Tänään vietettiin rentoa vuoden ensimmäistä viikonloppua kotona. Aamu alkoi brunssia kokaten. Meillä on ollut välillä tapana käydä sunnuntaibrunssilla, mutta viikolla Teme saikin idean, miksei brunssia väsäisi välillä ihan kotona. Minusta aamupala on päivän parhain ja odotetuin syöminen. Voisin elää pelkillä aamupaloilla, joten brunssihan on minulle ihan taivas, ja vielä kotona. Rennosti yövaatteissa, kattava kattaus kaikkea, mitä mieli vain tekee eikä ole kiire mihinkään.
Näiden syömisten lisäksi meidän brunssiin kuului pekoni ja munakokkeli ja nehän löytyivät selän takaa liedeltä. Smoothien laitoin vadelmamehukeiton ja maitorahkan lisäksi chiansiemeniä, punaviinimarjoja ja mansikkaa. Sopivan kirpeää ja makeaa samassa. Näiden voimalla jaksoi käydä hyvin kävelemässä, kiipeilemässä ja liukastelemassa läheisessä metsässä. Myöhemmin päivällä kokkailtiin täytettyjä canneloneja. Niitä ei oltu vielä yhdessä tehtykään ja ehdottomasti jatkoon. Onneksi muistin, että joskus aiemmin olin näitä ystävän kanssa syönyt. Jotain uutta perusruokien rinnalle, vaikka ainekset on aikalailla samat. Tästä päivästä löytyy blogini instatorysta enemmänkin kuvia, joten laita ihmeessä @satumaistasatsu Instagramissa seurantaan.
Nyt kun on puhuttu ruoasta, pysytään aiheessa vielä vähän kauemmin. Nimittäin en ole vieläkään jakanut kuvia, kun kävimme marraskuun alussa treffeillä. Vaikka olemme olleet yhdessä pitkään, käymme edelleen treffeillä. Teme yllätti minut varaamalla ravintolasta pöydän eikä suostunut paljastamaan enempää. Ei auttanut kuin laittautua ja seurata perässä, mihin hän minua kaupungilla johdatti. Sivukadulta toiselle ja viimein pääsimme ovelle. Eikä se ollut mikä tahansa ravintolan ovi, vaan ihan oikeasti mentiin Farangiin. Oltiin puhuttu tästä jo monia kertoja, että pitäisi mennä testaamaan ja tuolloin oli se hetki. Vielä sisälläkin kuiskasin Temelle, että ollaanko me oikeasti ilta täällä.
Kaakkois-aasialainen ruoka on meille molemmille vieraampaa ja annoksien kuvauksista huolimatta pääruoat jäivät aikalailla mysteereiksi. Tarjoilijan suosituksesta otimme maistelumenun, jotta saimme kattavamman kuvan ravintolan tarjonnasta. Valitsemamme menu on jonkin verran muuttunut käyntimme jälkeen. Jokaisen ruokalajin kohdalla tarjoilija kertoi, mitä lautasella oli ja välillä myös sen, miten annos kannatti syödä. Syödessä mietin, miksi melkein joka annokseeni oli laitettu kuivattu banaanilastu, mutta Temelle ei, ennen kuin tajusin banaanilastun avulla tarjoilijoiden erottavan inkiväärittömän annokseni.
Ensimmäinen annos tuli lehden päällä. Savustettua lohta, paahdettua maapähkinää ja taimenenmätiä. Toisessa annoksessa oli myös lohta, tom yamia, rapeaa sipulia ja merileväkaviaaria.
Kolmantena pehmeäkuorista taskurapua, vihreää mangoa, minttua ja maapähkinää. Sen jälkeen alemmassa kuvassa näkyvää karamellipossua. Viidentenä saimme yläkuvassa taka-alalla pilkottavan annoksen leipää ja currya, jonka kanssa samaan aikaan tuli myös annos tofua lisukkeineen.
Pääruokana oli vasikanposkea ja tämänkin annoksen mukana tuli jasminriisiä. Arvelen, että inkivääriherkkyyteni takia pääruokani oli vaihdettu kalaan. Vasikanposki oli pitkään haudutettua ja tarjoiltiin omassa mausteliemessään, joten jossain vaiheessa on varmaan ollut inkivääriäkin.
Jälkkärinä pöytään saapui Hola Hola. Thaityyliin marinoituja hedelmiä, vanilja-kookoskermaa ja thaibasilika-omenasorbettia.
Kaikki annokset olivat todella hyviä ja sisälsivät paljon eri makujen yhdistelmiä, jotka olivat aivan uusia meille. Illasta jäi mieleen myös hieman kiireen tuntu. Olen tunnetusti todella hidas syömään, joten omaan makuuni annokset saapuivat liian tiuhaan tahtiin. Ja annos saapui tietenkin tarjoilijan tuomana, joka aina kertoi annoksen sisällöstä, joten keskustelumme keskeytyi. En myöskään osannut jutella niitä näitä Temen kanssa, kun tarjoilija kävi kaatamassa lisää juotavaa tai kysymässä, maistuuko ja onko kaikki hyvin. Olisin kaivannut vähän enemmän omaa aikaa yhdessä. Emme ole koskaan aiemmin syöneet näin pitkän kaavan mukaan. Yleensä kolmen tai neljän ruokalajin illallisella kerkeää vähän odotella seuraavaa annosta ja hetki on muutenkin rauhallisempi. Silti kokonaisuudessaan tykkäsin illastamme Farangissa ja juuri ruoka saa varmasti meidät varaamaan pöydän toistekin.
Miten tämä postaus liittyy häiden suunnitteluun. Ei suoranaisesti mitenkään, mutta kerron välillä myös ihan meidän parisuhteeseen liittyvistä jutuista. Matkaa kohti häitä hieman eri vinkkelistä. Välillä eletään perusarkea, välillä vähän fiinimpää menoa. Vuoden vaihduttua ei meidän häät enää olekaan siellä jossain kaukaisuudessa, kolmen vuoden päässä, vaan nyt puhutaan jo kahdesta vuodesta ja muutamista kuukausista. Jaiks!
Nyt kun on puhuttu ruoasta, pysytään aiheessa vielä vähän kauemmin. Nimittäin en ole vieläkään jakanut kuvia, kun kävimme marraskuun alussa treffeillä. Vaikka olemme olleet yhdessä pitkään, käymme edelleen treffeillä. Teme yllätti minut varaamalla ravintolasta pöydän eikä suostunut paljastamaan enempää. Ei auttanut kuin laittautua ja seurata perässä, mihin hän minua kaupungilla johdatti. Sivukadulta toiselle ja viimein pääsimme ovelle. Eikä se ollut mikä tahansa ravintolan ovi, vaan ihan oikeasti mentiin Farangiin. Oltiin puhuttu tästä jo monia kertoja, että pitäisi mennä testaamaan ja tuolloin oli se hetki. Vielä sisälläkin kuiskasin Temelle, että ollaanko me oikeasti ilta täällä.
Kaakkois-aasialainen ruoka on meille molemmille vieraampaa ja annoksien kuvauksista huolimatta pääruoat jäivät aikalailla mysteereiksi. Tarjoilijan suosituksesta otimme maistelumenun, jotta saimme kattavamman kuvan ravintolan tarjonnasta. Valitsemamme menu on jonkin verran muuttunut käyntimme jälkeen. Jokaisen ruokalajin kohdalla tarjoilija kertoi, mitä lautasella oli ja välillä myös sen, miten annos kannatti syödä. Syödessä mietin, miksi melkein joka annokseeni oli laitettu kuivattu banaanilastu, mutta Temelle ei, ennen kuin tajusin banaanilastun avulla tarjoilijoiden erottavan inkiväärittömän annokseni.
Kolmantena pehmeäkuorista taskurapua, vihreää mangoa, minttua ja maapähkinää. Sen jälkeen alemmassa kuvassa näkyvää karamellipossua. Viidentenä saimme yläkuvassa taka-alalla pilkottavan annoksen leipää ja currya, jonka kanssa samaan aikaan tuli myös annos tofua lisukkeineen.
Pääruokana oli vasikanposkea ja tämänkin annoksen mukana tuli jasminriisiä. Arvelen, että inkivääriherkkyyteni takia pääruokani oli vaihdettu kalaan. Vasikanposki oli pitkään haudutettua ja tarjoiltiin omassa mausteliemessään, joten jossain vaiheessa on varmaan ollut inkivääriäkin.
Jälkkärinä pöytään saapui Hola Hola. Thaityyliin marinoituja hedelmiä, vanilja-kookoskermaa ja thaibasilika-omenasorbettia.
Kaikki annokset olivat todella hyviä ja sisälsivät paljon eri makujen yhdistelmiä, jotka olivat aivan uusia meille. Illasta jäi mieleen myös hieman kiireen tuntu. Olen tunnetusti todella hidas syömään, joten omaan makuuni annokset saapuivat liian tiuhaan tahtiin. Ja annos saapui tietenkin tarjoilijan tuomana, joka aina kertoi annoksen sisällöstä, joten keskustelumme keskeytyi. En myöskään osannut jutella niitä näitä Temen kanssa, kun tarjoilija kävi kaatamassa lisää juotavaa tai kysymässä, maistuuko ja onko kaikki hyvin. Olisin kaivannut vähän enemmän omaa aikaa yhdessä. Emme ole koskaan aiemmin syöneet näin pitkän kaavan mukaan. Yleensä kolmen tai neljän ruokalajin illallisella kerkeää vähän odotella seuraavaa annosta ja hetki on muutenkin rauhallisempi. Silti kokonaisuudessaan tykkäsin illastamme Farangissa ja juuri ruoka saa varmasti meidät varaamaan pöydän toistekin.
Miten tämä postaus liittyy häiden suunnitteluun. Ei suoranaisesti mitenkään, mutta kerron välillä myös ihan meidän parisuhteeseen liittyvistä jutuista. Matkaa kohti häitä hieman eri vinkkelistä. Välillä eletään perusarkea, välillä vähän fiinimpää menoa. Vuoden vaihduttua ei meidän häät enää olekaan siellä jossain kaukaisuudessa, kolmen vuoden päässä, vaan nyt puhutaan jo kahdesta vuodesta ja muutamista kuukausista. Jaiks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!