Jälleen ollaan siinä pisteessä, että on blogisynttäreiden aika. Näin huhtikuussa tuli neljä vuotta täyteen. Miten, en kyllä pysy yhtään perässä. Paljon on ollut fiilistelyä ja suunnittelua tämän matkan aikana. Onneksi myös jo se itse hääpäiväkin on tullut vietettyä ja sitä myötä vinkkejä on jäänyt takataskuun talteen.
Olen jonkin verran saanut kerrottua hääpäivästämme, vihkimisen ja hääjuhlan osalta. Mutta sen voin luvata, että vielä on postauksia tulossa. Tuntuu vain olevan kynnys saada ajatuksia kasattua ja postauksia valmiiksi. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, pienimmät yksityiskohdat meinaa sumentua ja sekoittua. Onneksi on valokuvat, videot ja häiden jälkeen kirjoitetut muistiinpanot.
Niin vaan aika tekee tehtävänsä tässäkin asiassa. Hääasiat eivät olekaan enää jatkuvasti mielessä, vaan muut asiat menevät edelle. Ja sekin on ihan ymmärrettävää. Juhlapäivä oli ja meni ja jää muistoihin päivämääränä, elämän isona tapahtumana, kuten esim. valmistujaiset tai muut sen hetkisen elämän merkittävät saavutukset. Ja sitten elämä jatkuu. Tulee uusia projekteja, tavoitteita, haaveita.
Tuntuu, että toistan itseäni, mutta olen edelleen sitä mieltä, että häiden suunnittelu ehkä normaalia pidempään oli meille juuri oikea valinta. Suunnitteluaika mahdollisti eri kohtiin perehtymisen ja selvittämisen. Ja mitä lähemmäs hääpäivä tuli, sitä enemmän näitä kohtia tuntui vain olevan. Vaikka aikaa olisi minkä verran, haasteita, lisäselvityksiä ja suunnitelmien muutoksia tulee. Kaikkeen ei vaan pysty varautumaan, vaikka haluaisi. Jos tapahtumasuunnittelusta on kokemusta, häiden järjestely ja hääpäivä voi mennä sujuvammin. Jos juhlien ja tapahtumien suunnittelu ei ole niin tuttua, asioihin ennakkoon perehtyminen vie aikaa. Hääpäivässä on useita liikkuvia osia, jotka pitää ottaa huomioon.
Häiden suunnittelu oli ihanaa. Siksi halusin käyttää suunnitteluun rauhassa aikaa ja nauttia matkasta. Samalla sain kirjoittaa ja kuvata vaiheita talteen. Tykkään järjestää ja suunnitella juhlia, mutta olihan häiden toteuttaminen ihan eri mittakaavassa. Ajattelin, että kyllähän nyt yhdet häät järjestää itsekin. Ja lopulta huomasin olevani tapahtumajärjestäjä, somistaja, puutarhuri, baarimikko, DJ, graafinen suunnittelija.. Vähemmällä stressillä olisi mahdollisesti päässyt, jos olisi hakenut taustatukea hääsuunnittelijasta. Meillä oli onneksi häätiimi ja läheisiä apuna ennen häitä ja hääpäivänä. Livemusiikki, ruoat ja juomat hoituivat ammattilaisilta, hääkuvaajaa ja floristia unohtamatta.
Nämä olivat meille molemmille ja perheillemme ensimmäiset häät. Niistä selvittiin, mutta olihan tämä aikamoinen harjoitus. Hääpäivä meni hyvin, mutta ns. harjoitushäät olisivat olleet ihan paikallaan. Jälkikäteen ajateltuna useammankin asian olisi voinut hoitaa aiemmin, suunnitella vielä paremmin ja oikeasti rauhoittaa hääviikkoa. Nauttia ja fiilistellä tulevaa hääpäivää kahdestaan ja porukalla. Kaiken lataaminen yhteen päivään oli aikamoinen rutistus.
Hääkupla pitää sen verran otteessaan, että hevillä en ole kokonaan irtautumassa. Vaikka omat häät eivät ole enää ajankohtaiset, on ihana seurata tuttujen ja tulevien hääparien suunnitelmien etenemistä. Muistoja pompsahtelee ja pystyy hyvinkin samaistumaan yksityiskohtiin ja vaihteleviin fiiliksiin hääpäivän lähestyessä. Mitä enemmän hääpäivää on muistellut, sitä enemmän tuntuu vinkkejä nousevan esiin. Ja niitähän jaan avosylin sekä täällä että Instagramin puolella. Vinkkipostauksia löydät Vinkit häiden suunnitteluun -välilehdeltä sekä blogisivun oikealta vinkit-tunnisteella.
Tämä harrastus on myös antanut niin paljon. Olen päässyt tutustumaan moniin ihaniin kanssabloggaajiin, joiden kanssa pidetään vieläkin yhteyttä ja nähdään. Joka vuosi on tullut myös uusia hääbloggaajia ja hääinstaajia, joiden suunnittelua on päässyt seuraamaan ja sitä kautta myös tutustumaan. Ei vaan voi liikaa korostaa, kuinka paljon intoilua ja vertaistukea hääyhteisöstä on saanut. Ja toivonkin, että voin osaltani tätä jatkaa. Olla apuna, tukena ja fiilistellä mukana.
Nyt häiden jälkeen aika on mennyt palautuessa, että mitä oikein tapahtui. Pitkästä suunnitteluajasta huolimatta, naimisiinmeno tuli aika rytinällä. Siis nyt ollaan aviopari. Olen vaimo. Siis olen loppuelämäni naimisissa oleva henkilö. Häistä on jo reippaasti yli puoli vuotta ja edelleen puhalluttaa. Naimisissa olevia olen aina pitänyt aikuisina ja nyt olen pompannut tähän samaan sarjaan.
Uppouduin niin vahvasti häiden suunnitteluun ja nimenomaan juhlien suunnitteluun, että tämä toinen puoli jäi vähemmälle. Tässä tosiaan ollaan sitouduttu loppuelämäksi. Ei ole mitkä tahansa syntymäpäivät, jotka tulisivat säännöllisesti tai edes tietyin väliajoin uudelleen eteen. Ja ei, älä ymmärrä väärin. Naimisissa oleminen on ihan parasta. Sitä niin ajatteli, että ei naimisiinmeno paljoa eroa yhdessäolosta tai kihloista, mutta ajatuksissa se on aika isokin muutos.
Häiden jälkeen en ole pystynyt näyttämään parhaita puoliani ja olenkin kamppaillut tämän asian kanssa. Kerroinkin aiemmassa postauksessa, millaisia fiiliksiä ensimmäinen kuukausi naimisissa on herättänyt. Jalkani hajosivat sekä hieman myöhemmin häntäluu ja alaselkä saivat osumaa. Harmittelin, että miksi juuri minulle käy koko ajan jotain ja vielä juuri häiden jälkeen, kun pitäisi olla rakkaudentäyteistä ja elämän parasta aikaa. Ja minua vaan sattui.
Viime vuoden syksy ja oikeastaan koko loppuvuosi meni parannellessa. Lähemmäs vuoden vaihdetta päästessä ajattelin, että viimein helpottaa ja kerroinkin kuulumisia sopivasti onnellinen -postauksessa. Uudet kivut ja haasteet ovat kuitenkin löytäneet tähän vuoteen. Välillä tuntuu, että usko meinaa loppua. Paljonko minua vielä koetellaan ja annetaan kannettavaksi. Periksi en ole kuitenkaan antamassa ja suunta on onneksi parempaan.
Naimisissa oleminen on tähän hetkeen parasta, mitä tiedän. Pitkä suhteemme kantaa ja auttaa jaksamaan. Varmuus siitä, että olemme tiimi ja yhdessä tästä eteenpäinkin. Yhdessä oleminen on enimmäkseen helppoa. Naimisissa oleminen voi oikeasti olla mukavaa. Arki rullaa, yhdessä haluaa viettää aikaa ja suunnitella tulevaa.
♥ Blogi täyttää vuoden - Ensimmäisen vuoden hääfiilistelyä.
♥ Blogi täyttää kaksi vuotta - Fiilistely jatkuu, mutta haaveilu on edennyt myös varauksiin ja selkeämpiin suunnitelmiin.
♥ Blogi täyttää kolme vuotta - Paljon poimintoja matkan varrelta, luettavaa eri vaiheista. Fiilistelyä loppuun asti, mutta hihat heiluen. Puolta vuotta ennen häitä läheiset ympärilläkin alkavat herätä häiden tuloon. Lopulta kutsujen lähetyksen myötä alkoi viimeinen jännitys. Muuttaako iso K vielä kaiken?
♥ Kiitos, kun seuraat ja käyt lukemassa. Jokainen reaktio ja kommentti on iloinen yllätys. Vuorovaikutus ja keskustelut kanssanne täällä ja Instagramin puolella, kiitos! ♥
Seuraa hääblogia myös Instagramissa @satumaistasatsu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!