14. lokakuuta 2018

Love me do Autumn Fair 2018

Häämessuille pääsy ja hääblogimiittiin osallistuminen saatu


Näitä messuja odotin ihan hurjasti itse messujen, mutta myös blogimiitin takia. Uutiskirje ja sähköpostit antoivat kattavan kuvan, mitä messuilla on odotettavissa ja silti eri esittelijöiden määrä yllätti. On ollut hieno päästä tänä vuonna kokemaan sekä pienempi tapahtuma että suuret messut. Nyt jo oikein odotan ensi vuoden messuja ja alkuvuoteen onkin useampi merkintä kalenterissa.

Aamulla piipahdin Parturi-kampaamo Cloussa, jossa Noora teki minulle aivan mielettömän kivan pikakampauksen. Pystyin venyttämään aamuheräämistä, kun ammattilainen laittoi hiukset. Ihmettelin taas, miten itsetehdyt suoristusrautakiharat ei koskaan näytä sellaisilta kuin kampaaja ne pyöräyttää. Kampaus kesti tosi hyvin kiinni koko päivän ja illalla kiharat olivat laineet. Täytyy vastaisuudessa muistaa pyytää ottamaan kampauksesta kuvia jo heti kampaamossa, koska hiuksista sain kuvan illalla kotona. Olen silti tyytyväinen, koska olihan kyse vartin pikakampauksesta eikä parin tunnin kunnon kampauksesta pohjustuksineen. Tiedän jo kenen luo kääntyä, kun haluan ensi kesänä juhlakampauksen täälläpäin.
     


Love me do -häämessut järjestettiin Kaapelitehtaalla ja oli erittäin fiksu veto nousta blogimiittiin osallistuville varattuun Kovasen minibussin kyytiin. Vaikka pääkaupunkiseudulla on nyt tullut asuttua muutama vuosi, en yhtään muistanut missä Kaapelitehdas sijaitsee. Varmaan harhailisin vielä näin viikonkin jälkeen Helsingin kaduilla etsien messuja. Perille päästyä hääblogimiitin emäntämme Susanna ohjasi meidät blogiloungeen, jossa kertoi päivän kulusta. Päivään oli varattu kivasti aikaa häämessujen vapaaseen kiertelyyn, mutta oli myös todella kiva viettää aikaa tutustuen muihin hääbloggaajiin.    

Fuji Film
Ennen vapaata kiertelyä kokoonnuttiin Fuji Filmin ständille tutustumaan polaroid-kameroihin ja varsinkin uuteen Instax Square SQ6 -kameraan. Uudessa kamerassa kuvat ovat neliönmallisia ja isompia kun taas aiemmassa kameramallissa kuva on enemmän suorakaide. Kuvat ovat olleet suosittu vaihtoehto häiden vieraskirjana ja kieltämättä se olisi näppärä vaihtoehto. Muiden häissä on ollut tosi kiva ottaa kaverikuvia hääparille muistoksi. Olen miettinyt normikameran käyttöä jalustalla, mutta silloin kuvat jäisivät kameraan, joten täytyy vielä pohtia vieraskirjan toteutusta.

Blogimiitin lounaan meille loihti Food Camp Finland. Lounaalla oli tarjolla hyviä, itselle uusia makuyhdistelmiä ja paljon sellaista, mitä en ole koskaan maistanut. Syömisen lomassa keskusteltiin mm. hääbuffetista ja sen vaihtoehdosta istuvaan ruokailuun, jossa ruoat tarjoiltaisiinkin häävieraille pöytään. Häämenun ennakkomaistelu kuuluu edes maksullisena ja maistelua kannattaa pyytää ennen cateringin valintaa. 

Grillattua maa-artisokkaa, mätiä ja hapankermaa, siikachevicheä avokadokreemillä, vuohenjuustoa tomaatilla ja pikkelöidyillä valkoisillla mansikoilla ja marinoituja katkarapuja, paahdettua kukkakaalia ja mantelia. 
Jälkkärinä tyrniposset.
Messuilla oli nähtävää niin paljon, mutta hyvin kerkesi kierrellä yhden päivän aikana. Jututin messuesittelijöitä ja uskalsin kokeilla ensimmäisiä vihkisormusvaihtoehtoja. Messuilla oli hääkattauskilpailu, josta sai hyviä vinkkejä ja huomasin myös, mitkä jutut eivät kolahtaneet.


Messuilla oli myös useampi hääpukumuotinäytös. Aikataulu ei mennyt ihan niin kuin ennakkoon suunnittelin ja näinkin vain Vuoden hääpukusuunnittelija 2018 -finaalinäytöksen. Kyllä se oma maku puvun suhteen alkaa hahmottua. 

Heidi Tuisku oli ylivoimainen voittaja. Hänet valittiin sekä yleisön että median suosikiksi ja hän oli tuomaristonkin valinta voittajaksi. Koko näytöksen puvut olivat upeita, mutta mielestäni voitto meni ihan oikealle kohteelle. Pari ensimmäistä kuvaa voittomallistosta. Muut näytöksen kuvat ovat sellaisia, joissa jokin yksityiskohta kolahti.


Patisserie Teemu&Markuksen hääkakkutastingiin oli kerääntynyt mielettömästi ihmisiä jonoon, joten käännyin suosiolla ihan toiseen suuntaan kiertelemään. Meille tuotiin blogiloungeen oma porkkanakakku, josta tuli ihan jouluvibat. Hekumoin korkeaa, monikerroksista hääkakkua, mutta nyt täytyy ajatella uudelleen ja tarkemmin. Kolmikerroksinen kakku ei ollut mitenkään liian korkea, mutta leikatessa pelkäsin koko ajan, että pudotan ylimmän kakun pöydälle ennen kuin mitään on lautasella. Kuumottavaa. 


Ennen messuilta lähtöä saimme goodie bagin mukaamme, kiitos siitä yhteistyökumppaneille. Kassi sisälsi G Beauty Labin magneettiripset, pientä syötävää Rawsomilta ja Leaderilta, juotavaa Espoon Omalta PanimoltaPauligin Mun kahvi kustomoidun kahvipaketin, Viking Linen risteilyalennuksen ja Häät-lehden 25v juhlapainoksen. Tuota lehteä olen lukenut jo monena iltana alusta loppuun ja lopusta alkuun ja edelleen siinä vaan jokin vetää puoleensa. 

Blogiemännän piti melkeinpä häätää meidät jatkamaan iltaa kaupungille messutapahtuman loputtua. Se mielestäni kertoo paljon, kuinka onnistunut Love me do -häämessut oli kokonaisuudessan. Tammikuu, tulisitpa pian, koska seuraava Love me do on 19.-20.1.2019.   

2. lokakuuta 2018

Häämessuinnostus

Viime kuun häätapahtuman jälkeen olen vain odottanut lokakuun vaihtumista, koska silloin pääsen taas häämessuille. Odotan jo erilaisten kattausten ja koristelujen toteutuksia, koska näissä tarvitsen kaikista eniten apua ja inspiraatiota. Tällä hetkellä tiedän vain millaisia kukkia haluan pöytiin ja sen, että pöydissä pitää olla tarpeeksi laskutilaa. Eli köynnöksiä, koristeita, tuikkuja ja laseja ei tule olemaan ihan pöydän täydeltä. Mutta jotain kuitenkin täytyy olla pelkkien kukkien lisäksi. Odotan myös hääpukunäytöksiä, joita onkin useampia päivän aikana. Patisserie Teemu & Markus ovat loihtineet hääkakkutastingin ja siellä missä on kakkua, löytää myös minut. Hienoa myös, että pääsee näkemään oikeasti ajan kanssa muiden hääbloggaajien kanssa. 



Seuraavan kerran palaan blogin puolelle messujen jälkeen. Instagramia päivitän lauantain aikana, joten sitä kautta näet varmasti messuhulinaa. Oletko sinä tulossa? Tule ihmeessä moikkaamaan.

29. syyskuuta 2018

Kihlasormukset

Kihlamatkan aikana Prahassa katsoimme useampia sormuksia lähinnä ikkunashoppailuna, koska mielestäni oli vaikea löytää kunnollista kultasepänliikkettä. Valikoima vaikutti välillä liian rihkamalta tai omaan makuun överiltä. Läheltä hotellia löytyi yksi ainoa sormus, joka olisi ollut oikeaa kokoa ja myyjä ihmetteli miksen ota sitä. Mutta se sormus ei vaan tuntunut yhtään omalta. Enkä halunnut sormusta vain sormuksen takia, vaan sitä olisi tarkoitus pitää vuosikymmeniä. Etsintä jatkui kotiin palattua ja muutama päivä menikin kierrellessä eri liikkeitä. Netissä ennakkoon silmää miellyttävät sormukset eivät enää kokeiltaessa tehneetkään vaikutusta. Testailin melkeinpä kaikkea mahdollista, koska yllätys, näiden vuosien aikana en ollut juurikaan miettinyt etukäteen millaisen sormuksen mahdollisesti haluaisin. Tunnetusti en myöskään ole mikään nopeiden päätösten tekijä.   

Aloitin sormusten testailun jokaisessa liikkeessä ensin kuvioin koristelluista, mutta jostain syystä jatkoon pääsi aina vain valkokultaisia rivitimanttisormuksia. Halusinko oikeasti sormukseen käytettävän niin suuria summia, millaisissa hinnoissa timanttisormukset yleensä liikkuivat. Olin jo useammassa liikkeessä vertaillut eri sormuksia ja aina vaan päädyin rivitimanttiin. Malmin korupajalla alkoi vaikuttaa lupaavalta ja palvelukin oli erittäin hyvää. Tutkin erilaisia sormuksia todella tarkkaan. Lopulta minulla oli kaksi selkeää suosikkia. Onneksi myyjäkin osasi helpottaa valintaani siinä vaiheessa, kun vertailin kahta sormusta toisiinsa ja myyjä kertoi niiden olevan sama sormus. Käsityönä tehtyinä niihin voi tietysti tulla hiuksenhienoja eroavaisuuksia.  

Teme löysi myös oman sormuksensa samasta liikkeestä. Päätökset tehtyä myyjä kysyi, haluammeko jättää sormuket heti kaiverrettaviksi. Myyjältä ei jäänyt epäselväksi, että olimme sormuskaupoilla ensimmäistä kertaa. Apua, mitä näihin yleensä pitäisi laittaa. Kihlasormuksissa meillä on nyt perinteiseen tyyliin toistemme nimet ja kihlapäivämäärä. Jälkikäteen olen lukenut paljonkin erilaisia tarinoita sormusten kaiverruksista. Onneksi on aikaa miettiä, mitä mahdollisesti halutaan vihkeihin kaiverruttaa ja sekin on vielä päättämättä, ottaako Teme edes toista sormusta. 





Saimme sormukset kaiverrettuina seuraavana päivänä, sopivasti ennen pääsiäislomaa. Emme olleet kertoneet kenellekään, vaan odotimme, että perheemme huomaavat kihlautumisen loman aikana. Olin suunnitellut jo aiemmin, että molempien perheet ovat saman pöydän ääressä, vaikka kihlautumisesta en vielä silloin tiennyt. Loma-aikana yleensä suurin osa läheisistämme on samassa paikassa, joten kihlajaiset menivät hienosti siinä samalla. Ensimmäisen illan olimme Temen kotona ja aika pian kahvipöydässä sormukset huomattiin. Seuraavana päivänä olimme isommalla porukalla vanhempieni luona, mutta huomaaminen ei käynytkään ihan niin äkkiä. Kolmen tunnin kahvittelun ja erinäisten huomaamattomien ja tarkoituksenmukaisten kädenliikkeiden jälkeen viimein sormukset osuivat myös porukoiden näkökenttään. Tästä onkin riittänyt iloa ja virnuilua koko loppuvuodeksi. 

Puoli vuotta sormus on nyt ollut osa minua. Edelleen päivittäin ja useamman kerran päivässä huomaan tuijottavan kättäni tai vähintään hipaisevan sormusta tarkistaen sen olevan tallella. Töissä oli aluksi hassu olo, kun tunsin haamusormuksen kädessäni. Sairaalatyön takia en voi käyttää koruja työpäivän aikana, mutta silti jotenkin tunsin sen. Ensimmäisinä kuukausina havahduin välillä paniikkiin, että olenko nyt varmasti tehnyt oikean valinnan. Siis valinnan sormusta koskien. Välillä se tuntui kuin tehdyltä minulle ja välillä panikoin juuri sitä, että valitsinko liian pikaisesti. Kuukausien ajan olen sulatellut asiaa ja enää en osaisi katsoa mitään muuta sormusta kädessäni tässä kohtaa. Luulen, että paniikin taustalla ei ollut pelkkä sormus, vaan myös se valinta ihmisestä rinnalleni. Vaikka olemme olleet yli yhdeksän vuotta yhdessä, tämä on jälleen yksi askel eteenpäin.       

16. syyskuuta 2018

With Love - ensimmäiset häämessuni

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa häämessuilla. Olin odottanut häätapahtumaa innoissani koko kesän ajan. Muutaman hääbloggaajan kanssa tuli puheeksi, jos lähdettäisiinkin jo päivää aiemmin Vanajanlinnaan, häämessutunnelmaan virittymistä etkoillen ja toisiimme tutustuen. Ja pian hotellihuoneet olikin varattuna. Kotona sain kuulla hieman ihmetystä, että lähden messuille ja hotelliin yöksi ihmisten kanssa, joita en ole koskaan tavannut. Uusi ajattelutapani, päätösten teko vastaamalla miksei ja hyppäämällä mukavuusalueen ulkopuolelle on tuonut tähän vuoteen enemmän huikeita kokemuksia kuin mitä olisin voinut kuvitella. Joten miksei, viime perjantaina hyppäsin auton kyytiin kohti Vanajanlinnaa. 

Hiljaista hetkeä ei ollut montakaan koko reissun aikana. Meillä oli tosi kivaa SarahinSanden ja Saran kanssa. Yövyimme Golfklubin puolella Ratsulan hotellihuoneissa ja illan aluksi kävimme syömässä golfklubin ravintolassa. Hämmästykseksemme tarjoushuoneet olivat hyvin erilaiset toisiinsa nähden, joten kokoonnuimme meidän suurempaan huoneeseen jatkamaan iltaa.  



Lauantaiaamuna Vanajanlinnassa oli kova tohina ja hyörinä, kun viimeisiä With Love -häätapahtuman yksityiskohtia aseteltiin paikoilleen. Piipahdimme Sarahin kanssa hotellin aamupalalla päärakennuksen puolella. Hääbloggaajille oli järjestettyä ohjelmaa, joka alkoi linnan historian esittelyllä. Vanajanlinnassa on mahdollista viettää hääjuhlaa. Erilaisia vihkimislokaatioita on pihapiirissä useita ja tietysti linnan sisällä oleviin saleihin saa järjestettyä vihkimisen hääjuhlan lisäksi. Vanajanlinna sijaitsee Katumajärven rannalla ja se jos mikä nostatti hymynkareen huulille.   

Tämän jälkeen siirryimme lounaalle. Ruokailutilan somistukset olivat loihtineet Suomen hääsuunnittelijat ry:n jäsenet. Kukka-asetelmat vaihtelivat pöydittäin ja jokainen pöytä oli kaunis kokonaisuus. Lilat hortensiat vetivät puoleensa magneetin lailla, joten istumapaikan valinta oli itsestäänselvä. Lounaan alussa meille esiteltiin Heidi Tuiskun malliston hääpukuja ja tämän vuoden Miss Suomi -kilpailijat pyörähtivät tilassa upeissa hääpukuluomuksissa. Sen jälkeen keittiömestari Mika Jokela esitteli menun, jota pääsimme maistamaan. 


Pitsiä, nappirivi ja sydänsilmäemoji.
Vanajanlinnan takaa Juhlapaviljongista löysimme häätapahtuman näytteilleasettajat. Saimme kuulla esittelyitä, kierrellä tilassa ennen varsinaista messujen avautumista ja jututtaa alan ammattilaisia omilla esittelypisteillään. Jälkkärinä saimma Say It With a Cake -tilausleipomon kakkupalat, jotka olivat todella hyviä molemmat. Kyselin enemmänkin kakut loihtineelta Mona Tähtiseltä vinkkejä tulevaa hääkakkua varten. Hänen tekemänsä kakut ovat aina gluteenittomia ja muutkin allergiat huomioidaan. Näyttävät ja korkeat kakut ovat vahvasti edustettuina inspiraatiokansiossani ja olisi enemmän kuin hienoa, että koko hääväelle voisi tarjota samasta luomuksesta.  

Ei siis tule yllätyksenä, että olin innoissani juuri tästä pöydästä.

Viime postauksessa kerroinkin jo tämän hetken kukkahaaveista, joten olin erittäin innoissani, kun kukka-asetelmia ja kimppuja oli myös Juhlapaviljongissa esillä. Floramoren ja Kaisan Kukan tekemissä asetelmissä oli ihanasti käytetty värejä ja esillä oli myös perinteisempiä, hempeämpiä asetelmia. Kuvissa näkyvät olivat lemppareitani. Edelleen kaikki lila, purppura ja vaaleanpunainen kolahtaa ja samaa sävymaailmaa meillä on kotonakin. Oli myös hyvä nähdä livenä pionia muistuttava puutarharuusu, koska juuri tätä olen miettinyt hääkimppuun. Floristi kertoi ilokseni, että loppukesällä kukkavalikoima on todella laaja, koska kesän kukkia on vielä saatavilla ja syksyn kukat tulevat liikkeisiin.


50 hengen shampanjatorni oli mieletön Juhlahumuan tilassa.
Tapahtumasta saimme mukaamme häälehtiä, nekin itselleni ensimmäisiä, tuotekassin ja Blue Lagoon Beautylta C-vitamiiniseeruminäytteen. Tuotekassissa oli Urjalan makeistukun karkkeja, Party Decon paikkakorttipidiketimantteja ja Siro alusasujen erikoisliikkeeltä sukkanauhan ja alusvaatetilauksesta alennusta. 




With Love -häätapahtuman muut näytteilleasettajat ja tietoa tapahtumasta löydät täältä. Mielestäni häätapahtuma oli sopivan pieni ensimmäisiksi messuiksi, mutta todella nopeasti läpi kierretty. Minulta meni linnakierros ihan ohi, mutta onneksi muiden bloggaajien kuvien kautta pääsi kurkistamaan linnan saloihin. Onneksi menimme porukalla jo edellisenä iltana paikalle, koska pelkästään tapahtuman takia matkustaminen olisi harmittanut. Blogimiitissä oli tiukka aikataulu ja muihin hääbloggareihin tutustui vain sen verran, mitä lounaalla kerkesi syönnin lomassa jutella. Onneksi blogimiitteja on tulossa toisiakin. Häiden suunnittelu on vielä niin alussa, että messuillakin tulee varmasti käytyä.  

24. elokuuta 2018

Kukkia, kukkia ja vielä lisää kukkia

Kukat ovat itselleni tärkeitä ja haluankin, että häissämme on aitoja kukkia. Olen miettinyt värimaailmaa, kukkien kokoa ja mitä voisi yhdistää minkäkin kanssa. Tänä kesänä missioni olikin kulkea silmät entistä tarkkaavaisempina ja katsella milloin mikäkin kukkii. Ehdoton lempparini ovat pionit. Pioneista tulee itselleni aina mieleen mummula. Mummun kanssa usenana vuotena viriteltiin pioneille tukirakenteita, etteivät raskaat kukat puhjetessaan paina varsia maata pitkin. Pienelle Sadulle pionin kukat olivat niin isoja, että niihin olisi voinut hukuttaa koko pään hartioita myöten. Tuoksu on sopivan mieto, mutta kuitenkin sen huomaa. Sitten pääsemmekin siihen kohtaan, jonka olen huomannut monen muunkin kukan kohdalla. Parhain kukinta-aika on touko-kesäkuussa ja häitä on suunniteltu myöhemmäksi kesälle. Plantagenin sivuilta onneksi huomasin, että tietyt puupionit ja -pensaat voivat kukkia vielä syyskuussakin.

Kuva pixabay.com
Olen kuullut useampaan otteeseen vinkkejä, milla korvata pioni. Hyvin samantyylinen on puutarharuusu. Kuva pixabay.com.
Toinen lemppari on hortensia. Puutarhahortensioita meillä on parvekkeellakin ja toinen kukkaistutuksista on käynyt läpi useamman värimuutoksen. Sain sen sinisenä, mutta kesän aikana kukkien sävy alkoi taittua enemmän ja enemmän violettiin ja sen jälkeen vihertää. Ja nyt vihreän jälkeen on punertavaa havaittavissa, kun meinasin jo kiikuttaa kukan kompostiin. Jos joku osaisi kertoa, miksi näin tapahtui. Mutta siis takaisin aiheeseen. Hortensiat on vahvana vaihtoehtona pöytien koristeluun. Siskollani oli yksi muhkea hortensian oksa pöytäkoristeena kahvipöydässä ja pitihän se heti mitata ja ottaa idea ylös. Tänä kesänä olimme ystäviemme häissä ja heillä oli pöydissä hyvin samantyyliset pöytäkoristeet, mitä olen meillekin kaavaillut. Oli hieno nähdä, miten päänsisäinen hahmotelma toimisi. Nyt en kuitenkaan enää tiedä, haluanko samaa, vaikka häiden välissä onkin useampi vuosi ja hortensian sävy on toinen. 

Hortensiankukka morsiusharson kanssa on mielestäni simppeli yhdistelmä, mutta kuitenkin näyttävä.
Sävymaailma tähän suuntaan. Kuva pixabay.com.
Vaikka yhtenä vahvana häiden teemavärinä on purppura/violetti, en halua kuorruttaa kaikkea samalla sävyllä. Vaaleanpunaiseen olen tykästynyt varsinkin hääkimppukuvia selatessa. Tykkään ostella kotiin kaupasta ruusukimppuja, mutta olen todennyt, että neilikka kukkii ja ylipäänsä säilyy maljakossa huomattavasti kauemmin. Olisi nimittäin hienoa, että hääkukat kestäisivät yli hääpäivän. Tarvitsen ehdottomasti floristin näkemystä kaikkiin visioihini.


Kuva pixabay.com.
Siskon rippijuhlakukista inspiraatiota kahdeksan vuoden takaa. Hääkimppu jotain tähän tyyliin.
Tai tähän tyyliin ruusujen kanssa hortensiaa ja morsiusharsoa. Kuva pixabay.com.
Samaa sävymaailmaa eri kukilla. Kuva pixabay.com.
Kuva pixabay.com.
Morsiuskimpun lisäksi haluaisin erillisen heittokimpun, jotta hääkimpusta ei tarvitsisi heti illalla luopua. Sulhaselle takin miehustaan kukkaviehe ja hänen luottomiehilleen myös. Pöytäkoristeista olikin jo puhetta. Jos budjetti olisi aivan rajaton, haluaisin kukkakoristeita kirkkoon penkkien päätyihin ja alttarille. Juhlapaikan selvittyä sisätiloihinkin tarvitsee koristusta. Kukkaseinä olisi aivan mieletön tausta potreteille, mutta haavetta jarruttaa realistinen toteutus ja säilytys. Toisaalta jonkinlainen isompi kukka-asetelma esim. hääkaarena morsiusparin pöydän takana kuumottelee. Vaikka aidot kukat ovat itselleni se juttu en ole aivan ehdoton luettuani vähän aika sitten postauksen Maison Helsinki -liikkeestä. Heiltä olisi mahdollista ostaa silkkikukkia ja jopa vuokra silkkikukka-asetelmia häihin. Liike sijaitsee Helsingissä Korkeavuorenkadulla, joten käyn ehdottomasti piipahtamassa paikan päällä. Tekokukista minulla on mielikuva pölyisistä kukista, joista näkee jo kauas, etteivät ne ole aitoja. Kuitenkin kuvat Maison Helsingin sivuilla herättivät kiinnostuksen, josko sittenkin. Kuvia voit käydä ihastelemassa täältä.      

4. toukokuuta 2018

Toiveita näin alkuun

Olen ollut muutamissa häissä vieraana, ihan lapsena ja vähän vanhempanakin. On ihana olla paikan päällä hääparille tärkeänä päivänä. Hääpäivänä pääsee näkemään sen rakkauden määrän, josta ihan häkeltyy. Häät ovatkin yksi ihanimmista juhlista, mitä vaan voi olla. Näin vanhempana häistä ylipäänsä saa vähän enemmän irti, kun ymmärtää juhlan idean paremmin. Lapsena tuntui hölmöltä istua tunnista toiseen paikallaan ja sitten joutua lähtemään kotiin, kun alkaa meno ja meininki. Aiempia häitä miettiessä esiin on noussut asioita, joita haluaisin häihimme:

Meille tärkeät ihmiset

Alustava vieraslista on tehty ja nimiä kertyi 100 hengen verran. Määrä tulee varmasti elämään häävuoteen mennessä. Sukulaisten lisäksi suurin osa kutsutuista tulee olemaan ystäviämme eri elämäntilanteiden vaiheilta. Lapsuudenystäviin olemme edelleen tiiviisti yhteyksissä, vaikka näemmekin vain muutamia kertoja vuodessa. Näitä ihmisiä ei tarvinnut sen kummemmin miettiä, koska he ovat yhteisiä ystäviemme eikä häät tuntuisi miltään ilman heitä. En tietenkään halua mitenkään arvottaa häävieraitamme. Kutsujen määrää on kuitenkin jotenkin rajattava, etteivät häät paisu satojen ihmisten juhlaksi eikä suurimman osan kanssa kerkeä jutustella hääpäivän aikana ensitervehdystä pidempään. Siksi tällä hetkellä vieraslistalla on ihmisiä, joiden kanssa olemme edelleen tekemisissä, vaikka olemmekin muuttaneet pääkaupunkiseudulle asumaan. Lapsivieraista joudumme myös karsimaan, koska muuten pelkkiä sukulaisten ja ystävien lapsia olisi paikalla kymmeniä. Tottakai jokainen perhe päättäisi, millä kokoonpanolla haluavat häihin osallistua, mutta tällä hetkellä olemme rajanneet porukkaa pelkkiin aikuisiin. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Paikkakunta

Häät pidetään kotipaikkakunnallamme Ikaalisissa, mistä olemme molemmat kotoisin. Vaikka olemme asuneet pääkaupunkiseudulla kohta seitsemän vuotta (hurja, miten kauan), kaupunkihäät eivät vaan jotenkin yhtään tunnu meiltä. Näen jo haavekuvissa, kuinka hääkuvien taustalle saisi jonkun vanhan traktorin. Temen kanssa olen ensimmäisiä ja oikeastaan ainoita kertoja traktorilla ajanut. Kyydissä istunut tietty sitäkin enemmän. Jos minä menen traktorin rattiin, täytyy avaraa peltoa olla silmän kantamattomiin. Ihan vaan kaiken varalta, ettei vaan sattuisi mitään.

Kirkko 


Hääkirkkokin oli miettimättä selvä, koska niitä on Ikaalisissa vain yksi. Siellä olemme juhlineet ripille pääsyä, viettäneet hautajaisia ja käyneet peruskoulun ja lukion aikana sekä jouluna. Useita muistoja. Haluan, että yhteinen elämämme avioparina alkaa juuri tuon kirkon portailta. 


Upea kopterikameralla kuvattu video täältä.

Kaasot


Kaasojen määrä on vielä kysymysmerkkinä. Yhdelle kaasolle urakka voi käydä työlääksi ja muutenkin olen jotenkin aina nähnyt, että minulla on vähintään kaksi kaasoa. Toisaalta myös kolmas kaaso pyörii mielessä. Onneksi näihin elämää suurempiin valintoihin on aikaa. Olen myös yrittänyt selvittää itselleni, mitä eroa on kaasolla ja morsiusneidolla. Esimerkiksi hääblogeissa on tullut vastaan, että on yksi tai useampi kaaso ja silti useampia morsiusneitojakin eikä morsiusneito olekaan aina lapsi. Jotenkin olen mieltänyt, että morsiusneidot ovat aina jotain pienempiä lapsia, jotka kävelevät alttaria kohti ensimmäisinä. Voisiko joku oikaista minua näissä nimityksissä? 

Morsiamen asu


Valkoinen kokopitkä häämekko laahuksella ja huntu. Olen katsellut vaikka minkä mallisia ja näköisiä häämekkoja. Vielä en oikein osaa sanoa, mikä malli edes minulle sopisi, joten olen katsellut erilaisia. Myös hääkirpputorilta voisin ihan hyvin ostaa käytetyn mekon. Olen kuitenkin tyytynyt ihastelemaan pukuja kuvissa enkä vielä intoile pukuja testaamaan.


Sulhasen asu


Haluaako hän pitää asunsa yllätyksenä niin kuin minä pidän mekkoni hänelle yllätyksenä? Se toisi lisää jännitystä ensikohtaamiseen. Tottakai voin myös olla mukana makutuomarina. Vaihtoehtoja on niin mielettömästi; tummapuku, smokki, saketti, frakki, bonjour. Jotenkin koen, että tumma väri olisi parempi kuin vaalea. Toisaalta vaaleita pukuja hänellä ei ole oikeastaan ollut, joten kokeilematta ei voi tietää. Viime kesänä näin useamman sulhasen, joilla oli tummansininen puku ja ruskeat kengät. Erittäin tyylikäs kokonaisuus sekin.    

Ruoka

Yksi tärkeimmistä panostuksen kohteista on ruoka ja juomat. Yleensä häistä muutenkin jää mieleen juurikin ruoka ja tunnelma. Olen ollut häissä, joissa on ollut buffet ja myös pöytiin tarjoilu jaettavina annoksina. Pöytiin tuotu ruoka oli erittäin hyvää ja kivaa vaihtelua. Kuitenkin silti näen, että meillä olisi buffet, josta jokainen saisi kasata mieluisensa annoksen. Tulee myös vähän liikettä päivän aikana ja uskon, että jonottaminenkin sujuu suht nopeasti. Ruokailuun täytyy varata riittävästi aikaa, koska vieraita on paljon. Onneksi aloitan syömään ensimmäisten joukossa, mutta veikkaan, että lopettelen silti vikana. Olen lukuisasti kuullut syömisvauhdistani.  

Bändi

Hääbändi halutaan ja olenkin selaillut ja kuunnellut useampiakin vaihtoehtoja. Olen myös Temelle kuunteluttanut vaihtoehtoja ja listannut hyviä kokoonpanoja ylös. Tähän mennessä kaikki ovat kuitenkin niin pitkän matkan päässä Ikaalisista, että täytyy miettiä matkakuluja vai löytyisikö bändi sittenkin lähempää. Ihan mieletöntä olisi, jos joku bändin jäsenistä soittaisi viulua, mutta sekään ei ole aivan ehdoton. Tarjouksia en ole vielä kysellyt, koska hääpaikkakaan ei ole vielä tiedossa. 


22. huhtikuuta 2018

Häiden kuvaus

Häiden kuvaus on yksi tärkeimmistä elementeistä, johon halutaan panostaa. Tai oikeastaan minä haluan panostaa ja olen koittanut perustella, miksi tarvitaan ammattitaitoinen valokuvaaja. Aiemmin otettuja hääkuvia selaamalla on saanut hyvän käsityksen ammattilaisten tuotoksista ja omastakin mausta. Jotkut kuvat, rajaukset ja kuvista välittyvä tunnelma vaan osuvat enemmän kuin toiset. Parhaita ovat ne otokset, joihin pystyn kuvittelemaan meidät hääparina ja haluaisin juhlastakin ikuistettavan. Tykkään kuvata paljon yksityiskohtia perus tunnelma- ja tilannekuvien lisäksi. Samanhenkinen ammattilainen olisi löytö. Kuvat jäävät ihanasta päivästä muistoksi. Kyselin myös alustavia tarjouksia, jotta tietäisi vähän enemmän, mitä kaikkea päivän kuvaukseen kuuluu ja mihin hintaan. Häihin on sen verran pitkä aika, että hinnat muuttuvat vuosien myötä, toisilla enemmän ja toisilla kuvaajilla vähemmän.

Jokin aika sitten silmiini osui hääblogi, jossa morsian kertoi, kuinka he olivat varanneet videokuvaajan ja siitä se ensimmäinen hurahdus sitten lähti. Kuinka mieletöntä olisi saada häihin videokuvaaja. Kuviin tallentuu hetket, mutta että saisi ihan liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Tutustuin materiaaliin ja ihastuin aivan täysin. Kokonaispaketti hänellä kuulosti kattavalta ja säävarauksella kuvaukseen olisi mahdollista yhdistää myös kopterikameralla kuvausta. Materiaalista luotaisiin muutaman minuutin koostevideo päivän tapahtumista sekä 45-90min elokuva hääpäivästä. Siis olen aivan myyty ja haltioissani. Kuinka ihanaa olisi palata hääpäivään, siihen tunnelmaan ja ääniin. Mikä muisto tästäkin jäisi itselle ja koostevideon voisi jakaa myös häävieraiden nähtäväksi. Innoissani hehkutin Temelle, kuinka voisimme kerran kymmenessä vuodessa palata hääpäivään. Katsoa videota lapsien kanssa, muistella ja nauraa, kuinka nuorilta olemme näyttäneet. 

Mutta sitten tulee vastaan hinta. Videokuvauksessa olin varautunut korkeaan hintaan. Nähtyäni, mitä kaikkea kokonaispakettiin kuuluu, lopullinen hinta on vähän siinä ja siinä onko se liikaa vai ei. Siis minun mielestäni. Toinen oli heti sillä kannalla, että jatketaan vielä kuvaajien etsintää ja mietitään, tarvitseeko videokuvausta oikeasti. Videokuvaus lohkaisisi kieltämättä ison osan budjettia. Tätä täytyy jäädä vähän makustelemaan. Sillä välin voisin uudestaan ja uudestaan katsella jo julkaistuja hääkoosteita. Kannattaa käydä kurkkaamassa täältä


9. huhtikuuta 2018

Kihlamatka

Olimme jo pitkään puhuneet, että lähdemme reissuun, kun Temen talviloma koittaa ja minullakin on sopiva väli vapaata. Silti ajankohta pääsi yllättämään ja heräsimme yhtenä sunnuntaiaamuna todellisuuteen, että matka on varattava tänään, jos meinaamme johonkin lähteä. Muutamat googlailut ja vertailut, tietojen syöttö ja viiden päivän reissu Prahaan oli varattuna. Vahvistusviestien jälkeen olo oli kutkuttavan odottava. Luvassa rentoutumista, hyvää ruokaa, nähtävyyksiä ja vaan oleilua yhdessä. Siskolta lainasin pari Praha-opasta, jotka selailin läpi parissa päivässä ennen lähtöä. Olemme reissatessa todenneet, että yhdestä kahteen nähtävyyttä päivässä on hyvä. Lomaa ei suoriteta aikataulun kanssa. Suunnittelu on kuitenkin kivaa fiilistelyä kohti lomatunnelmaa. Valitsimme molemmat muutamia juttuja, joita olisi hieno päästä näkemään. 

Reissupäivän aamut on parasta, kun on se kutkuttava ja kihelmöivä olo. Koneessa olin taas vaihteeksi ihan täpinöissäni, että nyt me liikutaan, nyt me rullataan ja hei nyt me lennetään. Maisemien tuijottelu on parasta, joten sain olla mennessä ikkunapaikalla. Parin tunnin lento meni ihan hujauksessa. Hotellimme oli lähellä metroasemaa, joten matkasimme kentältä bussilla ja metrolla. Hotelliin päästyä huoneemme olikin jo valmis. 

Minähän olin koko ajan ajatellut, että lähdemme yhteiselle talvilomalle. Odotin kiireetöntä yhdessäoloa ja uuteen kaupunkiin tutustumista. Teme oli kuitenkin tietämättäni suunnitellut yllätyksen pääni menoksi ja yllätyksessä toden totta onnistui. En osannut aavistaa mitään ja reaktioni  kosinnan hetkellä oli sen mukainen. Samaan aikaan itkua ja naurua, häkellyin ihan täysin. Nytkö minun täytyy tämä päättää? Valinta, johon olen tiennyt vastauksen jo pitkään, pitäisi tehdä nyt. Temestä hetki varmaan tuntui älyttömän pitkältä ennen kuin sain sanaakaan suustani. Ja niin tavallinen talvilomareissu muuttui kihlamatkaksi. 



Seuraavana päivänä noustiin Zizkovin televisiotorniin. Näköalatasanne oli 97m korkeudessa. Aamupäivä oli harmaa ja sateinen, mutta nähtiin kuitenkin maisemia hyvin ja pitkälle. Sateinenkaan päivä ei saanut hymyäni hyytymään. Varmaan kävelinkin koko loman pari senttiä maanpinnan yläpuolella. Olin ihan honeymoonilla. Sateinen päivä ei olisi voinut osua parempaan kohtaan, koska olin varannut meille samaiselle illalle hieronnat ja sen jälkeen pääsimme rentoutumaan saunan lämpöön ja porealtaaseen.   


Tutustuttiin myös Prahan menoon. Käytiin mm. Hemingwayssa, jossa tarjoilija ohjasi meidät istumaan ja otti tilauksemme. Juomien saapuessa tarjoilija kertoi, että juomani päällä on itsetehty vaahtokarkki. Temen juoman rekvisiittaan kuului kalaverkkoa ja juoman seassa oli jäävuoren kokoinen jääpala. Loppuillasta käytiin pyörähtämässä Keski-Euroopan suurimmalla klubilla, Karlovy Laznella. Vaikka viisikerroksisessa baarissa oli erilainen teema joka kerroksessa, musiikit eivät sekoittuneet toisiinsa liikkuessa kerrosten välillä. Näimme robotti DJ:n, tyttöjä istumassa martinilaseissa ja tanssimassa lavoilla ja baaritiskin, jolla tarjoiltiin pullotettua happea.   


Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä noustiin kävellen Petrinin kukkulalle. Alunperin oli tarkoitus mennä kiskoköysirataa pitkin, mutta paikka oli tauon jälkeen ensimmäistä päivää auki ja jonot olivat sen mukaiset. Kukkulan huipulla oli Petrinin näköalatorni, joka muistutti Pariisin Eiffel-tornia. Ulkoilmatasanteelle päästäkseen piti nousta vielä 300 porrasta. Kunnon jalkatreeni ennen huikeita maisemia. Loman alussa oltiin noustu Vltava-joen toisella puolella tv-torniin ja nyt näimme Prahaa myös joen tältä puolen.