29. joulukuuta 2021

Hääpäivän aamu

Hääpäivä alkoi varhain. En ollut juurikaan pystynyt nukkumaan, joten kirjoittelin yön aikana sulhaselle kirjettä, joka ei meinannut millään valmistua. Niin paljon sanottavaa. Kirje jäi suosiolla vielä viimeisteltäväksi häämatkan alkuun. Jossain vaiheessa yöllä olin myös lopulta nukahtanut. Heräsin aamulla ennen kellonsoittoa kokovartalotärinään ja sydämentykytyksiin. Tänään on meidän hääpäivä.

Kävimme siskokaasoni kanssa hotellin aamupalalla varhain seitsemän maissa, kun aamupala oli auennut. Yritin syödä, koska pitkä päivä oli edessä. Sen jälkeen haimme kampaamoon tarvittavat tavarat huoneesta mukaan;  huntu, omia meikkejä, juotavia ja välipalaa.

Ajoimme kampaamoon kukkakaupan kautta, koska tarvitsimme kampausten hiuskukat mukaan. Samalla katsoin läpi sulhasen ja bestmanien vieheet, kaasojen hiuskukat ja oman hääkimppuni. Toinen kaasoni noutaisi hääkimpun ja loput kaasojen hiuskukat myöhemmin päivällä. Olin muutoin tyytyväinen kukkiin, mutta hääkimppuuni tehtiin vielä muutoksia. Meillä ei ollut aikaa ajaa enää kampaamokäynnin jälkeen uudelleen kukkakaupan kautta, jotta näkisin muutokset vielä ennen noutoa ja se alkoi hieman stressata. Elämäni tärkeimmät kukat kuitenkin. Floristi ja kaasoni vakuuttelivat, että hyvä tulee.

Hääkampauksessa oli ruskuksen kanssa pinkkiä oksaruusua, vaaleanpunaisia ruusuja ja valkoista eustomaa.

Kampaamossa meitä oli vastassa kaksi kampaajaa. Pääsimme kaasoni kanssa yhtäaikaa rentoutumaan, kun kampauksia tehtiin. Myöhemmin aamulla myös äitini saapui kampaamoon sopivasti ottamaan muutamia valmistautumiskuvia ennen kuin hänen hiuksiaan alettiin laittaa. 

Olin varannut aamuumme ylimääräistä aikaa ja se tuli kampaamossa tarpeen. Kampausta tehdessä ja kukkia kiinnittäessä menikin oletettua enemmän aikaa. Mutta kampaus ainakin kesti hääpäivän ja vielä koko sunnuntainkin. Huntu kiinnitettiin myös kampaamossa. Kuljetin huntua pidemmän pussin sisällä, jotta se ei likaantuisi ennen kuvauksia ja vihkimistä.

Hääpäivän aamu vierähti Hiushuone J&J:ssä.
Meikkaaja oli aamun aikana saapunut kampaamoon. Hän oli laittanut paikan valmiiksi sillä välin, kun kampaustani tehtiin, joten pääsin siirtymään suoraan hänen tuoliinsa. Juhlameikki- ja koemeikkikokeiluista oli hyötyä, koska hääpäivän meikki valmistui ennätysajassa. Olin kertonut ennakkoon monelta meidän olisi hyvä olla valmiita ja monelta ihan viimeistään. Meikkiä tehdessä ei kuitenkaan ollut kiireen tuntua. 

Olin meikkiin oikein tyytyväinen. Paras versio onnistui juurikin hääpäivälle ja näytin itseltäni. Meikkiin käytettiin pyynnöstäni omaa foundationiani sekä huulikiilto oli oma, jotta tarpeen tullen olisin voinut lisätä päivän aikana. Meikkiä ei tarvinnut kuitenkaan korjailla ollenkaan koko päivän aikana. Meikkaaja antoi vinkin, että lisäisin huulikiiltoa huulten keskiosaan ennen kuvauksia, mutta arvatkaa vaan muistinko.

Häämeikkini tekijä saapui Kauneussalonki Zarah:sta kampaamoon.
Kun lähdimme ajamaan kampaamosta takaisin hotellille, toinen kaasoni laittoi kuvia hääkimpusta. En ollut vieläkään vakuuttunut. Onneksi hotellilla kimpun nähtyäni se oli parempi kuin kuvissa. Kimpussa oli paljon kukkia, mutta vihreät osat jäivät vähän varjoon. Kukkien alla oli kuunliljan lehtiä ja kimpussa oli vihreinä osina myös ruskusta. Kimpustani olisi tullut jäätävän kokoinen, jos sen olisi reunustanut näkyvästi vihreillä, kun nyt kukkia oli niin runsaasti. Toisaalta hääkimppu oli näinkin näyttävä ja kaunis. 

Hotellilla söimme kaasojeni kanssa lounasta huoneessani ja kilistimme hääpäivälle. Mukana menossa oli myös yhden kaasoni poikaystävä, joka kuvaili aamupäivän menoa. Viisi henkeä olikin aikalailla maksimi kahden hengen hotellihuoneessa. Syötyä yksi kaasoistani auttoi hääpuvun päälleni. Kaasot myös viimeistelivät omat lookkinsa. Tarkistin vielä kerran hääpäivän aikana tarvitsemani tavarat, että kaikki tarpeellinen tulisi mukaan. Koko aamun olin muistutelllut itseäni, että laita hääkorvikset. Meinasin laittaa ne jo kampaajalle mennessä. Viimein ennen kuvauksiin lähtöä kiinnittelin korviksiani, kun kaasoni lähti hakemaan autoa.


Hääpäivänä mukaan: 

♥ Sukkanauha

♥ Varakengät, jos kenkiä tarvitsee vaihtaa

♥ Huivi, neuletakki ja nahkatakki illan viilenemistä varten

♥Seuraavan aamun mekko, alusvaatteet ja sukkahousut varalle, jos hääpuku täytyykin vaihtaa. Kakkosmekkoa ei etsinnöistä huolimatta löytynyt hääpäivälle.

♥ Häälaukku, jossa oli huulikiilto, foundation, puhelin, kuvauslista, kynä ja tyhjää paperia.

♥ Rahapussi ja henkkarit

♥ Allergialääkkeet

♥ Hääkimppu

♥ Hääparin sateenvarjot



Sulhanen vietti häitä edeltävän yön mökillä. Illalla juhlapaikalta palattua hän oli myöskin kirjoittanut kirjettään. Hääpäivän aamu alkoi kahdeksan maissa aamupalalla sulhasen kotona. Sieltä hän siirtyi bestmanien kanssa juhlapaikalle viimeistelemään. Esimerkiksi ulkoterassin kalusteet siirrettiin tässä kohtaa paikoilleen ja pöydille laitettiin liinat ja kukat, koska kalusteita ei voinut pitää yön yli terassilla. 

Juhlapaikalta keskustaa kohti ajaessa he pystyttivät tienvarsikylttejämme. Matka juhlapaikalle oli suht helppo, joten kylttejäkin riitti ihan muutama. Keskustaan päästyä he hakivat kukkakaupasta vieheensä sekä söivät ja pukeutuivat pikaisesti bestmanin luona ennen kuvauspaikalle siirtymistä.  


Hääaamuun oli varattu morsiustiimille kuusi tuntia aikaa, mutta niin vaan aika sujahti silmissä. Lähdimme hotellilta oletettua myöhemmin, mutta ehdimme kuvauspaikalle suht ajallaan. Ajomatkan aikana tuli tieto, että sulhasen aamu oli myös venynyt ja he eivät välttämättä ehdi ennen meitä first look -kuvauspaikalle. Lennosta muutettiin suunnitelmaa, että otamme kaasokuvia kuvaajan kanssa odotellessa ja sitten vain piiloudun johonkin ennen sulhasen saapumista. 

Ihan loppumatkasta selvisi, että sulhanen ja bestmanit ehtivät kuvauspaikalle sittenkin ennen meitä ja alkuperäinen suunnitelma piti. Sulhanen odotti lehmuspuiden alla hiekkapolun päässä. Kaasot joutuivat jättämään minut hieman kauemmas, koska suunniteltu jättöpaikka olikin täynnä autoja. Läheisellä pesiskentällä oli nuorten peli menossa, mikä ei kuitenkaan häirinnyt kuvauksiamme. Samaisella lehmuskujalla olemme kävelleet ja juosseet lämmittelynä ennen yläasteeen ja lukion liikkatuntien alkua. Taustalle tuli joihinkin kuviin pesispelin tiimellys kaukaisuudessa. Hauskana muistona sekin kouluajoilta. 

Aamun rauhallisuus alkoi tässä kohtaa sulhasen luokse kävellessä muuttua jännitykseksi. Jo kampaamossa ilmeeni olivat hyvin vakavia, vaikka väliin nauroinkin, että minulla on oikeasti ihan hauskaa ja hyvä olla. Jännitys näkyi kasvoissa vakavuutena, vaikka en muutoin tuntenut jännittävän. Autossa ja varsinkin sulhasen selän taakse kävellessä tajusin, että tässä se hääpäivä ihan oikeasti etenee ja nyt pitäisi vain yrittää pysyä mukana ja nauttia joka hetkestä.

Kuva: Tuomas Mikkolainen

2. joulukuuta 2021

Sopivasti onnellinen

Reilu kolme kuukautta on vierähtänyt häistä ja luonnollisesti yhtä kauan on tullut oltua rouvana. Aika on tehnyt tehtävänsä. Aika on auttanut tässäkin asiassa. Nyt on alkanut löytyä rauha, onnellisuus ja hyvä olo. Kävin selvästi läpi pienimuotoisen, sisäisen kriisin häiden jälkeen. Mietin, kuka olen ja kuka haluan olla. Nyt rouvana olo tuntuu ihan luontevalta ja omalta. 

Olen edelleen se sama ihminen, vaikka nimi on muuttunut. Kuka haluan olla, sitä olen työstänyt. Pysähdyin hetkeksi kokonaan ja mietin, mitä oikeasti haluan tehdä. Ja nyt olen menossa kohti niitä haaveita ja uusia haasteita. Uskon ja toivon, että vasta kolmasosa elämästä on takanapäin ja vielä ehtii hyvinkin muuttaa suuntaa.  


Hääpäivä oli ihana, mutta aika häiden ympärillä erittäin kuluttavaa. Ison projektin hallinta imikin kaikki voimat. Murtumista johtunut kipuilu on myös kestänyt yllättävän pitkään. Aika alkoi käydä tylsäksi, kun päivät vain toistivat itseään viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mutta nyt palautuminen ja olo alkaa näiltäkin osin olla voiton puolella. Voin liikkua enemmän ja istua pöydän ääreen syömään. Niin itsestäänselviä asioita, mutta viimeksi olen istunut normaalisti tyyliin häissä. 

Häiden jälkeinen aika on mennyt itselläni vähän kuin sumussa. Nyt ajatuskin kulkee vähän sujuvammin. Tauko on tehnyt hyvää siinäkin mielessä, että kaikki se häiden ympärillä ollut härdelli ja suuret ilon mutta myös epäonnistumisen tunteet ovat tasaantuneet. Kivut ovat selvästi sekoittaneet ajatuksia, koska minun on ollut hankala muistaa hääpäivän tapahtumia. En olisi uskonut, että ne voivat niin vain kadota. Nyt kipujen väistyessä alkaa olla tilaa muistoille, ja välähdyksiä hääpäivästä nousee sieltä täältä.

Lokakuun lopulla saimme iloisen yllätyksen, kun häävalokuvaajaltamme saapui lähetys. Molemmat olimme ihan täysin unohtaneet, että hääkuvien nettigallerian lisäksi olisi vielä muutakin tulossa. Paketista paljastui aivan upea, puinen rasia. Kanteen on kaiverrettu nimemme ja hääpäivämme. Näppärästi kannessa on myös hääkuvaajamme logo, joka ei kuitenkaan vie kaikkea huomiota. 

Puurasia tuoksui tumman mausteiselta. Sisältä paljastui jotain niin herkkää. Muutamista hääkuvista oli teetetty valmiita printtejä, ja rasiaan oli laitettu koristeeksi morsiusharsoa. Muistitikkukin oli kaiverrettu. Lähetyksellä oli niin täydellinen ajoitus, mieletön piristys. Ei tällaista panostusta pysty käsittämään. Kiitos!


Hääkuvia olen katsonut harvase päivä häiden jälkeen. Tein valokuvista useampia sähköisiä kansioita, joita linkkasimme häävieraille nähtäväksi. Ensin mietitytti, kuinka paljon esimerkiksi kuvia meistä sulhasen kanssa laitetaan nähtäväksi. Mutta sitten taas toisaalta, mitä niitä panttaamaan. Dokumentaarisen kuvauksen ansiosta hääpäivältä on paljon kuvia ja muistoja hetkistä, joiden myötä päivän kulkuun pystyy palaamaan.

Häiden videoihin on itselläni edelleen jokin  näkymätön kynnys. Jonkun verran niitä on katsottu yhdessä ja porukalla, mutta vielä en pysty spontaanisti yksin niitä katsomaan. Ja tämä on hyvin jännä reaktio. Harmittelin videokuvauksen peruuntumista. Ja iloitsin niin kovin, kun videointi onnistuikin läheistemme toimesta. He tekivät ison työn, ja nyt sain, mitä halusin. Häistä on sekä kuvia että videoita.

Tarkoituksena on editoida videoista meille ainakin pidempi häävideo ja mahdollisuuksien mukaan lyhyempikin kooste. Mutta vieläkään en ole päässyt alkuun. On jokin lukko, ettei videoiden työstäminen tunnu vielä hyvältä. Äänet ja liike synnyttää jotenkin niin kovin voimakkaan vastareaktion. Koostettu video valmistuu ehkä sitten ensi vuonna. Keskityn nyt enemmän valokuvien työstämiseen. Kuvat eivät jää vain sähköisenä makaamaan, vaan teen niistä albumeita.

Kiitoskortitkin on nyt tilattu. Vaikka useampi potretti lähti vieraiden nähtäväksi, onhan se kuitenkin pieni yllätys, mihin kuvaan lopulta päädymme. Kiitoskorteissakin luotin Vistaprintiin, josta tilasimme hääkutsut ja häiden paperituotteita. Nyt vaan odotellaan postia.


Hääkuviemme lisäksi ihastelen edelleen päivittäin vihkisormusta. Ja sormukset ovat oikeastaan yksi konkreettisimpia merkkejä siitä, että naimisissa ollaan ja elokuinen päivä ihan todella tapahtui. On sellainen lämmin ja turvallinen olo, että sulhanen on tosiaan mieheni eikä ole katoamassa mihinkään. On ihanaa tietää, että yhteinen matka tästä vain jatkuu. Ja luulisi, ettei pitkä suhde muuttuisi niin kovin naimisiinmentyä. Tunne sisimmässä kuitenkin muutti vähän muotoaan, vaikka sinänsä arki ei ole muuttunut mihinkään. Edelleen sisällä läikähtää lämpimästi, kun sulhanen huhuilee rouvaansa.

Näin joulukuulle on sovittuna muutamia treffipäiviä ja muutenkin otetaan sulhasen kanssa ns. menetettyä aikaa takaisin. Ja olen jo niin fiilistellyt tulevaa joulua. Lunta, valoja, tunnelmaa, musiikkia. Paljon on hyviäkin asioita ympärillä ja tulossa. 

30. syyskuuta 2021

Ensimmäinen kuukausi naimisissa

Tovi jos toinenkin on vierähtänyt. Tänä aikana on tullut käsiteltyä häiden suunnittelun loppusuoran ja varsinkin häiden jälkeen heränneitä fiiliksiä. Ei olisi osannut arvata, millaisesta myllystä on puristettu läpi. Häiden jälkeen olo on ollut kaikkensa antanut. Nautimme molemmat hääpäivästä ja meillä oli hauskaa. Siksi onkin niin outoa, että hääpäivän jälkeen on ollutkin osaltani enemmän itkuisuutta ja harmitusta. Tämä ensimmäinen kuukausi on ollut aikamoista sinnittelyä.

Oma kipuilu on vaikuttanut vahvasti, etten ole oikein päässyt vielä siihen häiden fiilistelyyn. Häissä satutin molemmat jalkani tanssilattialla. Varpaat kipuilivat koko minihäämatkan ajan ja vaikuttivat kävelyyn. Kotiin palattua ei mennyt kauaa, kun sateessa märät portaat yllättivät saapasjalat ja liukastuin kunnolla. Nyt olenkin potenut kotona häntäluun aluetta ja sieltä kivut ovat sykkineet selkärankaa pitkin niskaan ja päähän asti. Ei ihan paras alku ja parhain kulunut kuukausi, mutta pohjalta ei pääse kuin ylöspäin.

Olen koittanut miettiä ja ymmärtää omia tuntemuksia ja ajatuksiani. Outo olo on edelleen läsnä. Olen jutellut sulhasen kanssa ja käynyt asioita läpi kaason sekä lähimpien ystävien kanssa. Mutta siltikään ajatusten pukeminen sanoiksi ei ole helppoa. En jotenkin pääse eteenpäin, siihen häiden fiilistelyyn, vaikka on kuvat, videot ja muistot.

Ensimmäinen itse sidottu kimppu, koska mitä olisikaan kuukausipäivä ilman kukkia.
Häiden jälkeen ei ollutkaan sitä samanlaista kihelmöintiä ja rakkauskuplassa oloa kuin esimerkiksi kihloihin mentyä. Naimisiinmeno ei ollutkaan ihan vain pala paperia, vaan se olikin suurempi muutos ja vaatinut minulta enemmän ajatustyötä kuin alunperin ajattelin. Tapahtuneen prosessointia ja totuttelua. Ja siihen yhdistettynä jatkuva fyysinen kipu. Samaan aikaan hääpäivä oli elämäni paras päivä ja kuitenkin häitä ympäröivä aika on ollut niin kuluttavaa.

En ole osannut nauttia tästä ajasta, mitä meillä on ollut sulhasen kanssa häiden jälkeen, vaan murehdin jo tulevaa, kiireistä syksyä. Joka vuosi metsästys nipistää yhteistä aikaamme. Kalenteri on aikalailla tyhjä yhteisistä menoista tästä joulukuulle. Nyt täytyy entistä enemmän ottaa arki-illoista irti, koska silloin olemme samassa paikassa. Joka vuosi syksy on ollut sitä aikaa, kun voin kalenterin täyttää omilla jutuilla, miettimättä, missä toinen menee. Metsästys on sulhaselle tärkeä harrastus ja elämäntapa, joka kuitenkin vie vain osan vuodesta.


Kuukausi on pitänyt sisällää myös asioiden hoitoa, joita naimisiinmeno toi eteen. Nimeni muuttui ja on jännää seurata, milloin puhelimeen vastaaminen tai asioiminen alkaa luonnistua uudella nimellä. Tähän mennessä on saanut keskittyä, että sanon sen oikein. Allekirjoitus meni vanhasta tottumuksesta vanhalla nimellä, koska onhan sitä tullut rustattua aika moneen kertaan kolmenkymmenen vuoden aikana. Se oli kuitenkin nimi, jota opettelin kirjoittamaan, kun muutenkin opettelin lapsena kynän käyttöä. Keskittymällä uusi allekirjoituskin on alkanut löytyä. 

Olen saanut asioita hoidettua ja ilmoitettua tietoja eteenpäin, mutta passikuvan ottaminen vei aikaa. Olen ollut niin väsynyt, että se näkyy naamasta. Ja en vaan halunnut tästä muistoa passiin ja ajokorttiin muutamaksi vuodeksi. Mutta en oikein voinut enää vetkutella, vaan hakemus on tehty. Ajantasaisille henkkareille olisi jo käyttöä. Kelakortti tuli automaattisesti kotiin uudella nimellä sen jälkeen, kun tieto näkyi digi- ja väestötietovirastossa. Kelakortti oli päivätty viisi päivää vihkimisen jälkeen eli tieto oli mennyt nopeasti. Nyt myös ulko-ovessamme lukee yhteinen nimi ja se jos mikä tuntuu viralliselta. 

Myös nimitykseen rouvana sukunimen kanssa on saanut totutella. Tähän asti sulhasen vanhemmat ovat olleet herra ja rouva ja edelleen miellän ensimmäisenä, että heistä puhutaan. Mutta tosiaan, nyt myös meistä voi kuulla samaa nimitystä. Kihlauduttua aloin makustella uutta nimeä, koska halusin, että perheenä meillä on yhteinen sukunimi. Kun nimi piti lukita esteiden tutkintaa tehdessä, olo oli varma päätöksestä. Kuitenkin sellainen pieni ääni oli takaraivossa, että se on menoa nyt eikä paluuta ole. Olen kuullut muutamia kommentteja ystäviltä, kun he olivat vaihtaneet nimeni puhelimeen, että kuka hemmetti toi on, joka laittaa viestiä. Uuteen nimeen on  siis ollut totuttelemista puolin ja toisin. 


Kolmen vuoden suunnitteluaika mahdollisti sen, että sain fiilistellä ja suunnitella häitä omaan tahtiin ja tarpeen tullen oli aikaa jättää hääjärkkäilyt myös sivummalle. Ehdin rauhassa tutustua eri palveluntajoajiin, kierrellä erilaisia häämessuja ja tehdä yhdessä valintoja häitämme varten. Tuntuu, että sain häistä ja suunnittelusta kaiken haluamani irti. 

Sitä ajatteli, että kun aikaa on reilusti, stressiäkään ei ehdi tulla. Kaikkeen ehtii hyvissä ajoin varautua ja suunnitella. Mutta niin vaan se stressi ehti napata otteeseensa. Näin jälkikäteen ajateltuna, miksi edes otin niin paljon paineita. Sillä hetkellä en kuitenkaan valinnut, että nyt stressaan, vaan se tuli niskan päälle ihan kysymättä. Häiden jälkeen tuli helpotus, ettei enää tarvitse suunnitella ja ottaa kaikkea mahdollista huomioon. 

Olemme saaneet hyvää palautetta häävierailta häistä. On pitänyt ihan opetella ottamaan kehuja vastaan. Ja onhan se palkitsevaa, että kaikki se ajatustyö ja suunnittelu tuotti niinkin hyvän lopputuloksen. Saimme myös ihan mielettömästi apuja läheisiltämme. Ilman heitä ei hääpaikka olisi näyttänyt niin hyvältä tai hääpäivä mennyt niin sujuvasti. Vieraat viihtyivät, ruoka maistui ja jokainen sai tanssia juuri niin paljon kuin mieli teki. 

Hääpäivän jälkeen oli ihana nähdä ensimmäisiä vieraiden ottamia kuvia ja videonpätkiä. Saimme myös hääkuvaajaltamme ensimmäiset maistiaiset ja niitäkin tuli katsottua ja näytettyä moneen kertaan. Selailimme vieraskirjan läpi ennen minihäämatkalle lähtöä. Kortit otimme matkalle mukaan ja luimme niitä matkan aikana. Kotiin palattua alkoi jännityksellä odotus ja hääkuvaajamme sivujen seuraaminen, milloin hän saattaisi työstää hääkuviamme. Saisiko mahdollisesti jotain ennakkotietoa. 


Aika tarkalleen neljä viikkoa häistä saimme loput hääkuvamme. Ja niitähän on aivan valtavasti. Katsoimme kuvat yhdessä läpi ja useamman kerran sen jälkeenkin. Niin paljon onnistuneita kuvia ja muistoja. Mutta myös kohtia, joista voi ottaa oppia. Olisi pitänyt sittenkin vielä enemmän suunnitella kuvausta. Sulhasen taskussa oli lista haluamistamme yhteiskuvakokoonpanoista vieraiden kanssa. Olisi pitänyt kuitenkin varata kuvaukselle lisää aikaa ja ottaa sittenkin vielä pienemmillä porukoilla kuvia.

Itselläni meni myös jotenkin ajantaju hääpäivänä, koska en tajunnut kuvatessamme juhlapaikan pihalla sulhasen kanssa potretteja, että tämä on nyt se toinen kuvaushetki. Sään puolesta emme saaneet auringonlaskukuvia, mutta onneksi pystyimme kuvaamaan ulkona. Jälkikäteen kuitenkin jäi painamaan, etten muistanutkaan ehdottaa siirtymistä vielä sivummalle juhlapaikan pihalta. Olisimme saaneet kahdenkeskisen hetken sulhasen kanssa, jossa vain kuvaaja olisi ollut läsnä. Näin ollen hääpäivän fiilistely, halailu ja pusukuvat jäivät vähiin. Onneksi sulhanen löysi oikeat sanat tähänkin kuvausasiaan. Otetaan fiilistelykuvia esim. kymmenvuotishääpäivänä.

Pidin myös huntua pitkälle iltaan, joten kampauksesta ja häämekosta takaapäin jäi nyt ottamatta kuvia. Toisaalta tulipahan käytettyä huntua koko elämän edestä, koska harvemmin sitä muissa tilaisuuksissa käyttää. Onneksi on paljon onnistuneita muita kuvia, joista välittyy juhlan tunnelma. Vielä pitäisi osata päättää, mitä kaikkia kuvia teetetään ja millainen kiitoskortista tulee. Vieraskirjaan jäi tervehdysten ja onnittelujen jälkeen hyvin tilaa, joten kuvia saa samoihin kansiin talteen.


Mietin pitkään, sanonko näitä fiiliksistä ääneen. Niin hämmentävää. Eihän tällaisiin tuntemuksiin ja outoon oloon osannut varautua. En kuitenkaan halunnut jättää sanomatta tätäkin puolta, mitä häiden jälkeen voi tulla. Itselle olisi jäänyt jotenkin valheellinen olo, jos postaukset olisivat olleet vain iloista tykitystä ja hehkutusta. Kaikki tunteethan ovat sallittuja. Nyt ne vaan täytyy ottaa vastaan ja käsitellä. Uskon, että tämän jälkeen on helpompi muistella hääpäivää. 

9. elokuuta 2021

Tässä kuussa me mennään naimisiin

Viimeinen ilmoittautumispäivä on ohitettu. Vieraamme ilmoittautuivat suurimmaksi osaksi Tahtoon hääsivumme kautta ja osa antoi palautettakin hyvin toimivasta sivusta. Muutamia täytyi vähän muistutella ja ravistella ilmoittautumaan. Nyt vierasmäärämme on kasassa. Aikalailla puolet siitä, mitä alunperin suunnittelimme ja toivoimme, aikana ennen koronaa. Enää vain jännityksellä odotetaan, kuinka tässä vielä käy ja saavatko kaikki tulla paikalle. Tärkeintä on nyt yrittää pysyä terveenä ja toivoa, ettemme altistu. Häitä ei oikein voi olla, jos meistä molempia ei ole paikalla. 

Eniten mietityttää, millaisella porukalla voimme olla kirkossa. Juhlapaikalla olo ei niinkään huoleta, kun tila on iso ja oleskella voi ulkonakin eripuolilla pihaa. Odotamme seurakunnan kantaa, vaikka kirkossa itsessään olisi myös hyvin tilaa pitää turvavälejä. Olen miettinyt sitäkin, pitääkö alkaa kehitellä streemausta, jos vieraamme eivät voikaan tulla vihkimiseen.

Häiden järjestäminen ei välttämättä olisi näin stressaavaa, jos koronaa ei olisi sekoittamassa pakkaa. Tietäisi varmuudella, että tällöin hääpäivä on, nämä palvelut pelaavat ja nämä ihmiset ovat paikalla. Hyvin suunniteltu ei välttämättä ole edes puoliksi tehty, koska koronalla ei ole mitään sääntöjä. Ei auta kuin miettiä ennalta, mihin kaikkeen täytyy vielä varautua ja mitä huomioida. 

Varautumalla ja ennakoimalla ei voi siltikään tietää lopputulosta, vaan edelleen voi tulla yllätyskyykky. Toisaalta hääsuunnittelussa ilman koronaa löytyisi varmasti kohtia, mitkä nostaisivat stressitasoa. Tällä kertaa se nyt vaan sattuu olemaan maailmanlaajuinen mullistus. Ai että, odotan jo sitä päivää, kun isoin huolenaihe on kahvimaidon loppuminen kesken.

To do -lista viimeisille viikoille, mitä on vielä hoitamatta:

Sulhasen vihkisormus ✔

Sulhasen kengät  ✔

Morsiamen kengät ja vaihtokengät ✔

Sulhasen asusteet ✔

Morsiamen asusteet ✔

Palaveri cateringin kanssa pidetty ✔ Hääkakun mahdollista maistelua vielä odotellaan. 

Palaveri valokuvaajan kanssa pidetty ✔ Hääpäivän kuvaus ja toiveet käyty läpi. Lista valmiina, millaisilla kokoonpanoilla halutaan vieraiden kanssa kuvia.

Palaveri papin kanssa pidetty ✔ Vihkikaava käyty läpi ja siihen liittyvät valinnat tehty. Sopiva virsikin löytyi lopulta.  

Kirkkoharjoitukset hääviikolle sovittu aiemmin. Kuultiin vähän aika sitten, että tästä vielä ilmoitetaan lähempänä, onnistuuko. Vihkikaava kirjoitettu auki häätiimille luettavaksi, jos kirkkoharjoitukset eivät onnistukaan koko porukalla.

Koristelupäivien ja hääpäivän aikataulut suunniteltuna. ✔ Excelit ovat sähköisenä koko häätiimin nähtävänä. Myöhemmin vielä päivitys ja hääviikolla tulostus häätiimille.

Palaveri häätiimin kanssa sovittu. Hääviikon koristelupäivien ja hääpäivän aikataulujen läpikäyntiä.

Hääohjelma on hääparin osalta valmis. ✔ Häätiimi hoitaa osan ohjelmasta hääparille yllätyksenä.

Häiden paperituotteet tilattu ✔

Buffetpöytään pienet laput kirjoitettu ✔

Valokuvien valinta ja tilaus täytyisi hoitaa asap

Koristeiden viimeistely

Paikkakorttien kirjoitus loppusuoralla

Juhlapaikalla olevien eri pisteiden sijainti ja koristelu suunniteltu. ✔ Lopullinen visio varmistuu koristellessa. Tarvikkeet koristeluun hankittu ja lainattu, osa vuokrataan.

Alkumaljojen osto

Holittomien juomien osto

Herkkubuffaan makeat ja suolaiset

Kertakäyttöastiat iltapalalle ja juomille: hankintoja tehty, mutta vielä määrien laskua ja lisähankintoja

Servetit ostettu ✔ Vielä servettien taittelu valmiiksi pöytien kattausta varten.

Tähän mennessä hommatut pöytäliinat pesty ✔ Silitys etukäteen ja kangasrulliin rullaus. Lisää pöytäliinoja täytyy vielä ostaa.

Verhojen pesu ja silitys etukäteen, myöskin rullaus kangasrulliin odottamaan.

Käsidesit ostettu ✔ 

Tienvarsikylttien maalaus, vielä viimeistelyä

Hääauto varmistettuna ✔ hääauton koristeet ✔ 

Äänentoistolaitteet sovittu; kaiuttimet ja mikit ✔

Soittolistojen viimeistelyä

Hääkukkien lopullinen valinta tehty ja tilausaika sovittu ✔

Neilikoiden osto hääviikon alussa

Kukkien ja vihreiden nouto luonnosta hääviikon loppupuolella

Pöytäkartta tehtynä Tahtoon suunnittelusivulle. ✔ Pöytäkartta vimeistellään ja kirjoitetaan esille, kunhan pöytien paikat on nähty hääviikolla ja todettu toimivaksi. 


Pitkästä suunnitteluajasta huolimatta huomaa vähän väliä asioita, joista ei ole aavistustakaan. Ei sitä häiden suunnittelun alussa tajunnut, millainen tapahtumasuunnitteluprosessi tämä tulee olemaan. Mitä enemmän on ihmisiä ympärillä mahdollistamassa hääpäivämme, sitä enemmän on liikkuvia osia ja huomioitavia asioita. Voi naurahtaa sille ajatukselle, kun meinasin, ettei exceleitä tarvitsisi. Ilman niitä kaaos kokonaisuus ei olisi yhtään niin hallittu kuin taulukot antavat ymmärtää. 

Olen aina tykännyt tehdä listoja ja suunnittella asioita. Kotoa en voi liikahtaa kauppaan, jos ostoslistaa ja sen myötä ruokalistaa ei ole suunniteltu. Teen listaa aina, kun tiedän, että olen lähdössä johonkin ja varsinkin silloin, kun olen yön tai useampia poissa kotoa. Välillä teen ihan päiväkohtaisia listoja, mitä asioita pitäisi muistaa hoitaa kyseisen päivän aikana. Ihan normiarjessakin ilman, että ne liittyvät mitenkään häihin. Yleensä illalla suunnittelen jo seuraavan päivän vaatetuksenkin valmiiksi, ihan vaikka olisi vapaakin. Spontaani ei siis selvästikään ole toinen nimeni. 


Olen tehnyt nettitilauksia häitä varten sillä ajatuksella, ettei tarvitsisi kierrellä kauppoja ja kannella niin kauheasti. Osa nettitilauksista on onnistunut, mutta nyt viime aikoina on tullut pieniä vastoinkäymisiä, kun tilaukset eivät ole menneet ihan putkeen. 

Kävin tuoksuttelemassa hajuvesiä ja löysinkin oikein miellyttävän ja hyvän häätuoksun. Ensin ajattelin, etten häätuoksua tarvitse ollenkaan. En juurikaan käytä hajuvettä ja olen muutenkin tottunut lähes tuoksuttomiin tuotteisiin. Mieli kuitenkin muuttui. Voisin palata hääpäivään ja sen herättämiin muistoihin tuoksun voimasta. Näppäränä ajattelin tilata hajuveden netin kautta, jotta hieman säästäisi. Mutta tilauksen saavuttua pakatessa olikin käynyt jokin viba ja he lähettivät ihan jonkun muun, väärän tuoksun. Olin asiakaspalveluun yhteydessä ja palautan tulleen hajuveden. 

Kaasosiskoni käyttää samaa hajuvettä, joten varasuunnitelmana olisin saanut häneltä häihin tuoksua lainaan. Samalla täyttyisi jotain lainattua osuus morsiamen lookista. Kivasti ajateltuna kaasoni ehdotti, että laittaa hääpäivänä itse ihan muuta hajuvettä. Kyllähän hajuvesi tuoksuu eri ihmisillä erilaiselta, mutta kauniisti ajateltu silti. 

Sain kuitenkin ilmoituksen, että häähajuvesi on lähetetty uudelleen. Tällä kertaa pitäisi tulla oikea tuoksu. Ja toivottavasti ehtii vielä tulla. Vaikka saisin hääpäivänä tuoksua lainaan, ajattelin ottaa häähajuveden häämatkalle mukaan. 

Toinen kömmähdys nettitilauksissa osui sitten käsideseihin. Tilasin nettisivun kuvan perusteella kivoja, kirkkaita LV:n käsidesigeelejä vieraspöytiin, mutta tuotteiden saavuttua pullot eivät olleetkaan kuvan kaltaiset. Pikkupullot ovat mattavalkoisia eli niistä ei nyt nääkään läpi eikä näe sitä, paljonko käsidesiä on jäljellä. Tästäkin laitoin asiakaspalveluun viestiä, että mikä homma. Odottelen edelleen viestini käsittelyä. Tai sitten ummistan vain silmäni ja valkoisilla käsideseillä mennään. Pikkujuttuja eikä häät tähänkään kaadu. Mutta tottakai toivoisi saavansa sitä, mitä luvataan ja on tilannut.


Yllätyksekseni sulhanen oli kaikessa hiljaisuudessa löytänyt itselleen mieluisan vihkisormuksen. Tämä oli iloinen yllätys. Olin jo nähnyt mielessäni sen hetken, kun pujotamme toisillemme sormukset vihkimisessä ja nyt sekin toteutuu.

Varmistin myös papilta, miten sormusten osalta pitäisi toimia kirkossa. En tiennyt, mikä on protokolla, mutta kysymällä tämäkin asia selvisi. Päädyimme siihen, että itse tulen kirkkoon kihlasormus kädessä, koska jatkossakin käytän kahta sormusta. Sulhanen tulee taasen tyhjin käsin, koska hän aikoo käyttää vain vihkisormustaan. 


Hääkuvaajan kanssa pidettiin palaveri. Olin listannut ylös kaikkea, mitä haluan kuvaajan ikuistavan hääpäivänä. Kun nyt en itse kierrä kameran kanssa, täytyy kaikki toiveet sanoa ääneen. Käytiin myös hääpäivän aikataulua läpi. Suunnitelmissa on oleilla ja kuvata paljon ulkona. Jos sade yllättää, täytyy sitten vain siirtyä sisälle. Varsinaista potrettikuvaukseen sopivaa sisätilaa ei ole kuin kirkko.

Suunnitelmissa on käydä katsomassa mahdollisia ulkokuvauspaikkoja ennakkoon ja lähettää kuvia paikoista kuvaajalle. Aika tarkka visio paikoista on jo, mutta käyn vielä katsomassa ja varmistamassa omin silmin. Täytyy myös kellottaa aurinkoa, ettei hääpäivän ilta-aurinkokuvaus menisi ohi. Jos siis koko aurinkoa hääpäivänä näkyy. Toisaalta pilvisellä säällä saisi vähän pehmeämpiä kuvia otettua. Sade hääpäivänä toisi kuulema onnea. Kaikki käy, kunhan räntää ei vielä tulisi niskaan. 


Häidemme kukat on nyt valittu. Floristin kanssa käytiin jo toukokuun palaverissa toiveita läpi ja nyt tein viimeiset valinnat. Poistuin kukkakaupasta hymy maskin alla ihan korvissa. Voisipa häiden suunnittelu olla pelkästään kukkien suunnittelua. Ihan parasta.

Valitsemissani kukissa ja vihreissä tulee olemaan yhteneväisyyttä juhlatilan muiden kukkien kanssa. Saadaan kiva kokonaisuus sekoitettuna ammattilaisen tekemää ja omatekemää. Floristimme tekee hääkukistamme tilausta tällä viikolla.

Kukat valittua ja asiaa muutaman päivän makusteltua kävin sittenkin vielä uudelleen viime viikon lopulla kukkakaupassa. Kukkavalinnoilla ei pitänyt olla niin väliä, mutta kun kerroin suunnitelman, mitä tulossa, olikin parempi piipahtaa vielä uudelleen. Kukkiin tuli pieniä muutoksia ja täydennyksiä. Nyt ollaan molemmat tyytyväisiä.    

Puhuimme floristin kanssa myös varasuunnitelmasta, jos niittykukat eivät onnistukaan. Sovimme, mihin mennessä olen yhteydessä, jos kukkatilausta täytyy kasvattaa juhlapaikan kukitukseen tarvittavilla kukilla. Jos kukkia tarvitsee vielä tuon tilauspäivämäärän jälkeen, hänellä on onneksi liikkeessä erilaisia kukkia ja sitten otetaan niitä, mitä saatavilla on. 

Edelleen toivon, että kukkaniittymme onnistuvat. Kovasti siellä on jo kukittu ja edelleen kukitaan, mutta vielä on myös kukkia, joiden nousemista odotan. Kodin ja juhlapaikan väliä ajaessa huomasin, että matkalla on myös ihan oikea luonnonniitty. Sieltä poimitaan hääviikolla kukkia, jos omat kasvattelut ei tuota tarpeeksi tulosta.

Kukkatestailut maljakoihin jatkuvat edelleen tässä odotellessa. Olen kokeillut eri tapoja täyttää maljakoita. Laskeskellut, paljonko kukka- ja vihermateriaalia tarvitsisimme ja kellottanut kaupasta ostettujen neilikoiden kestävyyttä. Ja kaikki tämä, koska kukkia voisin työstää ja tuunailla päivästä toiseen. Kukkia näpertäessä voi onneksi hetkeksi irtaantua tästä epävarmuudesta, joka ei vaan meinaa hellittää. Alle kaksi viikkoa odotusta. Tässä kuussa me mennään naimisiin.

30. heinäkuuta 2021

Polttariviikonloppu Turussa hääbloggaajien silmin

Kaupallinen yhteistyö:


Heinäkuu piti sisällään toisenkin polttariviikonlopun, kun tutustuimme Häät-blogiyhteisön hääbloggaajien kanssa erilaisiin polttariaktiviteetteihin Turussa. Viikonloppu alkoi Kukitellen ja Yogannin pitämällä yhteisellä polttaripaketilla. Yoganni Anni Leskisen rakkausjoogatunnilla keskityttiin sydämeen, avaamaan rintakehää ja syvään hengitykseen. Rauhallinen päivän aloitus lattialla selällään maaten. Joogatunnin aikana sai keskittyä miellyttävällä äänellä annettuihin ohjeisiin, kuunnella musiikin lisäksi omaa kehoa ja liikkua hengityksen tahtiin. Näin ensikertalaisena joogaliikkeet olivat suht helppoja, mutta kuitenkin sopivasti tasapainoa haastavia. 

Yoganni Anni Leskinen vetää joogatunteja Turun Fitness 24/7 sekä erilaisissa tapahtumissa. Hänen kanssaan voi suunnitella myös omalle porukalle joogatuntia ja polttareihin sopivaa tekemistä. Tälläkin tunnillamme hän oli huomioinut ensikertalaisten mukanaolon ja hänelle pystyi ilmoittamaan etukäteen, jos jokin kohta kropasta vaati erityistä huomioimista.  

Joogatunnin aikana pystyi irtautumaan kaikista miljoonista hääasioista. Rakkausteemaan sopivasti pysähtyi ajattelemaan niitä ihmisiä ja asioita, jotka ovat oikeasti tärkeitä ja joita rakastaa. Hyvä muistutus häiden suunnittelun aikana ja varsinkin hääpäivän lähestyessä pysähtyä, irtautua ja ottaa hetkeksi omaa aikaa. Ja jos morsian makaa maassa hääviikolla, ei hätää. Hän vain hetken rentoutuu ja hengittelee. 


Joogan jälkeen tila muokkautui kukkapajaksi, kun Kukitellen Elina opetti meille kukkaseppeleen tekoa. Hän oli varannut työvälineet ja materiaaleja; erilaisia kukkia ja vihreitä sekä tehnyt rautalangasta ja kukkateipistä seppelepohjat valmiiksi. Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. 

Seppeleiden tekijöiden nopeudesta riippuen aikaa voi vierähtää tunnista pariin tuntiin. Valkoinenkaan asu ei sotkeentunut seppeleitä työstäessä. Vaikka kaikilla meillä oli samat materiaalit käytössä, jokaisesta seppeleestä tuli aivan omannäköisensä. Ja seppeleet pysyivät matkassamme mukana koko viikonlopun.  


Innostuin tämän kukkapajan jälkeen niin, että sain lisää ideoita kukkasidontaan ja varsinkin juhlapaikan kukitukseen. Suunnitelmissa on ollutkin tehdä erikokoisiin maljakoihin kimput juhlapaikalle. Näiden lisäksi aion vielä sitoa kukka-asetelmaa. Onneksi on aikaa tehdä testisidonta saatavilla olevista kukista ja vihreistä. Näkee vähän paljon menee aikaa ja kauanko sidonta säilyy. 

Meillä oli kukkapajassa seppeleitä tehdessä rautalankapohjat. Kukitellen Elina neuvoi, että kotioloissa pohjana voi käyttää myös narua tai köyttä, johon alkaa sitomaan kukka- ja lehtinippuja. Ja onneksi ammattilaisen puoleen voi aina kääntyä, jos oma osaaminen esim. kukissa ei riitäkään. Kukkaseppelepajojen lisäksi Kukitellen Elina hoitaa häiden ja juhlapäivien kukitusta. 


Yövyimme Hotel Kakolassa. Oli kieltämättä jännittävää liikkua entisen vankilan tiloissa ja varsinkin, kun pääsimme näkemään myös entiseen vankiselliin tehdyn huoneen. Yöpyminen sellihuoneessa olisi jollekin varsinainen elämys, mutta pelkästään kynnyksen yli astuminen sai jalkani tutisemaan. Hääyöpaikkana aika extreme, mutta onneksi Hotel Kakolassa on myös muita huoneita. 

Yövyimme hääbloggaajien kanssa kahden hengen huoneissa. Oli ihan huippua, kun suihku ja wc-tilat olivat erikseen. Pystyimme laittautumaan samaan aikaan omilla peileillämme. Ja muutoinkin, kun huoneessa yöpyy esim. pariskuntana, toisenkin on mahdollista joskus päästä vessaan. Ilmastointi oli kyllä tarpeen, koska eihän Turussa koskaan sada ja tuolloinkin saimme nauttia kauniista säästä. Ihan kuin olisi ollut etelänlomalla. Helteistä oli tuohon mennessä saanut nauttia kotonakin enkä muista milloin viimeksi olisin nukkunut niin hyvin kuin tuona yönä hotellissa. Paksuun peittoon hautautuminen ei ollut ollenkaan tukalaa.


Hotellikierroksella pääsimme ihastelemaan myös hotellin omaa kirkkoa, jossa on ainoana Suomessa anniskeluoikeudet. Vihkimisen jälkeen on mahdollista kohottaa hääparin onnittelumaljat kirkon tiloissa. Hotel Kakolassa on myös erikokoisia tiloja hääjuhlan viettoon, joihin pääset tutustumaan täältä. Hääjuhlan jälkeen huoneet ja sviitit ovat vain hissimatkan päässä. Pääsimme näkemään myös työn alla olevat uudet sviitit hotellin ylimmässä kerroksessa. Ja kuulimme, että Kakolanmäelle on tulossa myös oma spa. 


Kakolanmäellä oli muutenkin paljon nähtävää ja koettavaa. Jos olet kiinnostunut alueen historiasta, pääset lukemaan enemmänkin täältä ja täältä. Tutustuimme alueeseen kävellen, kävimme mm. kahvittelemassa Bakeri Å:n terassilla ja pyörähdimme Kakolan myymälässäkin. 

Illalla kävimme syömässä Kakolanruusussa pitkän kaavan mukaan. Yllätyksellinen Kakolan pidot oli kyllä hintansa arvoinen. Ruoka esiteltiin meille tarjoilijoiden toimesta aina annosten saapuessa ja pidoissa ideana on jakaa annokset seurueen kesken. Allergiat tietysti huomioitiin tässäkin.  


Entisellä vankila-alueella liikkuminen sai pohtimaan, mihin tässä on oikein lupautunut, kun on naimisiin menossa. Turun kaduilla liikkuessa saimmekin palautetta ohiajaneesta autosta, että älä mene naimisiin. Ehkä näytimme entistä enemmän polttariporukalta seppeleissämme ja yhdellä meistä sattui olemaan silloin valkoinen mekkokin päällä. Voi kun olisimme ehtineet huikata hänelle perään, että menemme koko porukka naimisiin.  


Hotelliaamupalaa oli porrastettu ja meiltäkin kysyttiin sisäänkirjautuessa, milloin tulisimme syömään. Aamupalan linjastoja oli sijoitettu kahteen kohtaan, joka sekin jakoi aamupalaporukkaa. Aamupalan pystyi nauttimaan ulkoterassilla ja sisälläkin oli hyvin tiloja. 


Viikonlopun päätteeksi kävimme vielä porukalla katselemassa Turun maisemia Aurajoesta käsin, kun liikuimme Låna-sähköveneellä. Aiempaa veneilykokemusta ei tarvita, koska Lånan työntekijä antoi kattavat ohjeet ennen lähtöä. Sähkövene kulkee hitaasti, lähes äänettömästi ja siinä oli ainoastaan kaasu ja pakki. Ohjatessa on hyvä muistaa, että komennot menevät perille pienoisella viiveellä. Veneeseen mahtuu kahdeksan henkeä, ja bluetoothin ansiosta venematkalla voi kuunnella haluamaansa musiikkia. Katos suojasi paahtavalta auringolta. Tuulessa eväistä kannattaa pitää kiinni. Tunti vierähti hetkessä. 


Oli ihan mahtavaa viimein nähdä hääbloggaajaporukalla. Ja tuona viikonloppuna Turku valloitti myös meidät. Aivan ihana kesäkaupunki. 

Viikonloppuna pidimme myös liveä Hotel Kakolan hotellihuoneesta. Liven tallenne on mahdollista katsoa Häät.fi:n Instagram-sivuilla. Käy myös katsomassa, miltä polttariviikonloppu Turussa näytti muiden mukana olleiden Häät-blogiyhteisön hääbloggaajien silmin:

Hääpäiväkirjat

Matchista morsian

Morsian veitsenterällä

Kuparimorsian