26. maaliskuuta 2019

Bali Adventure - Kuta

Illalla en meinannut malttaa mennä nukkumaa ja yöllä heräilin pari kertaa, joista toisena olikin jo aika nousta. Kotoalähtö venyi, aamupala pakattiin muovikassiin ja menoksi. Ja se samainen muovikassi meinasi unohtua lentokentän pihassa auton perään. Innostunut, mutta jännittynyt olotila. Kädet ihan nihkeänä. Nytkö me oikeasti lähdetään. Helmikuun puoliväli, hyvästi lumi ja pakkaset. Turvatarkastus sujui kerrankin mallilkaasti, ei satunnaistarkastusta. Eväät syötiin koneeseen nousua odotellessa. Viimein minäkin olen käynyt Starbucksissa, kun hain sieltä kaakaota. Lento Dohaan kesti reilu kuusi tuntia ja matka meni mukavasti leffaa katsoen ja välillä torkkuen. Olin todella innoissani lentokoneruoasta, koska nämä olivat ihka ensimmäiset pöperöt koneessa. Ja no lentokoneruoka oli lentokoneruokaa.

Dohassa vaihdoimme konetta ja ripeä tunnin vaihtoaika onneksi riitti. Toinen lento Dohasta Denpasariin kesti reilu yhdeksän tuntia ja sen lennon aikana alkoi usko loppua. Aivan alun niskasärky ja selkäkipu menivät ohi lääkkeillä, mutta jalkasärkyjen kohdalla tuli jo itku. Käytin lentosukkia, mutta nekin oli otettava jaloista pois toisen lennon aikana. Mukana oli korvatulpat ja kuulokkeet, joiden kombosta tuli yllättävän hyvä äänisuoja koneen hurinalle. Unimaskikin oli tosi hyvä, vaikka kone oli jo valmiiksi hämärästi valaistu. Pitkät lennot, lisää vinkkejä selviytymiseen. 


Balilla majoituimme pariksi yöksi the Tusita hotelliin Kutan alueella. Kentällä taksikuskit eivät jättäneet meitä rauhaan ennen kuin suostuimme nousemaan kyytiin. Toisaalta oli hyvä mennä taksilla suoraan hotellille, koska työmaiden ja liikenteen takia omin jaloin emme olisi välttämättä edes löytäneet perille. Olimme hotellilla niin ajoissa, että huoneemme ei ollut vielä valmis. Kävelimme Kutan rannalla ja istuskelimme ihmettelemässä, mihin sitä on oikein tultu. Ensimmäiset päivät otettiin ihanan rennosti; rannalla käppäilyä, kirjan lukemista, uimista meressä ja kattoterassin infinitypoolilla. Pääsimme myös osaksi kouluprojekteja, kun koululaiset kävivät haastattelemassa turisteja. Kolmannesta pyynnöstä jo kieltäydyttiin kohteliaasti. Etelän aurinko pääsi yllättämään ja poltin naamani aurinkorasvasta huolimatta. Hotellin lähellä oli kauppakeskus, josta teinkin matkan parhaimmat ja myös ainoat ostokset. Hellehattu oli ihan ykkönen, koska se suojasi sekä kasvoja että niskaa. 

Ensimmäinen smoothiebowlini ikinä
Annos oli koottu kivasti, eri maut erikseen, joten minäkin aasialaiseen tulisuuten tottumaton pystyin syömään.
Olin lukenut Kutan alueesta ja myös kuullut ystäviltä kokemuksia.Kutan kohdalla valitettavasti kaikki piti paikkansa, hyvässä ja pahassa. Alue oli todella siivotonta kaduiltaan, rantaa myöten. Aaltojen mukana rantaan ajautui muoviroskaa, kookospähkinöitä ja oksia. Kävelimme rannalla välillä paljain jaloin, mutta kengät oli hyvä pitää mukana. Hotellien kohdilta ranta pidettiin siistinä. Kaduilla kävellessä taksien tööttäys alkoi käydä sietämättömäksi, koska turisteina erotuttiin hyvin ja olimme selvästi koko ajan kyydin tarpeessa. Muutenkaan kävellen ei kannattanut paljoa pysähdellä, kun heti alettiin kaupata erilaisia matkoja nähtävyyksille.  

Hotellikaan ei saanut meiltä kovin hyvää arvostelua. Harmitti huoneen epäsiisteys ja hotellin palvelu, kun tarkoitus oli pitkien lentojen jälkeen vain päästä mitä pikimmin nukkumaan. Huoneen saimme klo 12, mutta pääsimme vasta illalla kahdeksalta nukkumaan. Oli erimielisyyksiä siitä, onko vuoteemme lakanat puhtaat vai eivät. Viimein saimme illalla vaihdettua huonetta, kun puhtaiden lakanoiden saaminen ensimmäiseen huoneeseemme tuntui mahdottomalta. Mutta näin jälkikäteen oli päivissä myös hyvääkin. Molemmat matkalaukkumme tulivat perille kireästä tunnin vaihtoajasta huolimatta. Mekin ehdimme nousta koneeseen oikein hyvin, vaikka ripeät jalat kentällä saikin olla. Kutalla söin aamupalaksi ensimmäisen smoothiebowlini ja se oli todella hyvää. Uusien aasialaismakujen testaaminen alkoi heti ja tulisuuden kanssa sai olla tarkkana. Näimme ensimmäisen Balin auringonlaskumme hotellin kattoterassilta. Ja toisena iltana auringonlasku rannalla taisi olla koko reissun kaunein.   



Kaikista parhain oli kuitenkin aamu, kun herättiin ja päästiin Kutalta siirtymään eteenpäin. Lomahan oli vasta alussa.

4 kommenttia:

  1. Minkälaiset säät oli Indonesiassa helmikuussa? Satoiko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävi ihan mieletön tuuri säiden puolesta, vaikka oltiinkin sadekauden aikaan. Yhtenä päivänä saatiin muutama pisara, että hei tää vois olla vettä taivaalta. Nusa Penidan saarellakin ajettiin skootterilla niin, että nähtiin teiden olevan märkiä ja olleen kova sadekuuro, mutta meidän niskaan vesi ei tullut. Kannettiin mukana reppujen sadesuojia ja vedenpitäviä takkeja, mutta niille ei ollut nyt tällä kertaa käyttöä. Yhtenä iltana kävi myös niin, että päästiin juuri hotellihuoneelle, kun yhtäkkiä taivas repesi kunnon sadekuuroon. Eli kuurot tulee yllättäen, mutta loppuvat myös nopeasti ja raikastavat kivasti ilmaa.

      Poista
    2. Mitä tykkäsitte Nusa Penidasta? :) Se kiinnostaisi minua paikkana. Voin myös odottaa, mikäli aiot kirjoittaa siitä jossain uudessa postauksessa. :D

      Poista
    3. Itse asiasta Nusa Lembonganista ja Nusa Penidasta on tulossa juttua seuraavaksi ;D

      Poista

Kiitos kommentistasi!