Hääpäivän aamu

Hääpäivä alkoi varhain. En ollut juurikaan pystynyt nukkumaan, joten kirjoittelin yön aikana sulhaselle kirjettä, joka ei meinannut millään valmistua. Niin paljon sanottavaa. Kirje jäi suosiolla vielä viimeisteltäväksi häämatkan alkuun. Jossain vaiheessa yöllä olin myös lopulta nukahtanut. Heräsin aamulla ennen kellonsoittoa kokovartalotärinään ja sydämentykytyksiin. Tänään on meidän hääpäivä.

Kävimme siskokaasoni kanssa hotellin aamupalalla varhain seitsemän maissa, kun aamupala oli auennut. Yritin syödä, koska pitkä päivä oli edessä. Sen jälkeen haimme kampaamoon tarvittavat tavarat huoneesta mukaan;  huntu, omia meikkejä, juotavia ja välipalaa.

Ajoimme kampaamoon kukkakaupan kautta, koska tarvitsimme kampausten hiuskukat mukaan. Samalla katsoin läpi sulhasen ja bestmanien vieheet, kaasojen hiuskukat ja oman hääkimppuni. Toinen kaasoni noutaisi hääkimpun ja loput kaasojen hiuskukat myöhemmin päivällä. Olin muutoin tyytyväinen kukkiin, mutta hääkimppuuni tehtiin vielä muutoksia. Meillä ei ollut aikaa ajaa enää kampaamokäynnin jälkeen uudelleen kukkakaupan kautta, jotta näkisin muutokset vielä ennen noutoa ja se alkoi hieman stressata. Elämäni tärkeimmät kukat kuitenkin. Floristi ja kaasoni vakuuttelivat, että hyvä tulee.

Hääkampauksessa oli ruskuksen kanssa pinkkiä oksaruusua, vaaleanpunaisia ruusuja ja valkoista eustomaa.

Kampaamossa meitä oli vastassa kaksi kampaajaa. Pääsimme kaasoni kanssa yhtäaikaa rentoutumaan, kun kampauksia tehtiin. Myöhemmin aamulla myös äitini saapui kampaamoon sopivasti ottamaan muutamia valmistautumiskuvia ennen kuin hänen hiuksiaan alettiin laittaa. 

Olin varannut aamuumme ylimääräistä aikaa ja se tuli kampaamossa tarpeen. Kampausta tehdessä ja kukkia kiinnittäessä menikin oletettua enemmän aikaa. Mutta kampaus ainakin kesti hääpäivän ja vielä koko sunnuntainkin. Huntu kiinnitettiin myös kampaamossa. Kuljetin huntua pidemmän pussin sisällä, jotta se ei likaantuisi ennen kuvauksia ja vihkimistä.

Hääpäivän aamu vierähti Hiushuone J&J:ssä.

Meikkaaja oli aamun aikana saapunut kampaamoon. Hän oli laittanut paikan valmiiksi sillä välin, kun kampaustani tehtiin, joten pääsin siirtymään suoraan hänen tuoliinsa. Juhlameikki- ja koemeikkikokeiluista oli hyötyä, koska hääpäivän meikki valmistui ennätysajassa. Olin kertonut ennakkoon monelta meidän olisi hyvä olla valmiita ja monelta ihan viimeistään. Meikkiä tehdessä ei kuitenkaan ollut kiireen tuntua. 

Olin meikkiin oikein tyytyväinen. Paras versio onnistui juurikin hääpäivälle ja näytin itseltäni. Meikkiin käytettiin pyynnöstäni omaa foundationiani sekä huulikiilto oli oma, jotta tarpeen tullen olisin voinut lisätä päivän aikana. Meikkiä ei tarvinnut kuitenkaan korjailla ollenkaan koko päivän aikana. Meikkaaja antoi vinkin, että lisäisin huulikiiltoa huulten keskiosaan ennen kuvauksia, mutta arvatkaa vaan muistinko.

Häämeikkini tekijä saapui Kauneussalonki Zarah:sta kampaamoon.

Kun lähdimme ajamaan kampaamosta takaisin hotellille, toinen kaasoni laittoi kuvia hääkimpusta. En ollut vieläkään vakuuttunut. Onneksi hotellilla kimpun nähtyäni se oli parempi kuin kuvissa. Kimpussa oli paljon kukkia, mutta vihreät osat jäivät vähän varjoon. Kukkien alla oli kuunliljan lehtiä ja kimpussa oli vihreinä osina myös ruskusta. Kimpustani olisi tullut jäätävän kokoinen, jos sen olisi reunustanut näkyvästi vihreillä, kun nyt kukkia oli niin runsaasti. Toisaalta hääkimppu oli näinkin näyttävä ja kaunis. 

Hotellilla söimme kaasojeni kanssa lounasta huoneessani ja kilistimme hääpäivälle. Mukana menossa oli myös yhden kaasoni poikaystävä, joka kuvaili aamupäivän menoa. Viisi henkeä olikin aikalailla maksimi kahden hengen hotellihuoneessa. Syötyä yksi kaasoistani auttoi hääpuvun päälleni. Kaasot myös viimeistelivät omat lookkinsa. Tarkistin vielä kerran hääpäivän aikana tarvitsemani tavarat, että kaikki tarpeellinen tulisi mukaan. Koko aamun olin muistutelllut itseäni, että laita hääkorvikset. Meinasin laittaa ne jo kampaajalle mennessä. Viimein ennen kuvauksiin lähtöä kiinnittelin korviksiani, kun kaasoni lähti hakemaan autoa.

Hääpäivänä mukaan: 

♥ Sukkanauha

♥ Varakengät, jos kenkiä tarvitsee vaihtaa

♥ Huivi, neuletakki ja nahkatakki illan viilenemistä varten

♥Seuraavan aamun mekko, alusvaatteet ja sukkahousut varalle, jos hääpuku täytyykin vaihtaa. Kakkosmekkoa ei etsinnöistä huolimatta löytynyt hääpäivälle.

♥ Häälaukku, jossa oli huulikiilto, foundation, puhelin, kuvauslista, kynä ja tyhjää paperia.

♥ Rahapussi ja henkkarit

♥ Allergialääkkeet

♥ Hääkimppu

♥ Hääparin sateenvarjot

Sulhanen vietti häitä edeltävän yön mökillä. Illalla juhlapaikalta palattua hän oli myöskin kirjoittanut kirjettään. Hääpäivän aamu alkoi kahdeksan maissa aamupalalla sulhasen kotona. Sieltä hän siirtyi bestmanien kanssa juhlapaikalle viimeistelemään. Esimerkiksi ulkoterassin kalusteet siirrettiin tässä kohtaa paikoilleen ja pöydille laitettiin liinat ja kukat, koska kalusteita ei voinut pitää yön yli terassilla. 

Juhlapaikalta keskustaa kohti ajaessa he pystyttivät tienvarsikylttejämme. Matka juhlapaikalle oli suht helppo, joten kylttejäkin riitti ihan muutama. Keskustaan päästyä he hakivat kukkakaupasta vieheensä sekä söivät ja pukeutuivat pikaisesti bestmanin luona ennen kuvauspaikalle siirtymistä.  

Hääaamuun oli varattu morsiustiimille kuusi tuntia aikaa, mutta niin vaan aika sujahti silmissä. Lähdimme hotellilta oletettua myöhemmin, mutta ehdimme kuvauspaikalle suht ajallaan. Ajomatkan aikana tuli tieto, että sulhasen aamu oli myös venynyt ja he eivät välttämättä ehdi ennen meitä first look -kuvauspaikalle. Lennosta muutettiin suunnitelmaa, että otamme kaasokuvia kuvaajan kanssa odotellessa ja sitten vain piiloudun johonkin ennen sulhasen saapumista. 

Ihan loppumatkasta selvisi, että sulhanen ja bestmanit ehtivät kuvauspaikalle sittenkin ennen meitä ja alkuperäinen suunnitelma piti. Sulhanen odotti lehmuspuiden alla hiekkapolun päässä. Kaasot joutuivat jättämään minut hieman kauemmas, koska suunniteltu jättöpaikka olikin täynnä autoja. Läheisellä pesiskentällä oli nuorten peli menossa, mikä ei kuitenkaan häirinnyt kuvauksiamme. Samaisella lehmuskujalla olemme kävelleet ja juosseet lämmittelynä ennen yläasteeen ja lukion liikkatuntien alkua. Taustalle tuli joihinkin kuviin pesispelin tiimellys kaukaisuudessa. Hauskana muistona sekin kouluajoilta. 

Aamun rauhallisuus alkoi tässä kohtaa sulhasen luokse kävellessä muuttua jännitykseksi. Jo kampaamossa ilmeeni olivat hyvin vakavia, vaikka väliin nauroinkin, että minulla on oikeasti ihan hauskaa ja hyvä olla. Jännitys näkyi kasvoissa vakavuutena, vaikka en muutoin tuntenut jännittävän. Autossa ja varsinkin sulhasen selän taakse kävellessä tajusin, että tässä se hääpäivä ihan oikeasti etenee ja nyt pitäisi vain yrittää pysyä mukana ja nauttia joka hetkestä.

Kuva: Tuomas Mikkolainen

Sopivasti onnellinen

Reilu kolme kuukautta on vierähtänyt häistä ja luonnollisesti yhtä kauan on tullut oltua rouvana. Aika on tehnyt tehtävänsä. Aika on auttanut tässäkin asiassa. Nyt on alkanut löytyä rauha, onnellisuus ja hyvä olo. Kävin selvästi läpi pienimuotoisen, sisäisen kriisin häiden jälkeen. Mietin, kuka olen ja kuka haluan olla. Nyt rouvana olo tuntuu ihan luontevalta ja omalta. 

Olen edelleen se sama ihminen, vaikka nimi on muuttunut. Kuka haluan olla, sitä olen työstänyt. Pysähdyin hetkeksi kokonaan ja mietin, mitä oikeasti haluan tehdä. Ja nyt olen menossa kohti niitä haaveita ja uusia haasteita. Uskon ja toivon, että vasta kolmasosa elämästä on takanapäin ja vielä ehtii hyvinkin muuttaa suuntaa.  

Hääpäivä oli ihana, mutta aika häiden ympärillä erittäin kuluttavaa. Ison projektin hallinta imikin kaikki voimat. Murtumista johtunut kipuilu on myös kestänyt yllättävän pitkään. Aika alkoi käydä tylsäksi, kun päivät vain toistivat itseään viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mutta nyt palautuminen ja olo alkaa näiltäkin osin olla voiton puolella. Voin liikkua enemmän ja istua pöydän ääreen syömään. Niin itsestäänselviä asioita, mutta viimeksi olen istunut normaalisti tyyliin häissä. 

Häiden jälkeinen aika on mennyt itselläni vähän kuin sumussa. Nyt ajatuskin kulkee vähän sujuvammin. Tauko on tehnyt hyvää siinäkin mielessä, että kaikki se häiden ympärillä ollut härdelli ja suuret ilon mutta myös epäonnistumisen tunteet ovat tasaantuneet. Kivut ovat selvästi sekoittaneet ajatuksia, koska minun on ollut hankala muistaa hääpäivän tapahtumia. En olisi uskonut, että ne voivat niin vain kadota. Nyt kipujen väistyessä alkaa olla tilaa muistoille, ja välähdyksiä hääpäivästä nousee sieltä täältä.

Lokakuun lopulla saimme iloisen yllätyksen, kun häävalokuvaajaltamme saapui lähetys. Molemmat olimme ihan täysin unohtaneet, että hääkuvien nettigallerian lisäksi olisi vielä muutakin tulossa. Paketista paljastui aivan upea, puinen rasia. Kanteen on kaiverrettu nimemme ja hääpäivämme. Näppärästi kannessa on myös hääkuvaajamme logo, joka ei kuitenkaan vie kaikkea huomiota. 

Puurasia tuoksui tumman mausteiselta. Sisältä paljastui jotain niin herkkää. Muutamista hääkuvista oli teetetty valmiita printtejä, ja rasiaan oli laitettu koristeeksi morsiusharsoa. Muistitikkukin oli kaiverrettu. Lähetyksellä oli niin täydellinen ajoitus, mieletön piristys. Ei tällaista panostusta pysty käsittämään. Kiitos!

Hääkuvia olen katsonut harvase päivä häiden jälkeen. Tein valokuvista useampia sähköisiä kansioita, joita linkkasimme häävieraille nähtäväksi. Ensin mietitytti, kuinka paljon esimerkiksi kuvia meistä sulhasen kanssa laitetaan nähtäväksi. Mutta sitten taas toisaalta, mitä niitä panttaamaan. Dokumentaarisen kuvauksen ansiosta hääpäivältä on paljon kuvia ja muistoja hetkistä, joiden myötä päivän kulkuun pystyy palaamaan.

Häiden videoihin on itselläni edelleen jokin  näkymätön kynnys. Jonkun verran niitä on katsottu yhdessä ja porukalla, mutta vielä en pysty spontaanisti yksin niitä katsomaan. Ja tämä on hyvin jännä reaktio. Harmittelin videokuvauksen peruuntumista. Ja iloitsin niin kovin, kun videointi onnistuikin läheistemme toimesta. He tekivät ison työn, ja nyt sain, mitä halusin. Häistä on sekä kuvia että videoita.

Tarkoituksena on editoida videoista meille ainakin pidempi häävideo ja mahdollisuuksien mukaan lyhyempikin kooste. Mutta vieläkään en ole päässyt alkuun. On jokin lukko, ettei videoiden työstäminen tunnu vielä hyvältä. Äänet ja liike synnyttää jotenkin niin kovin voimakkaan vastareaktion. Koostettu video valmistuu ehkä sitten ensi vuonna. Keskityn nyt enemmän valokuvien työstämiseen. Kuvat eivät jää vain sähköisenä makaamaan, vaan teen niistä albumeita.

Kiitoskortitkin on nyt tilattu. Vaikka useampi potretti lähti vieraiden nähtäväksi, onhan se kuitenkin pieni yllätys, mihin kuvaan lopulta päädymme. Kiitoskorteissakin luotin Vistaprintiin, josta tilasimme hääkutsut ja häiden paperituotteita. Nyt vaan odotellaan postia.

Hääkuviemme lisäksi ihastelen edelleen päivittäin vihkisormusta. Ja sormukset ovat oikeastaan yksi konkreettisimpia merkkejä siitä, että naimisissa ollaan ja elokuinen päivä ihan todella tapahtui. On sellainen lämmin ja turvallinen olo, että sulhanen on tosiaan mieheni eikä ole katoamassa mihinkään. On ihanaa tietää, että yhteinen matka tästä vain jatkuu. Ja luulisi, ettei pitkä suhde muuttuisi niin kovin naimisiinmentyä. Tunne sisimmässä kuitenkin muutti vähän muotoaan, vaikka sinänsä arki ei ole muuttunut mihinkään. Edelleen sisällä läikähtää lämpimästi, kun sulhanen huhuilee rouvaansa.

Näin joulukuulle on sovittuna muutamia treffipäiviä ja muutenkin otetaan sulhasen kanssa ns. menetettyä aikaa takaisin. Ja olen jo niin fiilistellyt tulevaa joulua. Lunta, valoja, tunnelmaa, musiikkia. Paljon on hyviäkin asioita ympärillä ja tulossa.