26. maaliskuuta 2019

Bali Adventure - Kuta

Illalla en meinannut malttaa mennä nukkumaa ja yöllä heräilin pari kertaa, joista toisena olikin jo aika nousta. Kotoalähtö venyi, aamupala pakattiin muovikassiin ja menoksi. Ja se samainen muovikassi meinasi unohtua lentokentän pihassa auton perään. Innostunut, mutta jännittynyt olotila. Kädet ihan nihkeänä. Nytkö me oikeasti lähdetään. Helmikuun puoliväli, hyvästi lumi ja pakkaset. Turvatarkastus sujui kerrankin mallilkaasti, ei satunnaistarkastusta. Eväät syötiin koneeseen nousua odotellessa. Viimein minäkin olen käynyt Starbucksissa, kun hain sieltä kaakaota. Lento Dohaan kesti reilu kuusi tuntia ja matka meni mukavasti leffaa katsoen ja välillä torkkuen. Olin todella innoissani lentokoneruoasta, koska nämä olivat ihka ensimmäiset pöperöt koneessa. Ja no lentokoneruoka oli lentokoneruokaa.

Dohassa vaihdoimme konetta ja ripeä tunnin vaihtoaika onneksi riitti. Toinen lento Dohasta Denpasariin kesti reilu yhdeksän tuntia ja sen lennon aikana alkoi usko loppua. Aivan alun niskasärky ja selkäkipu menivät ohi lääkkeillä, mutta jalkasärkyjen kohdalla tuli jo itku. Käytin lentosukkia, mutta nekin oli otettava jaloista pois toisen lennon aikana. Mukana oli korvatulpat ja kuulokkeet, joiden kombosta tuli yllättävän hyvä äänisuoja koneen hurinalle. Unimaskikin oli tosi hyvä, vaikka kone oli jo valmiiksi hämärästi valaistu. Pitkät lennot, lisää vinkkejä selviytymiseen. 


Balilla majoituimme pariksi yöksi the Tusita hotelliin Kutan alueella. Kentällä taksikuskit eivät jättäneet meitä rauhaan ennen kuin suostuimme nousemaan kyytiin. Toisaalta oli hyvä mennä taksilla suoraan hotellille, koska työmaiden ja liikenteen takia omin jaloin emme olisi välttämättä edes löytäneet perille. Olimme hotellilla niin ajoissa, että huoneemme ei ollut vielä valmis. Kävelimme Kutan rannalla ja istuskelimme ihmettelemässä, mihin sitä on oikein tultu. Ensimmäiset päivät otettiin ihanan rennosti; rannalla käppäilyä, kirjan lukemista, uimista meressä ja kattoterassin infinitypoolilla. Pääsimme myös osaksi kouluprojekteja, kun koululaiset kävivät haastattelemassa turisteja. Kolmannesta pyynnöstä jo kieltäydyttiin kohteliaasti. Etelän aurinko pääsi yllättämään ja poltin naamani aurinkorasvasta huolimatta. Hotellin lähellä oli kauppakeskus, josta teinkin matkan parhaimmat ja myös ainoat ostokset. Hellehattu oli ihan ykkönen, koska se suojasi sekä kasvoja että niskaa. 

Ensimmäinen smoothiebowlini ikinä
Annos oli koottu kivasti, eri maut erikseen, joten minäkin aasialaiseen tulisuuten tottumaton pystyin syömään.
Olin lukenut Kutan alueesta ja myös kuullut ystäviltä kokemuksia.Kutan kohdalla valitettavasti kaikki piti paikkansa, hyvässä ja pahassa. Alue oli todella siivotonta kaduiltaan, rantaa myöten. Aaltojen mukana rantaan ajautui muoviroskaa, kookospähkinöitä ja oksia. Kävelimme rannalla välillä paljain jaloin, mutta kengät oli hyvä pitää mukana. Hotellien kohdilta ranta pidettiin siistinä. Kaduilla kävellessä taksien tööttäys alkoi käydä sietämättömäksi, koska turisteina erotuttiin hyvin ja olimme selvästi koko ajan kyydin tarpeessa. Muutenkaan kävellen ei kannattanut paljoa pysähdellä, kun heti alettiin kaupata erilaisia matkoja nähtävyyksille.  

Hotellikaan ei saanut meiltä kovin hyvää arvostelua. Harmitti huoneen epäsiisteys ja hotellin palvelu, kun tarkoitus oli pitkien lentojen jälkeen vain päästä mitä pikimmin nukkumaan. Huoneen saimme klo 12, mutta pääsimme vasta illalla kahdeksalta nukkumaan. Oli erimielisyyksiä siitä, onko vuoteemme lakanat puhtaat vai eivät. Viimein saimme illalla vaihdettua huonetta, kun puhtaiden lakanoiden saaminen ensimmäiseen huoneeseemme tuntui mahdottomalta. Mutta näin jälkikäteen oli päivissä myös hyvääkin. Molemmat matkalaukkumme tulivat perille kireästä tunnin vaihtoajasta huolimatta. Mekin ehdimme nousta koneeseen oikein hyvin, vaikka ripeät jalat kentällä saikin olla. Kutalla söin aamupalaksi ensimmäisen smoothiebowlini ja se oli todella hyvää. Uusien aasialaismakujen testaaminen alkoi heti ja tulisuuden kanssa sai olla tarkkana. Näimme ensimmäisen Balin auringonlaskumme hotellin kattoterassilta. Ja toisena iltana auringonlasku rannalla taisi olla koko reissun kaunein.   



Kaikista parhain oli kuitenkin aamu, kun herättiin ja päästiin Kutalta siirtymään eteenpäin. Lomahan oli vasta alussa.

24. maaliskuuta 2019

Kihlapäivä

Huii, tällä viikolla meillä oli kihlojen vuosipäivä. Ihan todella hurjaa ajatella, että kokonainen vuosi on jo vierähtänyt siitä, kun sulhanen polvistui ja mullisti maailmani. Eihän kihlautuminen ja naimisiinmeno kovin ihmeellisesti muuta arkeamme, mutta toisaalta onhan se myös iso juttu. Yhdessä olemme olleet vuosia ja tänä kesänä voimme sitäkin juhlistaa vähän enemmän, kun tulee pyöreitä täyteen. Jos minulta kysytään, aina on hyvä syy juhlaan. Mutta ennen kaikkea, mitä tämä kihlautuminen meille sitten merkitsee?

Ajatellaan samalla tavalla kihlautumisen olevan lupaus siitä, että yhdessä ollaan ja eteenpäin mennään. Vaikka tosiaan ollaan seurusteltu pitkään, jotenkin tämä oli vielä selkeämpi askel kohti yhteistä tulevaisuutta. Aluksi sitä ajatteli, ettei varmaan tunnu edes oikein missään, mutta kihlautumisen ja sormusten hankinnan jälkeen oltiin muutama kuukausi omassa vaaleanpunaisessa kuplassamme. Ihan kuin alkuhuuma olisi iskenyt uudestaan. Se oli kyllä hassua, mutta oikein kiva yllätys. Nyt arki on tasaantunut jälleen. Tai voiko arkikaan olla enää niin tasaista, kun välillä saan oikein kunnon hääsuunnitteluhepuleita ja isken ideoita ilmoille oikealta ja vasemmalta. Sulhanenkin on välillä huokaillut, että onko se nyt sitten tämmöistä hössötystä häihin asti. Ei sentään. Välillä saan ideoita yötä myöten tai herään aamulla ja ensimmäisenä mielessä on jokin ratkaisu milloin mihinkin hääpulmaan. Mutta on myös aikoja, että ajatuksiin mahtuu muutakin. Minun kanssani voi myös jutella muustakin ja välillä vähän häkellynkin, jos joku kysyy jotain häistä. 

Kihlapäivä osui keskelle arkea, mutta järjestin silti vähän jotain extraa. Haimme sushia kotiin ja skumppakin oli ollut jo hyvän aikaa viilentymässä. Minulla on tällä viikolla erikoisruokavalio, joka onneksi ei ollut vielä niin tiukka, että muutamat sushit ja skumpat sallittiin. Päivän ajan olin sormet ristissä, että muistaakohan sulhanen ostaa kukkia. Tykkään kukista todella paljon ja niitä meiltä löytyy kotoa juuri niin paljon, kun jaksan kaupasta vain kantaa. Heitin sulhaselle kuitenkin kihlapäivän aamuna, että kai tiedät, mitä tämä päivä tarkoittaa. Ja kyllähän hän tiesi, kun näin ihanan ja täysin minunvärisen kimpun kanssa kotiutui. 



Saimme vuosi sitten kihlalahjaksi skumppalasit, joihin on kaiverrettu sormukset, nimemme ja kihlapäivä. Paketin aukaistua toisesta lasista paljastui pieni valuvirhe. Pelkäsin silti, että käytössä toinen lasi voi hajota herkemmin. Saimme hyvityksenä toiset samanlaiset lasit eli voimme nyt näillä kilistellä kotona ja toinen pari laseja jää odottamaan hääpäivää. Mielestäni kaiverretut lasit oli tosi kiva lahjaidea. Saisikohan laseihin vielä jälkikäteen kaiverrettua hääpäivämääränkin.  

4. maaliskuuta 2019

Sijaissormukset

Väsynyt, kipeä, mutta niin onnellinen maailmanmatkaaja on palannut talviseen Suomeen. Eilinen päivä meni tosiaan enemmän ja vähemmän lentokoneessa ja lentokentillä. Talviloman suunnittelustamme kirjoittelin tammikuussa, jonka voit käydä lukemassa täältä. Nyt on vähän jännä olo, että kaikki tuo odotus ja reissaaminen on ohi, mutta toisaalta on niiiiin ihana olla taas omassa kodissa. Reissuun tulen palaamaan varmasti kuvien kera, mutta onko jotain toiveita, mitä ehdottomasti haluaisit kuulla parin viikon reissustamme Balilla ja Singaporessa.

Matkan varattuamme minulle nousi huoli yhdestä asiasta (monen muun asian lisäksi). Talvilomalla juhlistimme ensimmäistä kihlavuotta hieman ennakkoon, mutta olisi hassua olla reissussa ilman sormusta. Varsinkin, kun Temellä oli kuitenkin oma sormuksensa. Reissuun lähteminen timanttisormuksen kanssa ei tuntunut järkevältä. Halusin palata kotiin kaikki sormet tallella. Olin lukenut ehkä hieman liikaa erinäisiä julkaisuja ja varoituksia taskuvarkaista tms. Alkuvuoden kiertelinkin testaamassa erilaisia sormuksia kihlan tilalle, mutta kaikki testaamani sormukset tuntuivat liian övereiltä tai mitäänsanomattomilta tai sitten hinta ei kohdannut sen kanssa, että sormus on vain väliaikainen. Lopulta sopiva löytyi Glitterin hopeasormuksista ja sormus oli niin kiva, että ostinkin peräti kaksi samanlaista. Kihlani on sen verran leveä, että kaksi sormusta jätti tunnejäljen sormeen kuin siinä olisi kihlani. Pieniä, mutta itselle tärkeitä huomioita.  




Balin vilinässä ja kohteiden vaihtuessa onnistuin myös hetkeksi hukkaamaan toisen sormuksen ja muutama päivä meni yhdellä sormuksella. Olin jo aivan varma, että olin hukannut toisen pyyvästi, mutta kas kummaa, rinkula löytyikin laukun pohjalta jälleen kerran pakatessa. Tästä oppineena en ottanut sormuksia enää yöksi pois, koska nukunhan kotonakin kihla kädessäni. Hopeasormukset pysyivät menossa mukana niin maalla kuin vedessä. Kihlan kanssa uidessa pelkään sen luiskahtavan pois sormesta. Näiden kanssa ei kuitenkaan tuntunut siltä. Nämä sormukset ovatkin seuraavia reissuja varten valmiina ja sillä välin voin käyttää niitä oikeassa kädessä. Kaksi sormusta muistuttavat myös siitä, että eihän tässä ole enää kuin reilu kaksi vuotta häihin.