Kesä on mennyt työntäyteisenä, mutta myös jonkinlaisessa sumussa ja odotuksessa. Näin elokuussa koulujen alettua alkaa ihan syksyvibat nousta pintaan. On vähän ristiriitainen olo, kun tavallaan olen koko ajan odottanut, että koska se kesä alkaa ja kohtahan ollaan ihan syksykuukausissa. Pidin reilun viikon kesälomaa, mutta vielä sekään ei tuonut kunnollista kesäfiilistä. Jos oikein tarkkaan mietin, olihan tänä kesänä niitäkin päiviä, kun heti aamusta liikkuessa paita ja shortsitkin tuntuivat olevan liikaa. Mutta sellaista pitkäaikaista, viikkotolkulla kestävää megahellettä ei ollut missään välissä. Ja sitä vähän odottelin toukokuussa, kesäkuussa, heinäkuussa ja ajattelin, että viimein elokuun ja loman alettua alkaa ne helteetkin.
Kesä on ollut rankka ja se on näkynyt myös täällä blogin puolella, kun postauksia ei ole juurikaan ilmestynyt. Hiljaisuus ei johdu siitä, ettei minulla olisi kirjoitettavaa. Olen edelleen ihan intona kaikesta hääsuunnitteluun liittyvästä, ihan pienistäkin yksityiskohdista. Ja tätä innostuneisuutta ei meinaa pystyä edes sanoin kuvailemaan. Tämä on kyllä jännä tunne, miten yksi aihe ja vaihe elämässä voikin olla niin täysvaltaisesti ajatukset täyttävää. Häät pyörivät lähes päivittäin mielessä ja välillä herään yölläkin saadessani jonkun inspiraation liittyen häihin tai ratkaisun johonkin hääpulmaan. Ja siis minua ei haittaa ollenkaan, että melkein elän ja hengitän hääjuttuja. Yritän kylläkin tietoisesti vähän miettiä etukäteen ja suodattaa puheitani, ettei kaikki kääntyisi aina häihin. Suunnittelu on edennyt, koska olemme löytäneet mieluisan juhlapaikan ja vihkiajastakin olemme päässeet yhteisymmärrykseen. Häät alkavat tuntua konkreettiselta, kun se ei olekaan enää vain päivämäärä kalenterissa. Yksi ilta havahduin tähän todellisuuteen ja oli pakko ihan ääneenkin tokaista. Ihan niin kuin se ei olisi tässä vuoden suunnittelun aikana käynyt selväksi. Olen kuitenkin sellainen kaiken järjestelijä ja suunnittelija, joten tämäkin on ollut juhlien järjestämistä, isommassa mittakaavassa vain. Mutta että naimisiin. Siis oikeasti me mennään naimisiin.
Kaiken tämän ilon ja innon lisäksi hääsuunnitteluun on myös muodostunut varjo. Ajattelin pitkään, että tästä asiasta en sano täällä mitään. Kuitenkaan en näytä pääsevän eteenpäin haluamallani tavalla ennen kuin saan sanottua. Elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee, ei mikään yllätys. Hääsuunnittelukaan ei mene aina niin kuin toivoisi, vaikka aikaa varaisi kuinka. Tunne oli pienenä pelkona takaraivossa, kun mietimme hääpäivämme ajankohtaa pitkälle tulevaan, nyt siis aikalailla parin vuoden päähän. Mainitsin aiemmassa tekstissäni täällä, kuinka hahmotan häävieraat kokonaisuutena paremmin, kun heidät on laitettu pöytäkarttaan paikoilleen. Nyt kuitenkin pöytäkartassa on tärkeällä paikalla tyhjä tuoli. Hyvästelimme rakkaan läheisen vähän aikaa sitten.
Tästä syystä olen elänyt useamman viikon vain miettien, mitä asioita on hoidettava ja muistettava tänään, huomenna ja lähipäivinä. Kesätöiden päätyttyä ei ollut yhtään samanlainen lomanaloitusfiilis kuin aiempina vuosina. Kalenteri oli tyhjä. Ei yhtään minun tapaistani. Toisaalta en kyllä yhtään edes jaksanut suunnitella lomalle sen suurempia. Teme oli myös kesälomalla, joten lähdimme yhdessä pienelle irtiotolle kaikkeen. Meinasimme lähteä muutaman päivän kaupunkilomalle, mutta tarpeeksi hyviä äkkilähtöjä ei osunut kohdalle. Kylpylähotelli Holiday Club Saimaa oli sopivan ajomatkan päässä kotoa ja siellä emme olleet aiemmin käyneet. Luvassa oli rentoutumista, yhdessäoloa, uimista, saunomista, hemmottelua ja ennen kaikkea unta. Parin yön kylpylähotellireissu olikin juuri sitä, mitä molemmat tarvitsimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!