Hääpäivän aamu

Hääpäivä alkoi varhain. En ollut juurikaan pystynyt nukkumaan, joten kirjoittelin yön aikana sulhaselle kirjettä, joka ei meinannut millään valmistua. Niin paljon sanottavaa. Kirje jäi suosiolla vielä viimeisteltäväksi häämatkan alkuun. Jossain vaiheessa yöllä olin myös lopulta nukahtanut. Heräsin aamulla ennen kellonsoittoa kokovartalotärinään ja sydämentykytyksiin. Tänään on meidän hääpäivä.

Kävimme siskokaasoni kanssa hotellin aamupalalla varhain seitsemän maissa, kun aamupala oli auennut. Yritin syödä, koska pitkä päivä oli edessä. Sen jälkeen haimme kampaamoon tarvittavat tavarat huoneesta mukaan;  huntu, omia meikkejä, juotavia ja välipalaa.

Ajoimme kampaamoon kukkakaupan kautta, koska tarvitsimme kampausten hiuskukat mukaan. Samalla katsoin läpi sulhasen ja bestmanien vieheet, kaasojen hiuskukat ja oman hääkimppuni. Toinen kaasoni noutaisi hääkimpun ja loput kaasojen hiuskukat myöhemmin päivällä. Olin muutoin tyytyväinen kukkiin, mutta hääkimppuuni tehtiin vielä muutoksia. Meillä ei ollut aikaa ajaa enää kampaamokäynnin jälkeen uudelleen kukkakaupan kautta, jotta näkisin muutokset vielä ennen noutoa ja se alkoi hieman stressata. Elämäni tärkeimmät kukat kuitenkin. Floristi ja kaasoni vakuuttelivat, että hyvä tulee.

Hääkampauksessa oli ruskuksen kanssa pinkkiä oksaruusua, vaaleanpunaisia ruusuja ja valkoista eustomaa.

Kampaamossa meitä oli vastassa kaksi kampaajaa. Pääsimme kaasoni kanssa yhtäaikaa rentoutumaan, kun kampauksia tehtiin. Myöhemmin aamulla myös äitini saapui kampaamoon sopivasti ottamaan muutamia valmistautumiskuvia ennen kuin hänen hiuksiaan alettiin laittaa. 

Olin varannut aamuumme ylimääräistä aikaa ja se tuli kampaamossa tarpeen. Kampausta tehdessä ja kukkia kiinnittäessä menikin oletettua enemmän aikaa. Mutta kampaus ainakin kesti hääpäivän ja vielä koko sunnuntainkin. Huntu kiinnitettiin myös kampaamossa. Kuljetin huntua pidemmän pussin sisällä, jotta se ei likaantuisi ennen kuvauksia ja vihkimistä.

Hääpäivän aamu vierähti Hiushuone J&J:ssä.

Meikkaaja oli aamun aikana saapunut kampaamoon. Hän oli laittanut paikan valmiiksi sillä välin, kun kampaustani tehtiin, joten pääsin siirtymään suoraan hänen tuoliinsa. Juhlameikki- ja koemeikkikokeiluista oli hyötyä, koska hääpäivän meikki valmistui ennätysajassa. Olin kertonut ennakkoon monelta meidän olisi hyvä olla valmiita ja monelta ihan viimeistään. Meikkiä tehdessä ei kuitenkaan ollut kiireen tuntua. 

Olin meikkiin oikein tyytyväinen. Paras versio onnistui juurikin hääpäivälle ja näytin itseltäni. Meikkiin käytettiin pyynnöstäni omaa foundationiani sekä huulikiilto oli oma, jotta tarpeen tullen olisin voinut lisätä päivän aikana. Meikkiä ei tarvinnut kuitenkaan korjailla ollenkaan koko päivän aikana. Meikkaaja antoi vinkin, että lisäisin huulikiiltoa huulten keskiosaan ennen kuvauksia, mutta arvatkaa vaan muistinko.

Häämeikkini tekijä saapui Kauneussalonki Zarah:sta kampaamoon.

Kun lähdimme ajamaan kampaamosta takaisin hotellille, toinen kaasoni laittoi kuvia hääkimpusta. En ollut vieläkään vakuuttunut. Onneksi hotellilla kimpun nähtyäni se oli parempi kuin kuvissa. Kimpussa oli paljon kukkia, mutta vihreät osat jäivät vähän varjoon. Kukkien alla oli kuunliljan lehtiä ja kimpussa oli vihreinä osina myös ruskusta. Kimpustani olisi tullut jäätävän kokoinen, jos sen olisi reunustanut näkyvästi vihreillä, kun nyt kukkia oli niin runsaasti. Toisaalta hääkimppu oli näinkin näyttävä ja kaunis. 

Hotellilla söimme kaasojeni kanssa lounasta huoneessani ja kilistimme hääpäivälle. Mukana menossa oli myös yhden kaasoni poikaystävä, joka kuvaili aamupäivän menoa. Viisi henkeä olikin aikalailla maksimi kahden hengen hotellihuoneessa. Syötyä yksi kaasoistani auttoi hääpuvun päälleni. Kaasot myös viimeistelivät omat lookkinsa. Tarkistin vielä kerran hääpäivän aikana tarvitsemani tavarat, että kaikki tarpeellinen tulisi mukaan. Koko aamun olin muistutelllut itseäni, että laita hääkorvikset. Meinasin laittaa ne jo kampaajalle mennessä. Viimein ennen kuvauksiin lähtöä kiinnittelin korviksiani, kun kaasoni lähti hakemaan autoa.

Hääpäivänä mukaan: 

♥ Sukkanauha

♥ Varakengät, jos kenkiä tarvitsee vaihtaa

♥ Huivi, neuletakki ja nahkatakki illan viilenemistä varten

♥Seuraavan aamun mekko, alusvaatteet ja sukkahousut varalle, jos hääpuku täytyykin vaihtaa. Kakkosmekkoa ei etsinnöistä huolimatta löytynyt hääpäivälle.

♥ Häälaukku, jossa oli huulikiilto, foundation, puhelin, kuvauslista, kynä ja tyhjää paperia.

♥ Rahapussi ja henkkarit

♥ Allergialääkkeet

♥ Hääkimppu

♥ Hääparin sateenvarjot

Sulhanen vietti häitä edeltävän yön mökillä. Illalla juhlapaikalta palattua hän oli myöskin kirjoittanut kirjettään. Hääpäivän aamu alkoi kahdeksan maissa aamupalalla sulhasen kotona. Sieltä hän siirtyi bestmanien kanssa juhlapaikalle viimeistelemään. Esimerkiksi ulkoterassin kalusteet siirrettiin tässä kohtaa paikoilleen ja pöydille laitettiin liinat ja kukat, koska kalusteita ei voinut pitää yön yli terassilla. 

Juhlapaikalta keskustaa kohti ajaessa he pystyttivät tienvarsikylttejämme. Matka juhlapaikalle oli suht helppo, joten kylttejäkin riitti ihan muutama. Keskustaan päästyä he hakivat kukkakaupasta vieheensä sekä söivät ja pukeutuivat pikaisesti bestmanin luona ennen kuvauspaikalle siirtymistä.  

Hääaamuun oli varattu morsiustiimille kuusi tuntia aikaa, mutta niin vaan aika sujahti silmissä. Lähdimme hotellilta oletettua myöhemmin, mutta ehdimme kuvauspaikalle suht ajallaan. Ajomatkan aikana tuli tieto, että sulhasen aamu oli myös venynyt ja he eivät välttämättä ehdi ennen meitä first look -kuvauspaikalle. Lennosta muutettiin suunnitelmaa, että otamme kaasokuvia kuvaajan kanssa odotellessa ja sitten vain piiloudun johonkin ennen sulhasen saapumista. 

Ihan loppumatkasta selvisi, että sulhanen ja bestmanit ehtivät kuvauspaikalle sittenkin ennen meitä ja alkuperäinen suunnitelma piti. Sulhanen odotti lehmuspuiden alla hiekkapolun päässä. Kaasot joutuivat jättämään minut hieman kauemmas, koska suunniteltu jättöpaikka olikin täynnä autoja. Läheisellä pesiskentällä oli nuorten peli menossa, mikä ei kuitenkaan häirinnyt kuvauksiamme. Samaisella lehmuskujalla olemme kävelleet ja juosseet lämmittelynä ennen yläasteeen ja lukion liikkatuntien alkua. Taustalle tuli joihinkin kuviin pesispelin tiimellys kaukaisuudessa. Hauskana muistona sekin kouluajoilta. 

Aamun rauhallisuus alkoi tässä kohtaa sulhasen luokse kävellessä muuttua jännitykseksi. Jo kampaamossa ilmeeni olivat hyvin vakavia, vaikka väliin nauroinkin, että minulla on oikeasti ihan hauskaa ja hyvä olla. Jännitys näkyi kasvoissa vakavuutena, vaikka en muutoin tuntenut jännittävän. Autossa ja varsinkin sulhasen selän taakse kävellessä tajusin, että tässä se hääpäivä ihan oikeasti etenee ja nyt pitäisi vain yrittää pysyä mukana ja nauttia joka hetkestä.

Kuva: Tuomas Mikkolainen

Hääpuku on löytynyt

"Apuaa, mekko löytyi, mekko löytyiiii! Tulin juuri hääpukusovituksesta, jota tuttuni suositteli. Menin tänään sovittaan ja nyt se hääpuku on löytynyt. Se oli niin hyvä, että laitoin sen suoraan tilaukseen ja se on mun. Siitä tilataan oikea koko  ja sitten pääsee sovittamaan uudestaan, kunhan se saapuu. Ja se on niin PARAS! Se on niin IHANA! Siis aaah, se on niin hyvä." Tunnelmia ja otteita kaasoille lähteneestä ääniviestistä heti hääpukusovituksen jälkeen. Mutta miten näihin fiiliksiin päästiin. 

Häiden suunnittelu on ollut ihanaa ja hauskaa aina hääpuvun sovituksiin asti ja sitten kuin seinä olisi noussut vastaan. Olin varannut hääpuvun etsintään ja sovittamiseen aikaa, koska lähtökohtaisesti en tiennyt yhtään, millainen hääpuku minulle sopisi. Aloitin sovittamisen elokuun puolivälissä eli vuosi ennen häitä. Sovitusten myötä ihmettelin ja harmittelin, miten hääpuvun löytyminen voi olla näin hankalaa. Suurin osa lempparihääpuvuista oli liian pientä kokoa ja sopivampaa kokoa ei pystynyt poistuvasta mallista enää tilaamaan. Miten onnistuinkin iskemään silmäni aina poistuvaan malliin. Ja yleensä juuri niissä hääpuvuissa oli sitä jotain, jota halusin omaanikin. Jatkoin sitkeästi etsintää.  

Hääpukuliike Unelmassa, käytettyjen hääpukujen taivaassa. 

Ihania hääpukuja oli valtavasti liikkeissä, mutta niitä omia kokoja oli vain muutamia. Entistä enemmän alkoi tuntua siltä, että miten voinkaan olla näin "vääränkokoinen". Kaikenlaista yksi vaate saa pohtimaan ja epäilemään itseään. Onneksi en kuitenkaan lamaantunut enkä vain tyytynyt johonkin hääpukuun sopivan koon löydyttyä. Kävin peräti kahdeksassa eri liikkeessä ympäri Suomea. Usko alkoi kyllä loppua, kun liikkeet vain vaihtuivat ja kokeilin lähemmäs sataa erilaista hääpukua. Aloin jo pohtia teettämistäkin, kun hääpukua ei tuntunut löytyvän valmiina. 

Hienointa olisi ollut, jos hääpuku olisi löytynyt käytettynä. Seurasin hääkirpputoreja ja käytettyjä hääpukuja myyviä liikkeitä. Mutta myytävinä olevat koot olivat aina liian pieniä minulle. Nyt myös monet häät ovat siirtyneet ensi vuodelle, joten käytettyjä hääpukuja ei välttämättä tule edes myyntiin niin paljon kuin yleensä kesän hääsesongin jälkeen. 

Onneksi hääpuvun metsästys ei ollut pelkkä tuskainen taival. Lopulta aloin jopa odottaa innolla sovitukseen pääsyä, koska siinä vaiheessa tiesin, mitä etsin. Opin ja totuin myös peilikuvaani, että tältä näytän hääpuvussa ja näytän hyvältä. Mutta näihin ajatuksiin ja tunteeseen päästäkseni tarvitsin juurikin useamman sovituskerran ja ihanaa, osaavaa palvelua sovituksissa. Hääpukujen myyjät tekevät kyllä tärkeää työtä, koska hääpuvun osto ei ainakaan itselleni ollut helppoa.    

Pitsiä rakastavalle pitsikoristelua kahdessa kerroksessa päällekäin.

Tuttuni suositteli Tampereen Muotitalo Tyynelää, josta oli aikanaan ostanut hääpukunsa ja hän rakasti hääpukuaan. Tätä jäin miettimään. Voiko hääpuvustaan oikeasti tykätä noin paljon? Koska mikään sovittamani hääpuku tähän mennessä ei ollut nostanut tuollaisia tunteita pintaan. 

Saan kyllä tuhannesti kiittää tätä tuttuani, jonka kanssa hääpuvut tulivat puheeksi. Liikkeessä sukelsin hääpukujen sekaan ja myyjä toi ehdotuksia näytille. Sovituksen aikana hän huomasi, millaisista asioista ja yksityiskohdista pidän ja niiden pohjalta ehdotti lisää vaihtoehtoja kokeiltavaksi. Hääpukuja oli myös mahdollista miksailla ja mätsäillä, jos yläosa tuntui kivalta, mutta alaosaan olisi halunnut jotain muuta tai päinvastoin. 

Ihania yksityiskohtia Muotitalo Tyynelän hääpuvuissa.

Ja sitten sain sen hääpuvun päälleni. Hääpuvun ollessa vielä hengarissa tuntui, että päällisin puolin tässä olisi nyt ne kaikki toiveet täyttyneenä. Kun sain hääpuvun päälleni, alkoi sellainen kutkuttava olo nousta sisimmästä. Kun katselin itseäni ja pyörähtelin peilin edessä, tunne oli voimakas ja tiesin, että tässä se nyt on. Minun hääpukuni. En herkistynyt kyyneliin asti. Kokeilin vielä yhden tai kaksi hääpukua tämän jälkeen, mutta mikään ei voittanut tämän valitun hääpuvun herättämiä tuntoja. Sain valittuni vielä uudelleen ylleni ja hunnun hiuksiin. Kyllä, tätä olen etsinyt ja viimein hääpuku on löytynyt.

Lisäys 10.6.2021: Postauksessa näkyvät kuvat eivät ole hääpuvustani. Oma hääpukuni pysyy salaisena häihin asti.  

Hääkampaushaaveilua

Olen päässyt testaamaan muutamia kampauksia tässä matkan varrella ja toiveet hääkampauksen suhteen alkavat selkeytyä. Koekampaus on vielä edessä ennen lopullista hääkampausta, mutta näistä kokeiluista on ollut paljon apua. Jos sinullakin on mahdollista kokeilla erilaisia kampauksia ennen hääkampausta, suosittelen. Kampaajalla olen käynyt ottamassa juhlakampauksen muistaakseni tasan kerran ja muutoin olen tehnyt kampaukset erilaisiin juhliin itse. Siksi olikin niin kiva päästä istumaan kampaajan tuoliin ja antaa ammattilaisen ideoida toiveiden pohjalta. 

Viime vuoden joulukuussa Lyylien pikkujouluissa saimme pikakampaukset ja annoin kampaajalle Nelli Ruhaselle vapaat kädet. Laineita kiinnitettiin hieman toispuoleiseksi nutturaksi. Muutama suortuva jäi vapaaksi ja pikakampaus viimeisteltiin kultaisella glitterillä. Juuri passeli pikkujoulukauteen ja kampaus toimisi oikein kivasti syys- ja talvihäissä. Vaikka tästäkin kampauksesta pidin, selkiytyi toive hääkampauksesta. Olen niin tottunut olemaan hiukset kiinni töissä ja vapaa-ajalla, joten huiskin suortuvia vähän väliä.  

Seuraava kampauskokeilu oli tämän vuoden helmikuussa Lyylien Bridal look -tapaamisessa, jonka aiheena oli kampaukset ja korut. Tällä kertaa Nelli taituroi leveämpää kampausta kukkapannalla. Pitkulainen lisäke hiuksiin kieputettuna ja kukkapanta takapainoitteisesti. Kampaus jäi jotenkin liian laimeaksi tai arkiseksi tällä tavalla kiinnitettynä, vaikka kukkapanta toi näyttävyyttä. Kampaus olisi kiva leveänä niskassa, mutta rennommin kiinnitettynä. Päälliosalle kaipaan myös jotain yksityiskohtia, mutta tarkkaan en vielä tiedä mitä. Kukkapannan myötä toive kukista hiuksissa vain vahvistui. Ja nimenomaan aidoista kukista, vaikka tekokukista jäisi kyllä kiva muisto hääpäivästä.

Maaliskuun I Do Afterwork -tapahtumassa pääsin tekemään kukkasormuksen Penttala Floralin Minnan opastuksella ja kokeilemaan kukkaseppelettä aidoista kukista. Tällaiset kukkayksityiskohdat olivat aivan ihanat. Kaasoille yhdistävä kukkakoristevaihtoehto voisi juuri ollakin sormus rannekukan tai hiuskukkien sijaan. Tai esimerkiksi polttarien yhtenä ohjelmana kukkaworkshop toimisi varmasti, vink vink. Sormukset oli nopea tehdä valmiiseen rautalankaiseen sormuspohjaan, kunhan mieluisat kukat sai päätettyä. 

Kukkaseppele oli kaunis, mutta jaksaako seppeleen painoa kannatella pitkän päivän ajan. Seppele ei siis ollut painava, mutta pienikin paino kampauksen lisäksi voi alkaa illan mittaan tuntua. Ja toisaalta seppele vei huomion kampaukselta, kun mieluummin haluan kukkien täydentävän häälookkia. Seppele voisi toimia myös paremmin, jos hiukset ovat auki. Onneksi tätäkin pääsi kokeilemaan. Kukkia hiuksiin, mutta vähemmän on enemmän. Aavistuksen keveämpi seppele tai sitten kukkien kiinnitys muutoin kampaukseen.

Juhannuksena tein nutturakampauksen valkin avulla. Päälaelle kiinnitin hiukset pienellä ponnarilla ja pyöräytin ympäri saaden päälaelle myös jotain muotoa. Hääkampauksessa kiepautukset pinneillä tai ponnareilla voisi tuoda sitä jotain, joka toivottavasti hääkampaukseen mennessä selviää itsellekin. Valkki toi kampaukseen lisää muhkeutta, mutta ihan näin selkeätä donitsia en halua näkyväksi hääkampauksessa. Sivulle laitoin kukkapinnejä, joista tykkään todella paljon. Silti hääkampaus aidoilla kukilla tuntuu koko ajan enemmän valinnaltani. 

Viimeisin pikakampauskokeilu on myöskin kesäkuulta, kun Lyylien tapaamiset olivat taas mahdollisia rajoitusten höllennyttyä. Naiset Lyylien takana, Nelli Ruhanen ja Laura Pensasmäki, järjestivät meille pikakampaus ja -meikkituokion, johon itse kiiruhdin töiden jälkeen. Mukavaa häähöpöttelyä ja iltaa pääsi jatkamaan jälleen vähän kauniimpana. Tämä pikakampauskokeilu on ehdottomasti lempparein. Rento sivuletti itse asiassa vain parani seuraavana päivänä, kun olin ollut kampauksella tuulessa ja tuiskussa ja vielä nukkunutkin. Ja tämähän on enemmän kuin hyvä, jos häitä seuraavalle aamulle on yhteistä brunssia. Hiukset ovat jo valmiiksi kivasti. Ei tarvitse häissäkään miettiä, vaan antaa vaan mennä ja fiilistellä. Hiukset kyllä tulevat mukana.

Rento letti jatkui rentona toispuolinutturana. Kampauksessa on pelkkää omaa tukkaani. Yllätyin, kuinka kiva kampauksesta tuli näinkin. Ja valkilla saa vielä lisää muhkeutta. Kukkina Nelli pisteli morsiusharsoa letin sekaan. Kyllä vaan morsiusharso tekee morsianolon. Värikkäänä tyyppinä haluan jotain muitakin kukkia valkoisen lisäksi. Tai morsiusharsoa seppeleenomaisesti toisellekin puolelle. Lisäksi jotain kiehkuraa tai kiepautuksia. Ja miten kampauksen saa näyttämään kivalta myös edestä. Jää siis vielä kokeiltavaa koekampaukseenkin. 

Tämä kampaus alkaa olla jo lähellä. 

Millainen on sinun unelmien hääkampauksesi?