Vuoden hääblogi© 2019 -äänestys

Hämmästyin suuresti, kun sähköpostiini kilahti ilmoitus, että olen ehdolla vuoden 2019 hääblogiksi. Te ihanat siellä ruudun toisella puolella olitte nimenneet blogini mukaan. Ja olitte nimenneet vielä niin monta kertaa, että olen mukana 20 parhaan joukossa, joista äänestetään vuoden hääblogi© 2019. Siis minun pieni, vasta-alkanut blogini. Kiitos suuresti kaikille, jotka ovat käyneet nimeämässä blogini mukaan. Äänestys on loppusuoralla ja päättyy 7.1.2019, joten pikapikaa lukemaan äänestysohjeet täältä ja antamaan äänesi suosikillesi tämän linkin kautta, jos et ole sitä jo tehnyt. Tulokset julkistetaan Love Me Do Winter Fair -häätapahtumassa sunnnuntaina 20.1.2019 Kaapelitehtaalla.

Treffipäivä kotona ja kauempana

Tänään vietettiin rentoa vuoden ensimmäistä viikonloppua kotona. Aamu alkoi brunssia kokaten. Meillä on ollut välillä tapana käydä sunnuntaibrunssilla, mutta viikolla Teme saikin idean, miksei brunssia väsäisi välillä ihan kotona. Minusta aamupala on päivän parhain ja odotetuin syöminen. Voisin elää pelkillä aamupaloilla, joten brunssihan on minulle ihan taivas, ja vielä kotona. Rennosti yövaatteissa, kattava kattaus kaikkea, mitä mieli vain tekee eikä ole kiire mihinkään. 

Näiden syömisten lisäksi meidän brunssiin kuului pekoni ja munakokkeli ja nehän löytyivät selän takaa liedeltä. Smoothien laitoin vadelmamehukeiton ja maitorahkan lisäksi chiansiemeniä, punaviinimarjoja ja mansikkaa. Sopivan kirpeää ja makeaa samassa. Näiden voimalla jaksoi käydä hyvin kävelemässä, kiipeilemässä ja liukastelemassa läheisessä metsässä. Myöhemmin päivällä kokkailtiin täytettyjä canneloneja. Niitä ei oltu vielä yhdessä tehtykään ja ehdottomasti jatkoon. Onneksi muistin, että joskus aiemmin olin näitä ystävän kanssa syönyt. Jotain uutta perusruokien rinnalle, vaikka ainekset on aikalailla samat. Tästä päivästä löytyy blogini instatorysta enemmänkin kuvia, joten laita ihmeessä @satumaistasatsu Instagramissa seurantaan. 

Nyt kun on puhuttu ruoasta, pysytään aiheessa vielä vähän kauemmin. Nimittäin en ole vieläkään jakanut kuvia, kun kävimme marraskuun alussa treffeillä. Vaikka olemme olleet yhdessä pitkään, käymme edelleen treffeillä. Teme yllätti minut varaamalla ravintolasta pöydän eikä suostunut paljastamaan enempää. Ei auttanut kuin laittautua ja seurata perässä, mihin hän minua kaupungilla johdatti. Sivukadulta toiselle ja viimein pääsimme ovelle. Eikä se ollut mikä tahansa ravintolan ovi, vaan ihan oikeasti mentiin Farangiin. Oltiin puhuttu tästä jo monia kertoja, että pitäisi mennä testaamaan ja tuolloin oli se hetki. Vielä sisälläkin kuiskasin Temelle, että ollaanko me oikeasti ilta täällä.   

Kaakkois-aasialainen ruoka on meille molemmille vieraampaa ja annoksien kuvauksista huolimatta pääruoat jäivät aikalailla mysteereiksi. Tarjoilijan suosituksesta otimme maistelumenun, jotta saimme kattavamman kuvan ravintolan tarjonnasta. Valitsemamme menu on jonkin verran muuttunut käyntimme jälkeen. Jokaisen ruokalajin kohdalla tarjoilija kertoi, mitä lautasella oli ja välillä myös sen, miten annos kannatti syödä. Syödessä mietin, miksi melkein joka annokseeni oli laitettu kuivattu banaanilastu, mutta Temelle ei, ennen kuin tajusin banaanilastun avulla tarjoilijoiden erottavan inkiväärittömän annokseni.    

Ensimmäinen annos tuli lehden päällä. Savustettua lohta, paahdettua maapähkinää ja taimenenmätiä. Toisessa annoksessa oli myös lohta, tom yamia, rapeaa sipulia ja merileväkaviaaria. 

Kolmantena pehmeäkuorista taskurapua, vihreää mangoa, minttua ja maapähkinää. Sen jälkeen alemmassa kuvassa näkyvää karamellipossua. Viidentenä saimme yläkuvassa taka-alalla pilkottavan annoksen leipää ja currya, jonka kanssa samaan aikaan tuli myös annos tofua lisukkeineen.

  
Pääruokana oli vasikanposkea ja tämänkin annoksen mukana tuli jasminriisiä. Arvelen, että inkivääriherkkyyteni takia pääruokani oli vaihdettu kalaan. Vasikanposki oli pitkään haudutettua ja tarjoiltiin omassa mausteliemessään, joten jossain vaiheessa on varmaan ollut inkivääriäkin. 

Jälkkärinä pöytään saapui Hola Hola. Thaityyliin marinoituja hedelmiä, vanilja-kookoskermaa ja thaibasilika-omenasorbettia.

Kaikki annokset olivat todella hyviä ja sisälsivät paljon eri makujen yhdistelmiä, jotka olivat aivan uusia meille. Illasta jäi mieleen myös hieman kiireen tuntu. Olen tunnetusti todella hidas syömään, joten omaan makuuni annokset saapuivat liian tiuhaan tahtiin. Ja annos saapui tietenkin tarjoilijan tuomana, joka aina kertoi annoksen sisällöstä, joten keskustelumme keskeytyi. En myöskään osannut jutella niitä näitä Temen kanssa, kun tarjoilija kävi kaatamassa lisää juotavaa tai kysymässä, maistuuko ja onko kaikki hyvin. Olisin kaivannut vähän enemmän omaa aikaa yhdessä.  Emme ole koskaan aiemmin syöneet näin pitkän kaavan mukaan. Yleensä kolmen tai neljän ruokalajin illallisella kerkeää vähän odotella seuraavaa annosta ja hetki on muutenkin rauhallisempi. Silti kokonaisuudessaan tykkäsin illastamme Farangissa ja juuri ruoka saa varmasti meidät varaamaan pöydän toistekin.     

Miten tämä postaus liittyy häiden suunnitteluun. Ei suoranaisesti mitenkään, mutta kerron välillä myös ihan meidän parisuhteeseen liittyvistä jutuista. Matkaa kohti häitä hieman eri vinkkelistä. Välillä eletään perusarkea, välillä vähän fiinimpää menoa. Vuoden vaihduttua ei meidän häät enää olekaan siellä jossain kaukaisuudessa, kolmen vuoden päässä, vaan nyt puhutaan jo kahdesta vuodesta ja muutamista kuukausista. Jaiks!    
   

Love me do Autumn Fair 2018

Häämessuille pääsy ja hääblogimiittiin osallistuminen saatu

Love me do -häätapahtuma ja Häät Media

Näitä messuja odotin ihan hurjasti itse messujen, mutta myös blogimiitin takia. Uutiskirje ja sähköpostit antoivat kattavan kuvan, mitä messuilla on odotettavissa ja silti eri esittelijöiden määrä yllätti. On ollut hieno päästä tänä vuonna kokemaan sekä pienempi tapahtuma että suuret messut. Nyt jo oikein odotan ensi vuoden messuja ja alkuvuoteen onkin useampi merkintä kalenterissa.

Aamulla piipahdin Parturi-kampaamo Cloussa, jossa Noora teki minulle aivan mielettömän kivan pikakampauksen. Pystyin venyttämään aamuheräämistä, kun ammattilainen laittoi hiukset. Ihmettelin taas, miten itsetehdyt suoristusrautakiharat ei koskaan näytä sellaisilta kuin kampaaja ne pyöräyttää. Kampaus kesti tosi hyvin kiinni koko päivän ja illalla kiharat olivat laineet. Täytyy vastaisuudessa muistaa pyytää ottamaan kampauksesta kuvia jo heti kampaamossa, koska hiuksista sain kuvan illalla kotona. Olen silti tyytyväinen, koska olihan kyse vartin pikakampauksesta eikä parin tunnin kunnon kampauksesta pohjustuksineen. Tiedän jo kenen luo kääntyä, kun haluan ensi kesänä juhlakampauksen täälläpäin.
     

Love me do -häämessut järjestettiin Kaapelitehtaalla ja oli erittäin fiksu veto nousta blogimiittiin osallistuville varattuun Kovasen minibussin kyytiin. Vaikka pääkaupunkiseudulla on nyt tullut asuttua muutama vuosi, en yhtään muistanut missä Kaapelitehdas sijaitsee. Varmaan harhailisin vielä näin viikonkin jälkeen Helsingin kaduilla etsien messuja. Perille päästyä hääblogimiitin emäntämme Susanna ohjasi meidät blogiloungeen, jossa kertoi päivän kulusta. Päivään oli varattu kivasti aikaa häämessujen vapaaseen kiertelyyn, mutta oli myös todella kiva viettää aikaa tutustuen muihin hääbloggaajiin.    

Fuji Film

Ennen vapaata kiertelyä kokoonnuttiin Fuji Filmin ständille tutustumaan polaroid-kameroihin ja varsinkin uuteen Instax Square SQ6 -kameraan. Uudessa kamerassa kuvat ovat neliönmallisia ja isompia kun taas aiemmassa kameramallissa kuva on enemmän suorakaide. Kuvat ovat olleet suosittu vaihtoehto häiden vieraskirjana ja kieltämättä se olisi näppärä vaihtoehto. Muiden häissä on ollut tosi kiva ottaa kaverikuvia hääparille muistoksi. Olen miettinyt normikameran käyttöä jalustalla, mutta silloin kuvat jäisivät kameraan, joten täytyy vielä pohtia vieraskirjan toteutusta.

Blogimiitin lounaan meille loihti Food Camp Finland. Lounaalla oli tarjolla hyviä, itselle uusia makuyhdistelmiä ja paljon sellaista, mitä en ole koskaan maistanut. Syömisen lomassa keskusteltiin mm. hääbuffetista ja sen vaihtoehdosta istuvaan ruokailuun, jossa ruoat tarjoiltaisiinkin häävieraille pöytään. Häämenun ennakkomaistelu kuuluu edes maksullisena ja maistelua kannattaa pyytää ennen cateringin valintaa. 

Grillattua maa-artisokkaa, mätiä ja hapankermaa, siikachevicheä avokadokreemillä, vuohenjuustoa tomaatilla ja pikkelöidyillä valkoisillla mansikoilla ja marinoituja katkarapuja, paahdettua kukkakaalia ja mantelia. 

Jälkkärinä tyrniposset.

Messuilla oli nähtävää niin paljon, mutta hyvin kerkesi kierrellä yhden päivän aikana. Jututin messuesittelijöitä ja uskalsin kokeilla ensimmäisiä vihkisormusvaihtoehtoja. Messuilla oli hääkattauskilpailu, josta sai hyviä vinkkejä ja huomasin myös, mitkä jutut eivät kolahtaneet.

Messuilla oli myös useampi hääpukumuotinäytös. Aikataulu ei mennyt ihan niin kuin ennakkoon suunnittelin ja näinkin vain Vuoden hääpukusuunnittelija 2018 -finaalinäytöksen. Kyllä se oma maku puvun suhteen alkaa hahmottua. 

Heidi Tuisku oli ylivoimainen voittaja. Hänet valittiin sekä yleisön että median suosikiksi ja hän oli tuomaristonkin valinta voittajaksi. Koko näytöksen puvut olivat upeita, mutta mielestäni voitto meni ihan oikealle kohteelle. Pari ensimmäistä kuvaa voittomallistosta. Muut näytöksen kuvat ovat sellaisia, joissa jokin yksityiskohta kolahti.

Patisserie Teemu&Markuksen hääkakkutastingiin oli kerääntynyt mielettömästi ihmisiä jonoon, joten käännyin suosiolla ihan toiseen suuntaan kiertelemään. Meille tuotiin blogiloungeen oma porkkanakakku, josta tuli ihan jouluvibat. Hekumoin korkeaa, monikerroksista hääkakkua, mutta nyt täytyy ajatella uudelleen ja tarkemmin. Kolmikerroksinen kakku ei ollut mitenkään liian korkea, mutta leikatessa pelkäsin koko ajan, että pudotan ylimmän kakun pöydälle ennen kuin mitään on lautasella. Kuumottavaa. 

Ennen messuilta lähtöä saimme goodie bagin mukaamme, kiitos siitä yhteistyökumppaneille. Kassi sisälsi G Beauty Labin magneettiripset, pientä syötävää Rawsomilta ja Leaderilta, juotavaa Espoon Omalta Panimolta, Pauligin Mun kahvi kustomoidun kahvipaketin, Viking Linen risteilyalennuksen ja Häät-lehden 25v juhlapainoksen. Tuota lehteä olen lukenut jo monena iltana alusta loppuun ja lopusta alkuun ja edelleen siinä vaan jokin vetää puoleensa. 

Blogiemännän piti melkeinpä häätää meidät jatkamaan iltaa kaupungille messutapahtuman loputtua. Se mielestäni kertoo paljon, kuinka onnistunut Love me do -häämessut oli kokonaisuudessan. Tammikuu, tulisitpa pian, koska seuraava Love me do on 19.-20.1.2019.   

Häämessuinnostus

Viime kuun häätapahtuman jälkeen olen vain odottanut lokakuun vaihtumista, koska silloin pääsen taas häämessuille. Odotan jo erilaisten kattausten ja koristelujen toteutuksia, koska näissä tarvitsen kaikista eniten apua ja inspiraatiota. Tällä hetkellä tiedän vain millaisia kukkia haluan pöytiin ja sen, että pöydissä pitää olla tarpeeksi laskutilaa. Eli köynnöksiä, koristeita, tuikkuja ja laseja ei tule olemaan ihan pöydän täydeltä. Mutta jotain kuitenkin täytyy olla pelkkien kukkien lisäksi. Odotan myös hääpukunäytöksiä, joita onkin useampia päivän aikana. Patisserie Teemu & Markus ovat loihtineet hääkakkutastingin ja siellä missä on kakkua, löytää myös minut. Hienoa myös, että pääsee näkemään oikeasti ajan kanssa muiden hääbloggaajien kanssa. 

Seuraavan kerran palaan blogin puolelle messujen jälkeen. Instagramia päivitän lauantain aikana, joten sitä kautta näet varmasti messuhulinaa. Oletko sinä tulossa? Tule ihmeessä moikkaamaan.

Kihlasormukset

Kihlamatkan aikana Prahassa katsoimme useampia sormuksia lähinnä ikkunashoppailuna, koska mielestäni oli vaikea löytää kunnollista kultasepänliikkettä. Valikoima vaikutti välillä liian rihkamalta tai omaan makuun överiltä. Läheltä hotellia löytyi yksi ainoa sormus, joka olisi ollut oikeaa kokoa ja myyjä ihmetteli miksen ota sitä. Mutta se sormus ei vaan tuntunut yhtään omalta. Enkä halunnut sormusta vain sormuksen takia, vaan sitä olisi tarkoitus pitää vuosikymmeniä. Etsintä jatkui kotiin palattua ja muutama päivä menikin kierrellessä eri liikkeitä. Netissä ennakkoon silmää miellyttävät sormukset eivät enää kokeiltaessa tehneetkään vaikutusta. Testailin melkeinpä kaikkea mahdollista, koska yllätys, näiden vuosien aikana en ollut juurikaan miettinyt etukäteen millaisen sormuksen mahdollisesti haluaisin. Tunnetusti en myöskään ole mikään nopeiden päätösten tekijä.   

Aloitin sormusten testailun jokaisessa liikkeessä ensin kuvioin koristelluista, mutta jostain syystä jatkoon pääsi aina vain valkokultaisia rivitimanttisormuksia. Halusinko oikeasti sormukseen käytettävän niin suuria summia, millaisissa hinnoissa timanttisormukset yleensä liikkuivat. Olin jo useammassa liikkeessä vertaillut eri sormuksia ja aina vaan päädyin rivitimanttiin. Malmin korupajalla alkoi vaikuttaa lupaavalta ja palvelukin oli erittäin hyvää. Tutkin erilaisia sormuksia todella tarkkaan. Lopulta minulla oli kaksi selkeää suosikkia. Onneksi myyjäkin osasi helpottaa valintaani siinä vaiheessa, kun vertailin kahta sormusta toisiinsa ja myyjä kertoi niiden olevan sama sormus. Käsityönä tehtyinä niihin voi tietysti tulla hiuksenhienoja eroavaisuuksia.  

Teme löysi myös oman sormuksensa samasta liikkeestä. Päätökset tehtyä myyjä kysyi, haluammeko jättää sormuket heti kaiverrettaviksi. Myyjältä ei jäänyt epäselväksi, että olimme sormuskaupoilla ensimmäistä kertaa. Apua, mitä näihin yleensä pitäisi laittaa. Kihlasormuksissa meillä on nyt perinteiseen tyyliin toistemme nimet ja kihlapäivämäärä. Jälkikäteen olen lukenut paljonkin erilaisia tarinoita sormusten kaiverruksista. Onneksi on aikaa miettiä, mitä mahdollisesti halutaan vihkeihin kaiverruttaa ja sekin on vielä päättämättä, ottaako Teme edes toista sormusta. 

Saimme sormukset kaiverrettuina seuraavana päivänä, sopivasti ennen pääsiäislomaa. Emme olleet kertoneet kenellekään, vaan odotimme, että perheemme huomaavat kihlautumisen loman aikana. Olin suunnitellut jo aiemmin, että molempien perheet ovat saman pöydän ääressä, vaikka kihlautumisesta en vielä silloin tiennyt. Loma-aikana yleensä suurin osa läheisistämme on samassa paikassa, joten kihlajaiset menivät hienosti siinä samalla. Ensimmäisen illan olimme Temen kotona ja aika pian kahvipöydässä sormukset huomattiin. Seuraavana päivänä olimme isommalla porukalla vanhempieni luona, mutta huomaaminen ei käynytkään ihan niin äkkiä. Kolmen tunnin kahvittelun ja erinäisten huomaamattomien ja tarkoituksenmukaisten kädenliikkeiden jälkeen viimein sormukset osuivat myös porukoiden näkökenttään. Tästä onkin riittänyt iloa ja virnuilua koko loppuvuodeksi. 

Puoli vuotta sormus on nyt ollut osa minua. Edelleen päivittäin ja useamman kerran päivässä huomaan tuijottavan kättäni tai vähintään hipaisevan sormusta tarkistaen sen olevan tallella. Töissä oli aluksi hassu olo, kun tunsin haamusormuksen kädessäni. Sairaalatyön takia en voi käyttää koruja työpäivän aikana, mutta silti jotenkin tunsin sen. Ensimmäisinä kuukausina havahduin välillä paniikkiin, että olenko nyt varmasti tehnyt oikean valinnan. Siis valinnan sormusta koskien. Välillä se tuntui kuin tehdyltä minulle ja välillä panikoin juuri sitä, että valitsinko liian pikaisesti. Kuukausien ajan olen sulatellut asiaa ja enää en osaisi katsoa mitään muuta sormusta kädessäni tässä kohtaa. Luulen, että paniikin taustalla ei ollut pelkkä sormus, vaan myös se valinta ihmisestä rinnalleni. Vaikka olemme olleet yli yhdeksän vuotta yhdessä, tämä on jälleen yksi askel eteenpäin.       

With Love - ensimmäiset häämessuni

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa häämessuilla. Olin odottanut häätapahtumaa innoissani koko kesän ajan. Muutaman hääbloggaajan kanssa tuli puheeksi, jos lähdettäisiinkin jo päivää aiemmin Vanajanlinnaan, häämessutunnelmaan virittymistä etkoillen ja toisiimme tutustuen. Ja pian hotellihuoneet olikin varattuna. Kotona sain kuulla hieman ihmetystä, että lähden messuille ja hotelliin yöksi ihmisten kanssa, joita en ole koskaan tavannut. Uusi ajattelutapani, päätösten teko vastaamalla miksei ja hyppäämällä mukavuusalueen ulkopuolelle on tuonut tähän vuoteen enemmän huikeita kokemuksia kuin mitä olisin voinut kuvitella. Joten miksei, viime perjantaina hyppäsin auton kyytiin kohti Vanajanlinnaa. 

Hiljaista hetkeä ei ollut montakaan koko reissun aikana. Meillä oli tosi kivaa Sarahin, Sanden ja Saran kanssa. Yövyimme Golfklubin puolella Ratsulan hotellihuoneissa ja illan aluksi kävimme syömässä golfklubin ravintolassa. Hämmästykseksemme tarjoushuoneet olivat hyvin erilaiset toisiinsa nähden, joten kokoonnuimme meidän suurempaan huoneeseen jatkamaan iltaa.  

Lauantaiaamuna Vanajanlinnassa oli kova tohina ja hyörinä, kun viimeisiä With Love -häätapahtuman yksityiskohtia aseteltiin paikoilleen. Piipahdimme Sarahin kanssa hotellin aamupalalla päärakennuksen puolella. Hääbloggaajille oli järjestettyä ohjelmaa, joka alkoi linnan historian esittelyllä. Vanajanlinnassa on mahdollista viettää hääjuhlaa. Erilaisia vihkimislokaatioita on pihapiirissä useita ja tietysti linnan sisällä oleviin saleihin saa järjestettyä vihkimisen hääjuhlan lisäksi. Vanajanlinna sijaitsee Katumajärven rannalla ja se jos mikä nostatti hymynkareen huulille.   

Tämän jälkeen siirryimme lounaalle. Ruokailutilan somistukset olivat loihtineet Suomen hääsuunnittelijat ry:n jäsenet. Kukka-asetelmat vaihtelivat pöydittäin ja jokainen pöytä oli kaunis kokonaisuus. Lilat hortensiat vetivät puoleensa magneetin lailla, joten istumapaikan valinta oli itsestäänselvä. Lounaan alussa meille esiteltiin Heidi Tuiskun malliston hääpukuja ja tämän vuoden Miss Suomi -kilpailijat pyörähtivät tilassa upeissa hääpukuluomuksissa. Sen jälkeen keittiömestari Mika Jokela esitteli menun, jota pääsimme maistamaan. 

Pitsiä, nappirivi ja sydänsilmäemoji.

Vanajanlinnan takaa Juhlapaviljongista löysimme häätapahtuman näytteilleasettajat. Saimme kuulla esittelyitä, kierrellä tilassa ennen varsinaista messujen avautumista ja jututtaa alan ammattilaisia omilla esittelypisteillään. Jälkkärinä saimma Say It With a Cake -tilausleipomon kakkupalat, jotka olivat todella hyviä molemmat. Kyselin enemmänkin kakut loihtineelta Mona Tähtiseltä vinkkejä tulevaa hääkakkua varten. Hänen tekemänsä kakut ovat aina gluteenittomia ja muutkin allergiat huomioidaan. Näyttävät ja korkeat kakut ovat vahvasti edustettuina inspiraatiokansiossani ja olisi enemmän kuin hienoa, että koko hääväelle voisi tarjota samasta luomuksesta.  

Ei siis tule yllätyksenä, että olin innoissani juuri tästä pöydästä.

Viime postauksessa kerroinkin jo tämän hetken kukkahaaveista, joten olin erittäin innoissani, kun kukka-asetelmia ja kimppuja oli myös Juhlapaviljongissa esillä. Floramoren ja Kaisan Kukan tekemissä asetelmissä oli ihanasti käytetty värejä ja esillä oli myös perinteisempiä, hempeämpiä asetelmia. Kuvissa näkyvät olivat lemppareitani. Edelleen kaikki lila, purppura ja vaaleanpunainen kolahtaa ja samaa sävymaailmaa meillä on kotonakin. Oli myös hyvä nähdä livenä pionia muistuttava puutarharuusu, koska juuri tätä olen miettinyt hääkimppuun. Floristi kertoi ilokseni, että loppukesällä kukkavalikoima on todella laaja, koska kesän kukkia on vielä saatavilla ja syksyn kukat tulevat liikkeisiin.

50 hengen shampanjatorni oli mieletön Juhlahumuan tilassa.

Tapahtumasta saimme mukaamme häälehtiä, nekin itselleni ensimmäisiä, tuotekassin ja Blue Lagoon Beautylta C-vitamiiniseeruminäytteen. Tuotekassissa oli Urjalan makeistukun karkkeja, Party Decon paikkakorttipidiketimantteja ja Siro alusasujen erikoisliikkeeltä sukkanauhan ja alusvaatetilauksesta alennusta. 

With Love -häätapahtuman muut näytteilleasettajat ja tietoa tapahtumasta löydät täältä. Mielestäni häätapahtuma oli sopivan pieni ensimmäisiksi messuiksi, mutta todella nopeasti läpi kierretty. Minulta meni linnakierros ihan ohi, mutta onneksi muiden bloggaajien kuvien kautta pääsi kurkistamaan linnan saloihin. Onneksi menimme porukalla jo edellisenä iltana paikalle, koska pelkästään tapahtuman takia matkustaminen olisi harmittanut. Blogimiitissä oli tiukka aikataulu ja muihin hääbloggareihin tutustui vain sen verran, mitä lounaalla kerkesi syönnin lomassa jutella. Onneksi blogimiitteja on tulossa toisiakin. Häiden suunnittelu on vielä niin alussa, että messuillakin tulee varmasti käytyä.