22. huhtikuuta 2018

Häiden kuvaus

Häiden kuvaus on yksi tärkeimmistä elementeistä, johon halutaan panostaa. Tai oikeastaan minä haluan panostaa ja olen koittanut perustella, miksi tarvitaan ammattitaitoinen valokuvaaja. Aiemmin otettuja hääkuvia selaamalla on saanut hyvän käsityksen ammattilaisten tuotoksista ja omastakin mausta. Jotkut kuvat, rajaukset ja kuvista välittyvä tunnelma vaan osuvat enemmän kuin toiset. Parhaita ovat ne otokset, joihin pystyn kuvittelemaan meidät hääparina ja haluaisin juhlastakin ikuistettavan. Tykkään kuvata paljon yksityiskohtia perus tunnelma- ja tilannekuvien lisäksi. Samanhenkinen ammattilainen olisi löytö. Kuvat jäävät ihanasta päivästä muistoksi. Kyselin myös alustavia tarjouksia, jotta tietäisi vähän enemmän, mitä kaikkea päivän kuvaukseen kuuluu ja mihin hintaan. Häihin on sen verran pitkä aika, että hinnat muuttuvat vuosien myötä, toisilla enemmän ja toisilla kuvaajilla vähemmän.

Jokin aika sitten silmiini osui hääblogi, jossa morsian kertoi, kuinka he olivat varanneet videokuvaajan ja siitä se ensimmäinen hurahdus sitten lähti. Kuinka mieletöntä olisi saada häihin videokuvaaja. Kuviin tallentuu hetket, mutta että saisi ihan liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Tutustuin materiaaliin ja ihastuin aivan täysin. Kokonaispaketti hänellä kuulosti kattavalta ja säävarauksella kuvaukseen olisi mahdollista yhdistää myös kopterikameralla kuvausta. Materiaalista luotaisiin muutaman minuutin koostevideo päivän tapahtumista sekä 45-90min elokuva hääpäivästä. Siis olen aivan myyty ja haltioissani. Kuinka ihanaa olisi palata hääpäivään, siihen tunnelmaan ja ääniin. Mikä muisto tästäkin jäisi itselle ja koostevideon voisi jakaa myös häävieraiden nähtäväksi. Innoissani hehkutin Temelle, kuinka voisimme kerran kymmenessä vuodessa palata hääpäivään. Katsoa videota lapsien kanssa, muistella ja nauraa, kuinka nuorilta olemme näyttäneet. 

Mutta sitten tulee vastaan hinta. Videokuvauksessa olin varautunut korkeaan hintaan. Nähtyäni, mitä kaikkea kokonaispakettiin kuuluu, lopullinen hinta on vähän siinä ja siinä onko se liikaa vai ei. Siis minun mielestäni. Toinen oli heti sillä kannalla, että jatketaan vielä kuvaajien etsintää ja mietitään, tarvitseeko videokuvausta oikeasti. Videokuvaus lohkaisisi kieltämättä ison osan budjettia. Tätä täytyy jäädä vähän makustelemaan. Sillä välin voisin uudestaan ja uudestaan katsella jo julkaistuja hääkoosteita. Kannattaa käydä kurkkaamassa täältä


9. huhtikuuta 2018

Kihlamatka

Olimme jo pitkään puhuneet, että lähdemme reissuun, kun Temen talviloma koittaa ja minullakin on sopiva väli vapaata. Silti ajankohta pääsi yllättämään ja heräsimme yhtenä sunnuntaiaamuna todellisuuteen, että matka on varattava tänään, jos meinaamme johonkin lähteä. Muutamat googlailut ja vertailut, tietojen syöttö ja viiden päivän reissu Prahaan oli varattuna. Vahvistusviestien jälkeen olo oli kutkuttavan odottava. Luvassa rentoutumista, hyvää ruokaa, nähtävyyksiä ja vaan oleilua yhdessä. Siskolta lainasin pari Praha-opasta, jotka selailin läpi parissa päivässä ennen lähtöä. Olemme reissatessa todenneet, että yhdestä kahteen nähtävyyttä päivässä on hyvä. Lomaa ei suoriteta aikataulun kanssa. Suunnittelu on kuitenkin kivaa fiilistelyä kohti lomatunnelmaa. Valitsimme molemmat muutamia juttuja, joita olisi hieno päästä näkemään. 

Reissupäivän aamut on parasta, kun on se kutkuttava ja kihelmöivä olo. Koneessa olin taas vaihteeksi ihan täpinöissäni, että nyt me liikutaan, nyt me rullataan ja hei nyt me lennetään. Maisemien tuijottelu on parasta, joten sain olla mennessä ikkunapaikalla. Parin tunnin lento meni ihan hujauksessa. Hotellimme oli lähellä metroasemaa, joten matkasimme kentältä bussilla ja metrolla. Hotelliin päästyä huoneemme olikin jo valmis. 

Minähän olin koko ajan ajatellut, että lähdemme yhteiselle talvilomalle. Odotin kiireetöntä yhdessäoloa ja uuteen kaupunkiin tutustumista. Teme oli kuitenkin tietämättäni suunnitellut yllätyksen pääni menoksi ja yllätyksessä toden totta onnistui. En osannut aavistaa mitään ja reaktioni  kosinnan hetkellä oli sen mukainen. Samaan aikaan itkua ja naurua, häkellyin ihan täysin. Nytkö minun täytyy tämä päättää? Valinta, johon olen tiennyt vastauksen jo pitkään, pitäisi tehdä nyt. Temestä hetki varmaan tuntui älyttömän pitkältä ennen kuin sain sanaakaan suustani. Ja niin tavallinen talvilomareissu muuttui kihlamatkaksi. 



Seuraavana päivänä noustiin Zizkovin televisiotorniin. Näköalatasanne oli 97m korkeudessa. Aamupäivä oli harmaa ja sateinen, mutta nähtiin kuitenkin maisemia hyvin ja pitkälle. Sateinenkaan päivä ei saanut hymyäni hyytymään. Varmaan kävelinkin koko loman pari senttiä maanpinnan yläpuolella. Olin ihan honeymoonilla. Sateinen päivä ei olisi voinut osua parempaan kohtaan, koska olin varannut meille samaiselle illalle hieronnat ja sen jälkeen pääsimme rentoutumaan saunan lämpöön ja porealtaaseen.   


Tutustuttiin myös Prahan menoon. Käytiin mm. Hemingwayssa, jossa tarjoilija ohjasi meidät istumaan ja otti tilauksemme. Juomien saapuessa tarjoilija kertoi, että juomani päällä on itsetehty vaahtokarkki. Temen juoman rekvisiittaan kuului kalaverkkoa ja juoman seassa oli jäävuoren kokoinen jääpala. Loppuillasta käytiin pyörähtämässä Keski-Euroopan suurimmalla klubilla, Karlovy Laznella. Vaikka viisikerroksisessa baarissa oli erilainen teema joka kerroksessa, musiikit eivät sekoittuneet toisiinsa liikkuessa kerrosten välillä. Näimme robotti DJ:n, tyttöjä istumassa martinilaseissa ja tanssimassa lavoilla ja baaritiskin, jolla tarjoiltiin pullotettua happea.   


Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä noustiin kävellen Petrinin kukkulalle. Alunperin oli tarkoitus mennä kiskoköysirataa pitkin, mutta paikka oli tauon jälkeen ensimmäistä päivää auki ja jonot olivat sen mukaiset. Kukkulan huipulla oli Petrinin näköalatorni, joka muistutti Pariisin Eiffel-tornia. Ulkoilmatasanteelle päästäkseen piti nousta vielä 300 porrasta. Kunnon jalkatreeni ennen huikeita maisemia. Loman alussa oltiin noustu Vltava-joen toisella puolella tv-torniin ja nyt näimme Prahaa myös joen tältä puolen.

5. huhtikuuta 2018

Onnellisuuden kupla

Odotettu kosinta tapahtui yllättäen maaliskuussa 2018 ja elän nyt jossain onnellisuuden kuplassa. Kihlauksesta on tosiaan vasta vähän aikaa ja ajattelin aina, etten olisi mikään häähömpöttäjä. Sellainen joka ei puhu mistään muusta tuleviin häihin asti ja vielä niiden jälkeenkin. Nyt tuntuu siltä, että toisin kävi. Hurahdin ihan täysin. Olemme olleet yhdessä lähemmäs yhdeksän vuotta. Emme pidä naimisiinmenollakaan mitään kiirettä ja hääpäiväksi on vain alustavia mielikuvia. Ei siis vielä vuoden päästä kesällä, vaikka vauhdistani voisi toisin luulla. 

Olen nyt lukenut paljon erilaisia hääblogeja ja kerännyt ideoita, to do -listoja ja kaikkea muistettavia asioita, mitä pitäisi ottaa huomioon. Lopulta idea omasta hääblogistakin sai alkunsa. Puhelimen muisti alkoi täyttyä ja tuntui, että suunnitelmia olisi hyvä jäsennellä johonkin muualle kuin pienelle puhelimen ruudulle. Ja toivon, että omista huomioistani ja oivalluksistani olisi apua tuleville morsiammille, koska itsekin olen saanut niin paljon muiden jaetuista ajatuksista. Seurasin myös parin ystäväni pitämiä hääblogeja ja oli ihana olla etänä mukana hääjärjestelyissä ja juhlien koittaessa ihastella paikanpäällä kokonaisuutta. Kirjoitin hyvin vaihtelevasti aiempaa blogiani, mutta halusin koota häihin liittyvät asiat omaksi kokonaisuudeksi, josta ne on helposti löydettävissä. Ja miten ihana muisto tästäkin sitten jää.