9. heinäkuuta 2021

Meidän hääkutsut

Kutsumme olivat valmiina sähköisessä muodossa odottamassa kuukausia. Kuitenkin juuri ennen tilausta päätinkin, että ei niitä voi lähettää. Vistaprintin valmispohjaiset kutsut eivät näyttäneet yhtään meiltä. Joten repäisin ja tein meille vielä kokonaan uudet.  

Kutsujen teko oli oma prosessinsa. Minulla ei ollut koneella yhtä hyvää kuvankäsittelyohjelmaa, joten tein useammalla eri ohjelmalla. Greeting Islandin ilmaissivuilta löysin kivoja kukkakutsumalleja. Täysin sellaisinaan ne eivät kuitenkaan toimineet, vaan leikkasin ja liimasin, jotta sain kukista ja köynnöksistä mieluisat.

Kukkien värisävyt muokkasin sopiviksi Pixlr, jota muutenkin käytän kuvien muokkauksessa. Lopulliset kutsut tein Vistaprintilla yhdistäen kuvat ja tekstit. Kokeilin erilaisia fontteja ja lopulta löytyi sopivat, joita käytettiin kutsuissa ja hääinfossa. Olihan siinä hommaa kerrakseen, mutta olin ainakin vielä tilausvaiheessa tyytyväinen lopputulokseen. Kutsut tilattiin Vistaprintiltä. Tilauksen jälkeen sai vielä jännittää, miten itsetehdyt kutsut ovat onnistuneet. 


Vasemmalla alkuperäinen, oikealla valmis hääkutsumme kansi.

Pyöriteltiin sanamuotoja, mitä ja miten halutaan asioita ilmaista kutsussa ja hääinfossa. Myös sitä mietittiin, mitä kaikkea kutsun mukana kerrotaan ja mitä infoa jätetään pelkästään hääsivulle. Paperikutsuissa tila on rajallinen. Lopulta päädyimme suht ytimekkäisiin sanamuotoihin ja infoon. 

Hääkutsun kannessa on ainoastaan ketkä kutsuvat, mihin ja milloin. Itselleni oli tärkeää saada nimemme ja tahdon kutsuun. Kutsun avatessa sisäsivulla kerrotaan, missä juhlat jatkuvat ja mihin mennessä toivomme ilmoittautumista. Eli oikeastaan kaikista tärkeimmät tiedot, jos hääinfo kutsun välistä hukkuu ja sitä myötä hääsivun kirjautumisohjeetkin katoavat. Takakanteen laitoimme vielä toiveikkaan tervehdyksen.

Kutsun mukana olleeseen kaksipuoleiseen hääinfoon laitoimme ohjeet ilmoittautumisesta, miten meitä voi hääparina muistaa ja pukukoodin. Näistä oli jo eniten herännyt kysymyksiä. Sanamuotojen lisäksi viilasin kutsun yksityiskohtia, että sanotut asiat myös näyttävät visuaalisesti hyvältä ja tasapainoiselta. Hääsivulla on sitten kattavammin lisää infoa. Jätimme surutta koronan kokonaan pois kutsuista, mutta se huomioidaan hääsivulla ja hääjärjestelyissä. Hääinfo oli samankokoinen kuin kutsu, joten se mahtui taitettavan kutsun sisään omana korttinaan. 
Vasemmalla alkuperäinen köynnös. Pylväiden väliin tekstit sai sommiteltua paremmin.

Katselin myös erilaisia kirjekuorivaihtoehtoja. Sopiva purppuransävy löytyi yritykseltä, joka aluksi vaikutti suomalaiselta. Kuorien toimitus olisi lopulta ollutkin jostain valtamerien takaa, joten ihan niin paljon en niitä kuoria halunnut. 

En opetellut sittenkään kalligrafiaa eikä sitä nyt häissämme juurikaan nähdä. Kuoria kirjoittaessa olisi saanut juhlavamman ilmeen, mutta yritin ummistaa silmäni tältä. Kutsun saavuttua kuori kuitenkin avataan ja heitetään pois. Enemmän sillä kuoren sisällöllä on merkitystä. Katsoin netistä ohjeita, miten kutsut tulisi osoittaa pariskunnille ja perheille. Tämä vaikutti myös ilmoittautumiseen hääsivulla, koska kutsu koskee vain kuoressa mainittuja henkilöitä.     

Helpoin oli tilata kuoretkin Vistaprintilta kutsujen tilauksen yhteydessä. Näin kuoret olivat varmasti oikean kokoiset. Tilasin varalta muutaman ylimääräisen kuoren. Joulukortteja kirjoittaessakin aina jossain kohtaa tulee ajatuskatkos ja kirjoitan mitä sattuu ja koko kortti menee vaihtoon. Juuri niin kävi kuoria kirjoittaessakin. Onneksi oli ylimääräisiä. 

Postitettaviin kutsuihin valittiin Klaus Welpin suunnittelema Juhlapäivä-postimerkki. Kyseinen postimerkki on jo sadas Welpin suunnittelema postimerkki. (Lähde: Posti.) Mielestäni postimerkki toi kuoriin juhlan tuntua. 


Kutsut saapuivat ja niistä tuli ihanat. Kannatti tehdä uudet. Huomasin vasta kutsujen saavuttua, että niihin jäi suht huomaamaton värivirhe. Tein itse ja säästin, joten jotain rosoakin kutsuihin jäi. 

Leikatessa yksityiskohtia alkuperäisestä kuvasta irti, kuvatiedostoon oli jäänyt ylimääräistä. Koneen ruudulla sitä ei huomannut kumpikaan eikä ohjelma herjannut päällekäisyyksistä tai huonosta kuvanlaadusta. Sulhanen ei huomannut mitään ihmeellistä kutsujen saavuttuakaan, joten toivottavasti vieraidenkaan huomio ei siihen kiinnity. Muutoin olen Vistaprintin laatuun ja varsinkin helppouteen tyytyväinen. Oli enemmän kuin hyvä idea tilata kutsut valmiina. En koe paloa askarteluun, joten kutsujen pakkaaminen riitti hyvin näpertelyksi.

Kutsuja kuoreen laittaessa huomasin, että lopputulos kaipasi vielä jotain. Kotoa löytyi juuri sopivan sävyistä lilaa satiininauhaa, jolla sain sidottua kutsun ja hääinfon paketiksi. Mutta nauhahan loppui kesken. Ja juuri tuota lilaa nauhasävyä ei saanut enää, ei mistään Tampereelta. Laitoimme kutsut eteenpäin aikalailla viime metreillä, joten sopivan nauhan tilaaminen ei ollut  enää vaihtoehto. Sulhanen laittoi keskustassa liikkuessaan kuvia värivaihtoehdoista, joita oli tähän hätään saatavilla ja parhain oli hopea. Mutta eihän meillä ole hääväreinä tai häissä mitään hopeaa. Kriisin paikka. 

Hopeaan nauhaan kuitenkin päädyttiin, kun se oli parempi kuin ei mitään. Kieltämättä hopeasta satiininauhasta sai helpommin rusetin, vähemmällä asettelulla. Ja sulhanen löysi jälleen oikeat sanat; onhan häissä aterimet samaa sävyä. Yön yli nukuttua ja kutsuja kuoriin pakatessa lopputulos näytti ihan hyvältä. Olihan se jännää antaa kutsuja eteenpäin. Ihan oikeasti meidän hääkutsut.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!