Hääpuvun odotus

Oman hääpuvun ensisovitus helmikuussa oli kova kolaus, josta kerroinkin viime hääpukupostauksessa. Sulattelin hääpukuasiaa ja sen nostattamia tunteita hyvän aikaa. Sain myös hyviä neuvoja ja vertaistukea. Onneksi on ihmisiä, joiden puoleen kääntyä. En vaan pystynyt luottamaan siihen, että mahtuisin hääpukuun kesälläkään tai että tuntisin oloani hääpuvussa hyväksi. En halunnut kokea uudelleen sitä tilannetta ja tunteita, kun omaan hääpukuun ei mahdukaan.

Saapuneessa hääpuvussa oli hyvää, mutta myös asioita, jotka eivät toimineet. Kotona huomasin kuvista, että hääpukuun oltiin tehty odottamattomia muutoksia. Hääpuvun pitsikirjailu oli erilainen saapuneessa hääpuvussa. Koristelua oli muutettu eikä se vastannut enää syksyllä sovittamaani hääpukua.

Maaliskuun puolella otin viimein uudelleen yhteyttä liikkeeseen. Kynnys yhteydenottoon oli suuri. En ollut tyytyväinen saamaani hääpukuun. Se ei tuntunut enää omalta hääpuvultani. Erimerkkisten hääpukujen mitoissakin on eroja. Kävi ilmi, että tilattu hääpuku olikin pienempää kokoa kuin piti. Liikkeestä pahoiteltiin tilannetta. 

Kävin liikkeessä sopimassa jatkosta. Ompelijan olisi ollut mahdollista muokata saapunut hääpuku sopivammaksi, josta oli jo ensisovituksen aikaankin puhetta. En kuitenkaan uskaltanut aloittaa suurennusprosessia. Saman hääpuvun olisi voinut tilata vielä uudelleenkin, täsmentäen yksityiskohtien vastaavuutta ja varmistaen mittojani lähellä olevan koon. En pystynyt luottamaan enää siihenkään, että hääpuku tulisi toisellakaan kerralla osumaan maaliin.  

Kaiken mittailun, uudelleen sovittelun ja suunnittelun jälkeen rekistä löytyi hääpuku, joka oli hiljattain saapunut uutena liikkeeseen. Haaveilemani yksityiskohdat voisivatkin olla mahdollisia yhdessä hääpuvussa. Ja siinä ne nyt olivat valmiina. Hääpuku oli enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Hääpuvun sovituskoko oli omaa kokoani ja istui leikkaustenkin puolesta paremmin päälleni kuin aiemmin tilattu. Olisin voinut jäädä pyörähtelemään liikkeeseen koko loppupäiväksi.  

Uusi hääpuku on tilattu ja jälleen odotellaan. 

Case hääpuku ja mitä kaikkea hääpuvun osalta onkaan tapahtunut:

♥ Hääkeho ja tuleva häämekon sovitus

♥ Hääpuvun metsästys

♥ Hääpuku on löytynyt

♥ Oman hääpuvun ensisovitus

♥ Vinkit unelmien hääpuvun etsintään

Lisäys 10.6.2021: Postauksessa näkyvät kuvat eivät ole hääpuvustani. Oma hääpukuni pysyy salaisena häihin asti. 

Oman hääpuvun ensisovitus

Hääpukusi on saapunut! Tätä viestiä en ole poistanut puhelimesta. Jääköön se vielä muistoksi yhdestä etapista kohti hääpäivää. Kuukauden maltoin viestin tultua odotella, kunnes helmikuun puolenvälin jälkeen kävin sovittamassa hääpukuani. Halusin varmistaa, että nopeasti saapunut hääpuku oli sitä, mitä pitikin. Hääpuku tilattiin syyskuun lopulla ja lokakuun lopulla siihen ilmoitettiin muokkauksia. Eli enemmänkin itsestäni tuntui hääpuvun saapuneen todella nopeasti, koska olin varautunut koronankin myötä odottelemaan pidempään, mutta niin vain neljä kuukautta vilahti silmissä. 

Ja sitä jännityksen määrää liikkeeseen kävellessä. Juuri ennen ovelle pääsyä näin, kuinka yksi morsian tuli ulos omaa hääpukuaan pukupussissa kantaen. Pian minäkin olen tuossa. Kovien pakkasten jäljiltä ulkovaatteista kuoriutuminen ja askeleet kohti omaa valittua. 

Hääpukuni on hieno. Se on niin kaunis. Pelkäsin, miten tilattu hääpuku mahtuu päälleni, kun kokeilemanikin versio oli viritellen kiinni. Mietityttämään jäi, ettei missään vaiheessa otettu mittojani, vaan ainoastaan pituuteni varmistettiin. Hääpukuani sovittaessa vetoketju ei mennyt ihan ylös asti kiinni. Yläosa on niin napakka, että hengittää ei kannattanut liian syvään. Onneksi ompelija osasi sanoa juuri ne oikeat sanat, jotta ei tarvinnut huolestua. Yläosaa pystyy muokkaamaan, jotta istuvuus on kohdillaan. Ja ennen kaikkea henki kulkee ja hääpuvussa oleminen on mukavampaa. Poistuin liikkeestä luottavaisin mielin, että hyvä tästä vielä tulee. 

Mutta ai että kun pääsin ajatusteni kanssa olemaan yksinään ja syynäämään sovituskuvia. Vaikka kuinka yritti muistaa ompelijan sanat, kyllä se totuus iski vasten kasvoja. Juuri se tapahtui, mitä pelkäsin jo ennen hääpukujen sovitusten aloittamista. Kirjoitinkin tuntemuksiani hääkehosta ja häämekon sovituksista viime vuoden elokuussa, viikkoa ennen ensimmäistä hääpukusovitusta.

Tällä hetkellä en mahdu hääpukuuni kunnolla. Se on niin iso kolaus, etten pystynyt sanomaan siitä sulhasellekaan pitkään aikaan. Palautin mieleeni uudelleen ja uudelleen samoja sanoja, joilla ompelija oli yrittänyt minut vakuuttaa liikkeessä käydessä. Toistolla toivoin alkavani uskomaan niihin itsekin. Halusin kuulla vielä toisenkin mielipiteen asiasta ja Wedding Garagen Maija oli apuna hätääni. Kiitos Maija, kunnon auttava puhelin.

Olin tietoinen, että istuvuuden kanssa tehdään vielä viilauksia ennen häitä, koska harvemmin käy niin hyvin, ettei tarvitse tehdä mitään jälkitöitä. Mutta jotenkin oli helpompi ajatella niin, että hääpukua pienennetään sopivaksi. Nyt muutos onkin toiseen suuntaan. Ongelmaa ei ehkä olisi, jos olisin tyytynyt nyöritykseen. Mutta eihän sitä hääpuvun kohdalla halua vain tyytyä johonkin. Pallottelin mahdollisia riskejä, mutta kun en vaan sulattanut nyöritystä ajankaan kuluessa. Soitin syksyllä liikkeeseen uudelleen kysyäkseni, onko muokkauksia mahdollista vielä tehdä.  

Hääpukuni jäi liikkeeseen odottamaan. Ompelijan kanssa sovittiin, että ihan viimeiset muokkaukset ja istuvuuden varmistaminen tehdään heinäkuun puolella eli noin kuukautta ennnen hääpäivää. Katsotaan, maltanko pitää hääpuvun liikkeessä odottamassa ihan sinne asti. 

Sain lopulta sanottua sulhasellekin hääpuvusta. On ollut hyvin vaikea olla puhumatta, kun hänelle olen voinut aina kertoa kaikki ilot ja surut. En haluaisi kuitenkaan paljastaa hänelle hääpuvusta liikaa etukäteen. Tässä kohtaa oli kuitenkin myönnettävä, että kaikki ei ole nyt mennyt ihan nappiin. Eikä asian kertominen paljastanut mitenkään liikaa hääpuvun yksityiskohtia, vaan enemmänkin hääpuvun herättämiä tunteita. Sulhanen sai tässäkin kohtaa rauhoitettua. Onneksi on neulaa ja lankaa.

Lisäys 10.6.2021: Postauksessa näkyvät kuvat eivät ole hääpuvustani. Oma hääpukuni pysyy salaisena häihin asti. 

Vinkit unelmien hääpuvun etsintään

Mieti hääpuvun budjetti. Haluatko hääpuvun käytettynä, uutena vai teetettynä? Huomioi budjetissa myös valmiin hääpuvun korjausompelut.

♥

Kartoita eri hääpukuliikkeitä. Missä liike on, aukioloajat ja kauanko sovitus kestää, pitääkö varata sovitusaika, onko sovitusmaksua, ketä saa olla mukana. 

♥

Varaa hääpuvun etsintään riittävästi aikaa. Uusissa puvuissa on usean kuukauden, yleisimmin lähelle puolen vuoden toimitusaika. Joidenkin hääpukujen valmistus ja saapuminen kestää jopa yli puoli vuotta. Onneksi valmiita hääpukuja ja hääpukuliikkeitä on Suomessa useita, joten hääpuku saattaa löytyä nopeastikin.  

♥

Tutustu ennen sovituksia hääpukuihin. Jos mahdollista, käy katsomassa hääpukunäytöksiä, jotta näet hääpukuja myös päällä ja liikkuessa. Tallenna puhelimeen unelmiesi hääpukujen kuvia, joita haluaisit sovittaa tai joissa on jotain tiettyjä yksityiskohtia, joita hääpuvultasi toivot. Näitä inspiraatiokuvia voit liikkeessä näyttää myyjälle sovituksen aluksi.

Hääpukuja on valtavasti erilaisia, simppeleistä näyttäviin.

Laittaudu hääpukusovitukseen sen mukaan, kuinka olet suunnitellut olevasi hääpäivänä. Sovita häämekkoja hiukset kiinni tai auki ja meikkaa sen verran, kun tuntuu omalta. Osassa liikkeitä hääpukuja on mahdollista pukea liina kasvoilla, jolla suojataan hääpukuja meikkitahroilta, mutta myös omaa kampaustasi ja meikkiä. Myyjä on apuna nostamassa hääpuvun pään yli. Osaan häämekoista voi sujahtaa myös yläkautta jalat edellä, riippuen mallista. Myyjä kyllä neuvoo pukeutumisessa. 

♥

Ota kaaso, ystävä, läheinen, joku mukaan sovitukseen tai menkää yhdessä koko kaasoporukalla. Erilaisia hääpukuja on ihanaa fiilistellä yhdessä.

♥ 

Älä tee liian tiukkaa sovitusaikataulua, vaan jätä päivään aikaa syömiselle tai kahvittelulle, jossa voitte käydä läpi päivän antia makutuomareiden kanssa.

♥ 

Uskaltaudu kokeilemaan hääpukuja myös itseksesi.

Hääpukujen koristelujen, kirjailujen ja sävyjen kanssa vain taivas on rajana.

Kysy ennen kuin otat kameraa esiin, kuinka paljon liikkeessä saa kuvata. Osa paikoista antaa kuvata kaikki sovittamasi hääpuvut ja osassa vain lempparin.  

♥

Kerro rohkeasti, mistä asioista sovittamassasi hääpuvussa pidät ja mistä et. Se auttaa myyjää ehdottamaan lisää hääpukuja ja myös sinua löytämään unelmiesi hääpuvun. 

♥

Kokeile myös myyjän ehdottamia ns. villejä kortteja, jotka hengarissa roikkuessaan eivät vaikuta yhtään sinulta, mutta saatat yllättyä iloisesti. Tai ainakin vahvistuu tunne, ettei tämä ole sitä, miltä haluat hääpäivänä näyttää.

♥

Luota fiilikseen ja hääpuvun herättämiin tunteisiin. Jos hääpuvussa on jotain, mikä häiritsee, se todennäköisesti häiritsee myös hääpuvun ostamisen jälkeen. Sen oikean, itselle valitun hääpuvun kyllä tietää ja tunnistaa päälle saatuaan. 

♥

Avoimin mielin muistaen, että olet ammattitaitoisten myyjien käsissä. 

Hääpuvun viimeinen silaus koruilla ja asusteilla. Ja mites se huntu. 

Hääkengät ehtii hommata hääpuvun löydyttyäkin. Kenkiä tarvitsee siinä vaiheessa, kun mietitään muokkauksia ja lyhennystä. Hääpukua teetettäessä hääkengät ja varsinkin koron mitta on hyvä olla tiedossa, mutta kenkien puuttuminen ei ole este. 

♥ 

Jos hääpuvussa on valmiit kupit, säästyt mahdolliselta alusvaatteiden metsästykseltä. Hääpuku voi myös istua paremmin valmiiden kuppien ansiosta. Hääpukuja on kuitenkin erilaisia ja tässäkin asiassa myyjä ja pukusuunnittelija osaa neuvoa. 

♥ 

Säilytä kuvia valittu häämekko päällä, jotta on jotain, mihin palata häämekkoa odotellessa. Mutta muista, kuvat voivat myös vääristää ja tärkeimpänä on muistaa se tunne, jonka hääpuku herätti.

♥ 

Nauti joka hetkestä! 

Hääpuku on löytynyt

"Apuaa, mekko löytyi, mekko löytyiiii! Tulin juuri hääpukusovituksesta, jota tuttuni suositteli. Menin tänään sovittaan ja nyt se hääpuku on löytynyt. Se oli niin hyvä, että laitoin sen suoraan tilaukseen ja se on mun. Siitä tilataan oikea koko  ja sitten pääsee sovittamaan uudestaan, kunhan se saapuu. Ja se on niin PARAS! Se on niin IHANA! Siis aaah, se on niin hyvä." Tunnelmia ja otteita kaasoille lähteneestä ääniviestistä heti hääpukusovituksen jälkeen. Mutta miten näihin fiiliksiin päästiin. 

Häiden suunnittelu on ollut ihanaa ja hauskaa aina hääpuvun sovituksiin asti ja sitten kuin seinä olisi noussut vastaan. Olin varannut hääpuvun etsintään ja sovittamiseen aikaa, koska lähtökohtaisesti en tiennyt yhtään, millainen hääpuku minulle sopisi. Aloitin sovittamisen elokuun puolivälissä eli vuosi ennen häitä. Sovitusten myötä ihmettelin ja harmittelin, miten hääpuvun löytyminen voi olla näin hankalaa. Suurin osa lempparihääpuvuista oli liian pientä kokoa ja sopivampaa kokoa ei pystynyt poistuvasta mallista enää tilaamaan. Miten onnistuinkin iskemään silmäni aina poistuvaan malliin. Ja yleensä juuri niissä hääpuvuissa oli sitä jotain, jota halusin omaanikin. Jatkoin sitkeästi etsintää.  

Hääpukuliike Unelmassa, käytettyjen hääpukujen taivaassa. 

Ihania hääpukuja oli valtavasti liikkeissä, mutta niitä omia kokoja oli vain muutamia. Entistä enemmän alkoi tuntua siltä, että miten voinkaan olla näin "vääränkokoinen". Kaikenlaista yksi vaate saa pohtimaan ja epäilemään itseään. Onneksi en kuitenkaan lamaantunut enkä vain tyytynyt johonkin hääpukuun sopivan koon löydyttyä. Kävin peräti kahdeksassa eri liikkeessä ympäri Suomea. Usko alkoi kyllä loppua, kun liikkeet vain vaihtuivat ja kokeilin lähemmäs sataa erilaista hääpukua. Aloin jo pohtia teettämistäkin, kun hääpukua ei tuntunut löytyvän valmiina. 

Hienointa olisi ollut, jos hääpuku olisi löytynyt käytettynä. Seurasin hääkirpputoreja ja käytettyjä hääpukuja myyviä liikkeitä. Mutta myytävinä olevat koot olivat aina liian pieniä minulle. Nyt myös monet häät ovat siirtyneet ensi vuodelle, joten käytettyjä hääpukuja ei välttämättä tule edes myyntiin niin paljon kuin yleensä kesän hääsesongin jälkeen. 

Onneksi hääpuvun metsästys ei ollut pelkkä tuskainen taival. Lopulta aloin jopa odottaa innolla sovitukseen pääsyä, koska siinä vaiheessa tiesin, mitä etsin. Opin ja totuin myös peilikuvaani, että tältä näytän hääpuvussa ja näytän hyvältä. Mutta näihin ajatuksiin ja tunteeseen päästäkseni tarvitsin juurikin useamman sovituskerran ja ihanaa, osaavaa palvelua sovituksissa. Hääpukujen myyjät tekevät kyllä tärkeää työtä, koska hääpuvun osto ei ainakaan itselleni ollut helppoa.    

Pitsiä rakastavalle pitsikoristelua kahdessa kerroksessa päällekäin.

Tuttuni suositteli Tampereen Muotitalo Tyynelää, josta oli aikanaan ostanut hääpukunsa ja hän rakasti hääpukuaan. Tätä jäin miettimään. Voiko hääpuvustaan oikeasti tykätä noin paljon? Koska mikään sovittamani hääpuku tähän mennessä ei ollut nostanut tuollaisia tunteita pintaan. 

Saan kyllä tuhannesti kiittää tätä tuttuani, jonka kanssa hääpuvut tulivat puheeksi. Liikkeessä sukelsin hääpukujen sekaan ja myyjä toi ehdotuksia näytille. Sovituksen aikana hän huomasi, millaisista asioista ja yksityiskohdista pidän ja niiden pohjalta ehdotti lisää vaihtoehtoja kokeiltavaksi. Hääpukuja oli myös mahdollista miksailla ja mätsäillä, jos yläosa tuntui kivalta, mutta alaosaan olisi halunnut jotain muuta tai päinvastoin. 

Ihania yksityiskohtia Muotitalo Tyynelän hääpuvuissa.

Ja sitten sain sen hääpuvun päälleni. Hääpuvun ollessa vielä hengarissa tuntui, että päällisin puolin tässä olisi nyt ne kaikki toiveet täyttyneenä. Kun sain hääpuvun päälleni, alkoi sellainen kutkuttava olo nousta sisimmästä. Kun katselin itseäni ja pyörähtelin peilin edessä, tunne oli voimakas ja tiesin, että tässä se nyt on. Minun hääpukuni. En herkistynyt kyyneliin asti. Kokeilin vielä yhden tai kaksi hääpukua tämän jälkeen, mutta mikään ei voittanut tämän valitun hääpuvun herättämiä tuntoja. Sain valittuni vielä uudelleen ylleni ja hunnun hiuksiin. Kyllä, tätä olen etsinyt ja viimein hääpuku on löytynyt.

Lisäys 10.6.2021: Postauksessa näkyvät kuvat eivät ole hääpuvustani. Oma hääpukuni pysyy salaisena häihin asti.  

Hääpuvun metsästys

Vuosi ennen häitä. Hääpukujen sovittelu oli vain aloitettava, jotta mahdolliselle tilaamiselle ja ompelijan tekemille muokkauksillekin jää tarpeeksi aikaa. Olimme sulhasen kanssa kesälomareissulla elokuisessa Keski-Suomessa ja tähän kiertelyyn sain myös sopivasti yhdistettyä ensimmäisen hääpukusovituksen. Muistan tuolta aamulta sen kutkuttavan jännityksen, joka oli välillä niin suurta, että veti ihan hiljaiseksi. Sulhanen jätti minut Jyväskylässä Wedding Garagen eteen ja ei auttanut kuin astua sisään liikkeeseen. 

Sovituksen aikana kokeilin mahdollisimman erilaisia hääpukuja. Katsoimme myös eri mallisten hääpukujen kuvia ja liikkeen omistaja kertoi puvuista. Sovituksen aikana pystyin kertomaan, mikä hääpuvussa kolahtaa ja mikä ei taas ollut yhtään oma juttu. Pikku hiljaa alkoi löytymään malli ja yksityiskohdat, joita haluaisin omaan hääpukuuni. Yllätyin, että tällä ensimmäisellä sovituskerralla lemppariksi valikoitui hääpuku, jonka mallista en ollut ajatellut sopivan minulle ollenkaan. Sain vielä viimeisenä sen hääpuvun uudelleen ylleni. En kuitenkaan halunnut tehdä valintaa heti ensimmäisen sovituksen jälkeen, joten sain mukaani puvun tiedot ja paljon kuvia. 

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi kertoa ja hehkuttaa toiselle, mutta on vain hillittävä itsensä. Luonnollisesti haluan pitää hääpuvun salassa sulhaselta viimeiseen asti, mutta oli kyllä vaikeaa pysyä kotimatka hiljaa. Olen tottunut kertomaan hänelle kaiken. Sulhanen ei juurikaan lue kirjoituksiani, mutta pyysin silti varuiksi, että hän skippaa varsinkin tämän tekstin.    

Seuraavan sovituksen varasin Espooseen Zazabellan Outlettiin, joka sopivasti katkaisi tulevan muuton aikaisia viimeisiä pakkailuja. Laitoin hiukset aikalailla samalla tavalla kuin ensimmäiseen sovitukseen, jotta sovitustilanne olisi aina mahdollisimman sama, vaikka liikkeet ja hääpuvut vaihtuvat. Koska ensimmäinen sovituskerta oli mennyt niin hyvin, tällä kertaa en enää jännittänyt niin paljoa. Semmoinen kutkuttava jännitys oli kuitenkin, kun odotin innolla pääsyä kokeilemaan lisää hääpukuja.

Fiilikset laskivat liikkeen oven takana odotellessa, minuuttien muuttuessa viisiksi ja kymmeniksi minuuteiksi jatkuen vaan. Ovella oli ohje, että soita ovikelloa tai koputa lasioveen, koska ovet olivat lukittuina. Toimin ohjeiden mukaan, kuikuilin ikkunoiden takana ja koitin myös soittaa liikkeeseen. Näin, että liikkeessä oli muitakin asiakkaita, mutta heistäkään kukaan ei harmikseni huikannut myyjälle, että oven takana yrittää varmaan joku päästä sisään. Teki jo mieli kääntyä kannoillaan ja lähteä kotiin, koska varattu sovitusaika oli alkanut jo hyvän aikaa sitten.

Lopulta pääsin sisään ovien auetessa, toisen seurueen poistuessa. Myyjät onneksi pahoittelivat, koska yleensä ovikello on kuulunut liikkeen puolelle. Pääsin katsomaan hääpukuja läpi ja valitsemaan haluamani sovitukseen. Hääpukuja sai hypistellä ja itse valita sovitukseen, joka oli mielestäni hyvin jännä tapa varsinkin näin virusaikana. Onneksi minulla oli oma käsidesi mukana. Minua arvelutti aivan hirveästi pukea hääpukuja itsekseen päälle. Myyjä oli kiinnityksissä apuna, mutta osa hääpuvuista ei mahtunut täysin kiinni asti. Oli vähän inhottava olo mennä katselemaan hääpukua peilin eteen, kun liikkeessä oli muitakin asiakkaita. Kokeilin muutamaa hääpukua, mutta sopivaa ei oikein ollut. 

Löysin kuitenkin yhden lempparin, mutta se sattui olemaan poistuvaa mallia ja liian pientä kokoa. Mieluummin ostan puvun sopivan kokoisena tai niin, että siinä on kavennusvaraa. Suurentaminen hirvittää ajatuksena ja stressaisin ihan suotta, mahdunko pukuun myöhemminkään. En halunnut katsella hääpukuja enempää, vaan mieluummin poistuin liikkeestä mitä pikimmin. Suosittelenkin menemään outlettiin vasta, kun mekon malli ja koko on tarkasti tiedossa. Myöskään outletissa myyjä ei asioi pelkästään kanssasi, vaan palvelee myös muita liikkeen asiakkaita, jos heitä samaan aikaan liikkeessä on. Vaikka sovituksesta ei jäänyt niin hyvä fiilis kuin olisin toivonut, ainakin puvun malli sai vahvistusta oikeaan suuntaan. 

Seuraavat hääpukusovitukset varasin muuton jälkeen, kun olin viimeistä päivää hetkeen pääkaupunkiseudulla. Sain näihin sovituksiin kaasosiskoni mukaan ja meillä oli ihana oma Helsinkipäivä. Päivän ensimmäinen sovitus oli varattuna Seremoniaan ja siellä sain sovitella itsekseni myyjän ja makutuomarini kanssa. Katselimme hetken erilaisia hääpukuja ja myyjä toi hääpukuja sovitettavaksi. Olin katsonut erilaisia hääpukuja heidän nettisivuiltaan, mutta juuri niistä ei ollut sopivaa kokoa. Myyjä kuitenkin löysi hääpukuja koossani ja näiden myötä oma tyyli vain vahvistui. Täällä sovituksessa myös hymy alkoi löytyä kasvoille, kun olin alkanut oppia omaan peilikuvaani hääpuku päällä.

Tälläkin kertaa löytyi lemppari, jota sovitin viimeisenä uudelleen. Olen vielä vähän kahden vaiheilla haluanko olkaimet vai kokonaan ilman. Ajattelin tässäkin, ettei minun ole mahdollista löytää hääpukua olkaimettomana, mutta oikeassa koossa ja istuvuudessa voin jättää myös alusasun metsästyksen kokonaan pois. Sovittamissani hääpuvuissa oli kupit, joiden ansiosta istuvuus oli vieläkin parempi kuin se, että yrittää sovittaa paikalleen liivien kanssa. Sanoinkin, että siinäpä olisi hääyöksi hääpukua avatessa yllätystä kerrakseen, jos minulla olisikin pelkät housut jalassa. Hääpuku päällä ei kuitenkaan tuntunut yhtään liian paljaalta tai siltä, että saisi varoa vilauttelua. Liikkeestä löytynyt lempparipuku jäi kuitenkin vielä mietityttämään, kutittaako yläosan kirjailut ja olkaimet liikaa, kun jo sovituksessa välillä tuntui. Tämä voi olla taas sitä ylianalysointia, kun sovituksesta kuluu aikaa. Tämä hääpuku jäi kuitenkin sen verta vahvasti mieleen, että voisin hyvin käydä sovittamassa uudelleen. Saisinpahan vahvistuksen siihenkin, kutittiko kangas vai ei. 

Päivän toinen sovitus oli varattuna Niinattareen. Tiesin jo etukäteen, että tarjontaa on paljon, mutta se hääpukujen määrä yllätti silti. Täälläkin sain katsella ja valita mieluisia häämekkoja sovitettavaksi, mutta jostain syystä hääpukujen itsekseen hypistely ei tuntunut enää yhtään niin pahalta kuin outletissa. Ehkä jo se, että käsienpesulle annettiin mahdollisuus loi luottavaisen olon. Olen myös kantanut käsidesiä mukanani koko tämän vuoden ja varsinkin kaupungilla liikkuessa sitä käyttää joka välissä. Valitsin nopeastikin muutamia hääpukuja, koska malli on nyt vahvasti tiedossa. Myyjä myös pyysi näyttämään hääpukujen inspiraatiokuvia, jotta pystyy paremmin ehdottamaan vaihtoehtoja sovitukseen. 

Tunnin sovituksesta otettiin kyllä kaikki irti. Sain sovittaa rauhassa myyjän ja makutuomarini kanssa. Kokeilin hääpukuja alussa nopeaan tahtiin ja kerroin myyjälle, mikä toimii ja mikä mietityttää. Ja varsinkin, jos hääpuku ei herättänyt selkeää tunnetta tai jokin mietitytti liikaa, vaihdettiin seuraavaan. Loppua kohden jäin pyörimään ja tanssimaan peilin eteen hääpuku päällä pidemmäksi aikaa. Tällä sovituskerralla löytyi kaksi lempparia. Toinen näistä jäi niin vahvasti mieleen, että tanssin hääpuku päällä koko yön unissani.

Nyt kun viimeisimmästä sovituksesta on reilu viikko aikaa, olen aina välillä katsellut hääpuvuista ja kirjailuista kuvia. Yhdessä hääpuvussa on kaikki, mitä hääpuvulta toivon ja millaisia yksityiskohtia siihen haluan, enkä olisi halunnut riisua sitä hääpukua ollenkaan. Olen myös rukannut hääbudjettia ees taas, jos tämän unelmahääpuvun saisi jotenkin mahtumaan budjettiin. Olen suunnitellut tietyn enimmäissumman hääpukuun käytettäväksi ja tämä kyllä ylittää budjetin. Mietin sitäkin, haluanko käyttää näin suuren summan vaatteeseen, jota käytän vain yhden päivän. Sitten taas toisaalta se on kuitenkin hääpuku, jota käytetään vain kerran elämässä. 

Olin varautunut myös siihen, että uuden hääpuvun tilaamiseen pitää varata useampi kuukausi, jopa puoli vuotta. Tämän puvun kohdalla tilausaika olisi peräti kahdeksan kuukautta, joten kovin pitkään en voi kuitenkaan jäädä pohtimaan. Hääpuku tulisi Jenkeistä asti ja kieltämättä sekin vähän kirpaisee. Haluaisin tukea mieluummin suomalaista käsityötä. Olen nyt vatvonut asiaa niin paljon, että päätin jatkaa etsintää ja sovittaa lisää hääpukuja. Unelmahääpuku kulkee mukanani ajatuksissa, joten toivon löytäväni jotain samantyylistä. 

Tässä puvussa oli paljon hyvää, mutta ei kuitenkaan vielä unelmauniksi asti.

Elokuun alussa kerroin ajatuksiani hääkehosta ja kuinka paljon tuleva häämekon sovitus voikaan jännittää. Jännitystä on edelleenkin, mutta nyt tämä hääpukujen sovittelu alkaa tuntua jo kivalta, kun on päässyt kokeilemaan omankokoisia hääpukuja ja nähnyt, kuinka hyvältä voin oikeasti näyttää. Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, montako hääpukua olen tähän mennessä sovittanut eikä kaasosiskokaan pysynyt laskuissa viimeisimmän sovituksen vauhdissa. Useiden hääpukujen mallailuun olin kuitenkin varautunut. Seuraava sovitusaika jälleen uuteen paikkaan on varattuna ensiviikolle.

♥ Hääpuvut tulevat uniin

♥ Hääkeho ja tuleva häämekon sovitus

Lisäys 10.6.2021: Postauksessa näkyvät kuvat ovat sovittamistani hääpuvuista ja niiden yksityiskohdista. Oma hääpukuni pysyy salaisena häihin asti.  

Hääkeho ja tuleva häämekon sovitus

Häämekon sovitus on ollut häässunnittelun ajan sellainen osa, jota olen tietoisesti siirtänyt ja siirtänyt lähemmäksi häitä. Nyt aletaan kuitenkin olla siinä pisteessä, että sovituksien aloitusta ei voi enää siirtää. Tai ei kannata, jos haluaa jatkaa suht rentoa häiden suunnittelua vielä jatkossakin. Tähän mennessä suunnittelu on edennyt siinä mielessä kivasti, että kerralla ei ole tarvinnut keskittyä kuin yhteen tai kahteen kokonaisuuteen ja tehdä siitä päätökset. Mutta miksi sitten hääpuvun sovitus jännittää, pelottaa ja jopa stressaa, vaikka sekin on vain yksi osa hääpäivään liittyen. Ja juurikin näiden tuntemuksien takia olen siirtänyt sovituksien aloitusta. Myös sekin on totta, ettei massiiviselle hääpuvulle ole ollut säilytyspaikkaa pitkiksi ajoiksi ja niin, ettei se paljastuisi sulhaselle ennen aikojaan. Ennen kaikkea minua mietityttää ihan valtavasti mennä koko liikkeisiin.

Viime vuoden tammikuussa hääpuvut tulivat uniinikin. Lueskelin muistin virkistämiseksi täältä, mitä toiveita minulla oli silloin hääpukuni suhteen. Ja samoilla linjoilla olen edelleen. Näyttävä helma ja laahus, oi kyllä. Olkaimet tai jonkinlaiset hihat, mieluusti. Pitkä huntu, ehdottomasti ja itseasiassa se on jo hommattuna. Pystyn siis suunnittelemaan kaikkea hääpuvunkin ympärille, mutta sitten itse hääpuku päälle, oi ja voi. 

Innoissani olen kopsutellut hääkengillä menemään alakerran naapurien iloksi, kun ajan kenkiä sisään. Innoissani etsin ja varasin ammattilaiset loihtimaan minusta kauniin morsiamen kampauksen ja meikin osalta. Innoissani olen suunnitellut hääkampausta ja siihen tulevia kukkia. Innoissani olen selvitellyt, seurannut ja tehnyt valintoja sulhasen kanssa kaikesta muusta hääpäivään. Mutta sitten hääpuvun kohdalla liinat kiinni. 

Häämessuillakin olen yrittänyt kävellä messualueella niin, etten vahingossakaan vilkuile hääpukuja rekeissä enkä ainakaan ajaudu juttelemaan hääpukupisteillä kenellekään, ettei joku ehdota kokeilemaan hääpukuja. Yksillä häämessuilla uskaltauduin hypistelemään käytettyjä hääpukuja kaikessa rauhassa kaasosiskojen kanssa, mutta se taitaakin olla ainoa kerta. Häämuotinäytöksissä hääpukujen ihastelu ei ole ongelma, koska silloin puvut ovatll jonkun toisen päällä. Postauksen kuvat ovatkin tammikuun 2019 Love me do -häämessujen häämuotinäytöksestä. 

Oloani ei ole helpottanut näkemäni tsemppilausahdukset, että morsian on aina oikean kokoinen ja jokaiselle löytyy oma unelmien hääpuku. Kun itse koen itseni, etten ole oikean kokoinen tai en haluaisi olla tämänkokoinen morsian. Näen jo, kuinka tursuan ihan vääristä paikoista. Ja löydänkö istuvaa hääpukua, joka ei ole liian antava, mutta ei myöskään kaulasta nilkkaan täysin peittävä. 

Hyväksy itsesi. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Mutta miten silloin, kun itseään katsoessa miettii, mitä oikein on tapahtunut ja miten olen antanut tämän tapahtua. Olenko minä oikeasti tuossa? Kaikista eniten minuun kolahti lausahdus, olen huolissani meidän terveydestä. Vaikka se oli muotoiltu pehmeämmäksi ilmaisuksi, ymmärsin kyllä, että se oli enemmän tarkoitettu minulle ja toisella on huoli minusta. Ja tottakai totuus satuttaa, koska tiedän itsekin, että nyt ei ole hyvä.    

Ihminen muuttuu vuosien myötä. Tottakai olen osittain pysynyt samana, mutta myöskin muuttunut näiden yhteisten yhdentoista vuoden aikana. Ei saisi verrata itseään nuorempaan itseensä eikä varsinkaan muihin. Mutta oma mieleni ainakin laukkaa. Eikä minulla ole mitään ns. hyvää syytä, miksi olen päästänyt itseni huonompaan kuntoon. En ole synnyttänyt, että voisin selitellä ja syyttää raskautta ja sen tuomia muutoksia kehoon. En ole vakavasti tai pitkäaikaisesti sairastunut, jotta sekään olisi syy. Näin on vain päässyt tapahtumaan. Ja juurikin pikku hiljaa ja salakavalasti omilla valinnoilla aiheutettu muutos. Ihan itse olen tämän itselleni tehnyt. 

Muutokset myöskään toiseen suuntaan eivät tapahdu salamana. Muutos parempaan on kuitenkin käynnissä. Olen lisännyt liikkumista. Kävelystä tykkään ja töiden jälkeen olenkin kävellyt kotimatkaa tai muutoin käynyt kävelemässä. Mutta pelkkä kävely ei ole niin tuloksellista. Ja voisin käydä lenkillä vieläkin useammin. Enemmänkin lenkki heti töiden jälkeen auttaa irtautumaan työasioista. Ollaan käyty sulhasen kanssa myös yhdessä lenkillä ja hän on yrittänyt innostaa minua juoksemaan. Hölkkäpätkät eivät vieläkään rullaa kivuttomasti, mutta ei auta kuin jatkaa. Onneksi toinen on vieressä tsemppaamassa, vaikka välillä yletön tsemppaaminen ei auta yhtään ja tekisi mieli juosta ihan toiseen suuntaan. Ruokavaliotakin olen rukannut. Syön aikalailla säännöllisesti ja kokonaan en ole kieltänyt itseltäni mitään. Eli mitään kitudieettiä ei ole menossa. 

Eniten töitä joudunkin tekemään ajatuksieni ja nimenomaan stressin kanssa. Tuntuu, että juuri stressin takia keho on pysähtynyt ja tavallaan kierroksilla samaan aikaan. Rentoutumisharjoituksia olen myös tehnyt. Ja parhaiten ne toimivat juurikin kävellessä kotiin ja matkan aikana jättää työasiat pois jaloista ennen kotiovea. Joogasta on myös ollut apua, kun keskittyy täysin vain omaan hengitykseen ja ohjaajan antamiin ohjeisiin. Ja yhtäkkiä huomaakin olevansa pää lattiassa jos jonkinlaisessa asanassa, kun venyttää hengityksen tahtiin. 

Monipuolisuuden olen kokenut toimivaksi, vaikka yksin lenkkeillessä tuppaan ajautua samoille poluille ja kaduille. Motivaatiostakaan ei pitäisi olla kiinni. Tarkoitus ei ole olla tikissä hääpäivänä, eikä kyllä häiden jälkeenkään, vaan mieluummin hyvinvoiva. En nyt tiedä, saiko näistä ajatuksistani yhtään kiinni. Ja olen miettinyt todella pitkään, että pystynkö edes kirjoittamaan koko asiasta tänne. Nyt kun ensimmäiseen hääpukusovitukseen on enää viikko, minun on vain kohdattava pelkoni ja epävarmuuteni. 

Miten hääpukusovituksesta selviää hengissä?