Onnellisuuden kupla

Odotettu kosinta tapahtui yllättäen maaliskuussa 2018 ja elän nyt jossain onnellisuuden kuplassa. Kihlauksesta on tosiaan vasta vähän aikaa ja ajattelin aina, etten olisi mikään häähömpöttäjä. Sellainen joka ei puhu mistään muusta tuleviin häihin asti ja vielä niiden jälkeenkin. Nyt tuntuu siltä, että toisin kävi. Hurahdin ihan täysin. Olemme olleet yhdessä lähemmäs yhdeksän vuotta. Emme pidä naimisiinmenollakaan mitään kiirettä ja hääpäiväksi on vain alustavia mielikuvia. Ei siis vielä vuoden päästä kesällä, vaikka vauhdistani voisi toisin luulla. 

Olen nyt lukenut paljon erilaisia hääblogeja ja kerännyt ideoita, to do -listoja ja kaikkea muistettavia asioita, mitä pitäisi ottaa huomioon. Lopulta idea omasta hääblogistakin sai alkunsa. Puhelimen muisti alkoi täyttyä ja tuntui, että suunnitelmia olisi hyvä jäsennellä johonkin muualle kuin pienelle puhelimen ruudulle. Ja toivon, että omista huomioistani ja oivalluksistani olisi apua tuleville morsiammille, koska itsekin olen saanut niin paljon muiden jaetuista ajatuksista. Seurasin myös parin ystäväni pitämiä hääblogeja ja oli ihana olla etänä mukana hääjärjestelyissä ja juhlien koittaessa ihastella paikanpäällä kokonaisuutta. Kirjoitin hyvin vaihtelevasti aiempaa blogiani, mutta halusin koota häihin liittyvät asiat omaksi kokonaisuudeksi, josta ne on helposti löydettävissä. Ja miten ihana muisto tästäkin sitten jää.