔

Bändi ✔

Valokuvaaja ✔

Videokuvaaja ✔

Hääkampaus ja -meikki ✔

Morsiamen hääkengät ✔

Kaasot pyydettynä ✔

Hääpuku tilattu ✔

Kaasotapaaminen etänä sovittu ✔

Hääkimpun ja hääkukkien suunnittelu jatkuu

Juhlapaikan koristeiden ja valojen suunnittelua

Hääyöpaikan etsintä ja varaus

Save the Date -kutsut ja lähetys

Hääkutsujen ja paperituotteiden suunnittelu

Tänään illalla kilistellään skumppaa ihan vaan jo sille, että ollaan molemmat kotona. Pitkästä aikaa treffi-ilta, mutta tähän aikaan sopivaan tyyliin ihan kotosalla. Luvassa ainakin hyvää ruokaa sulhasen tapaan.   

24. lokakuuta 2020

10kk häihin

Niin se vaan syksy vilistää silmissä ja kovaa vauhtia lokakuukin käy vähiin. Suuria edistymisiä häiden suhteen ei ole tapahtunut. Sitäkin enemmmän on ollut ajatustyötä. 

Viimeksi kerroin, kuinka hääpuvun metsästys ja sovitukset jatkuvat. Tässä välissä unelmien hääpuku on löytynyt ja laitettu tilaukseen. Pakahduin onnesta ja sain huokaista. Nyt pitäisi vain malttaa odottaa hääpuvun keväällä saapuvaksi, jotta pääsee sovittamaan uudestaan ja miettimään tarvittavat muokkaukset. Hehkutin hääpukua kaasoille, koska he ovat ainoat, joille olen voinut hääpuvusta tarkemmin puhua ja näyttää kuvia ennen häitä. 

Kaikkea tätä iloa alkoi kuitenkin varjostaa hääpainajaiset ja nimenomaan hääpukuun liittyen. Hääpuvut ovat tulleet uniin aiemminkin, mutta tilauksen jälkeen unet ovat olleet negatiivisvoittoisia, jotain on aina mennyt pieleen tai hajonnut ja olen herännyt henkeä haukkoen. Unia jatkui niin kauan, että unien herättämät tunteet alkoivat vaivata myös päivisin ja kasvattaa epäilystä. Monia hääpukuja sovittaneena luulin tietäväni, mitä hääpuvulta haluan ja viimein sopivan löydyttyä ja vahvasti kolahtaneena laitoin heti tilaukseen. Eli en itselleni tyypilliseen tapaan vielä miettinyt päästöstä yön yli. Luulin olevani niin selvillä vesillä ja täysin varma.     

Edelleen tilattu hääpuku tuntuu juuri oikealta, mutta kuitenkin siinä on vielä muutamia yksityiskohtia, joita haluan myyjän kanssa käydä läpi. Esimerkiksi olen tässä suunnittelun myötä ihastellut hääpukujen nappiyksityiskohtia selässä. Vaikka nappeja olisi vain muutama tai jopa kokonainen pitkä rivi, ne ovat aina hyvällä tavalla pistäneet silmään. Hääpukuni tilattiin kuitenkin nyörikiinnityksellä, koska silloin jää paremmin pelivaraa ja nyöritystä on mahdollista löysyttää ja kiristää hääpäivän aikana tarpeen mukaan. Kiinnitys on selässä, joten itse en edes näkisi juurikaan selkäosaa. Mutta järkisyyt eivät vaan millään saaneet tukahdutettua sitä pientä toivetta koristenapeista, joka ei nyt toteudukaan.    

Lopulta kaikkien näiden painajaisten jälkeen ei auttanut kuin soittaa hääpukuliikkeeseen ja kysyä hääpukutilauksen vaihetta. Ihana myyjä sai heti kiinni olostani ja tällä hetkellä tilaus on tauolla. Uusi sovitusaika on varattuna ensi viikolle. Käyn vielä kerran sovittamassa hääpukuja, jos mieli muuttuukin hääpuvun valinnan suhteen. Kuulin myös, että nyörityksen voisi vielä vaihtaa vetoketjuun ja saisin haaveilemani koristenapit nyt tilattuun hääpukuuni. Eiköhän tuo sovitus vahvista, mihin suuntaan unelmien hääpuvun kanssa päädytään ja saisin ajatuksilleni rauhan. 

Tässä vaiheessa suunnittelua myös hääyö on nostettu esille. Puhuimme sulhasen kanssa hääyöstä ja missä se olisi järkevintä viettää. Juhlapaikkaa lähimmät hotellit ovat Tampereella ja sinnekin olisi tunnin ajomatka. Vaikka hotelliyö ja valmis aamupalapöytä niin ihanaa olisikin, emme kauaa kerkeäisi hotellissa olla ja sunnuntaina odottaisi kuitenkin paluu juhlapaikalle. Olemmekin nyt päätymässä viettämään hääyötä mökillä, koska niitä on tarjolla paljon lähempänä.

Sulhanen oli tietämättäni aktivoitunut hääsuunnittelun osalta ja löytänyt hyvältä vaikuttavan vaihtoehdon. Hän vielä varmisteli kriteerejä hääyölle: sähköt, vesi sisälle, sisävessa, jääkaappi, liesiuuni, vähintään yksi parisänky, sauna, uimaranta ja palju. Tarkat speksit, ettei ihan erämajalle olla päätymässä. Mökki on tarkoitus vuokrata muutamaksi yöksi, jotta häistä ei tarvitse heti palata kotiin. Pääsisimme myös kaasojen kanssa viettämään vikan illan ennen häitä.  

Puhuimme sulhasen kanssa myös yleisesti tulevista häistä. Samalla myös varmistelin, että tuntuuhan edelleen siltä, että ollaan meidän näköisiä häitä suunnittelemassa. Ja myöskin sitä, että hänkin tuntee olevansa mukana suunnittelussa ja saanut panostaa ja osallistua itselleen sopivassa määrin. Vaikka olenkin tehnyt pitkällistä taustatyötä ja tarjoillut mielestäni meille sopivat vaihtoehdot, suunnittelun aikana on myös ollut tilanteita, että aina vaihtoehdot eivät olekaan johtaneet suoraan valintaan. Olen jatkanut etsintää ja uusien ehdotusten esittelyä siihen asti, että yhteinen, molempia miellyttävä on löytynyt ja varaus on tehty. Tällä hetkellä varattuna on:

Kirkko ja pappi ✔ 

Juhlapaikka ✔

Juhlapaikan pihalle ulkoteltta ✔

Catering ✔

Bändi ✔

Valokuvaaja ✔

Videokuvaaja ✔

Hääkampaus ja -meikki ✔

Morsiamen hääkengät ✔

Kaasot pyydettynä ✔

Hääpuku tilattu, mutta tauolla

Hääkimpun ja hääkukkien suunnittelu jatkuu

Juhlapaikan koristeiden ja valojen suunnittelua

Hääyöpaikan etsintä ja varaus

Save the Date -kutsut ja lähetys, jossittelua juupas eipäs 

Kuten listauksesta näkyy, Save the Date -kutsut eivät ole myöskään edenneet. Välillä tuntuu, että ehdottomasti ne lähetetään ja sitten taas seuraavassa hetkessä tuntuu, että onko järkeä vielä laittaa tai laittaako ollenkaan. En voi olla mainitsematta korona-kirosanaa, joka on mullistanut ja murskannut liian monien unelmat ja toiveet, mylläten koko maailman. Edelleen elättelen toivoa, että virus ei vaikuta enää niin hallitsevasti ensi kesänä. Mutta en vain pysty enää suunnittelemaan hääpäivää ilman, että taka-alalla tulee mukana myös plan B. 

Pieni pelko kalvaa sisintä ja vaikka häitä on saanut suunnitella ajan kanssa ja nauttia koko matkasta, nyt joutuu miettimään myös juhlien turvallisuutta ja jossittelemaan eri skenaarioita. Onneksi juhlapaikka on suht tilava ja varattuna meille torstaista sunnuntaihin, jos juhlia täytyy alkaa pilkkomaan osiin. Sulhanen on rauhoitellut, että jatketaan kuten tähän asti ja sadan hengen juhlat onnistuvat. Täytyy pitää sormet ja varpaat ristissä ja toivoa parasta. 

10. lokakuuta 2020

Morsiamen hemmottelu ennen häitä

Kävin pitkästä aikaa kuumakivihieronnassa. Puolentoistatunnin hieronta vei ajatukset mennessään ja pystyin keskittymään vain olemiseen. Hieronta oli mukavan rentouttava ja varsinkin palelijalle ihanan lämmin. Kuumakivihieronta tehdään nimensä mukaisesti lämpimillä kivillä hieroen ja siihen yhdistetään klassista hierontaa. Käynti vahvisti myös entisestään sitä, että hääviikolle varaan ehdottomasti jonkun rentouttavan hemmotteluhetken. Sopiva irtiotto viimeisten päivien hoidettavien asioiden ja tehtävien keskelle. 

Kuva: Gundula Vogel - Pixabay

Olen muutenkin miettinyt, mihin kaikkeen haluaisin panostaa itseni hemmottelussa ennen häitä, mikä kaikki olisi mahdollista ja mikä sitten järkevää. Hieronta olisi ihan paikallaan, mutta vaihtoehdoksi olen miettinyt myös kasvo- tai jalkahoitoa. Näissäkin hoidoissa tykkään eniten hieronnan osuudesta, joten siinä mielessä hieronta olisi järkevin. Pidän ihonhoitoa ja varsinkin kotihoitoa tärkeänä, mutta onhan se nyt ihanaa välillä antaa ammattilaisen tehdä ja itse vain nauttia lopputuloksesta. 

Valkoisen hääpuvun kanssa haluaisin jotain väriä ihoon. Suihkurusketuksessa en ole koskaan käynyt ja värin pysyminen tasaisena mietityttää. Itseruskettavia olen kokeillut, mutta ne vetävät ihoni helposti keltaiseksi ja näytän enemmänkin sairaalta kuin hyvinvoivan ruskettuneelta. Onneksi häämme on loppukesästä, joten aurinkosuojavoiteen turvin ruskettuminen pitäisi hoitua kuten muinakin kesinä. Myös sulhanen ruskettuu kesällä pihahommissa kuin itsestään. Näin myös näyttäisimme hääkuvissa suht samasta värikartasta olevilta. Täytyy vain huolehtia erityisen tarkasti siitä, ettei kumpikaan pääse palamaan.  

Kuva: Social Butterfly - Pixabay

Aion vielä tämän vuoden puolella kokeilla ripsien kestotaivutusta ja värjäystä. Saisi avattua katsetta ja luonnollista näyttävyyttä muutoinkin kuin vain yhdeksi päiväksi. Minulla on aiemmin ollut ripsipidennykset yhden kesän ajan. Pidin ripsipidennyksistä huollon jälkeen, mutta aina jo parissa kolmessa päivässä mieli muuttui. Viimeistään viikon jälkeen ärsytyskäyrä alkoi nousta, kun harjauksesta huolimatta pidennykset eivät menneet, kuten olisin halunnut. Sain helpotusta tuohon kesään ripsipidennyksillä, mutta myös ihan liikaa huonoja ripsiaamuja ja sen jälkeen ripsipidennyksiä en olekaan laittanut. Meikatessa taivutan ripset ennen ripsaria ja silloin saan ripset menemään juuri niin kuin haluan. 

Hääaamulle on varattuna meikkaus Kauneussalonki Zarahista. Koemeikki on myös ennen häitä. Toiveena on, että silmämeikkiin laitetaan esim. ripsitupsuja silmän ulkonurkkaan näyttävyyden lisäämiseksi, vaikka kestotaivutus olisi tehtynä. Kuitenkin lopputulos pysyisi hillittynä. Minulla on magneettiripsiä, mutta niillä en ole saanut sellaista luonnollista lopputulosta, vaikka magneettiripsirivejä on erimittaisia ja eri tuuheuksia. Minulle on myös aiemmin suositeltu, että parhaiten silmiini voisi toimia juuri kestotaivutuksen ja ripsitupsujen yhdistelmä. Kunhan kestotaivutuksen tekee tarpeeksi ajoissa tai vaihtoehtoisesti aavistuksen miedompana, että ripsitupsujen kiinnitys onnistuu.  

Kuva: Stefan089 - Pixabay

Ajattelin, että hääkynnet sairaanhoitajan työhön yhdistettynä eivät voisi tulla kuuloonkaan. Nyt uuden työn myötä voin haaveilla ja oikeasti suunnitella, millaiset kynnet haluaisin. Olen innostunut myös koristeluista. Minulla on aina ollut lyhyet kynnet ja suurimman osan ajasta ilman lakkaa. Viime aikoina en ole muistanut enää edes vapaille lakata kynsiä. Mutta silti haluaisin jotain huoliteltua ja hempeää hääpäivään. Itse tekemällä voisi säästää tässäkin, jos sopiva kynsilakka löytyy. Mutta olisihan kynsienlaitto ihana hemmotteluhetki. 

Kuva: Free-Photos - Pixabay
Käytkö hemmotteluhoidoissa ennen häitä? Mitä olet suunnitellut? 

6. lokakuuta 2020

Vinkit unelmien hääpuvun etsintään

Mieti hääpuvun budjetti. Haluatko hääpuvun käytettynä, uutena vai teetettynä? Huomioi budjetissa myös valmiin hääpuvun korjausompelut.

Kartoita eri hääpukuliikkeitä. Missä liike on, aukioloajat ja kauanko sovitus kestää, pitääkö varata sovitusaika, onko sovitusmaksua, ketä saa olla mukana. 

Varaa hääpuvun etsintään riittävästi aikaa. Uusissa puvuissa on usean kuukauden, yleisimmin lähelle puolen vuoden toimitusaika. Joidenkin hääpukujen valmistus ja saapuminen kestää jopa yli puoli vuotta. Onneksi valmiita hääpukuja ja hääpukuliikkeitä on Suomessa useita, joten hääpuku saattaa löytyä nopeastikin.  

Tutustu ennen sovituksia hääpukuihin. Jos mahdollista, käy katsomassa hääpukunäytöksiä, jotta näet hääpukuja myös päällä ja liikkuessa. Tallenna puhelimeen unelmiesi hääpukujen kuvia, joita haluaisit sovittaa tai joissa on jotain tiettyjä yksityiskohtia, joita hääpuvultasi toivot. Näitä inspiraatiokuvia voit liikkeessä näyttää myyjälle sovituksen aluksi.

Hääpukuja on valtavasti erilaisia, simppeleistä näyttäviin.

Laittaudu hääpukusovitukseen sen mukaan, kuinka olet suunnitellut olevasi hääpäivänä. Sovita häämekkoja hiukset kiinni tai auki ja meikkaa sen verran, kun tuntuu omalta. Osassa liikkeitä hääpukuja on mahdollista pukea liina kasvoilla, jolla suojataan hääpukuja meikkitahroilta, mutta myös omaa kampaustasi ja meikkiä. Myyjä on apuna nostamassa hääpuvun pään yli. Osaan häämekoista voi sujahtaa myös yläkautta jalat edellä, riippuen mallista. Myyjä kyllä neuvoo pukeutumisessa. 

Ota kaaso, ystävä, läheinen, joku mukaan sovitukseen tai menkää yhdessä koko kaasoporukalla. Erilaisia hääpukuja on ihanaa fiilistellä yhdessä.

♥ 

Älä tee liian tiukkaa sovitusaikataulua, vaan jätä päivään aikaa syömiselle tai kahvittelulle, jossa voitte käydä läpi päivän antia makutuomareiden kanssa.

♥ 

Uskaltaudu kokeilemaan hääpukuja myös itseksesi.

Hääpukujen koristelujen, kirjailujen ja sävyjen kanssa vain taivas on rajana.
Kysy ennen kuin otat kameraa esiin, kuinka paljon liikkeessä saa kuvata. Osa paikoista antaa kuvata kaikki sovittamasi hääpuvut ja osassa vain lempparin.  

Kerro rohkeasti, mistä asioista sovittamassasi hääpuvussa pidät ja mistä et. Se auttaa myyjää ehdottamaan lisää hääpukuja ja myös sinua löytämään unelmiesi hääpuvun. 

Kokeile myös myyjän ehdottamia ns. villejä kortteja, jotka hengarissa roikkuessaan eivät vaikuta yhtään sinulta, mutta saatat yllättyä iloisesti. Tai ainakin vahvistuu tunne, ettei tämä ole sitä, miltä haluat hääpäivänä näyttää.

Luota fiilikseen ja hääpuvun herättämiin tunteisiin. Jos hääpuvussa on jotain, mikä häiritsee, se todennäköisesti häiritsee myös hääpuvun ostamisen jälkeen. Sen oikean, itselle valitun hääpuvun kyllä tietää ja tunnistaa päälle saatuaan. 

Avoimin mielin muistaen, että olet ammattitaitoisten myyjien käsissä. 

Hääpuvun viimeinen silaus koruilla ja asusteilla. Ja mites se huntu. 

Hääkengät ehtii hommata hääpuvun löydyttyäkin. Kenkiä tarvitsee siinä vaiheessa, kun mietitään muokkauksia ja lyhennystä. Hääpukua teetettäessä hääkengät ja varsinkin koron mitta on hyvä olla tiedossa, mutta kenkien puuttuminen ei ole este. 

♥ 

Jos hääpuvussa on valmiit kupit, säästyt mahdolliselta alusvaatteiden metsästykseltä. Hääpuku voi myös istua paremmin valmiiden kuppien ansiosta. Hääpukuja on kuitenkin erilaisia ja tässäkin asiassa myyjä ja pukusuunnittelija osaa neuvoa. 

♥ 

Säilytä kuvia valittu häämekko päällä, jotta on jotain, mihin palata häämekkoa odotellessa. Mutta muista, kuvat voivat myös vääristää ja tärkeimpänä on muistaa se tunne, jonka hääpuku herätti.

♥ 

Nauti joka hetkestä! 

3. lokakuuta 2020

Hääpuku on löytynyt

"Apuaa, mekko löytyi, mekko löytyiiii! Tulin juuri hääpukusovituksesta, jota tuttuni suositteli. Menin tänään sovittaan ja nyt se hääpuku on löytynyt. Se oli niin hyvä, että laitoin sen suoraan tilaukseen ja se on mun. Siitä tilataan oikea koko  ja sitten pääsee sovittamaan uudestaan, kunhan se saapuu. Ja se on niin PARAS! Se on niin IHANA! Siis aaah, se on niin hyvä." Tunnelmia ja otteita kaasoille lähteneestä ääniviestistä heti hääpukusovituksen jälkeen. Mutta miten näihin fiiliksiin päästiin. 

Häiden suunnittelu on ollut ihanaa ja hauskaa aina hääpuvun sovituksiin asti ja sitten kuin seinä olisi noussut vastaan. Olin varannut hääpuvun etsintään ja sovittamiseen aikaa, koska lähtökohtaisesti en tiennyt yhtään, millainen hääpuku minulle sopisi. Aloitin sovittamisen elokuun puolivälissä eli vuosi ennen häitä. Sovitusten myötä ihmettelin ja harmittelin, miten hääpuvun löytyminen voi olla näin hankalaa. Suurin osa lempparihääpuvuista oli liian pientä kokoa ja sopivampaa kokoa ei pystynyt poistuvasta mallista enää tilaamaan. Miten onnistuinkin iskemään silmäni aina poistuvaan malliin. Ja yleensä juuri niissä hääpuvuissa oli sitä jotain, jota halusin omaanikin. Jatkoin sitkeästi etsintää.  

Hääpukuliike Unelmassa, käytettyjen hääpukujen taivaassa. 

Ihania hääpukuja oli valtavasti liikkeissä, mutta niitä omia kokoja oli vain muutamia. Entistä enemmän alkoi tuntua siltä, että miten voinkaan olla näin "vääränkokoinen". Kaikenlaista yksi vaate saa pohtimaan ja epäilemään itseään. Onneksi en kuitenkaan lamaantunut enkä vain tyytynyt johonkin hääpukuun sopivan koon löydyttyä. Kävin peräti kahdeksassa eri liikkeessä ympäri Suomea. Usko alkoi kyllä loppua, kun liikkeet vain vaihtuivat ja kokeilin lähemmäs sataa erilaista hääpukua. Aloin jo pohtia teettämistäkin, kun hääpukua ei tuntunut löytyvän valmiina. 

Hienointa olisi ollut, jos hääpuku olisi löytynyt käytettynä. Seurasin hääkirpputoreja ja käytettyjä hääpukuja myyviä liikkeitä. Mutta myytävinä olevat koot olivat aina liian pieniä minulle. Nyt myös monet häät ovat siirtyneet ensi vuodelle, joten käytettyjä hääpukuja ei välttämättä tule edes myyntiin niin paljon kuin yleensä kesän hääsesongin jälkeen. 

Onneksi hääpuvun metsästys ei ollut pelkkä tuskainen taival. Lopulta aloin jopa odottaa innolla sovitukseen pääsyä, koska siinä vaiheessa tiesin, mitä etsin. Opin ja totuin myös peilikuvaani, että tältä näytän hääpuvussa ja näytän hyvältä. Mutta näihin ajatuksiin ja tunteeseen päästäkseni tarvitsin juurikin useamman sovituskerran ja ihanaa, osaavaa palvelua sovituksissa. Hääpukujen myyjät tekevät kyllä tärkeää työtä, koska hääpuvun osto ei ainakaan itselleni ollut helppoa.    

Pitsiä rakastavalle pitsikoristelua kahdessa kerroksessa päällekäin.

Tuttuni suositteli Tampereen Muotitalo Tyynelää, josta oli aikanaan ostanut hääpukunsa ja hän rakasti hääpukuaan. Tätä jäin miettimään. Voiko hääpuvustaan oikeasti tykätä noin paljon? Koska mikään sovittamani hääpuku tähän mennessä ei ollut nostanut tuollaisia tunteita pintaan. 

Saan kyllä tuhannesti kiittää tätä tuttuani, jonka kanssa hääpuvut tulivat puheeksi. Liikkeessä sukelsin hääpukujen sekaan ja myyjä toi ehdotuksia näytille. Sovituksen aikana hän huomasi, millaisista asioista ja yksityiskohdista pidän ja niiden pohjalta ehdotti lisää vaihtoehtoja kokeiltavaksi. Hääpukuja oli myös mahdollista miksailla ja mätsäillä, jos yläosa tuntui kivalta, mutta alaosaan olisi halunnut jotain muuta tai päinvastoin. 

Ihania yksityiskohtia Muotitalo Tyynelän hääpuvuissa.
Ja sitten sain sen hääpuvun päälleni. Hääpuvun ollessa vielä hengarissa tuntui, että päällisin puolin tässä olisi nyt ne kaikki toiveet täyttyneenä. Kun sain hääpuvun päälleni, alkoi sellainen kutkuttava olo nousta sisimmästä. Kun katselin itseäni ja pyörähtelin peilin edessä, tunne oli voimakas ja tiesin, että tässä se nyt on. Minun hääpukuni. En herkistynyt kyyneliin asti. Kokeilin vielä yhden tai kaksi hääpukua tämän jälkeen, mutta mikään ei voittanut tämän valitun hääpuvun herättämiä tuntoja. Sain valittuni vielä uudelleen ylleni ja hunnun hiuksiin. Kyllä, tätä olen etsinyt ja viimein hääpuku on löytynyt.


Lisäys 10.6.2021: Postauksessa näkyvät kuvat eivät ole hääpuvustani. Oma hääpukuni pysyy salaisena häihin asti.  

25. syyskuuta 2020

Kihlakuvaus ja vinkit hääkuviin

Kaupallinen yhteistyö: valokuvaaja Tuomas Mikkolainen

Varasimme hääkuvaajamme aivan viime vuoden lopulla. Hääkuvausvaraukseen sisältyi kihlakuvaus, jonka saimme toteutettua syyskuun alussa. Kuvaus oli siis hyvin lähellä ensi vuoden hääpäivämme aikaa ja näin ollen varsinkin illan kuvaushetki voi olla aika samanoloinen. Olimme pukeutuneet kesäisesti ja onneksi kuvia ottaessa tuli myös liikuttua, koska lyhythihaisessa mekossa oli siinä rajoilla, onko liian viileää vai ei. Itse kuvaukseen keskittyessä viileyttä ei huomannut. Hyvä syy kuitenkin painautua entistä enemmän toista vasten.  

Kuvasimme ilta-auringossa, juuri ennen auringon painumista puiden taa. Hääpäivän illalle kannattaakin varata aikaa kuvaukselle vielä auringonlaskun aikoihin. Nyt kuvauksessa tuli pikkaisen kiireen tuntua alussa, kun aurinko olikin laskenut oletettua enemmän. Onneksi taitava kuvaajamme sai ikuistettua kuultavaa valoa kuviin nopeastikin. Tuomas Mikkolaisella on kokemusta eripituisista häiden potrettikuvauksista. Kuvauksen pituudesta ja sisällöstä kannattaakin jutella hääkuvaajan kanssa etukäteen, koska kymmenessäkin minuutissa saa otettua kuvia. Hän suositteleekin varaamaan potreteille 45 minuutista pariin tuntiin, jotta kuvauksen voi tehdä kiireettömästi. 

Mikkolainen muistuttaa, että riittävän ajan varaaminen auttaa nauttimaan hetkestä. Aikataulumuutoksia voi tulla päivän aikana, vaikka kuinka olisi suunnitellut ja varautunut ennalta. Jännitystä ja stressiäkin voi helpottaa kuvaustilanteissa juurikin riittävästi aikaa varaamalla, valokuvaajan ohjauksella ja avoimella kommunikaatiolla. Kuvaaja voi myös näyttää kamerasta juuri heistä otettuja kuvia, jos tämäkin saisi kuvattavat rentoutumaan. 

Kuva: Tuomas Mikkolainen
Emme ole olleet aiemmin kuvattavana. Yhteiskuvia meistä on joistain juhlista otettuna, mutta yleensä samassa asennossa samalla hymyllä. Nyt olikin jännää, että kokonaisen tunnin ajan olimme päätähtinä. Kihlakuvaus oli ehdottomasti hyvää harjoitusta meille ja kiva tutustua hääkuvaajaan jo ennalta. Molempia mietitytti, miten olla kuvattavana. Mikkolainen ohjasi meitä kuvauksen aikana ja se oli kyllä tarpeen. Arkena olemme paljonkin lähekkäin, halaamme ja hipsuttelemme. Hääkuvia varten kihlakuvaus oli hyvää harjoitusta myös siihen, miten olla kameran edessä ja kuitenkin unohtaa olevansa kuvattavana. Keskittyä vain toiseen eikä siihen, miltä näyttää. 

Hyvänä vinkkinä onkin, että hymyilee kuvissa, jos hymyilyttää. Nauraa, jos naurattaa. Antaa tunteiden näkyä. Yrittää pitää silmät auki ja valokuvaaja kyllä pyytää, jos otetaan kuvia silmät kiinni. Siinäkin oli muuten jännä fiilis, olla kuvissa tarkoituksella silmät kiinni. Rentoutua ja rauhoittua paikalleen. 

Kuva: Tuomas Mikkolainen
Kuten kuvissa näkyy, sulhanen oli valkoisessa kauluspaidassa ja minä tummassa mekossa. Hääkuvissa asetelma onkin värien puolesta toisinpäin. Valmiit kuvat saatuamme sulhasen huomio kiinnittyi juuri tuohon valkoiseen paitaa, joka hänen mielestään näytti vähän hölmöltä yksinään. Olen hänelle puhunut liivistä useampaan otteeseen ja viimeistään nyt hänkin ymmärsi, mitä olen tarkoittanut. Puvuntakki päällä ei välttämättä jaksa eikä varsinkaan kesällä halua olla koko iltaa, joten liivin kanssa sulhasen asussa olisi vielä sitä jotain. Tottakai kaulassa olisi vielä rusetti tai solmuke, mutta valkoinen paita on valkoinen paita myös kuvissa.

Olen miettinyt hääkampausta ja viimeistään nyt kuvien myötä päättänyt, että kyllä se nuttura on oikea ratkaisu. Kuvattaessa ei tarvitse miettiä, missä tukka hulmuaa, kun nuttura on paikoillaan ja näyttää aina hyvältä. Kasvoja kehystämään voisi jättää muutamia suortuvia. Sulhanen kävi parturissa viikkoa ennen kihlakuvausta ja onkin ihan hyvä, että leikkausjälki on hieman tasaantunut. Hän pitää siististä, lyhyestä mallista. Kuitenkin takaapäin kuvattuna on hyvä, että hiukset ovat leikkuun jäljiltä hieman kasvaneet.

Kuva: Tuomas Mikkolainen. Rajattu postausta varten.
Olen kertonut aiemmin hääkuvaajamme valinnasta, johon pääset palaamaan täältä. Olen seurannut Tuomas Mikkolaisen Instagramia @napparitm ja näiden kuvien lisäksi katsonut portfoliota useamman kerran täältä. Muutenkin suosittelen hääkuvaajaa valitessa katsomaan kuvaajan aiempia kuvia ja valitsemaan sellaisen kuvaajan, jonka kuvat miellyttävät. Kuvista saa myös inspiraatiota, miten kuvissa voisi olla ja ai että, jos meistäkin saisi tällaisen kuvan. Olen samaa mieltä hääkuvaajamme kanssa siitä, että jos haluaa laadukkaita ja ammattitaidolla otettuja valokuvia, joihin on saatu ikuistettua päivän tunnelma ja tärkeät hetket, kannattaa ehdottomasti valita itselleen valokuvaaja, jota täyttää nämä kriteerit.

Tuomas Mikkolainen on aloittanut kuvaamisen nelisen vuotta sitten ja vuodesta 2017 lähtien kuvannut häitä koko ajan enenevissä määrin, ikuistaen iloa, naurua ja rakkautta. "Häät ovat valokuvauksellisesti todella monipuolisia. Häissä yhdistyy huolitellummat ja suunnitelmallisemmat potretit sekä dokumentaarinen tapahtumakuvaus. Häiden kuvauksessa parasta onkin juuri ilmapiiri, tunteet ja ihmiset. Siinä on jotain todella etuoikeutettua päästä osaksi yhtä ihmisten tärkeintä päivää ja saada yhden päivän ajan olla osa sitä", toteaa Mikkolainen.

Kuva: Tuomas Mikkolainen
Tuomas Mikkolainen muistuttaa, että valokuvaaja on tekemässä työtään ja vastuussa päivän ikuistamisesta, joten enimmät kuvailut kannattaa vieraiden osalta jättää myöhemmälle. Toki puhelimella voivat vieraatkin ottaa kuvia sopivan hetken tullen, mutta niin, että kuvaajalle jää myös tilaa tärkeimpien hetkien kuvaamiseen. Kuvaajan ollessa häissä paikalla, olisi hyvä, että on avointa kommunikaatiota ja omat ajatukset ja toiveet tuodaan kuvaajalle ääneen ilmi. Valokuvaajalta saattaa unohtua jokin kuvauspalaverissa esitetty toive. Siksi onkin hyvä, että toiveita tuodaan ääneen esille. Olen myös lukenut eri hääblogeista, että kuvattavista ihmisistä ja yksityiskohdista voi tehdä kuvaajalle listan, jolloin suuremmalla todennäköisyydellä kuvia tulee otettua kaikesta haluamastaan. 

Kuva: Tuomas Mikkolainen. Rajattu postausta varten.
Hääkuvaajan vinkkinä hääparille ja häävieraille onkin, että nauttii päivästä ja keskittyy olemaan hetkessä. 

21. syyskuuta 2020

11kk häihin

Niin pitkään erilaisia hääblogeja seuranneena en voi käsittää, että nyt omakin hääblogi alkaa sisältää myös näitä kuukausittaisia koonteja ja mitä hoidetaan missäkin vaiheessa, kun hääpäivä lähestyy vääjäämättä. Kuukausi on mennyt makustellessa ajatusta, että nyt ei tarvitse enää edes peitellä hääsuunnittelua. Muidenkin on ollut helpompi hahmottaa, että häät ovat ihan oikeasti tulossa vuoden päästä. 

Edelleen olemme saaneet kommentteja, että olettepa ajoissa liikenteessä joidenkin asioiden kohdalla ja varauksia tehdessä. Mutta pysyypähän tämä rento tekeminen, kun saamme tehdä omaan tahtiin ja välillä unohtaa koko suunnittelun. Nyt huomaan kylläkin itsestäni, että häät pomppaavat ajatuksiin päivittäin milloin mistäkin asiasta ja yritän edelleen sensuroida puheitani, etteivät kaikki aiheet kääntyisi aina häihin. Tulee muuten pitkä vuosi kanssani. Mutta on myös ihanaa, että vieläkin häiden suunnittelu tuntuu näin hyvältä.

Jälleen asetelmakokeiluja kotona. Löytyi niin ihana violetin sävy neilikoihin.

Tällä hetkellä työn alla on häiden kukkien ja varsinkin hääkimpun suunnittelu. Minulla kävi ihan mieletön tuuri ja voitin hääkimpun toukokuun Häämessut netissä -virtuaalitapahtumassa. Sen jälkeen aloimme suunnitella unelmien hääkimppuani Penttala Floralin Minna Penttalan kanssa. 

Kukkien suunnittelu on tuonut ihan mielettömästi iloa. Pidän kukista niin valtavan paljon, etten voi vieläkään käsittää, että nyt saan näyttävän hääkimpun juuri niillä kukilla kuin haluan, sesonki tietenkin huomioiden. Suunnittelemme samalla hääseurueen kukat, koska helpointa on tilata kukat samasta paikkaa ja näin ne pysyvät yhteneväisinä. Tätäkin suunnittelua on tehty ajan kanssa ja se on ihan hyvä. Olen kerennyt pohtimaan värejä ja kukkavalintoja rauhassa sekä seuraamaan luontoa, mitä kukkii milloinkin.

Luonnonkukkakokeilut jatkuu.

Työn alla ovat myös Save the Date -kutsut. Niin moni asia vaikuttaa jo ensi kesään, että tekisi mieli laittaa viestiä heti. Onneksi pitkän matkan päästä tulevilla vierailla on jo hääpäivä tiedossa, vaikka Save the Date -kutsut ovat vieläkin ajatuksen tasolla. Toteutukseen on muutamiakin ideoita. Tarkoituksena on laittaa häiden päivämäärätieto matkaan vielä tämän vuoden puolella. Toisaalta on mietityttänyt myös se, että onko koko Save the Date -kutsuille enää mitään tarvetta, kun suurimman osan kanssa hääpäivä ja paikka ovat tulleet puheeksi. 

Jos taas Save the Date -kutsuun laittaisi jo kaupungin ja hääpaikan tiedot, se veisi idean varsinaiselta kutsulta. Eli vielä punnitaan laitetaanko Save the Dateja ollenkaan vai suoraan varsinainen kutsu jo hyvissä ajoin. Mutta sitten mukaan tulee taas korona. Mitä jos kutsujen painamisen jälkeen joutuu vielä muuttamaan suunnitelmia ja lähettämään jälleen uudet kutsut. Kuten huomaat, jos-ajattelu voi vaan jatkua ja jatkua, jos sille antaa vallan. 

Tärkeimpänä olisi nyt kuitenkin edes suunnitella ne kutsut. Ja samalla suunnitella häiden muutkin paperituottet. Yritän ainakin vielä suunnitella ne kaikki itse ja tilaamme valmiiksi painettuina. Toisaalta olisi niin helppo vaan laittaa valmiista mallista tilaus ja tiedot eteenpäin. En ole mikään diy-morsian, mutta juurikin paperituotteissa houkuttaa edes kokeilla tehdä ensin itse ja suunnitella koneella. Kun asialla ei ole vielä palava kiire, tuntuu, että sitä voi pyöritellä ja jossitella loputtomiin ennen päätöstä.

Kukkaniitty löytyi sattumalta kotiinpäin ajellessa ja pitihän sitä pysähtyä, jälleen tieteelllisiä kokeita varten.

Kutsujen suunnittelua ja varsinkin Save the Date:jen lähetystä varten vieraslista pitäisi lyödä lukkoon. Vieläkin olen pallotellut listan sisältöä. Mutta listaa katsoessa tuntuu molemmista siltä, että siellä on kaikki, joiden haluammekin olevan. Ja heitä on vaan niin paljon, tärkeitä ihmisiä elämässämme. Lasten osalta joudumme rajaamaan osallistumista. Aikuisia on jo paljon, lähemmäksi sata henkeä. Jos tähän päälle olisi tulossa vielä kaikkien vieraiden aivan kaikki lapsetkin, saisimme vuokrata toisen juhlapaikan tai pystyttää pihalle useammankin teltan. Myös tämä vieraiden rajaaminen on jarruttanut kutsujen suunnittelua. Kun ei millään pysty kutsumaan ihan kaikkia.

Kaasosiskon sanoin; luonnossa luomuna.

Häiden soittolista on myös työn alla. Vaikka meillä on bändi, kokoan myös Spotify-soittolistoja. Bändin jälkeiseen bilelistaan olen poiminut biisejä aina hyvien osuessa kohdalle. Kuuntelimme listaa sulhasen kanssa ja häneltä tuli hyviä lisäyksiä. Ja lisää tulee varmasti vielä tässä vuoden aikana. Suunnitelmissa on tehdä lista myös ruokailun ajaksi taustalle ja mahdollisesti koko päiväksi taustalle. Tämä ei ole mitenkään välttämätön, mutta onpahan ainakin varalla. 

Mietinnässä on myös, tuleeko vessoihin musiikkia. Olemme olleet häissä, jossa musiikilla oli huomioitu myös wc-tilat kuin baarissa konsanaa. Ja myös häissä, joissa vessassakäynti onnistui ilman musiikkiakin. Kiva idea toteutettavaksi, mutta ei kuitenkaan prioriteeteissa ensimmäisenä. Eikä poisjääntiä edes huomaa. 

Hääpukusovitukset jatkuvat edelleen.

Patistan sulhasta yhä tietyin väliajoin pyytämään bestmaninsa, koska se kohta ammottaa edelleen tyhjyyttään. Niin mieluusti suunnittelisin jo hääporukan yhteistä iltaa. Tai ylipäänsä tietäisi, ketä kaikkia meillä on apuna ja tukena. Onneksi olen viimeisimpiin hääpukusovituksiin saanut kaasosiskoni mukaan. Suunnitteilla on myös kaasoviikonloppu, joka toivottavasti toteutuu parin kuukauden päästä. Yhdessä kaikki suunnittelu ja fiilistely on vielä kivempaa.

18. syyskuuta 2020

Vuosi häihin treffipäivä

Elokuussa vietimme vuosi häihin päivää. Sulhanen oli tehnyt suunnitelmia, joita ei halunnut paljastaa minulle ennen aikojaan. Ohjeiksi hän antoi pakata uikkarit, pyyhkeen ja kesämekon. Olin aika varma, että vietämme elokuisen lämpimän kesäpäivän ainakin osittain rannalla, joten pakkasin mukaan myös vilttiä ja hellehatun. Kuinka väärässä olinkaan.

Kävimme sushibuffetissa syömässä ja sen jälkeen olin aivan satavarma, että nyt on aika siirtyä rannalle. Ajoimmekin parkkihalliin ja sulhanen kertoi, että uikkareille olisi käyttöä. Olimme Tampereen keskustan liepeillä, Lapinniemessä Holiday Club Tampereen kylpylässä. Eipä tullut rantakassille käyttöä. Pelkkä allasosastolla käväisy ei kuitenkaan ollut suunnitelmissa, vaan sisäänkirjautuessa hotelliin kuulin lisää yllätyksiä. Sulhaselle oltiin soitettu hotellilta aiemmin ja varmistettu saapuminen sekä halutaanko korottaa huonetta. Majoituimmekin saunalliseen sviittiin omalla parvekkeella. En ole koskaan yöpynyt sviitissä. Menin tästä yllätyksestä niin shokkiin, että sain hieman keräillä itseäni. 

Viimeisiä kesäpäiviä ja järvi täynnä menijöitä, noita pieniä pisteitä.

Pelkästään sviitti itsessään ei aiheuttanut näin voimakasta reaktiota. Ehkä se, että useamman päivän olin varpaillani. Mitä tapahtuu, milloin tapahtuu, missä tapahtuu. Mutta myöskin se, että minua arvellutti ihan vietävästi olla kylpylähotellissa. Onko se turvallista? Paljon ihmisiä. Onko turvallista mennä uimaan? Lukittaudunko huoneeseen ja odotan aamua? Sulhanen sai minut rauhoittumaan. Virus ei leviä veden mukana, joten kylpylän allasosastollekin voi mennä. Mutta ne kaikki pinnat, joihin kosketaan ja eri-ikäiset ihmiset samassa tilassa sisällä. Kylpylähotelli oli kaikkea sitä, mikä sai sisäiset hoitajan hälytyskellot soimaan. 

Mutta pääsin siitä yli. Ja loppupäivä menikin oikein kivasti. Tämä oli myös hyvä muistutus, että minun täytyy opetella tulemaan yllätetyksi ja nauttimaan siitäkin. En voi aina olla ohjaksissa ja vastata kaikesta. Ihan hyvä harjoitus myös tulevia polttareita ajatellen, koska silloin päivä on enemmän ja vähemmän täynnä yllätyksiä. Ja olisi silti kiva, etten vetäydy johonkin nurkkaan tärisemään. Mutta selvästi minulle on tarpeeksi extremeä vain sopeutua tietämättömyyteen. 

Sviittimme viidennessä kerroksessa.

Kilisteltiin päivän kunniaksi skumppaa ja hengähdettiin hetki parvekkeella maisemia katsellen. Uusi herkistyminen oli kuitenkin vielä edessä. Tahdotko vielä vuodenkin päästä? Olen kuulema niin antaumuksella suunnitellut häitä, että haluanko vielä myös naimisiin vai vaan suunnitella isoja juhlia. Onneksi tämä tuli puheeksi, jotta olemme jälleen samalla polulla kohti yhteistä päämäärää. Vaikka häiden suunnittelu on vienyt täysin mennessään ja olen hurahtanut kaikkeen häihin liittyvään, eniten kuitenkin odotan juurikin naimisiinmenoa ja lupausta toisillemme pitävämme aina yhtä. Tottakai varmistin, että sulhanen on myös samoilla linjoilla. Häiden suunnittelu jatkuu.

Jotenkin nyt sitä kuitenkin heräsi vahvasti todellisuuteen, että ihan oikeasti ne häät ovat tulossa. Ei enää jossan kaukaisuudessa, sitten joskus, vaan ihan oikeasti vuoden päästä. Tai hetkinen, pian 11kk enää tässä kohtaa. Olemme suunnitelleet ja tehneet varauksia omaan tahtiin, eikä niinkään samalla tavalla, kun häät suunniteltasiin vuodessa tai parissa. Sen vuoksi to do -listamme voi erota paljonkin, mitä yleensä suositellaan tekevän milloinkin. Mutta suunnitteilla on jonkinlaista ajatusten kokoamista kuukausittain ja sitä, missä mennään nyt ja mitä on seuraavaksi hoidettavana.

Hotellin terassilta maisemaa. Huomaa etualalla veneen nimi, tietäjät tietää.

Käytiin kävelemässä rantoja pitkin ja katseltiin tulevia kotimaisemia. Oli hyvinkin jännä fiilis, että kohta me asutaan täällä. Tuolloin oltiin vielä ihan turisteina liikenteessä. Maisemia katsellessa oli kuitenkin rauhallinen olo. Tykkään järvimaisemista enemmän, koska silloin huonolla suuntavaistollakin kaikki on jotenkin hallittavissa ja paremmin hahmotettavissa, kun vastaranta näkyy. 

Päivä oli uskomattoman lämmin ja aurinkoinen, viimeisiä kesäpäiviä. Illalla käytiin pulahtamassa allasosastolla ja selvisin siitäkin hengissä. Allasosastolla ei ollut onneksi mitenkään ruuhkaa. Olen myös niin saunaihminen kuin vaan olla voi. Olikin hienoa siirtyä allasosastolta oman huoneen saunaan. Ihan suorilla saunaan ei kuitenkaan päässyt, koska odottelimme sen lämpenemistä. Sillä välin sulhanen kävi hakemassa meille pizzat alakerrasta.

Aamulla kävimme syömässä suosituksen mukaan varattuna aikana. Aamupalaa oli porrastettu kerrosten mukaan. Tarjonta oli aamupalabuffetissa runsas ja monipuolinen, oikein kattava hotellin aamupala. Olisi myös ollut mahdollista noutaa aamupalakassi huoneeseen, mutta silloin kaikki lämpimät vaihtoehdot olisivat jääneet väliin ja ne juurikin ovat sulhasen lemppareita. Vaikka aamupalalla oli väkeä, saimme pöydän kahdestaan. Onni oli oma käsidesi täälläkin mukana. Noutopöydän alussa oli myös käsidesiä tarjolla. Noutopöydän sijainnin vuoksi välillä oli hieman ahdasta ja hankala pitää turvavälejä. Meillä ei ollut kiire mihinkään, joten ei tarvinnut tungeksia ruuhkan silmässä. 

Sulhanen osti kukkia ja ajattelevaisena vielä ruukkukukan, joka pysyy paremmin liikkuvassa menossa mukana. Tämä kukka koristi muuton jälkeen uutta kotiamme heti ensimmäisenä.

Näin jälkikäteen makusteltuna vuosi häihin treffipäivä oli oikeinkin ihanaa yhteistä aikaa poissa kotoa. Samalla suunnittelimme häihin liittyviä asioita. Ja kuinka paljon sulhanen oli suunnitellut pääni menoksi ja pystyi pitämään kaiken salassa. Treffipäivä oli samalla vähän kuin hääyön harjoitus. Olen pallotellut ajatusta, kannattaako hääyöpaikkaan satsata saunoineen päivineen, kun huoneessa kerkeää olla ihan muutaman hassun tunnin. Olenkin huomannut muutamien hääparien varanneen toisen hotelliyön hääyön lisäksi, jolloin ehtii rentoutua ja oikeasti nauttia olostaan omassa hääkuplassa. 

10. syyskuuta 2020

Hääpuvun metsästys

Vuosi ennen häitä. Hääpukujen sovittelu oli vain aloitettava, jotta mahdolliselle tilaamiselle ja ompelijan tekemille muokkauksillekin jää tarpeeksi aikaa. Olimme sulhasen kanssa kesälomareissulla elokuisessa Keski-Suomessa ja tähän kiertelyyn sain myös sopivasti yhdistettyä ensimmäisen hääpukusovituksen. Muistan tuolta aamulta sen kutkuttavan jännityksen, joka oli välillä niin suurta, että veti ihan hiljaiseksi. Sulhanen jätti minut Jyväskylässä Wedding Garagen eteen ja ei auttanut kuin astua sisään liikkeeseen. 

Sovituksen aikana kokeilin mahdollisimman erilaisia hääpukuja. Katsoimme myös eri mallisten hääpukujen kuvia ja liikkeen omistaja kertoi puvuista. Sovituksen aikana pystyin kertomaan, mikä hääpuvussa kolahtaa ja mikä ei taas ollut yhtään oma juttu. Pikku hiljaa alkoi löytymään malli ja yksityiskohdat, joita haluaisin omaan hääpukuuni. Yllätyin, että tällä ensimmäisellä sovituskerralla lemppariksi valikoitui hääpuku, jonka mallista en ollut ajatellut sopivan minulle ollenkaan. Sain vielä viimeisenä sen hääpuvun uudelleen ylleni. En kuitenkaan halunnut tehdä valintaa heti ensimmäisen sovituksen jälkeen, joten sain mukaani puvun tiedot ja paljon kuvia. 

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi kertoa ja hehkuttaa toiselle, mutta on vain hillittävä itsensä. Luonnollisesti haluan pitää hääpuvun salassa sulhaselta viimeiseen asti, mutta oli kyllä vaikeaa pysyä kotimatka hiljaa. Olen tottunut kertomaan hänelle kaiken. Sulhanen ei juurikaan lue kirjoituksiani, mutta pyysin silti varuiksi, että hän skippaa varsinkin tämän tekstin.    

Seuraavan sovituksen varasin Espooseen Zazabellan Outlettiin, joka sopivasti katkaisi tulevan muuton aikaisia viimeisiä pakkailuja. Laitoin hiukset aikalailla samalla tavalla kuin ensimmäiseen sovitukseen, jotta sovitustilanne olisi aina mahdollisimman sama, vaikka liikkeet ja hääpuvut vaihtuvat. Koska ensimmäinen sovituskerta oli mennyt niin hyvin, tällä kertaa en enää jännittänyt niin paljoa. Semmoinen kutkuttava jännitys oli kuitenkin, kun odotin innolla pääsyä kokeilemaan lisää hääpukuja.

Fiilikset laskivat liikkeen oven takana odotellessa, minuuttien muuttuessa viisiksi ja kymmeniksi minuuteiksi jatkuen vaan. Ovella oli ohje, että soita ovikelloa tai koputa lasioveen, koska ovet olivat lukittuina. Toimin ohjeiden mukaan, kuikuilin ikkunoiden takana ja koitin myös soittaa liikkeeseen. Näin, että liikkeessä oli muitakin asiakkaita, mutta heistäkään kukaan ei harmikseni huikannut myyjälle, että oven takana yrittää varmaan joku päästä sisään. Teki jo mieli kääntyä kannoillaan ja lähteä kotiin, koska varattu sovitusaika oli alkanut jo hyvän aikaa sitten.

Lopulta pääsin sisään ovien auetessa, toisen seurueen poistuessa. Myyjät onneksi pahoittelivat, koska yleensä ovikello on kuulunut liikkeen puolelle. Pääsin katsomaan hääpukuja läpi ja valitsemaan haluamani sovitukseen. Hääpukuja sai hypistellä ja itse valita sovitukseen, joka oli mielestäni hyvin jännä tapa varsinkin näin virusaikana. Onneksi minulla oli oma käsidesi mukana. Minua arvelutti aivan hirveästi pukea hääpukuja itsekseen päälle. Myyjä oli kiinnityksissä apuna, mutta osa hääpuvuista ei mahtunut täysin kiinni asti. Oli vähän inhottava olo mennä katselemaan hääpukua peilin eteen, kun liikkeessä oli muitakin asiakkaita. Kokeilin muutamaa hääpukua, mutta sopivaa ei oikein ollut. 

Löysin kuitenkin yhden lempparin, mutta se sattui olemaan poistuvaa mallia ja liian pientä kokoa. Mieluummin ostan puvun sopivan kokoisena tai niin, että siinä on kavennusvaraa. Suurentaminen hirvittää ajatuksena ja stressaisin ihan suotta, mahdunko pukuun myöhemminkään. En halunnut katsella hääpukuja enempää, vaan mieluummin poistuin liikkeestä mitä pikimmin. Suosittelenkin menemään outlettiin vasta, kun mekon malli ja koko on tarkasti tiedossa. Myöskään outletissa myyjä ei asioi pelkästään kanssasi, vaan palvelee myös muita liikkeen asiakkaita, jos heitä samaan aikaan liikkeessä on. Vaikka sovituksesta ei jäänyt niin hyvä fiilis kuin olisin toivonut, ainakin puvun malli sai vahvistusta oikeaan suuntaan. 

Seuraavat hääpukusovitukset varasin muuton jälkeen, kun olin viimeistä päivää hetkeen pääkaupunkiseudulla. Sain näihin sovituksiin kaasosiskoni mukaan ja meillä oli ihana oma Helsinkipäivä. Päivän ensimmäinen sovitus oli varattuna Seremoniaan ja siellä sain sovitella itsekseni myyjän ja makutuomarini kanssa. Katselimme hetken erilaisia hääpukuja ja myyjä toi hääpukuja sovitettavaksi. Olin katsonut erilaisia hääpukuja heidän nettisivuiltaan, mutta juuri niistä ei ollut sopivaa kokoa. Myyjä kuitenkin löysi hääpukuja koossani ja näiden myötä oma tyyli vain vahvistui. Täällä sovituksessa myös hymy alkoi löytyä kasvoille, kun olin alkanut oppia omaan peilikuvaani hääpuku päällä.

Tälläkin kertaa löytyi lemppari, jota sovitin viimeisenä uudelleen. Olen vielä vähän kahden vaiheilla haluanko olkaimet vai kokonaan ilman. Ajattelin tässäkin, ettei minun ole mahdollista löytää hääpukua olkaimettomana, mutta oikeassa koossa ja istuvuudessa voin jättää myös alusasun metsästyksen kokonaan pois. Sovittamissani hääpuvuissa oli kupit, joiden ansiosta istuvuus oli vieläkin parempi kuin se, että yrittää sovittaa paikalleen liivien kanssa. Sanoinkin, että siinäpä olisi hääyöksi hääpukua avatessa yllätystä kerrakseen, jos minulla olisikin pelkät housut jalassa. Hääpuku päällä ei kuitenkaan tuntunut yhtään liian paljaalta tai siltä, että saisi varoa vilauttelua. Liikkeestä löytynyt lempparipuku jäi kuitenkin vielä mietityttämään, kutittaako yläosan kirjailut ja olkaimet liikaa, kun jo sovituksessa välillä tuntui. Tämä voi olla taas sitä ylianalysointia, kun sovituksesta kuluu aikaa. Tämä hääpuku jäi kuitenkin sen verta vahvasti mieleen, että voisin hyvin käydä sovittamassa uudelleen. Saisinpahan vahvistuksen siihenkin, kutittiko kangas vai ei. 

Päivän toinen sovitus oli varattuna Niinattareen. Tiesin jo etukäteen, että tarjontaa on paljon, mutta se hääpukujen määrä yllätti silti. Täälläkin sain katsella ja valita mieluisia häämekkoja sovitettavaksi, mutta jostain syystä hääpukujen itsekseen hypistely ei tuntunut enää yhtään niin pahalta kuin outletissa. Ehkä jo se, että käsienpesulle annettiin mahdollisuus loi luottavaisen olon. Olen myös kantanut käsidesiä mukanani koko tämän vuoden ja varsinkin kaupungilla liikkuessa sitä käyttää joka välissä. Valitsin nopeastikin muutamia hääpukuja, koska malli on nyt vahvasti tiedossa. Myyjä myös pyysi näyttämään hääpukujen inspiraatiokuvia, jotta pystyy paremmin ehdottamaan vaihtoehtoja sovitukseen. 

Tunnin sovituksesta otettiin kyllä kaikki irti. Sain sovittaa rauhassa myyjän ja makutuomarini kanssa. Kokeilin hääpukuja alussa nopeaan tahtiin ja kerroin myyjälle, mikä toimii ja mikä mietityttää. Ja varsinkin, jos hääpuku ei herättänyt selkeää tunnetta tai jokin mietitytti liikaa, vaihdettiin seuraavaan. Loppua kohden jäin pyörimään ja tanssimaan peilin eteen hääpuku päällä pidemmäksi aikaa. Tällä sovituskerralla löytyi kaksi lempparia. Toinen näistä jäi niin vahvasti mieleen, että tanssin hääpuku päällä koko yön unissani.

Nyt kun viimeisimmästä sovituksesta on reilu viikko aikaa, olen aina välillä katsellut hääpuvuista ja kirjailuista kuvia. Yhdessä hääpuvussa on kaikki, mitä hääpuvulta toivon ja millaisia yksityiskohtia siihen haluan, enkä olisi halunnut riisua sitä hääpukua ollenkaan. Olen myös rukannut hääbudjettia ees taas, jos tämän unelmahääpuvun saisi jotenkin mahtumaan budjettiin. Olen suunnitellut tietyn enimmäissumman hääpukuun käytettäväksi ja tämä kyllä ylittää budjetin. Mietin sitäkin, haluanko käyttää näin suuren summan vaatteeseen, jota käytän vain yhden päivän. Sitten taas toisaalta se on kuitenkin hääpuku, jota käytetään vain kerran elämässä. 

Olin varautunut myös siihen, että uuden hääpuvun tilaamiseen pitää varata useampi kuukausi, jopa puoli vuotta. Tämän puvun kohdalla tilausaika olisi peräti kahdeksan kuukautta, joten kovin pitkään en voi kuitenkaan jäädä pohtimaan. Hääpuku tulisi Jenkeistä asti ja kieltämättä sekin vähän kirpaisee. Haluaisin tukea mieluummin suomalaista käsityötä. Olen nyt vatvonut asiaa niin paljon, että päätin jatkaa etsintää ja sovittaa lisää hääpukuja. Unelmahääpuku kulkee mukanani ajatuksissa, joten toivon löytäväni jotain samantyylistä. 

Tässä puvussa oli paljon hyvää, mutta ei kuitenkaan vielä unelmauniksi asti.

Elokuun alussa kerroin ajatuksiani hääkehosta ja kuinka paljon tuleva häämekon sovitus voikaan jännittää. Jännitystä on edelleenkin, mutta nyt tämä hääpukujen sovittelu alkaa tuntua jo kivalta, kun on päässyt kokeilemaan omankokoisia hääpukuja ja nähnyt, kuinka hyvältä voin oikeasti näyttää. Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, montako hääpukua olen tähän mennessä sovittanut eikä kaasosiskokaan pysynyt laskuissa viimeisimmän sovituksen vauhdissa. Useiden hääpukujen mallailuun olin kuitenkin varautunut. Seuraava sovitusaika jälleen uuteen paikkaan on varattuna ensiviikolle.

♥ Hääpuvut tulevat uniin

♥ Hääkeho ja tuleva häämekon sovitus


Lisäys 10.6.2021: Postauksessa näkyvät kuvat ovat sovittamistani hääpuvuista ja niiden yksityiskohdista. Oma hääpukuni pysyy salaisena häihin asti.  

11. elokuuta 2020

Hääkengät check!

Pitkän etsinnän ja mallailun jälkeen hääkengät ovat vihdoin löytyneet. Jo vuosi sitten etsin sopivia hääkenkiä ja kokeilin erilaisia avokkaita tuloksetta. Muutamia kriteerejä hääkengille oli, kuten pyöreä kärki, maltillinen korko ja avokkaiden värinä valkoinen, nude tai hempeä vaaleanpunainen. Ihan täysin pyöreäkärkisiä avokkaita en löytänyt, mutta kyllä sen vaan jalassaan tuntee, kun oikeat osuu kohdalle.


Avokkaat ovat Tamariksen ja löysin ne Zalandolta. Minulla on aiempiakin Tamariksen juhlakenkiä ja ne ovat kestäneet vuosia käytössä. Nämä avokkaat istuivat hyvin jalkaan. Korkoa on noin 5cm eli juuri sopivasti ja se on tukevan oloinen. Kengillä on ollut hyvä kävellä, joten toivottavasti jaksan ne jalassa useamman tunnin. Vielä täytyy kokeilla, miten tanssi sujuu. Kerkesin ostaa kengät ennen hääpukusovituksia, joten saan ne mukaan heti alusta lähtien. 

Sovitusjännityksestä sanominen ääneen selvästi auttoi. Olen nyt katsellut erilaisia hääpukuja ja miettinyt, millaisia pukuja haluaisin sovittaa. Jopa niin paljon, että olen tehnyt listaa hääpukuliikkeistä, joissa haluaisin käydä. Olin varannut parikin sovitusaikaa, mutta täytyy yrittää uudestaan myöhemmin, kun olen varmasti täysin parantunut. Järki tähän sitkeään flunssaan meinaa mennä, mutta nyt ei auta kuin pysytellä visusti kotona.  


Minulla on hääpäivää varten kahdet kengät. Kakkoshääkengät löysinkin sattumalta jo vuosi sitten ja kirjoitin niistä täällä. Häävieraanakin olen aina varautunut kaksin kengin, koska varsinkin loppuillasta tekee todella mieli luopua koroista. Molemmat kengät ovat valkoiset, mutta en ole vielä päättänyt, haluaisinko kenkiin jotain lisää. Nyt ne ovat ajattomat ja tulevat käyttöön häiden jälkeenkin. Vielä en ole uskaltanut edes balleriinoilla kävellä ulkona, vaan varjelen kenkiä hääpäivään. 

Joko olet löytänyt unelmien hääkenkäsi? Varaudutko päivään myös toisilla kengillä?