20. heinäkuuta 2021

Kaasoviikonlopusta yllätyspolttareiksi

Kaasoviikonloppua ystäväkaasoni kanssa oli odotettu paljon, koska viime näkemisestä oli vierähtänyt peräti pari vuotta. Silloin pyysin häntä kaasoksi. Tässä välissä korona laittoi kapuloita rattaisiin joka välissä ja näkeminen siirtyi ja siirtyi. Mutta viimeinkin. Aika kului mukavasti parvekkeellamme syöden ja kahvitellen sekä kuulumisia vaihtaen. 

Sain odottamatta viestiä koruliikkeestä, että vihkisormuksen lisäksi myös kihlasormukseni olisi valmis noudettavaksi. Viesti tuli sopivasti, että ehdimme vielä hyvin kaason kanssa hakea molemmat sormukset. Hän on oikeastaan ainut sulhasen lisäksi, joka on nyt vihkisormukseni nähnyt.

Olin varannut samaiselle päivälle myös hääpukusovituksen ja kaaso näki nyt myös ensimmäisenä hääpukunikin. Tähän mennessä olen laittanut kaasoille paljon kuvia ja videoita, jotta he ovat päässeet eri vaheisiin mukaan. Hääpukuni oli jälleen astetta valmiimpi. Kaaso sai hieman ohjeita, kuinka hääpuku kannattaa minulle avustaa.

Tämän jälkeen loppupäivä ja ilta hujahtikin Keskustorin kesäkeitaalla. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä, koska saimme vain kävellä sisään ja valita pöytämme. Kesäkeidas oli hyvin rakennettu siinä mielessä, että istua pystyi rajatulla alueella missä vain ja ympärillä olevista kojuista sai ostaa ruokaa ja juomaa kuin festareilla konsanaan.  


Lauantaiaamu alkoi runsaalla aamiaisella ja kilistelimme pienen pullon kuohuvaa. Yleensä nähdessämme aamu ei ala skumpalla, mutta otettiin päivästä ja vihdoin näkemisestä kaikki irti. Ja ainahan on hyvä syy posauttaa kuohuva auki. 

Lauantaista kaasoni oli jo etukäteen sanonut, ettei siihen tarvitse suunnitella mitään, vaan hän on miettinyt meille päivän ohjelman. Aamupäivästä ehdittäisiin hoitaa hääjuttuja keskustassa, jos jotain on. Hän ottaa ohjat sitten puolen päivän aikoihin. Sain ohjeeksi pakata mukaan rennot treenivaatteet, juomapullon ja ison huivin. Tässäkään kohtaa epäilykseni ei herännyt, että päivään olisi jokin koira haudattuna. Yritin vähän myös heitellä, mitä voisimme sitten sunnuntaina tehdä ennen kaason kotiinpaluuta. Sille päivälle ei ollut vielä suunnitelmia.

Aamupalan jälkeen laittauduimme. Tätäkin vähän mietin, että miksi laittautua ennen treeniä, mutta jos ohjeeksi saa, että ripsaria laitetaan niin sitähän laitetaan. Sen verran olin saanut tietää päivän pukukoodia, että lähdimme mekot päällä matkaan. Aamupäivä meni keskustassa pyöriessä. Olen jo pitkään etsinyt sopivaa vaimomekkoa, jota ei vaan tunnu löytyvän ja tämäkään pyörähdys vaatekaupassa ei ollut poikkeus. 

Puoliltapäivin menimme kakkukahville Keskustorin lähelle. Tajusin siinä kahvitellessa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin erikoiskahvia. Olin hieman pistänyt merkille, kuinka paljon puhelimella kaasoni oli varsinkin tämän aamupäivän aikana. Mutta en ajatellut asiaa sen pidemmälle.


Kahvilta lähdettyä ihmettelin, mihin oikein olemme menossa ja onko nyt edessä treenihetki vai vielä jotain ennen sitä. Huomioni kiinnittyi myös siihen, että kaasoni ei osannut päättää kummalla puolella katua meidän pitäisi kävellä. Mutta tämänkin ajattelin olevan vain sitä, että hän on suht tutussa kaupungissa, mutta kuitenkin siitä on aikaa, kun hän on viimeksi ollut Tampereella.   

Siinä kävellessä yhtäkkiä vastaan tuleekin tuttuja, joiden en kyllä osannut odottaa olevan täälläpäin lähelläkään. Molemmat siskokaasoni, sulhasen sisko ja yksi  ystäväni tulivat luoksemme ja ilmoittivat, että nyt alkaa polttarini. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen. Pysähdyin ihan totaalisesti. Järkytys ja ilo purkautui kyynelinä, kun en vaan voinut uskoa ja käsittää, että nämä ihmiset ovat täällä ja tästä alkaa polttarini.


Sain ylleni teemaan sopivaa rekvisiittaa Bride to be -nauhan ja Bride-hiuspannan muodossa. Kilisteltiin porukalla ja otettiin kuvia. Minulta myös kysyttiin, hoksaanko, mitä seuraavaksi olisi luvassa. Menimme nimittäin tanssistudio Razzmatazzin tiloihin ja vetäjämme nähdessäni nielaisin muutaman ylimääräisen kerran. Tanssisalissa vetäjä kertoi, että meille oli varattuna burleski-tanssitunti ja alkuun hän kertoi burleskista enemmän. Nieleskelin lisää, ei auttanut kuin heittäytyä. 

Aluksi tanssitunti oli jännittävää, mutta sitten vaan antoi mennä. Pääsi kokeilemaan jotain ihan uutta ja oli tosi hauskaa. Isolle huivillekin löytyi käyttöä, kun opettelimme porukalla tanssikoreografian. Lopuksi vielä videoitiin tanssi muistoksi päivästä. 

Tanssitunnin jälkeen pakkauduimme autoihin ja lähdettiin ajamaan seuraavaan kohteeseen. Päädyimme meille ja sain polttaripäivän pakkauslistaa. 


Kotona näimme myös pikaisesti sulhasen kanssa. Hän oli kysynyt, ehtisimmekö nähdä ennen kuin lähdemme jatkamaan polttaripäivää. Olimme kyseisen viikon olleet eri paikoissa, joten tämä oli myöskin tosi kiva yllätys.  

Pakkailin tavaroita ja sillä välin keittiössämme oli häärätty meille ruokaa. Polttariporukkaa oli myös käynyt meillä koristelemassa ollessamme ystäväkaasoni kanssa kaupungilla kiertelemässä. Syötyä olikin taas aika jatkaa matkaa. Kyytini pysähtyi läheiseen ruokakauppaan. Sain tehtäväksi ostaa mansikoita, mutta en saanut puhua suomea. Kaupan kassa taisi hieman hämmentyä, koska hoidin kaupassa käynnin englanniksi, mutta mukana olleet pari kaasoani puhuivat minulle suomea. 

Matka jatkui jälleen ja kaasoni ihmettelivät, enko yhtään ole kartalla, missäpäin olemme menossa. Keskityin ajomatkalla juttelemaan kaasoilleni kasvot takapenkille päin. Välillä myös vilkuilin puhelintani, joten kaikki tienviitat ja kyltit menivät itseltäni täysin ohi. Saavuimme lopulta rantaan. Loput polttariporukastamme olivat meitä terassilla vastassa ja jäimme sinne istuskelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Pääsin myös muistelemaan rakkaustarinamme alkua.


Ensimmäiset tienvarsikyltit näin vasta terassilta lähdön jälkeen ja siinä kohtaa tajusin, missäpäin oikein olemme. Ystäväni kotona kahvittelun lomassa sain videotervehdyksen ystäviltäni, jotka eivät olleet päässeet paikalle. Video jatkui heidän tekemällä tietovisalla sulhaseen liittyen. Sulhanen oli etukäteen vastaillut kysymyksiin ja minun olisi pitänyt osata vastata samoin kuin hän.

Jokainen kysymys pysäytti, että kyllähän minun tämäkin pitäisi tietää, mutta lähdin ajattelemaan liian pitkälle. Sain vastauksia oikeinkin, mutta oli myös kohtia, että vasta vastauksen kuultuani palaset loksahtivat kohdalleen. Sain silti hyvin menneestä suorituksesta palkinnon. Yksi ystävistäni oli aiemmin onkinut lahjakuohuvan tietoonsa, kun kyseli ihan muuten vaan skumppasuosituksia kesään.  

Illan aikana kaasoni piti Kahoot tietovisan koko porukalle. Kysymykset liittyivät meihin sulhasen kanssa ja myös yleisesti häihin. Täytimme ystäväkirjan sivuja, ja oli kiva kuulla yhteisiä muistoja. Minulle tehtiin myös Rakkauden kieli -testi, joka pisti ajattelemaan sulhasen kanssa yhdessäoloa, parisuhdettamme ja käyttäymistämme. 

Rakkauden kieltä voi osoittaa sanoin, teoin, lahjoin, laatuajalla ja kosketuksella. Ystäväni kertoi pohjustuksena, että yleensä rakkautta osoittaa toiselle siten kuin haluaisi rakkauden osoitukset kokea. Mutta on myös hyvä oppia tietämään, mikä on pariskunnasta toisen osapuolen rakkauden kieli, jotta voi osoittaa rakkautta myös toisen ymmärtämällä tavalla.  

Sanoinkin jo ennen testin tekoa, että viidestä vaihtoehdosta neljä tuntuu jo valmiiksi sellaisilta, joita meistä molemmat ovat tehneet. Tietämättä, että sillä olisi jokin syvempi tarkoitus. Innostuin testistä ja tuloksesta niin paljon, että haluan ehdottomasti tehdä tämän myöhemmin sulhaselle. Jos mielenkiintosi heräsi, voit tehdä Rakkauden kieli- testin tästä.

Loppuillasta lämpeni vielä sauna ja tätä varten olin saanut hemmottelukassin. Kassissa oli myös lisää avioliittoneuvoja jokaiselta polttariporukasta. Ilta meni nopeasti höpötellessä. Aamulla pöytä oli jälleen katettu ja aloitimme päivän runsaalla aamupalalla. Tämän jälkeen olikin aika pakkailla autot ja suunnata kotiin. 


Polttarit olivat itselleni ihan superyllätys. Nimittäin toukokuussa olin saanut kaasoilta viestiä, että voin kesän osalta huokaista. Valitettavasti polttareitani ei pystytä järjestämään ennen syksyä eli tiedossa olisi vaimojuhlat häiden jälkeen. Aluksi tuntui, ettei polttareiden poisjäänti ole iso asia. Aikataulusyistä ei vaan ehdi pitää. Ja toisaalta hyvä, että tieto tuli heti kesän alussa. Sain keskittyä muihin asioihin ja juhliin.

Mutta sitten kuitenkin jonkun aikaa viestin jälkeen tulin toisiin aatoksiin. Kesän kuluessa kysyin uudestaankin, etteikö näkemisemme ole ollenkaan mahdollinen. Ei edes niin, että olisimme vain kaasojen kanssa porukalla. Vastaus pysyi edelleen samana. On vain maltettava odottaa syksyyn ja sitten pidämme vaimojuhlia.

Ei auttanut kuin sulatella ja tottua ajatukseen. Nyt vain kohdallani käy näin. Pistin kaiken keskittymiseni häihin, koska suunnittelu tuotti ja tuottaa edelleen näinkin lähellä häitä pääsääntöisesti iloa. Laitoin kylläkin kaasoilleni tiedoksi kesän viikonloput, jotka olivat tyhjänä ja viikonloput, joissa oli jotain sovittua menoa. Että jos sieltä kuitenkin löytyisi kohta edes yksitellen nähdä kaasoja kesän aikana.


Kun hääryhmissä ja Instagramissa alkoi kesän kuluessa näkyä enemmänkin muiden polttareista kuvia, niitä seurasi ilolla ja mielenkiinnolla. Mutta asialla oli myös kääntöpuoli. Ne muistuttivat siitä, että tämä jää itselläni väliin. Pahiten iski vasten kasvoja, kun sulhasen polttariviikonloppu lähestyi, hänet yllätettiin ja haettiin polttareihinsa. Olin iloinen ja onnellinen hänen puolestaan, että bestmanien ja ystävien yllätys onnistui. Oli myös hienoa kuulla, kun sulhanen kertoi polttareistaan. Hän tuli niistä ihan ehjänä takaisin. Polttarietappi oli ohitettu ja sitä myötä jotenkin konkretisoitui, että olemme lähellä häitämme.

Ja sitten yhtäkkiä huomasinkin olevani omissa polttareissani. Vieläkin on sellainen epätodellinen olo, että ne ihan oikeasti olivat. Kuulin kaasoilta, että kesän alussa oli edelleen hyvin epävarmaa, saako polttareitani järjestymään ja millaisella porukalla. Kesän kuluessa alkoi kuitenkin näyttää paremmalta. He halusivat, että yllätys onnistuu, mutta samalla pelkäsivät, että salapoliisina arvaan ajankohdan, jos saan pienintäkin vihiä polttareiden mahdollisuudesta. Joten he ajattelivat, että minulle on parhaaksi, kun en tiedä yhtään mitään. 

Sormet ristissä he odottivat, säilyykö yllätys, kun viikonloppu ystäväkaasoni kanssa lähestyi ja hän on järjestänyt minulle päiväksi kaiken ohjelman. Että jos siitä tajuankin, että emme olekaan kahdestaan. Yllätys onnistui kuitenkin täysin. Bride to be -nauhalle tuli sittenkin käyttöä, kun kaasoviikonloppu muuttuikin yllätyspolttareiksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!