23. elokuuta 2019

Ihanat kaasoni

Tärkeät ihmiset rinnallani tärkeänä päivänä. Kolmea kaasoa on nyt pyydetty ja kaikki antoivat myöntävän vastauksen. Mietin pitkään, miten haluaisin kaasoja pyytää, koska pelkkä viesti tuntui liian mitäänsanomattomalta. En myöskään halunnut pyytää kaasoja heti vaikuttaen ihan yli-innokkaalta häähömpöttäjältä. Tässä on ollut pitkät kuukaudet, kun olen yrittänyt malttaa odottaa. Nyt pari vuotta ennen häitä en vaan pystynyt enää, vaan lahjat lähtivät eteenpäin. Halusin muistaa jokaista kaasoa pienellä lahjalla ja skumpalla. Näiden lisäksi kirjoitin kaikille kortit, joissa pyysin heitä kaasoiksi. Ja samalla paljastui myös meidän tuleva hääpäivä.  

Kaasoni A on pitkäaikainen ystävä, ihan lapsuudesta asti. Olemme kokeneet paljon yhdessä ja hän on pysynyt yhtenä tärkeimpänä ystävänäni. Tällä hetkellä näemme aikalailla kerran tai pari vuodessa pitkän välimatkan takia. Mutta näkemisestä on pidetty kiinni. Edes kerran kesässä vierailemme toistemme luona. Hän tuli muutamaksi päiväksi kylään, joten näin hetkeni koittaneen. Koska muutenhan tämä olisi siirtynyt ensi vuoteen. Tavallaan myös vähän kauhistutti, että missä vaiheessa kysyisin. En tiedä mistä tunne edes kumpusi, että mitä jos hän ei haluakaan. Ja sitten loppuvierailusta tulisi vähän nihkeä. Jätin lahjan esille ensimmäisenä aamuna ja hääräilin keittiössä aamupalaa mukamas rennosti. Pyyntö tuli hänelle yllätyksenä ja hän suostui, ihanan reaktion saattelemana. Olin siis pelännyt ja ylianalysoinut ihan suotta.

Pyysin ensimmäisen kaasoni aikalailla kuukausi sitten, mutta seuraavien kaasojen pyyntö vähän pitkittyi. Heti kihlautumisen jälkeen siskot alkoivat esitellä mitä villeimpiä polttari-ideoita pääni menoksi. Jotkut olivat niin hurjia, että pelkäsin oikeasti menettäväni pääni. Aloin saada videoklippejä, kuinka polttarisankari istutetaan tuoliin jyrkänteen reunalle ja tönäistään alas jääden roikkumaan benji-köyden varaan. Ja jos tämä ei ollut vielä tarpeeksi hurjaa, polttarisankari laitettiin pää edellä viinitynnyriin ja pudotettiin koskeen. Täytyykin jossain vaiheessa ottaa puheeksi, mikä oikeasti olisi polttareissa kiva juttu. Mutta tiesin silti, että haluan silti siskot vierelleni tärkeänä päivänä. Pähkähulluista ideoista huolimatta tai ehkä jopa juuri niiden takia. Siskojen kanssa jaamme kaiken ja vietämme pyhät ja useat viikonloput yhdessä. Ja siinä välissä viestittelemme ihan päivittäin. Alussa kuulin useamman kerran, että sitten kun mennään katsomaan häämekkoa yhdessä, että kai me ollaan mukana, kun menet mekkoja sovittamaan. Alkukesästä puheet myös hieman muuttuivat, kun aloin kuulla kommentteja, että siskonhan ei tarvitse välttämättä olla kaaso, vaan sisko voi olla ihan vieraana. Yritä siinä sitten pokkana ajella autoa ja olla vaan, että niin, sanomatta suuntaan tai toiseen. Vaikka tekisi mieli hehkuttaa.   

Halusin pyytää siskojani N ja H yhtä aikaa, ettei toinen joutuisi pettymään tietämättään tulevaa. Mutta yritäpä pyytää siskoja niin, ettei koko suku ole samaan aikaan ympärillä. Vaikkakin jokainen asuu omissa kodeissaan. Tuntui mahdottomalta. Kunnes tuli elokuu ja sisko kysyi autoa lainaan ajaakseen toisen siskomme luokse. Haa, nyt he olisivat samassa paikkassa keskenään, vaikka itse en pääsisikään. Oli master planin toteutuksen aika. Laitoin lahjakassit auton perään ja peitin vielä ovelasti muovikassilla, koska paperikassista pilkottavat lahjakassit olisivat kyllä herättäneet kysymyksiä. Kassi oli toiselle siskolle menossa, joten nostin sen valmiiksi autoon. Huomautin myös, että kassissa on särkyvää, joten kannattaa antaa sen olla paikoillaan takakontin perälle tuettuna. En meinannut jännitykseltä saada nukuttua koko seuraavana yönä, koska tiesin, että yön jälkeen sisko ajaisi perille.

Aamulla herättyä tuijotin puhelinta vähän väliä. Ja sitä kestikin koko päivän, koska he purkasivat autonperän vasta lähempänä iltaa. Lopulta sain videopuhelun ja naurun seasta kuulin ihmettelyä, ettei antamani kassi sisältänytkään astioita. Jostain syystä särkyvän sisko oli yhdistänyt astioihin, vaikka sen enempää en ollut kertonut sisällöstä. Ja toinen sisko oli ihmetellyt suuresti, kun ei ollut kyllä pyytänyt mitään astioita. Siskoillekin kaasopyyntö oli tullut ihanana yllätyksenä ja olivat kuulema heti miettineet mekkojensa väritystä ja mallia. Asiat selvästi tärkeysjärjestykseen.       

Nyt minulla on kolme ihanaa kaasoa <3

2 kommenttia:

  1. Voi vitsi, paljon onnea ihanista kaasoista! <3 Tuo oli kyllä ihana vaihe hääsuunnittelussa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jannica! Oli kyllä kutkuttavan jännittävää odotella vastausta tai ylipäänsä suunnitella pyynnön ajankohtaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!