Pitkän parisuhteen salaisuus

Ihana, ihana, ihana Ensitreffit alttarilla -ohjelma tulee taas. Sarja palasi tiistai-iltojen iloksi jo kuudennen kauden jaksoin. Ihan huippua! Vaikka se on realitya, ohjelma myös puhuttelee, ja onhan häät vaan niin ihana juhla. Lasken tämän hääohjelmaksi, vaikka onhan sarjassa paljon muutakin. Eihän tuntemattoman kanssa naimisiin meneminen ole tarpeeksi iso juttu, eipä. Parien arkea ja yhteiselon sujuvuutta on ollut todella mielenkiintoista seurata. Jotenkin tämän kauden ensimmäinen jakso tuli lähelle enemmän kuin aiemmin. Enkä ollut näiden ajatusten kanssa yksin. Kaasoni A laittoi viestiä, että mieti, kohta olet niitä pukuja sovittelemassa. 

Intensiivinen jakson seuraaminen ja asiantuntijoiden kysymykset saivat ajattelemaan myös omaa parisuhdettamme. Kysyin Temenkin ajatuksia asiasta. Olemme olleet pitkään yhdessä, yli kymmenen vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut muutoksia, menetyksiä ja onnistumisia. Nämä kaikki kokemukset ovat hitsanneet meidät yhteen. Mutta mikä onkaan pitkän parisuhteen salaisuus?

Kuva Photo Mix, Pixabay.com

Luottamus

Molemminpuolinen luottamus on suhteessa ensiarvoisen tärkeää. Puhuimme suhteen alussa rajoista, ettei toista loukkaa edes tietämättään. Asiat on muutenkin hyvä sanoa ääneen, vaikka ne olisivat itsestäänselviä. Itselle itsestäänselvä ei välttämättä ole sitä toiselle.    

Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen

Myönnettäköön, että minä olen meistä se, joka puhuu enemmän, mutta osaan myös kuunnella. Suuremmilta erimielisyyksiltä ollaan vältytty keskustelemalla. Kun oikein pysähtyy miettimään, ei meillä oikein ole ollut mitään isompia riitoja. Tottakai olemme joistain asioista eri mieltä tai jokin asia ottaa päähän, mutta silloinkin pääsee eteenpäin puhumalla. Ei se aina helppoa ole. Mutta ei ole asiaa, jota emme voisi toisillemme kertoa.

Huomioiminen

Läheisyys, pusut ja halit. Päivittäistä söpöilyä vaikka vain ihan hetken. Heippapusut kotoa lähtiessä jopa silloin, kun toinen jää nukkumaan. Kosketus ja halaukset, ohimennen hipaisut. Sanatonta huomiointia. Ja myös ääneen sanottuna, että rakastaa. Hyvinkin pienillä ja arkisilla teoilla voi huomioida ja piristää toisen päivää.       

Huumori

Yhdessä ollessa on hauskaa. Toisen jutut saavat nauramaan. Ja on hyvä tiedostaa, milloin nauretaan hyvälle jutulle eikä jutun kertojalle. Itselleenkin on kuitenkin hyvä osata nauraa. Kaikki jutut eivät aina osu kohdalleen, mutta kun helmi lentää huulilta, nauretaan taas vedet silmissä, kippurassa, mahaa pidellen.    

Totuus löytyi Rovaniemeltä kivikosta.

Matkustelu

Reissaaminen yhdessä. Uusien paikkojen ja asioiden kokeminen. Kokemusten jakaminen. Varsinainen ilmojen halki lentely alkoi Temen kanssa yhteisten reissujen myötä. Olemme käyneet muutamissa Euroopan maissa, mutta emme lennä läheskään joka vuosi. Yllätyksekseni loma Tšekin Prahassa muuttuikin kihlamatkaksi, josta voit käydä lukemassa täältä. Pisimmillään olemme käyneet Balilla. Kirjoitin Kutalla vietetyistä päivistä täällä ja Balin lähisaarille siirryttyä täällä. Reissupostauksia on luvassa lisää. Ne ovat harmittavasti siirtyneet, mutta tulossa on. Tykkäämme myös reissata Suomen sisällä. Automatkoilta onkin jäänyt mieleen hyvät puheenaiheet, musat ja muistot.  

Yhteinen aika

Lomaa ja matkustelua tärkeämpää on kuitenkin yhdessä vietetty arki. Lomat ja matkat ovat satunnaisia päiviä ja viikkoja vuodessa. Arki on kuitenkin se, mikä näyttää, millainen parisuhde on. Meillä ei ole yhteistä harrastusta, mutta tykkäämme tehdä asioita yhdessä. Kodin askareetkin sujuvat kivemmin, kun ei tarvitse yksin puurtaa. Tämän lisäksi kerran kuussa vietämme treffipäivää, jolloin käymme ulkona syömässä, leffassa, kokeilemassa jotain aktiviteettia tai ihan vain katsomme leffaa kotona. Meidän päivämme on kuun 21. päivä, koska olemme alkaneet seurustella ja menneet kihloihin 21. päivänä. Aina treffipäivä ei osu juuri tähän päivään kuukaudesta, mutta kuitenkin joka kuukausi on vähintään yksi vähän spesiaalimpi päivä.    

Omat jutut

Yhteisen ajan lisäksi on tärkeää, että on myös omaa aikaa ja omat jutut. Meillä on omat kiinnostuksen kohteet ja harrastukset, joihin haluamme panostaa. Metsästys vie aikaa, mutta se on ollut osa suhdettamme jo alkuajoista lähtien. Kun harrastus on elämäntapa, suhteen joko ottaa tai jättää. Itse kaipaan ajoittain yksinoloa ja hiljaisuutta, joten oma aika toisen ollessa mettällä ei ole ollenkaan huono asia. Olen ollut mukana hirvimettällä yhden kerran ja totesin, että tämä on Temen oma juttu. 

Ulkonäkö

Ulkonäkö ei ole tärkein kriteeri, mutta ulkonäössä on hyvä olla jotain, mikä miellyttää silmää. Edelleen nousee perhosia vatsaan, kun näen Temen ihmisjoukossa ja tiedän, että juuri me olemme yhdessä. Kasvoilleni kohoaa kaino hymy ja poskille nousee puna, kun hän ottaa sen tietyn ilmeen, jolla on hurmannut minut. Ja se toimii edelleen. Vaikka olenkin sanonut, ettei sinun enää tarvitse minua iskeä. Tykkään laittautua vähän enemmän juhliin ja treffeille, mutta on kiva, että saunanraikas Satu on myös söpö.   

Yhteinen tulevaisuus

Olemme puhuneet tulevaisuudesta useampaan otteeseen seurustelun aikana. Myös nyt kun häät alkavat konkreettisesti lähestyä. Eipähän häiden jälkeen pitäisi tulla mitään suuria yllätyksiä. Haaveemme ja toiveemme tulevaisuudelle ovat yhteneväiset. Sen lisäksi meillä on tietysti omia haaveita ja toiveita, joita ei kuitenkaan yhteiselo jarruta. Asuin viime vuoden lopulla kuusi viikkoa Rovaniemellä työharjoittelun ajan ja se on pisin aika, jonka olemme olleet erossa. Kävihän Teme minua katsomassa, mutta se tapahtui vasta viiden viikon jälkeen. Videopuhelut tuolloin olivat todella tärkeitä, kun kaipasi toista. Toisen odotus ja ikävä nousee pintaan, kun olemme eri paikoissa esim. työmatkojen ja reissujen takia. Kotiinpaluu on parasta ihan vaan vaikka pidemmän viikonloppureissunkin jälkeen, kun tietää, että toinen on odottamassa.  

Muistaessa nämä asiat myös avioliiton aikana, näemme useat vuosikymmenet yhdessä.

Bali Adventure - Nusa Lembongan, Nusa Ceningan ja Nusa Penida

Kutalta lähdettyä olimme kolme yötä Nusa Lembonganin saarella. Siellä olisi viihtynyt kauemminkin, mutta kolmessa päivässä kerkesi näkemään ihan hyvin. Varattiin Boat Bali to Gili -sivuston kautta kyydit saarelle. Meidät tultiin hakemaan Kutan hotellilta ja kyydittiin isommalla kimppataksilla Sanuriin. Sanurissa ostettiin edestakainen venematka Nusa Lembonganiin. Merimatka kesti puolisen tuntia. Veneenä oli Putri Island, joka on riittävän suuri tuuliseen merimatkaan. Meno oli välillä hyvinkin pomppuista aaltojen takia, joten ihan pikkuveneellä ei kannata lähteä. Perille päästyä meidät ohjattiin oikeaan kyytiin, joka vei turisteja hotelleille. Matkustimme auton lavalla, jonka päälle oli tehty katos ja istuimet. Meitä oli viisi henkeä matkatavaroineen kyydissä. Jyrkissä nousuissa vähän hirvitti, pysyykö kyydissäkään, mutta päästiin perille.

Majoituimme Dodol Sunset Cliff Homestayssa. Majoituspaikka oli ihana. Olimme kallionkielekkeen reunalla, josta oli hienot maisemat merelle. Tie perille on erittäin huonossa kunnossa ja näyttää juuri siltä, ettei tien päässä ole mitään, mutta kyllä sinne pääsee autolla ja skootterilla. Majoituspaikan lähellä on kävelymatkan päässä pieni kauppa, josta haimmekin päivittäin juotavia. Myös majapaikan puolesta täytettiin jääkaappia ja pystyi ostamaan näitä juomia. 

Aallokko ei laantunut yöksi, vaan kuului vaimeana pauhuna huoneeseen asti. Niihin ääniin oli kiva nukahtaa, mutta herkille nukkujille suosittelen korvatulppia.

Aamupala tuotiin pöytään katoksen alle, kun olimme heränneet.

Majapaikassa oli rauhallista ja uima-allas tuntui olevan vain meidän käytössä iltaisin. 

Majapaikan kautta saimme ostettua snorklausretken. Muutenkin tuntui, että paikallisten kesken aina joku tunsi jonkun, joka puolestaan järjesti jotain. Meidät haettiin aamulla skoottereilla hotellilta ja ohjattiin rannalla veneeseen. Retkellä oli kuskin ja meidän kahden lisäksi nelihenkinen tanskalainen perhe. Veneellä pysähdyimme neljään eri paikkaan snorklaamaan. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin snorklannut, mutta onneksi olimme saaneet hyviä vinkkejä kotoa lähtiessä. Pysähdyimme ensimmäisen kerran Manta Pointille, jossa olisi mahdollista nähdä paholaisrauskuja. Aallokko oli aikamoinen ja vesi tummansinistä, lähes mustaa. Hyppäsin veneen laidalta räpylät jaloissa veteen saaden suun ja silmät täyteen merivettä. Ei mennyt ihan putkeen. En ollut tottunut räpylöillä uimaan, joten tuntui, että ne vaan vetivät minua pinnan alle ja pohjahan oli jossain kymmenen metrin päässä. Paniikki meinasi tulla, joten nousin suosiolla takaisin veneeseen. Merisairaudenkin merkkejä oli havaittavissa ja mietin jo, oliko tämä ensimmäinen ja viimeinen snorklausreissuni. 

Vaihdoimme paikkaa Wall Bayhin ja uskaltauduin uudestaan veteen, kylläkin ilman räpylöitä. Ja heti oli huomattavasti helpompaa hallita kehoa. Laseilla katsominen pinnan alle vaati uskallusta, syvään hengittelyä ja useamman ponnistelun. En tiennyt olevani näin herkkä. Mutta kun viimein pystyin rauhallisesti hengittämään snorkkelin kautta ja keskittymään, mitä oikein näin, oli näky ihan mieletön. Merenpohja oli huomattavasti lähempänä ja muutenkin oli tyynempi kohta snorklata, joten vedessäolo ei hirvittänyt enää. Snorklaus alkoi tuntua ihan tosi kivalta. Retken aikana kävimme myös Mangrove Pointilla ja Crystal Bayssa. Innostuin niin, että olin ensimmäisenä vedessä ja vikana nousemassa takaisin veneeseen, vaikka retkellä oli mukana lapsiakin. Korallit olivat ihan mielettömän värikkäitä enkä tiennyt, että ne voivat olla niin isojakin. Kaloja oli väliin paljonkin, joten nähtävää riitti.  

Yövyimme Nusa Lembonganilla, koska siellä on eniten majapaikkoja ja ravintoloita. Ensimmäisenä iltana olimme syömässä majapaikan vieressä ja jäimme jutuille työntekijän kanssa. Paikalliset olivat muutenkin helposti lähestyttäviä ja kiinnostuneita, mistäpäin kukakin turisti on Balille ja lähisaarille matkustanut. Tämä työntekijä antoi meille kartan kuultuaan, että olimme vasta saapuneet Nusa Lembonganiin. Hän merkkasi karttaan, mitä kaikkea ehdottomasti kannattaa saarella nähdä. Snorklauksen jälkeen vuokrasimme skootterin, mutta saimme vain yhden kypärän, koska muut olivat rikki. Paikalliset eivät juurikaan käyttäneet kypäriä, vaikka tiet olivat välillä aivan järkyttävässä kunnossa ja kuoppaisia. Periaatteessa saarella pärjää jalankin, mutta välimatkat voivat olla pitkiäkin ja enemmän saa irti liikkumalla skootterilla. Liikenne on hyvin rauhallista. Tööttäilyynkin tottuu, koska sitä tehdään paljon. Varsinkin silloin, kun ei näe kulman taakse, minne on itse kääntymässä ja jos on ohittamassa edellä menijän. Kadut olivat todella kapeita ja kaksi autoa rinnakkain mahtui hipoen toistensa ohi. Siksi kannattaa suosia skoottereita, koska niillä pääsee mihin vaan. 

En ole koskaan mopolla ajanut ja muutenkin ihan suosiolla olin vain kyytiläisenä. Teme oli ladannut puhelimeen Google Mapsin karttoja ja navigointi toimi ilman nettiyhteyttäkin. Tutustuimme Nusa Lembonganiin ja ajelimme myös vieressä olevan Nusa Ceninganin pikkusaaren ympäri. Nähtävyydet näillä kahdella pienemmällä saarella kerkeää hyvin ajella yhden päivän aikana. Liikkuimme skootterilla ainoastaan valosaan aikaan ja auringon laskettua kuljimme jalkaisin taskulamppujen valossa. Katuvaloja saarella ei ollut ollenkaan, joten auringon laskettua oli säkkipimeää. 

Blue Lagoon Nusa Ceninganilla. Nähtävyyttä voi ihastella kallion reunalta.

Yhden päivän vietimme Nusa Penidan saarella. Ajoimme skootterilla rantaan, lähelle Yellow Bridgeä. Siellä jätimme skootterin katokseen ja varuiksi otin oman kypärän mukaan Nusa Penidan puolelle. Paikallinen auttoi meitä ostamaan päivälipun saarelle ja ohjasi oikeaan veneeseen. Venematka kesti 10-15 minuuttia. Perille päästyä rannasta vuokrasimme skootterin ja nyt Temekin sai itselleen kypärän. Nusa Penidassa skootterit ja kypärät olivat paremmassa kunnossa. Teiden kunto oli vaihtelevaa. Välillä sai ajella hyväkuntoisia asfalttiteitä ja välillä kuoppia oli niin vieri vieressä toisiaan, ettei tiestä ollut tietoakaan. Saarella satoi päivän aikana, mutta säästyimme kastumiselta. Näimme vain, että tässä onkin enemmän vesilammikoita ja märät tiet, mutta itse sadekuuro oli loppunut.

Kelingking Beach tunnetaan myös nimellä T-Rex Bay. Alas rantaan pääsee laskeutumaan rappusia pitkin ja rannalla olikin muutamia uimassa,

Angel's Billabongilla pääsee uimaan laskuveden aikaan. Pohja on kiveä ja reitti veteen ei ole mikään helpoin. 

Broken Beachin pääsi kävelemään ympäri ja ihastelemaa maisemia kallion reunoilta.

Broken Beachin pieni kaistale hiekkarantaa, mutta alas ei ole kulkureittiä.

Nusa Penidasta saimme kokea pienen pintaraapaisun, joten reitti kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Nämä käymämme nähtävyydet olivat suht lähellä toisiaan, mutta silti skootterilla ajelua oli pitkät pätkät päivän aikana. Saarta voi kiertää myös autokyydillä oman oppaan kanssa. 

Oishii Bar & Grillin sushit olivat todella hyviä.

Juhlimme reissun aikana myös Temen synttäreitä.

Nusa Lembonganin, Nusa Ceninganin ja Nusa Penidan nähtävyydet ja maisemat ovat niin huikeita, että näillä saarilla kannattaa ehdottomasti käydä. Mielestämme lähisaaret olivat yksi parhaimmista kokemuksista Balin reissulla, vaikka vielä kaikkea mahtavaa oli edessä. Merimatka kestää Balilta puolisen tuntia, ja saarilla pääsee näkemään rauhallisempaa ja maalaisempaa paikallista menoa. Saaret ovat kivikkoiset ja kalliojyrkänteiltä avautuu huimat näkymät. Uimaan pääsee muutamilta harvoilta rannoilta, joten majapaikassa kannattaa olla oma uima-allas. Kiertelyn jälkeen pulahtamaan pääseminen oli ihan paikallaan. 

Bali Adventure - Kuta

Illalla en meinannut malttaa mennä nukkumaa ja yöllä heräilin pari kertaa, joista toisena olikin jo aika nousta. Kotoalähtö venyi, aamupala pakattiin muovikassiin ja menoksi. Ja se samainen muovikassi meinasi unohtua lentokentän pihassa auton perään. Innostunut, mutta jännittynyt olotila. Kädet ihan nihkeänä. Nytkö me oikeasti lähdetään. Helmikuun puoliväli, hyvästi lumi ja pakkaset. Turvatarkastus sujui kerrankin mallilkaasti, ei satunnaistarkastusta. Eväät syötiin koneeseen nousua odotellessa. Viimein minäkin olen käynyt Starbucksissa, kun hain sieltä kaakaota. Lento Dohaan kesti reilu kuusi tuntia ja matka meni mukavasti leffaa katsoen ja välillä torkkuen. Olin todella innoissani lentokoneruoasta, koska nämä olivat ihka ensimmäiset pöperöt koneessa. Ja no lentokoneruoka oli lentokoneruokaa.

Dohassa vaihdoimme konetta ja ripeä tunnin vaihtoaika onneksi riitti. Toinen lento Dohasta Denpasariin kesti reilu yhdeksän tuntia ja sen lennon aikana alkoi usko loppua. Aivan alun niskasärky ja selkäkipu menivät ohi lääkkeillä, mutta jalkasärkyjen kohdalla tuli jo itku. Käytin lentosukkia, mutta nekin oli otettava jaloista pois toisen lennon aikana. Mukana oli korvatulpat ja kuulokkeet, joiden kombosta tuli yllättävän hyvä äänisuoja koneen hurinalle. Unimaskikin oli tosi hyvä, vaikka kone oli jo valmiiksi hämärästi valaistu. Pitkät lennot, lisää vinkkejä selviytymiseen. 

Balilla majoituimme pariksi yöksi the Tusita hotelliin Kutan alueella. Kentällä taksikuskit eivät jättäneet meitä rauhaan ennen kuin suostuimme nousemaan kyytiin. Toisaalta oli hyvä mennä taksilla suoraan hotellille, koska työmaiden ja liikenteen takia omin jaloin emme olisi välttämättä edes löytäneet perille. Olimme hotellilla niin ajoissa, että huoneemme ei ollut vielä valmis. Kävelimme Kutan rannalla ja istuskelimme ihmettelemässä, mihin sitä on oikein tultu. Ensimmäiset päivät otettiin ihanan rennosti; rannalla käppäilyä, kirjan lukemista, uimista meressä ja kattoterassin infinitypoolilla. Pääsimme myös osaksi kouluprojekteja, kun koululaiset kävivät haastattelemassa turisteja. Kolmannesta pyynnöstä jo kieltäydyttiin kohteliaasti. Etelän aurinko pääsi yllättämään ja poltin naamani aurinkorasvasta huolimatta. Hotellin lähellä oli kauppakeskus, josta teinkin matkan parhaimmat ja myös ainoat ostokset. Hellehattu oli ihan ykkönen, koska se suojasi sekä kasvoja että niskaa. 

Ensimmäinen smoothiebowlini ikinä

Annos oli koottu kivasti, eri maut erikseen, joten minäkin aasialaiseen tulisuuten tottumaton pystyin syömään.

Olin lukenut Kutan alueesta ja myös kuullut ystäviltä kokemuksia.Kutan kohdalla valitettavasti kaikki piti paikkansa, hyvässä ja pahassa. Alue oli todella siivotonta kaduiltaan, rantaa myöten. Aaltojen mukana rantaan ajautui muoviroskaa, kookospähkinöitä ja oksia. Kävelimme rannalla välillä paljain jaloin, mutta kengät oli hyvä pitää mukana. Hotellien kohdilta ranta pidettiin siistinä. Kaduilla kävellessä taksien tööttäys alkoi käydä sietämättömäksi, koska turisteina erotuttiin hyvin ja olimme selvästi koko ajan kyydin tarpeessa. Muutenkaan kävellen ei kannattanut paljoa pysähdellä, kun heti alettiin kaupata erilaisia matkoja nähtävyyksille.  

Hotellikaan ei saanut meiltä kovin hyvää arvostelua. Harmitti huoneen epäsiisteys ja hotellin palvelu, kun tarkoitus oli pitkien lentojen jälkeen vain päästä mitä pikimmin nukkumaan. Huoneen saimme klo 12, mutta pääsimme vasta illalla kahdeksalta nukkumaan. Oli erimielisyyksiä siitä, onko vuoteemme lakanat puhtaat vai eivät. Viimein saimme illalla vaihdettua huonetta, kun puhtaiden lakanoiden saaminen ensimmäiseen huoneeseemme tuntui mahdottomalta. Mutta näin jälkikäteen oli päivissä myös hyvääkin. Molemmat matkalaukkumme tulivat perille kireästä tunnin vaihtoajasta huolimatta. Mekin ehdimme nousta koneeseen oikein hyvin, vaikka ripeät jalat kentällä saikin olla. Kutalla söin aamupalaksi ensimmäisen smoothiebowlini ja se oli todella hyvää. Uusien aasialaismakujen testaaminen alkoi heti ja tulisuuden kanssa sai olla tarkkana. Näimme ensimmäisen Balin auringonlaskumme hotellin kattoterassilta. Ja toisena iltana auringonlasku rannalla taisi olla koko reissun kaunein.   

Kaikista parhain oli kuitenkin aamu, kun herättiin ja päästiin Kutalta siirtymään eteenpäin. Lomahan oli vasta alussa.

Sijaissormukset

Väsynyt, kipeä, mutta niin onnellinen maailmanmatkaaja on palannut talviseen Suomeen. Eilinen päivä meni tosiaan enemmän ja vähemmän lentokoneessa ja lentokentillä. Talviloman suunnittelustamme kirjoittelin tammikuussa, jonka voit käydä lukemassa täältä. Nyt on vähän jännä olo, että kaikki tuo odotus ja reissaaminen on ohi, mutta toisaalta on niiiiin ihana olla taas omassa kodissa. Reissuun tulen palaamaan varmasti kuvien kera, mutta onko jotain toiveita, mitä ehdottomasti haluaisit kuulla parin viikon reissustamme Balilla ja Singaporessa.

Matkan varattuamme minulle nousi huoli yhdestä asiasta (monen muun asian lisäksi). Talvilomalla juhlistimme ensimmäistä kihlavuotta hieman ennakkoon, mutta olisi hassua olla reissussa ilman sormusta. Varsinkin, kun Temellä oli kuitenkin oma sormuksensa. Reissuun lähteminen timanttisormuksen kanssa ei tuntunut järkevältä. Halusin palata kotiin kaikki sormet tallella. Olin lukenut ehkä hieman liikaa erinäisiä julkaisuja ja varoituksia taskuvarkaista tms. Alkuvuoden kiertelinkin testaamassa erilaisia sormuksia kihlan tilalle, mutta kaikki testaamani sormukset tuntuivat liian övereiltä tai mitäänsanomattomilta tai sitten hinta ei kohdannut sen kanssa, että sormus on vain väliaikainen. Lopulta sopiva löytyi Glitterin hopeasormuksista ja sormus oli niin kiva, että ostinkin peräti kaksi samanlaista. Kihlani on sen verran leveä, että kaksi sormusta jätti tunnejäljen sormeen kuin siinä olisi kihlani. Pieniä, mutta itselle tärkeitä huomioita.  

Balin vilinässä ja kohteiden vaihtuessa onnistuin myös hetkeksi hukkaamaan toisen sormuksen ja muutama päivä meni yhdellä sormuksella. Olin jo aivan varma, että olin hukannut toisen pyyvästi, mutta kas kummaa, rinkula löytyikin laukun pohjalta jälleen kerran pakatessa. Tästä oppineena en ottanut sormuksia enää yöksi pois, koska nukunhan kotonakin kihla kädessäni. Hopeasormukset pysyivät menossa mukana niin maalla kuin vedessä. Kihlan kanssa uidessa pelkään sen luiskahtavan pois sormesta. Näiden kanssa ei kuitenkaan tuntunut siltä. Nämä sormukset ovatkin seuraavia reissuja varten valmiina ja sillä välin voin käyttää niitä oikeassa kädessä. Kaksi sormusta muistuttavat myös siitä, että eihän tässä ole enää kuin reilu kaksi vuotta häihin.  

Talviloman suunnittelua

Postauksen kuvat Pixabay.com

Koko syksy palloteltiin ajatusta, että keväällä joku reissu ulkomaille voisi olla hyvä. Ensimmäinen kihlapäiväkin on edessä, joten lomalla voisi juhlistaa tätäkin ennakkoon. Tiesin kevään aikatauluni koulun ja opparin puolesta tavallaan väljäksi, mutta silti hyvin stressaavaksi, koska opinnäytetyö ei ole mikään pikkujuttu. Alustavasti olin miettinyt sellaista perus viikon mittaista talviloman mahduttamista kalenteriin, mutta Teme oli sitä mieltä, että nyt ollaan pidemmän loman tarpeessa. Viimein ennen joulua ostettiin lennot. Joulunpyhinä kerrottiin perheillemme, että lähdemme parin viikon lomalle Indonesiaan, Balille. Heti tämän jälkeen uutisoitiin, kuinka Indonesiassa Krakatau-tulivuori purkautui ja romahtaminen aiheutti tsunamin. Alueelta on 1200km Balille, missä silloiset suomalaisturistit olivat ihan kunnossa. Silti aihe herätti keskustelua ja kyselyä, onko meidän pakko lähteä juuri tuonne.

Vuonna 2016 rekka syöksyi joulumarkkina-alueelle Berliinissä ja vähän tämän tapahtuneen jälkeen matkustimme Temen kanssa viettämään uutta vuotta sinne. Turvatoimia oli nostettu, juhlapaikka oli tarkoin eristetty, aidattu ja vartioitu ja kuljimme kahden eri turvatarkastuksen läpi Brandenburgin portin juhla-alueelle. Ilta sujui oikein hyvin. Eli ei ole ensimmäinen kerta, että jotain kauheaa tapahtuu ja matkaamme kohteeseen sen jälkeen. Tottakai Balille matkustaminen mietityttää, kun juuri tuollaisesta katastrofista uutisoitiin ja sielläpäin tulivuoria riittää. Mutta toisaalta ihan vaan Helsingin rautatieasemalla tai ylipäänsä kotoa poistuessa voi sattua jotain, joten liiaksi ei saa alkaa pelätä liikkumista ja matkustamista. 

Olemme tähän mennessä lentäneet muutaman kerran ihan Euroopan sisällä, mutta emme ole vielä koskaan matkustaneet Aasiaan tai ylipäänsä noin kauas. Rinkkoja olemme käyneet testaamassa ja käymme vielä uudestaan ennen ostopäätösten tekoa. Uskomme, että rinkkojen kanssa matkaaminen on helpompaa kuin yrittää rullata isoa matkalaukkua kapeilla kaduilla ja kujilla. Pakkauslistan olen jo tehnyt, mutta se voi muuttua vielä moneen kertaan tässä ennen lähtöä. Tai lähinnä kutistua, jos en jaksakaan kantaa kaikkea. Tarkoitukseni on tehdä pakkaamisesta oma postauksensa ja varsinkin siitä, mitä oikeasti lomalla oli tarpeen ja mitä olisi voinut jättää kotiin. Mutta tällä hetkellä päällimmäisenä ajatukset on matkan suunnittelussa. 

Teme tulosti yhden Balin kartan, johon ajattelin merkkailla paikkoja, nähtävyyksiä ja näkemisen arvoisia juttuja. Sen pohjalta mietimme, missäpäin aiomme yöpyä ja kuinka kauan. Olen lukenut paljon erilaisia blogikirjoituksia ja koottuja vinkkejä ja yhdessä olemme katsoneet videoita eri kohteista.  Lähellä kenttää on Kutan alue, bilettäjien suosima ranta-alue. Ensin meinasin, ettei sinne ainakaan mennä, mutta nyt näyttää siltä, että olemme pari ensimmäistä yötä juurikin tuollapäin. Lennot on pitkät, mennessä 17 tuntia, joten perille päästyä ei tee mieli enää matkustaa monia tunteja. Seminiyak olisi hieman pohjoisempana, mutta vielä kuitenkin rantakohde. Tämän lähellä on Canggu, missä olisi tarkoitus kokeilla surffausta. Balin lähellä olevat saaret kiinnostavat myös. Nusa Lembonganin pieni saari olisi puolen tunnin venematkan päässä ja kävelysiltaa pitkin pääsisi myös Nusa Ceninganin saarelle. Nusa Penida näiden pikkusaarten takana on näistä kolmesta saaresta suurin ja siellä olisi myöskin eniten nähtävää. Gilin saaret ovat myös yksi nähtävyys, mutta huomattavasti pidemmän merimatkan päässä. Balin sisämaasta kiinnostaa Ubudin temppelit ja sen lähellä olevat luontokohteet. Haluamme nähdä ainakin yhden vesiputouksen ja on myös puhuttu nousemisesta tulivuoren laelle. Onhan tässä jo jonkin verran suunnitelmaa, mutta tässä kohtaa tarvitsisin silti sinun apuasi. Jos olet Balilla aiemmin vieraillut, kommentoi ihmeessä suosituksia, mitä olisi hyvä nähdä ja kokea, missä syödä ja yöpyä. Kaikki vinkit otetaan mielellään vastaan.    

Kai se täytyy pikkuhiljaa itsekin uskoa, että lähdemme ihan oikeasti Balille ja kuvat saavat taustalleen tarinan.

Kihlamatka

Olimme jo pitkään puhuneet, että lähdemme reissuun, kun Temen talviloma koittaa ja minullakin on sopiva väli vapaata. Silti ajankohta pääsi yllättämään ja heräsimme yhtenä sunnuntaiaamuna todellisuuteen, että matka on varattava tänään, jos meinaamme johonkin lähteä. Muutamat googlailut ja vertailut, tietojen syöttö ja viiden päivän reissu Prahaan oli varattuna. Vahvistusviestien jälkeen olo oli kutkuttavan odottava. Luvassa rentoutumista, hyvää ruokaa, nähtävyyksiä ja vaan oleilua yhdessä. Siskolta lainasin pari Praha-opasta, jotka selailin läpi parissa päivässä ennen lähtöä. Olemme reissatessa todenneet, että yhdestä kahteen nähtävyyttä päivässä on hyvä. Lomaa ei suoriteta aikataulun kanssa. Suunnittelu on kuitenkin kivaa fiilistelyä kohti lomatunnelmaa. Valitsimme molemmat muutamia juttuja, joita olisi hieno päästä näkemään. 

Reissupäivän aamut on parasta, kun on se kutkuttava ja kihelmöivä olo. Koneessa olin taas vaihteeksi ihan täpinöissäni, että nyt me liikutaan, nyt me rullataan ja hei nyt me lennetään. Maisemien tuijottelu on parasta, joten sain olla mennessä ikkunapaikalla. Parin tunnin lento meni ihan hujauksessa. Hotellimme oli lähellä metroasemaa, joten matkasimme kentältä bussilla ja metrolla. Hotelliin päästyä huoneemme olikin jo valmis. 

Minähän olin koko ajan ajatellut, että lähdemme yhteiselle talvilomalle. Odotin kiireetöntä yhdessäoloa ja uuteen kaupunkiin tutustumista. Teme oli kuitenkin tietämättäni suunnitellut yllätyksen pääni menoksi ja yllätyksessä toden totta onnistui. En osannut aavistaa mitään ja reaktioni  kosinnan hetkellä oli sen mukainen. Samaan aikaan itkua ja naurua, häkellyin ihan täysin. Nytkö minun täytyy tämä päättää? Valinta, johon olen tiennyt vastauksen jo pitkään, pitäisi tehdä nyt. Temestä hetki varmaan tuntui älyttömän pitkältä ennen kuin sain sanaakaan suustani. Ja niin tavallinen talvilomareissu muuttui kihlamatkaksi. 

Seuraavana päivänä noustiin Zizkovin televisiotorniin. Näköalatasanne oli 97m korkeudessa. Aamupäivä oli harmaa ja sateinen, mutta nähtiin kuitenkin maisemia hyvin ja pitkälle. Sateinenkaan päivä ei saanut hymyäni hyytymään. Varmaan kävelinkin koko loman pari senttiä maanpinnan yläpuolella. Olin ihan honeymoonilla. Sateinen päivä ei olisi voinut osua parempaan kohtaan, koska olin varannut meille samaiselle illalle hieronnat ja sen jälkeen pääsimme rentoutumaan saunan lämpöön ja porealtaaseen.   

Tutustuttiin myös Prahan menoon. Käytiin mm. Hemingwayssa, jossa tarjoilija ohjasi meidät istumaan ja otti tilauksemme. Juomien saapuessa tarjoilija kertoi, että juomani päällä on itsetehty vaahtokarkki. Temen juoman rekvisiittaan kuului kalaverkkoa ja juoman seassa oli jäävuoren kokoinen jääpala. Loppuillasta käytiin pyörähtämässä Keski-Euroopan suurimmalla klubilla, Karlovy Laznella. Vaikka viisikerroksisessa baarissa oli erilainen teema joka kerroksessa, musiikit eivät sekoittuneet toisiinsa liikkuessa kerrosten välillä. Näimme robotti DJ:n, tyttöjä istumassa martinilaseissa ja tanssimassa lavoilla ja baaritiskin, jolla tarjoiltiin pullotettua happea.   

Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä noustiin kävellen Petrinin kukkulalle. Alunperin oli tarkoitus mennä kiskoköysirataa pitkin, mutta paikka oli tauon jälkeen ensimmäistä päivää auki ja jonot olivat sen mukaiset. Kukkulan huipulla oli Petrinin näköalatorni, joka muistutti Pariisin Eiffel-tornia. Ulkoilmatasanteelle päästäkseen piti nousta vielä 300 porrasta. Kunnon jalkatreeni ennen huikeita maisemia. Loman alussa oltiin noustu Vltava-joen toisella puolella tv-torniin ja nyt näimme Prahaa myös joen tältä puolen.