Polttariviikonloppu Turussa hääbloggaajien silmin

Kaupallinen yhteistyö:

Häät.fi, Yoganni, Kukitellen, Hotel Kakola, Låna Turku 

Heinäkuu piti sisällään toisenkin polttariviikonlopun, kun tutustuimme Häät-blogiyhteisön hääbloggaajien kanssa erilaisiin polttariaktiviteetteihin Turussa. Viikonloppu alkoi Kukitellen ja Yogannin pitämällä yhteisellä polttaripaketilla. Yoganni Anni Leskisen rakkausjoogatunnilla keskityttiin sydämeen, avaamaan rintakehää ja syvään hengitykseen. Rauhallinen päivän aloitus lattialla selällään maaten. Joogatunnin aikana sai keskittyä miellyttävällä äänellä annettuihin ohjeisiin, kuunnella musiikin lisäksi omaa kehoa ja liikkua hengityksen tahtiin. Näin ensikertalaisena joogaliikkeet olivat suht helppoja, mutta kuitenkin sopivasti tasapainoa haastavia. 

Yoganni Anni Leskinen vetää joogatunteja Turun Fitness 24/7 sekä erilaisissa tapahtumissa. Hänen kanssaan voi suunnitella myös omalle porukalle joogatuntia ja polttareihin sopivaa tekemistä. Tälläkin tunnillamme hän oli huomioinut ensikertalaisten mukanaolon ja hänelle pystyi ilmoittamaan etukäteen, jos jokin kohta kropasta vaati erityistä huomioimista.  

Joogatunnin aikana pystyi irtautumaan kaikista miljoonista hääasioista. Rakkausteemaan sopivasti pysähtyi ajattelemaan niitä ihmisiä ja asioita, jotka ovat oikeasti tärkeitä ja joita rakastaa. Hyvä muistutus häiden suunnittelun aikana ja varsinkin hääpäivän lähestyessä pysähtyä, irtautua ja ottaa hetkeksi omaa aikaa. Ja jos morsian makaa maassa hääviikolla, ei hätää. Hän vain hetken rentoutuu ja hengittelee. 

Joogan jälkeen tila muokkautui kukkapajaksi, kun Kukitellen Elina opetti meille kukkaseppeleen tekoa. Hän oli varannut työvälineet ja materiaaleja; erilaisia kukkia ja vihreitä sekä tehnyt rautalangasta ja kukkateipistä seppelepohjat valmiiksi. Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. 

Seppeleiden tekijöiden nopeudesta riippuen aikaa voi vierähtää tunnista pariin tuntiin. Valkoinenkaan asu ei sotkeentunut seppeleitä työstäessä. Vaikka kaikilla meillä oli samat materiaalit käytössä, jokaisesta seppeleestä tuli aivan omannäköisensä. Ja seppeleet pysyivät matkassamme mukana koko viikonlopun.  

Innostuin tämän kukkapajan jälkeen niin, että sain lisää ideoita kukkasidontaan ja varsinkin juhlapaikan kukitukseen. Suunnitelmissa on ollutkin tehdä erikokoisiin maljakoihin kimput juhlapaikalle. Näiden lisäksi aion vielä sitoa kukka-asetelmaa. Onneksi on aikaa tehdä testisidonta saatavilla olevista kukista ja vihreistä. Näkee vähän paljon menee aikaa ja kauanko sidonta säilyy. 

Meillä oli kukkapajassa seppeleitä tehdessä rautalankapohjat. Kukitellen Elina neuvoi, että kotioloissa pohjana voi käyttää myös narua tai köyttä, johon alkaa sitomaan kukka- ja lehtinippuja. Ja onneksi ammattilaisen puoleen voi aina kääntyä, jos oma osaaminen esim. kukissa ei riitäkään. Kukkaseppelepajojen lisäksi Kukitellen Elina hoitaa häiden ja juhlapäivien kukitusta. 

Yövyimme Hotel Kakolassa. Oli kieltämättä jännittävää liikkua entisen vankilan tiloissa ja varsinkin, kun pääsimme näkemään myös entiseen vankiselliin tehdyn huoneen. Yöpyminen sellihuoneessa olisi jollekin varsinainen elämys, mutta pelkästään kynnyksen yli astuminen sai jalkani tutisemaan. Hääyöpaikkana aika extreme, mutta onneksi Hotel Kakolassa on myös muita huoneita. 

Yövyimme hääbloggaajien kanssa kahden hengen huoneissa. Oli ihan huippua, kun suihku ja wc-tilat olivat erikseen. Pystyimme laittautumaan samaan aikaan omilla peileillämme. Ja muutoinkin, kun huoneessa yöpyy esim. pariskuntana, toisenkin on mahdollista joskus päästä vessaan. Ilmastointi oli kyllä tarpeen, koska eihän Turussa koskaan sada ja tuolloinkin saimme nauttia kauniista säästä. Ihan kuin olisi ollut etelänlomalla. Helteistä oli tuohon mennessä saanut nauttia kotonakin enkä muista milloin viimeksi olisin nukkunut niin hyvin kuin tuona yönä hotellissa. Paksuun peittoon hautautuminen ei ollut ollenkaan tukalaa.

Hotellikierroksella pääsimme ihastelemaan myös hotellin omaa kirkkoa, jossa on ainoana Suomessa anniskeluoikeudet. Vihkimisen jälkeen on mahdollista kohottaa hääparin onnittelumaljat kirkon tiloissa. Hotel Kakolassa on myös erikokoisia tiloja hääjuhlan viettoon, joihin pääset tutustumaan täältä. Hääjuhlan jälkeen huoneet ja sviitit ovat vain hissimatkan päässä. Pääsimme näkemään myös työn alla olevat uudet sviitit hotellin ylimmässä kerroksessa. Ja kuulimme, että Kakolanmäelle on tulossa myös oma spa. 

Kakolanmäellä oli muutenkin paljon nähtävää ja koettavaa. Jos olet kiinnostunut alueen historiasta, pääset lukemaan enemmänkin täältä ja täältä. Tutustuimme alueeseen kävellen, kävimme mm. kahvittelemassa Bakeri Å:n terassilla ja pyörähdimme Kakolan myymälässäkin. 

Illalla kävimme syömässä Kakolanruusussa pitkän kaavan mukaan. Yllätyksellinen Kakolan pidot oli kyllä hintansa arvoinen. Ruoka esiteltiin meille tarjoilijoiden toimesta aina annosten saapuessa ja pidoissa ideana on jakaa annokset seurueen kesken. Allergiat tietysti huomioitiin tässäkin.  

Entisellä vankila-alueella liikkuminen sai pohtimaan, mihin tässä on oikein lupautunut, kun on naimisiin menossa. Turun kaduilla liikkuessa saimmekin palautetta ohiajaneesta autosta, että älä mene naimisiin. Ehkä näytimme entistä enemmän polttariporukalta seppeleissämme ja yhdellä meistä sattui olemaan silloin valkoinen mekkokin päällä. Voi kun olisimme ehtineet huikata hänelle perään, että menemme koko porukka naimisiin.  

Hotelliaamupalaa oli porrastettu ja meiltäkin kysyttiin sisäänkirjautuessa, milloin tulisimme syömään. Aamupalan linjastoja oli sijoitettu kahteen kohtaan, joka sekin jakoi aamupalaporukkaa. Aamupalan pystyi nauttimaan ulkoterassilla ja sisälläkin oli hyvin tiloja. 

Viikonlopun päätteeksi kävimme vielä porukalla katselemassa Turun maisemia Aurajoesta käsin, kun liikuimme Låna-sähköveneellä. Aiempaa veneilykokemusta ei tarvita, koska Lånan työntekijä antoi kattavat ohjeet ennen lähtöä. Sähkövene kulkee hitaasti, lähes äänettömästi ja siinä oli ainoastaan kaasu ja pakki. Ohjatessa on hyvä muistaa, että komennot menevät perille pienoisella viiveellä. Veneeseen mahtuu kahdeksan henkeä, ja bluetoothin ansiosta venematkalla voi kuunnella haluamaansa musiikkia. Katos suojasi paahtavalta auringolta. Tuulessa eväistä kannattaa pitää kiinni. Tunti vierähti hetkessä. 

Oli ihan mahtavaa viimein nähdä hääbloggaajaporukalla. Ja tuona viikonloppuna Turku valloitti myös meidät. Aivan ihana kesäkaupunki. 

Viikonloppuna pidimme myös liveä Hotel Kakolan hotellihuoneesta. Liven tallenne on mahdollista katsoa Häät.fi:n Instagram-sivuilla. Käy myös katsomassa, miltä polttariviikonloppu Turussa näytti muiden mukana olleiden Häät-blogiyhteisön hääbloggaajien silmin:

Hääpäiväkirjat

Matchista morsian

Morsian veitsenterällä

Kuparimorsian

1kk häihin

Apua, nyt ollaan jo niin lähellä, ettei tosikaan. Tuntuu todella kutkuttavalta ja ihanalta, että kohta ollaan naimisissa. Uusi vuosikymmen elämässä alkaa vielä astetta enemmän yhdessä.

Samaan aikaan tuntuu myös haikealta siksi, että järkkäily ja häämaailmassa seikkailu on ollut niin kivaa. Tämä on tuntunut niin omalta jutulta. Onneksi aloin fiilistellä hääjuttuja heti kihlauduttua, koska nyt voi sanoa, että olen ottanut matkasta kaiken irti. Välillä on ollut kisaväsymystä havaittavissa, mutta pääasiassa suunnitteluaika on ollut ihan parasta. Mukaan on mahtunut erinäisiä vastoinkäymisiä, mutta niitä nyt on varmaan joka häissä jossain muodossa. Ja tähän mennessä olemme kuitenkin päässeet yllättävän vähällä. Jos näin korona-aikaan voi näin sanoa. Kop kop, ettei uudet rajoitukset pamahda päälle ihan viime metreillä. Kolmen ja puolen vuoden projekti päättyy pian. Mutta ei kuitenkaan ihan vielä.

Kävin äitini ja mummuni kanssa cateringimme järjestämässä kahvipöytäbuffetissa maistamassa kakkumakuja. Esillä oli suolaisia ja makeita tarjottavia, mutta keskityin suolaisten lisäksi kakkuihin. Useammassa kakussa oli mansikkaa, mutta tarjolla oli myös tiramisua ja suklaamoussekakkua. Kakut olivat hyviä ja niiden pohjalta toiveet hääkakusta selkiytyivät. Kuitenkaan suoraan mikään niistä ei vielä ollut hääkakkumme.

Pidimme palaverin cateringin kanssa. Kävimme menuamme läpi ja saimme koottua hyvältä vaikuttavan kokonaisuuden. Menua oli suunniteltu jo tarjouspyyntövaiheessa, mutta nyt vielä viimeiset hionnat ja valinnat. Hääkakustakin puhuttiin cateringin kanssa; millainen ulkomuoto, koristeet ja tärkeimpänä maku. Käymme vielä myöhemmin maistamassa kakkua. 

Häiden paperituotteetkin ovat valmiina. Kutsujen ja hääinfon teon myötä innostuin tekemään häidemme paperituotteetkin itse. Vistaprintillä tämäkin onnistui näppärästi. Nyt vaan odottelemme, että catering vahvistaa menumme ja voimme laittaa paperituotteet tilaukseen. Sormet ristissä toivon, että tilausaika riittää ja tuotteet ehtivät tulla. Muutoin vierähtää tovi jos toinenkin tulostimella. 

Kuulimme juhlapaikkamme pitäjiltä, että hääpäivänämme on vanhojen autojen ajotapahtuma, jonne on odotettavissa 250 autoa letkassa sekä tämän lisäksi katsojia autoillaan. Autot pysähtyvät kahville juhlapaikkamme alapuolelle puolilta päivin. Meiltä kysyttiin, olisiko tapahtumassa ollut mahdollista käyttää juhlapaikamme wc-tiloja, mutta emme kokeneet tätä sopivaksi. 

Olemme laittaneet hääpaikan valmiiksi ja tehneet viimeisen tsekkauksen hääpäivän aamuna. Olisi liikaa riskejä päästää täysin ulkopuolisia käymään sisällä tiloissa, jossa on kuitenkin tavaroitamme esillä. Meistä kukaan ei olisi paikalla eikä myöskään enää ehdi käydä katsomassa, että juhlapaikka on haluamassamme kunnossa. Tämä onneksi ymmärrettiin ja nyt vaan toivon, että tuo automäärä on kadonnut, kun hääväkemme alkaa siirtyä juhlapaikalle. 

Kävin kaasoni kanssa sovittamassa hääpukuani. Se oli jälleen astetta valmiimpi, mutta jäi edelleen ompelijalle. Kaaso pääsi hieman näkemään, kuinka hääpuvun saa sitten avustettua päälleni hääaamuna. Tämän jälkeen kävin vielä viikolla uudelleen sovittamassa, kun ompelija oli paikalla. Katsoimme viimeiset muokkaukset ja mitat kenkien kanssa. Pukua täytyikin ottaa sisään enemmän kuin ajattelin. Nyt toivotaan, ettei suurempia vaihteluita tapahdu mitoissani ennen häitä. Saan hääpukuni mahdollisesti kotiin sitten seuraavalla sovituskerralla viikkoa ennen häitä.

Olin jo hyvän aikaa sitten hommannut hääkengiksi valkoiset avokkaat, joita olen ajanut sisään. Alakerran naapuri on varmasti tykännyt, kun olen kopsutellut menemään edes takaisin imuroidessa tai muita kotiaskareita tehdessä. Mutta tästä on ollut apua. Kengät alkavat tuntua hyviltä jaloissa ja uskon, että pystyn niillä olemaan suht pitkälle hääpäivänä. Hääkengistäni pääset lukemaan täältä.

Tiesin, etten silti jaksaisi koroissa ihan koko päivää, joten löysin varakengät jo oikeastaan paljon ennen varsinaisia hääkenkiäni. Kakkoshääkengistäni pääset lukemaan täältä. Keinonahkaiset, valkoiset balleriinat tuntuivat hyvältä jalassa. Jotain on kuitenkin tapahtunut tänä aikana, kun kengät ovat odottaneet hääpäivää. Jalkani saattavat välillä turvota päivän aikana, varsinkin helteillä. Nyt kuienkin balleriinat lonksuivat jalassa enemmän ja riippuen päivän ajankohdasta, tippuivat jalasta. Eli ei mitkään parhaimmat varakengät, jos ne jäävät matkasta heti ensiaskelilla.

Löysin onneksi uudet varakengät, joihin voin vaihtaa. Valkoisia sandaaleja ei ole tarvinnut juurikaan ajaa sisään. Niissä on valmiiksi ihanan pehmeä pohja ja avoimen kärjen ansiosta voin jo kuulla varpaideni huokaisevan. Sandaaleilla on myös hyvä tanssia ja uskonkin, että vaihdan kengät viimeistään bändin aloittaessa.  

To do -lista viimeisille viikoille, mitä on vielä hoitamatta:

Sulhasen vihkisormus 

Morsiamen korvikset tilattu ✔

Sulhasen kengät  

Morsiamen uudet varakengät ✔

Sulhasen asusteet ✔

Morsiamen asusteet ✔

Palaveri cateringin kanssa pidetty ✔

Palaveri valokuvaajan kanssa sovittu

Hääpäivän kuvauksen suunnittelu ja lista, millaisilla kokoonpanoilla halutaan vieraiden kanssa kuvia ✔

Palaveri papin kanssa sovittu, lista tehty kysyttävistä asioista palaveria varten ✔

Palaveri häätiimin kanssa

Hääohjelma on suunniteltu, sisällön ja toteutuksen hiomista

Häiden paperituotteet ovat valmiina ✔ odotetaan menun varmistumista ja päästään tilaamaan

Valokuvien valinta ja tilaus

Koristeiden viimeistely

Paikkakorttien kirjoitus

Juhlapaikalla olevien eri pisteiden sijainnin ja koristelun suunnittelu: vieraskirjapöytä, photobooth, buffetpöytä, juomapöydät, herkkubuffet, bändikoroke

Alkumaljojen osto

Holittomien juomien osto

Herkkubuffaan makeat ja suolaiset

Kertakäyttöastiat iltapalalle ja juomille: hankintoja tehty, mutta vielä määrien laskua ja lisähankintoja

Paperisten servettien osto ruokailuun ja iltapalalle

Kahviservetit ostettu ✔

Servettien taittelu valmiiksi pöytien kattausta varten

Käsidesien osto

Tienvarsikylttien maalaus, vielä viimeistelyä

Hääauto varmistettuna ✔ hääauton koristeet ✔ 

Soittolistojen viimeistely

Äänentoiston suunnittelu; kaiuttimet ja mikit

Hääkukkien lopullinen valinta ja tilaus, päivä sovittu floristin kanssa

Kukkien ja vihreiden nouto luonnosta hääviikolla, neilikoiden osto

Pöytäkartan teko. Tahtoossa on hahmotelma valmiina. Pöytäkartta vimeistellään ja kirjoitetaan, kunhan pöytien paikat on nähty hääviikolla ja todettu toimivaksi. 

Koristelupäivien ja hääpäivän aikataulut suunniteltuna. ✔ Excelit ovat sähköisenä koko häätiimin nähtävänä. Myöhemmin vielä päivitys ja hääviikolla tulostus häätiimille.

Tuntuu, että edellinen kuukausi hujahti silmissä ja suurempia muutoksia ei ole to do -listaan tapahtunut. Vaikka hääjuttuja on työstetty koko ajan, lista näyttää edelleen, että hommaa riittää. Yhteydenpito, sähköpostien lähetys sekä hääviikon ja hääpäivän hoidettavien asioiden suunnittelu ja aikataulutus vie yllättävän paljon aikaa, vaikka sitä koneella tekeekin. 

Aikalailla on jo tiedossa, ketä on milloinkin paikalla hääviikolla ja mitä olisi hyvä hoitaa kumpanakin koristelupäivänä. Monen ihmisen paletin pyörittämisessä hyvä ennaltasuunnittelu auttaa mielestäni siihen, että asiat tulevat hoidetuksi. En ole kuitenkaan kellottanut asioita, mutta toivon, että varaamani aika riittää. Suunnitelmaa voi tilanteiden mukaan muuttaa. Tajusin onneksi, että torstaina täytyy hoitaa mahdollisimman paljon juhlapaikkaa juhlakuntoon, koska perjantaille osuu vielä mm. kirkkoharjoitukset. Ja mieluusti kukaan ei olisi juhlapaikalla yömyöhään enää edellisenä iltana.

Tein meille sulhasen kanssa jääkaapin oveen oikein paperisen listan viimeisen kuukauden aikana hoidettavista asioista kotona ja lähempänä juhlapaikkaa. Merkkasin myös valmiiksi, kumpi meistä hoitaa mitäkin ja mitä teemme yhdessä. Listassa näkyy myös, mitä täytyy vielä ostaa. Ja tärkeimmät päivämäärät ja tapaamiset ovat näkösällä listassa ja kalenterissa. Näin varmistan, ettei mitään sovittua tai tärkeää pitäisi päästä unohtumaan.

Oli huojentavaa kuulla, että kaikki kaasoni pääsevät tulemaan hääviikon perjantaina paikalle. Tässä on jännitetty, että kuinka käy. Jonkin aikaa näytti nimittäin silltä, että viimeinen viilettää suoraan vihkimiseen. Koristelupäiviin saamme onneksi myös perhettä ja ystäviä avuksi. Häätiimin kanssa on alustavasti sovittuna vastuualueita hääpäivälle ja tarkempaa aikataulua käydään vielä porukalla läpi. Onneksi häätiimissämme on kolme kaasoa ja kaksi bestmania, koska jokaiselle heistä löytyy hommaa, jossa voivat olla apuna. 

Loppukiri on tosissaan alkanut. Uskon kuitenkin, että hyvä suunnittelu auttaa. Ja jos hääpäivän lähestyessä alkaa näyttää siltä, että jotain ei vaan ehdi niin sitten mietitään karsimista, muuta toteutustapaa tai luovutaan kokonaan. Vielä kuitenkin näyttää siltä, että kaikki olisi mahdollista toteuttaa, koska onhan tässä kuitenkin vielä aikaa.  

Kaasoviikonlopusta yllätyspolttareiksi

Kaasoviikonloppua ystäväkaasoni kanssa oli odotettu paljon, koska viime näkemisestä oli vierähtänyt peräti pari vuotta. Silloin pyysin häntä kaasoksi. Tässä välissä korona laittoi kapuloita rattaisiin joka välissä ja näkeminen siirtyi ja siirtyi. Mutta viimeinkin. Aika kului mukavasti parvekkeellamme syöden ja kahvitellen sekä kuulumisia vaihtaen. 

Sain odottamatta viestiä koruliikkeestä, että vihkisormuksen lisäksi myös kihlasormukseni olisi valmis noudettavaksi. Viesti tuli sopivasti, että ehdimme vielä hyvin kaason kanssa hakea molemmat sormukset. Hän on oikeastaan ainut sulhasen lisäksi, joka on nyt vihkisormukseni nähnyt.

Olin varannut samaiselle päivälle myös hääpukusovituksen ja kaaso näki nyt myös ensimmäisenä hääpukunikin. Tähän mennessä olen laittanut kaasoille paljon kuvia ja videoita, jotta he ovat päässeet eri vaheisiin mukaan. Hääpukuni oli jälleen astetta valmiimpi. Kaaso sai hieman ohjeita, kuinka hääpuku kannattaa minulle avustaa.

Tämän jälkeen loppupäivä ja ilta hujahtikin Keskustorin kesäkeitaalla. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä, koska saimme vain kävellä sisään ja valita pöytämme. Kesäkeidas oli hyvin rakennettu siinä mielessä, että istua pystyi rajatulla alueella missä vain ja ympärillä olevista kojuista sai ostaa ruokaa ja juomaa kuin festareilla konsanaan.  

Lauantaiaamu alkoi runsaalla aamiaisella ja kilistelimme pienen pullon kuohuvaa. Yleensä nähdessämme aamu ei ala skumpalla, mutta otettiin päivästä ja vihdoin näkemisestä kaikki irti. Ja ainahan on hyvä syy posauttaa kuohuva auki. 

Lauantaista kaasoni oli jo etukäteen sanonut, ettei siihen tarvitse suunnitella mitään, vaan hän on miettinyt meille päivän ohjelman. Aamupäivästä ehdittäisiin hoitaa hääjuttuja keskustassa, jos jotain on. Hän ottaa ohjat sitten puolen päivän aikoihin. Sain ohjeeksi pakata mukaan rennot treenivaatteet, juomapullon ja ison huivin. Tässäkään kohtaa epäilykseni ei herännyt, että päivään olisi jokin koira haudattuna. Yritin vähän myös heitellä, mitä voisimme sitten sunnuntaina tehdä ennen kaason kotiinpaluuta. Sille päivälle ei ollut vielä suunnitelmia.

Aamupalan jälkeen laittauduimme. Tätäkin vähän mietin, että miksi laittautua ennen treeniä, mutta jos ohjeeksi saa, että ripsaria laitetaan niin sitähän laitetaan. Sen verran olin saanut tietää päivän pukukoodia, että lähdimme mekot päällä matkaan. Aamupäivä meni keskustassa pyöriessä. Olen jo pitkään etsinyt sopivaa vaimomekkoa, jota ei vaan tunnu löytyvän ja tämäkään pyörähdys vaatekaupassa ei ollut poikkeus. 

Puoliltapäivin menimme kakkukahville Keskustorin lähelle. Tajusin siinä kahvitellessa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin erikoiskahvia. Olin hieman pistänyt merkille, kuinka paljon puhelimella kaasoni oli varsinkin tämän aamupäivän aikana. Mutta en ajatellut asiaa sen pidemmälle.

Kahvilta lähdettyä ihmettelin, mihin oikein olemme menossa ja onko nyt edessä treenihetki vai vielä jotain ennen sitä. Huomioni kiinnittyi myös siihen, että kaasoni ei osannut päättää kummalla puolella katua meidän pitäisi kävellä. Mutta tämänkin ajattelin olevan vain sitä, että hän on suht tutussa kaupungissa, mutta kuitenkin siitä on aikaa, kun hän on viimeksi ollut Tampereella.   

Siinä kävellessä yhtäkkiä vastaan tuleekin tuttuja, joiden en kyllä osannut odottaa olevan täälläpäin lähelläkään. Molemmat siskokaasoni, sulhasen sisko ja yksi  ystäväni tulivat luoksemme ja ilmoittivat, että nyt alkaa polttarini. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen. Pysähdyin ihan totaalisesti. Järkytys ja ilo purkautui kyynelinä, kun en vaan voinut uskoa ja käsittää, että nämä ihmiset ovat täällä ja tästä alkaa polttarini.

Sain ylleni teemaan sopivaa rekvisiittaa Bride to be -nauhan ja Bride-hiuspannan muodossa. Kilisteltiin porukalla ja otettiin kuvia. Minulta myös kysyttiin, hoksaanko, mitä seuraavaksi olisi luvassa. Menimme nimittäin tanssistudio Razzmatazzin tiloihin ja vetäjämme nähdessäni nielaisin muutaman ylimääräisen kerran. Tanssisalissa vetäjä kertoi, että meille oli varattuna burleski-tanssitunti ja alkuun hän kertoi burleskista enemmän. Nieleskelin lisää, ei auttanut kuin heittäytyä. 

Aluksi tanssitunti oli jännittävää, mutta sitten vaan antoi mennä. Pääsi kokeilemaan jotain ihan uutta ja oli tosi hauskaa. Isolle huivillekin löytyi käyttöä, kun opettelimme porukalla tanssikoreografian. Lopuksi vielä videoitiin tanssi muistoksi päivästä. 

Tanssitunnin jälkeen pakkauduimme autoihin ja lähdettiin ajamaan seuraavaan kohteeseen. Päädyimme meille ja sain polttaripäivän pakkauslistaa. 

Kotona näimme myös pikaisesti sulhasen kanssa. Hän oli kysynyt, ehtisimmekö nähdä ennen kuin lähdemme jatkamaan polttaripäivää. Olimme kyseisen viikon olleet eri paikoissa, joten tämä oli myöskin tosi kiva yllätys.  

Pakkailin tavaroita ja sillä välin keittiössämme oli häärätty meille ruokaa. Polttariporukkaa oli myös käynyt meillä koristelemassa ollessamme ystäväkaasoni kanssa kaupungilla kiertelemässä. Syötyä olikin taas aika jatkaa matkaa. Kyytini pysähtyi läheiseen ruokakauppaan. Sain tehtäväksi ostaa mansikoita, mutta en saanut puhua suomea. Kaupan kassa taisi hieman hämmentyä, koska hoidin kaupassa käynnin englanniksi, mutta mukana olleet pari kaasoani puhuivat minulle suomea. 

Matka jatkui jälleen ja kaasoni ihmettelivät, enko yhtään ole kartalla, missäpäin olemme menossa. Keskityin ajomatkalla juttelemaan kaasoilleni kasvot takapenkille päin. Välillä myös vilkuilin puhelintani, joten kaikki tienviitat ja kyltit menivät itseltäni täysin ohi. Saavuimme lopulta rantaan. Loput polttariporukastamme olivat meitä terassilla vastassa ja jäimme sinne istuskelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Pääsin myös muistelemaan rakkaustarinamme alkua.

Ensimmäiset tienvarsikyltit näin vasta terassilta lähdön jälkeen ja siinä kohtaa tajusin, missäpäin oikein olemme. Ystäväni kotona kahvittelun lomassa sain videotervehdyksen ystäviltäni, jotka eivät olleet päässeet paikalle. Video jatkui heidän tekemällä tietovisalla sulhaseen liittyen. Sulhanen oli etukäteen vastaillut kysymyksiin ja minun olisi pitänyt osata vastata samoin kuin hän.

Jokainen kysymys pysäytti, että kyllähän minun tämäkin pitäisi tietää, mutta lähdin ajattelemaan liian pitkälle. Sain vastauksia oikeinkin, mutta oli myös kohtia, että vasta vastauksen kuultuani palaset loksahtivat kohdalleen. Sain silti hyvin menneestä suorituksesta palkinnon. Yksi ystävistäni oli aiemmin onkinut lahjakuohuvan tietoonsa, kun kyseli ihan muuten vaan skumppasuosituksia kesään.  

Illan aikana kaasoni piti Kahoot tietovisan koko porukalle. Kysymykset liittyivät meihin sulhasen kanssa ja myös yleisesti häihin. Täytimme ystäväkirjan sivuja, ja oli kiva kuulla yhteisiä muistoja. Minulle tehtiin myös Rakkauden kieli -testi, joka pisti ajattelemaan sulhasen kanssa yhdessäoloa, parisuhdettamme ja käyttäymistämme. 

Rakkauden kieltä voi osoittaa sanoin, teoin, lahjoin, laatuajalla ja kosketuksella. Ystäväni kertoi pohjustuksena, että yleensä rakkautta osoittaa toiselle siten kuin haluaisi rakkauden osoitukset kokea. Mutta on myös hyvä oppia tietämään, mikä on pariskunnasta toisen osapuolen rakkauden kieli, jotta voi osoittaa rakkautta myös toisen ymmärtämällä tavalla.  

Sanoinkin jo ennen testin tekoa, että viidestä vaihtoehdosta neljä tuntuu jo valmiiksi sellaisilta, joita meistä molemmat ovat tehneet. Tietämättä, että sillä olisi jokin syvempi tarkoitus. Innostuin testistä ja tuloksesta niin paljon, että haluan ehdottomasti tehdä tämän myöhemmin sulhaselle. Jos mielenkiintosi heräsi, voit tehdä Rakkauden kieli -testin tästä.

Loppuillasta lämpeni vielä sauna ja tätä varten olin saanut hemmottelukassin. Kassissa oli myös lisää avioliittoneuvoja jokaiselta polttariporukasta. Ilta meni nopeasti höpötellessä. Aamulla pöytä oli jälleen katettu ja aloitimme päivän runsaalla aamupalalla. Tämän jälkeen olikin aika pakkailla autot ja suunnata kotiin. 

Polttarit olivat itselleni ihan superyllätys. Nimittäin toukokuussa olin saanut kaasoilta viestiä, että voin kesän osalta huokaista. Valitettavasti polttareitani ei pystytä järjestämään ennen syksyä eli tiedossa olisi vaimojuhlat häiden jälkeen. Aluksi tuntui, ettei polttareiden poisjäänti ole iso asia. Aikataulusyistä ei vaan ehdi pitää. Ja toisaalta hyvä, että tieto tuli heti kesän alussa. Sain keskittyä muihin asioihin ja juhliin.

Mutta sitten kuitenkin jonkun aikaa viestin jälkeen tulin toisiin aatoksiin. Kesän kuluessa kysyin uudestaankin, etteikö näkemisemme ole ollenkaan mahdollinen. Ei edes niin, että olisimme vain kaasojen kanssa porukalla. Vastaus pysyi edelleen samana. On vain maltettava odottaa syksyyn ja sitten pidämme vaimojuhlia.

Ei auttanut kuin sulatella ja tottua ajatukseen. Nyt vain kohdallani käy näin. Pistin kaiken keskittymiseni häihin, koska suunnittelu tuotti ja tuottaa edelleen näinkin lähellä häitä pääsääntöisesti iloa. Laitoin kylläkin kaasoilleni tiedoksi kesän viikonloput, jotka olivat tyhjänä ja viikonloput, joissa oli jotain sovittua menoa. Että jos sieltä kuitenkin löytyisi kohta edes yksitellen nähdä kaasoja kesän aikana.

Kun hääryhmissä ja Instagramissa alkoi kesän kuluessa näkyä enemmänkin muiden polttareista kuvia, niitä seurasi ilolla ja mielenkiinnolla. Mutta asialla oli myös kääntöpuoli. Ne muistuttivat siitä, että tämä jää itselläni väliin. Pahiten iski vasten kasvoja, kun sulhasen polttariviikonloppu lähestyi, hänet yllätettiin ja haettiin polttareihinsa. Olin iloinen ja onnellinen hänen puolestaan, että bestmanien ja ystävien yllätys onnistui. Oli myös hienoa kuulla, kun sulhanen kertoi polttareistaan. Hän tuli niistä ihan ehjänä takaisin. Polttarietappi oli ohitettu ja sitä myötä jotenkin konkretisoitui, että olemme lähellä häitämme.

Ja sitten yhtäkkiä huomasinkin olevani omissa polttareissani. Vieläkin on sellainen epätodellinen olo, että ne ihan oikeasti olivat. Kuulin kaasoilta, että kesän alussa oli edelleen hyvin epävarmaa, saako polttareitani järjestymään ja millaisella porukalla. Kesän kuluessa alkoi kuitenkin näyttää paremmalta. He halusivat, että yllätys onnistuu, mutta samalla pelkäsivät, että salapoliisina arvaan ajankohdan, jos saan pienintäkin vihiä polttareiden mahdollisuudesta. Joten he ajattelivat, että minulle on parhaaksi, kun en tiedä yhtään mitään. 

Sormet ristissä he odottivat, säilyykö yllätys, kun viikonloppu ystäväkaasoni kanssa lähestyi ja hän on järjestänyt minulle päiväksi kaiken ohjelman. Että jos siitä tajuankin, että emme olekaan kahdestaan. Yllätys onnistui kuitenkin täysin. Bride to be -nauhalle tuli sittenkin käyttöä, kun kaasoviikonloppu muuttuikin yllätyspolttareiksi. 

Meidän hääkutsut

Kutsumme olivat valmiina sähköisessä muodossa odottamassa kuukausia. Kuitenkin juuri ennen tilausta päätinkin, että ei niitä voi lähettää. Vistaprintin valmispohjaiset kutsut eivät näyttäneet yhtään meiltä. Joten repäisin ja tein meille vielä kokonaan uudet.  

Kutsujen teko oli oma prosessinsa. Minulla ei ollut koneella yhtä hyvää kuvankäsittelyohjelmaa, joten tein useammalla eri ohjelmalla. Greeting Islandin ilmaissivuilta löysin kivoja kukkakutsumalleja. Täysin sellaisinaan ne eivät kuitenkaan toimineet, vaan leikkasin ja liimasin, jotta sain kukista ja köynnöksistä mieluisat.

Kukkien värisävyt muokkasin sopiviksi Pixlr, jota muutenkin käytän kuvien muokkauksessa. Lopulliset kutsut tein Vistaprintilla yhdistäen kuvat ja tekstit. Kokeilin erilaisia fontteja ja lopulta löytyi sopivat, joita käytettiin kutsuissa ja hääinfossa. Olihan siinä hommaa kerrakseen, mutta olin ainakin vielä tilausvaiheessa tyytyväinen lopputulokseen. Kutsut tilattiin Vistaprintiltä. Tilauksen jälkeen sai vielä jännittää, miten itsetehdyt kutsut ovat onnistuneet. 

Vasemmalla alkuperäinen, oikealla valmis hääkutsumme kansi.

Pyöriteltiin sanamuotoja, mitä ja miten halutaan asioita ilmaista kutsussa ja hääinfossa. Myös sitä mietittiin, mitä kaikkea kutsun mukana kerrotaan ja mitä infoa jätetään pelkästään hääsivulle. Paperikutsuissa tila on rajallinen. Lopulta päädyimme suht ytimekkäisiin sanamuotoihin ja infoon. 

Hääkutsun kannessa on ainoastaan ketkä kutsuvat, mihin ja milloin. Itselleni oli tärkeää saada nimemme ja tahdon kutsuun. Kutsun avatessa sisäsivulla kerrotaan, missä juhlat jatkuvat ja mihin mennessä toivomme ilmoittautumista. Eli oikeastaan kaikista tärkeimmät tiedot, jos hääinfo kutsun välistä hukkuu ja sitä myötä hääsivun kirjautumisohjeetkin katoavat. Takakanteen laitoimme vielä toiveikkaan tervehdyksen.

Kutsun mukana olleeseen kaksipuoleiseen hääinfoon laitoimme ohjeet ilmoittautumisesta, miten meitä voi hääparina muistaa ja pukukoodin. Näistä oli jo eniten herännyt kysymyksiä. Sanamuotojen lisäksi viilasin kutsun yksityiskohtia, että sanotut asiat myös näyttävät visuaalisesti hyvältä ja tasapainoiselta. Hääsivulla on sitten kattavammin lisää infoa. Jätimme surutta koronan kokonaan pois kutsuista, mutta se huomioidaan hääsivulla ja hääjärjestelyissä. Hääinfo oli samankokoinen kuin kutsu, joten se mahtui taitettavan kutsun sisään omana korttinaan. 

Vasemmalla alkuperäinen köynnös. Pylväiden väliin tekstit sai sommiteltua paremmin.

Katselin myös erilaisia kirjekuorivaihtoehtoja. Sopiva purppuransävy löytyi yritykseltä, joka aluksi vaikutti suomalaiselta. Kuorien toimitus olisi lopulta ollutkin jostain valtamerien takaa, joten ihan niin paljon en niitä kuoria halunnut. 

En opetellut sittenkään kalligrafiaa eikä sitä nyt häissämme juurikaan nähdä. Kuoria kirjoittaessa olisi saanut juhlavamman ilmeen, mutta yritin ummistaa silmäni tältä. Kutsun saavuttua kuori kuitenkin avataan ja heitetään pois. Enemmän sillä kuoren sisällöllä on merkitystä. Katsoin netistä ohjeita, miten kutsut tulisi osoittaa pariskunnille ja perheille. Tämä vaikutti myös ilmoittautumiseen hääsivulla, koska kutsu koskee vain kuoressa mainittuja henkilöitä.     

Helpoin oli tilata kuoretkin Vistaprintilta kutsujen tilauksen yhteydessä. Näin kuoret olivat varmasti oikean kokoiset. Tilasin varalta muutaman ylimääräisen kuoren. Joulukortteja kirjoittaessakin aina jossain kohtaa tulee ajatuskatkos ja kirjoitan mitä sattuu ja koko kortti menee vaihtoon. Juuri niin kävi kuoria kirjoittaessakin. Onneksi oli ylimääräisiä. 

Postitettaviin kutsuihin valittiin Klaus Welpin suunnittelema Juhlapäivä-postimerkki. Kyseinen postimerkki on jo sadas Welpin suunnittelema postimerkki. (Lähde: Posti.) Mielestäni postimerkki toi kuoriin juhlan tuntua. 

Kutsut saapuivat ja niistä tuli ihanat. Kannatti tehdä uudet. Huomasin vasta kutsujen saavuttua, että niihin jäi suht huomaamaton värivirhe. Tein itse ja säästin, joten jotain rosoakin kutsuihin jäi. 

Leikatessa yksityiskohtia alkuperäisestä kuvasta irti, kuvatiedostoon oli jäänyt ylimääräistä. Koneen ruudulla sitä ei huomannut kumpikaan eikä ohjelma herjannut päällekäisyyksistä tai huonosta kuvanlaadusta. Sulhanen ei huomannut mitään ihmeellistä kutsujen saavuttuakaan, joten toivottavasti vieraidenkaan huomio ei siihen kiinnity. Muutoin olen Vistaprintin laatuun ja varsinkin helppouteen tyytyväinen. Oli enemmän kuin hyvä idea tilata kutsut valmiina. En koe paloa askarteluun, joten kutsujen pakkaaminen riitti hyvin näpertelyksi.

Kutsuja kuoreen laittaessa huomasin, että lopputulos kaipasi vielä jotain. Kotoa löytyi juuri sopivan sävyistä lilaa satiininauhaa, jolla sain sidottua kutsun ja hääinfon paketiksi. Mutta nauhahan loppui kesken. Ja juuri tuota lilaa nauhasävyä ei saanut enää, ei mistään Tampereelta. Laitoimme kutsut eteenpäin aikalailla viime metreillä, joten sopivan nauhan tilaaminen ei ollut  enää vaihtoehto. Sulhanen laittoi keskustassa liikkuessaan kuvia värivaihtoehdoista, joita oli tähän hätään saatavilla ja parhain oli hopea. Mutta eihän meillä ole hääväreinä tai häissä mitään hopeaa. Kriisin paikka. 

Hopeaan nauhaan kuitenkin päädyttiin, kun se oli parempi kuin ei mitään. Kieltämättä hopeasta satiininauhasta sai helpommin rusetin, vähemmällä asettelulla. Ja sulhanen löysi jälleen oikeat sanat; onhan häissä aterimet samaa sävyä. Yön yli nukuttua ja kutsuja kuoriin pakatessa lopputulos näytti ihan hyvältä. Olihan se jännää antaa kutsuja eteenpäin. Ihan oikeasti meidän hääkutsut.