Toiveita näin alkuun

Olen ollut muutamissa häissä vieraana, ihan lapsena ja vähän vanhempanakin. On ihana olla paikan päällä hääparille tärkeänä päivänä. Hääpäivänä pääsee näkemään sen rakkauden määrän, josta ihan häkeltyy. Häät ovatkin yksi ihanimmista juhlista, mitä vaan voi olla. Näin vanhempana häistä ylipäänsä saa vähän enemmän irti, kun ymmärtää juhlan idean paremmin. Lapsena tuntui hölmöltä istua tunnista toiseen paikallaan ja sitten joutua lähtemään kotiin, kun alkaa meno ja meininki. Aiempia häitä miettiessä esiin on noussut asioita, joita haluaisin häihimme:

Meille tärkeät ihmiset

Alustava vieraslista on tehty ja nimiä kertyi 100 hengen verran. Määrä tulee varmasti elämään häävuoteen mennessä. Sukulaisten lisäksi suurin osa kutsutuista tulee olemaan ystäviämme eri elämäntilanteiden vaiheilta. Lapsuudenystäviin olemme edelleen tiiviisti yhteyksissä, vaikka näemmekin vain muutamia kertoja vuodessa. Näitä ihmisiä ei tarvinnut sen kummemmin miettiä, koska he ovat yhteisiä ystäviemme eikä häät tuntuisi miltään ilman heitä. En tietenkään halua mitenkään arvottaa häävieraitamme. Kutsujen määrää on kuitenkin jotenkin rajattava, etteivät häät paisu satojen ihmisten juhlaksi eikä suurimman osan kanssa kerkeä jutustella hääpäivän aikana ensitervehdystä pidempään. Siksi tällä hetkellä vieraslistalla on ihmisiä, joiden kanssa olemme edelleen tekemisissä, vaikka olemmekin muuttaneet pääkaupunkiseudulle asumaan. Lapsivieraista joudumme myös karsimaan, koska muuten pelkkiä sukulaisten ja ystävien lapsia olisi paikalla kymmeniä. Tottakai jokainen perhe päättäisi, millä kokoonpanolla haluavat häihin osallistua, mutta tällä hetkellä olemme rajanneet porukkaa pelkkiin aikuisiin. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Paikkakunta

Häät pidetään kotipaikkakunnallamme Ikaalisissa, mistä olemme molemmat kotoisin. Vaikka olemme asuneet pääkaupunkiseudulla kohta seitsemän vuotta (hurja, miten kauan), kaupunkihäät eivät vaan jotenkin yhtään tunnu meiltä. Näen jo haavekuvissa, kuinka hääkuvien taustalle saisi jonkun vanhan traktorin. Temen kanssa olen ensimmäisiä ja oikeastaan ainoita kertoja traktorilla ajanut. Kyydissä istunut tietty sitäkin enemmän. Jos minä menen traktorin rattiin, täytyy avaraa peltoa olla silmän kantamattomiin. Ihan vaan kaiken varalta, ettei vaan sattuisi mitään.

Kirkko 

Hääkirkkokin oli miettimättä selvä, koska niitä on Ikaalisissa vain yksi. Siellä olemme juhlineet ripille pääsyä, viettäneet hautajaisia ja käyneet peruskoulun ja lukion aikana sekä jouluna. Useita muistoja. Haluan, että yhteinen elämämme avioparina alkaa juuri tuon kirkon portailta. 

Upea kopterikameralla kuvattu video täältä.

Kaasot

Kaasojen määrä on vielä kysymysmerkkinä. Yhdelle kaasolle urakka voi käydä työlääksi ja muutenkin olen jotenkin aina nähnyt, että minulla on vähintään kaksi kaasoa. Toisaalta myös kolmas kaaso pyörii mielessä. Onneksi näihin elämää suurempiin valintoihin on aikaa. Olen myös yrittänyt selvittää itselleni, mitä eroa on kaasolla ja morsiusneidolla. Esimerkiksi hääblogeissa on tullut vastaan, että on yksi tai useampi kaaso ja silti useampia morsiusneitojakin eikä morsiusneito olekaan aina lapsi. Jotenkin olen mieltänyt, että morsiusneidot ovat aina jotain pienempiä lapsia, jotka kävelevät alttaria kohti ensimmäisinä. Voisiko joku oikaista minua näissä nimityksissä? 

Morsiamen asu

Valkoinen kokopitkä häämekko laahuksella ja huntu. Olen katsellut vaikka minkä mallisia ja näköisiä häämekkoja. Vielä en oikein osaa sanoa, mikä malli edes minulle sopisi, joten olen katsellut erilaisia. Myös hääkirpputorilta voisin ihan hyvin ostaa käytetyn mekon. Olen kuitenkin tyytynyt ihastelemaan pukuja kuvissa enkä vielä intoile pukuja testaamaan.

Sulhasen asu

Haluaako hän pitää asunsa yllätyksenä niin kuin minä pidän mekkoni hänelle yllätyksenä? Se toisi lisää jännitystä ensikohtaamiseen. Tottakai voin myös olla mukana makutuomarina. Vaihtoehtoja on niin mielettömästi; tummapuku, smokki, saketti, frakki, bonjour. Jotenkin koen, että tumma väri olisi parempi kuin vaalea. Toisaalta vaaleita pukuja hänellä ei ole oikeastaan ollut, joten kokeilematta ei voi tietää. Viime kesänä näin useamman sulhasen, joilla oli tummansininen puku ja ruskeat kengät. Erittäin tyylikäs kokonaisuus sekin.    

Ruoka

Yksi tärkeimmistä panostuksen kohteista on ruoka ja juomat. Yleensä häistä muutenkin jää mieleen juurikin ruoka ja tunnelma. Olen ollut häissä, joissa on ollut buffet ja myös pöytiin tarjoilu jaettavina annoksina. Pöytiin tuotu ruoka oli erittäin hyvää ja kivaa vaihtelua. Kuitenkin silti näen, että meillä olisi buffet, josta jokainen saisi kasata mieluisensa annoksen. Tulee myös vähän liikettä päivän aikana ja uskon, että jonottaminenkin sujuu suht nopeasti. Ruokailuun täytyy varata riittävästi aikaa, koska vieraita on paljon. Onneksi aloitan syömään ensimmäisten joukossa, mutta veikkaan, että lopettelen silti vikana. Olen lukuisasti kuullut syömisvauhdistani.  

Bändi

Hääbändi halutaan ja olenkin selaillut ja kuunnellut useampiakin vaihtoehtoja. Olen myös Temelle kuunteluttanut vaihtoehtoja ja listannut hyviä kokoonpanoja ylös. Tähän mennessä kaikki ovat kuitenkin niin pitkän matkan päässä Ikaalisista, että täytyy miettiä matkakuluja vai löytyisikö bändi sittenkin lähempää. Ihan mieletöntä olisi, jos joku bändin jäsenistä soittaisi viulua, mutta sekään ei ole aivan ehdoton. Tarjouksia en ole vielä kysellyt, koska hääpaikkakaan ei ole vielä tiedossa. 

Häiden kuvaus

Häiden kuvaus on yksi tärkeimmistä elementeistä, johon halutaan panostaa. Tai oikeastaan minä haluan panostaa ja olen koittanut perustella, miksi tarvitaan ammattitaitoinen valokuvaaja. Aiemmin otettuja hääkuvia selaamalla on saanut hyvän käsityksen ammattilaisten tuotoksista ja omastakin mausta. Jotkut kuvat, rajaukset ja kuvista välittyvä tunnelma vaan osuvat enemmän kuin toiset. Parhaita ovat ne otokset, joihin pystyn kuvittelemaan meidät hääparina ja haluaisin juhlastakin ikuistettavan. Tykkään kuvata paljon yksityiskohtia perus tunnelma- ja tilannekuvien lisäksi. Samanhenkinen ammattilainen olisi löytö. Kuvat jäävät ihanasta päivästä muistoksi. Kyselin myös alustavia tarjouksia, jotta tietäisi vähän enemmän, mitä kaikkea päivän kuvaukseen kuuluu ja mihin hintaan. Häihin on sen verran pitkä aika, että hinnat muuttuvat vuosien myötä, toisilla enemmän ja toisilla kuvaajilla vähemmän.

Jokin aika sitten silmiini osui hääblogi, jossa morsian kertoi, kuinka he olivat varanneet videokuvaajan ja siitä se ensimmäinen hurahdus sitten lähti. Kuinka mieletöntä olisi saada häihin videokuvaaja. Kuviin tallentuu hetket, mutta että saisi ihan liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Tutustuin materiaaliin ja ihastuin aivan täysin. Kokonaispaketti hänellä kuulosti kattavalta ja säävarauksella kuvaukseen olisi mahdollista yhdistää myös kopterikameralla kuvausta. Materiaalista luotaisiin muutaman minuutin koostevideo päivän tapahtumista sekä 45-90min elokuva hääpäivästä. Siis olen aivan myyty ja haltioissani. Kuinka ihanaa olisi palata hääpäivään, siihen tunnelmaan ja ääniin. Mikä muisto tästäkin jäisi itselle ja koostevideon voisi jakaa myös häävieraiden nähtäväksi. Innoissani hehkutin Temelle, kuinka voisimme kerran kymmenessä vuodessa palata hääpäivään. Katsoa videota lapsien kanssa, muistella ja nauraa, kuinka nuorilta olemme näyttäneet. 

Mutta sitten tulee vastaan hinta. Videokuvauksessa olin varautunut korkeaan hintaan. Nähtyäni, mitä kaikkea kokonaispakettiin kuuluu, lopullinen hinta on vähän siinä ja siinä onko se liikaa vai ei. Siis minun mielestäni. Toinen oli heti sillä kannalla, että jatketaan vielä kuvaajien etsintää ja mietitään, tarvitseeko videokuvausta oikeasti. Videokuvaus lohkaisisi kieltämättä ison osan budjettia. Tätä täytyy jäädä vähän makustelemaan. Sillä välin voisin uudestaan ja uudestaan katsella jo julkaistuja hääkoosteita. Kannattaa käydä kurkkaamassa täältä. 

Kihlamatka

Olimme jo pitkään puhuneet, että lähdemme reissuun, kun Temen talviloma koittaa ja minullakin on sopiva väli vapaata. Silti ajankohta pääsi yllättämään ja heräsimme yhtenä sunnuntaiaamuna todellisuuteen, että matka on varattava tänään, jos meinaamme johonkin lähteä. Muutamat googlailut ja vertailut, tietojen syöttö ja viiden päivän reissu Prahaan oli varattuna. Vahvistusviestien jälkeen olo oli kutkuttavan odottava. Luvassa rentoutumista, hyvää ruokaa, nähtävyyksiä ja vaan oleilua yhdessä. Siskolta lainasin pari Praha-opasta, jotka selailin läpi parissa päivässä ennen lähtöä. Olemme reissatessa todenneet, että yhdestä kahteen nähtävyyttä päivässä on hyvä. Lomaa ei suoriteta aikataulun kanssa. Suunnittelu on kuitenkin kivaa fiilistelyä kohti lomatunnelmaa. Valitsimme molemmat muutamia juttuja, joita olisi hieno päästä näkemään. 

Reissupäivän aamut on parasta, kun on se kutkuttava ja kihelmöivä olo. Koneessa olin taas vaihteeksi ihan täpinöissäni, että nyt me liikutaan, nyt me rullataan ja hei nyt me lennetään. Maisemien tuijottelu on parasta, joten sain olla mennessä ikkunapaikalla. Parin tunnin lento meni ihan hujauksessa. Hotellimme oli lähellä metroasemaa, joten matkasimme kentältä bussilla ja metrolla. Hotelliin päästyä huoneemme olikin jo valmis. 

Minähän olin koko ajan ajatellut, että lähdemme yhteiselle talvilomalle. Odotin kiireetöntä yhdessäoloa ja uuteen kaupunkiin tutustumista. Teme oli kuitenkin tietämättäni suunnitellut yllätyksen pääni menoksi ja yllätyksessä toden totta onnistui. En osannut aavistaa mitään ja reaktioni  kosinnan hetkellä oli sen mukainen. Samaan aikaan itkua ja naurua, häkellyin ihan täysin. Nytkö minun täytyy tämä päättää? Valinta, johon olen tiennyt vastauksen jo pitkään, pitäisi tehdä nyt. Temestä hetki varmaan tuntui älyttömän pitkältä ennen kuin sain sanaakaan suustani. Ja niin tavallinen talvilomareissu muuttui kihlamatkaksi. 

Seuraavana päivänä noustiin Zizkovin televisiotorniin. Näköalatasanne oli 97m korkeudessa. Aamupäivä oli harmaa ja sateinen, mutta nähtiin kuitenkin maisemia hyvin ja pitkälle. Sateinenkaan päivä ei saanut hymyäni hyytymään. Varmaan kävelinkin koko loman pari senttiä maanpinnan yläpuolella. Olin ihan honeymoonilla. Sateinen päivä ei olisi voinut osua parempaan kohtaan, koska olin varannut meille samaiselle illalle hieronnat ja sen jälkeen pääsimme rentoutumaan saunan lämpöön ja porealtaaseen.   

Tutustuttiin myös Prahan menoon. Käytiin mm. Hemingwayssa, jossa tarjoilija ohjasi meidät istumaan ja otti tilauksemme. Juomien saapuessa tarjoilija kertoi, että juomani päällä on itsetehty vaahtokarkki. Temen juoman rekvisiittaan kuului kalaverkkoa ja juoman seassa oli jäävuoren kokoinen jääpala. Loppuillasta käytiin pyörähtämässä Keski-Euroopan suurimmalla klubilla, Karlovy Laznella. Vaikka viisikerroksisessa baarissa oli erilainen teema joka kerroksessa, musiikit eivät sekoittuneet toisiinsa liikkuessa kerrosten välillä. Näimme robotti DJ:n, tyttöjä istumassa martinilaseissa ja tanssimassa lavoilla ja baaritiskin, jolla tarjoiltiin pullotettua happea.   

Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä noustiin kävellen Petrinin kukkulalle. Alunperin oli tarkoitus mennä kiskoköysirataa pitkin, mutta paikka oli tauon jälkeen ensimmäistä päivää auki ja jonot olivat sen mukaiset. Kukkulan huipulla oli Petrinin näköalatorni, joka muistutti Pariisin Eiffel-tornia. Ulkoilmatasanteelle päästäkseen piti nousta vielä 300 porrasta. Kunnon jalkatreeni ennen huikeita maisemia. Loman alussa oltiin noustu Vltava-joen toisella puolella tv-torniin ja nyt näimme Prahaa myös joen tältä puolen.

Onnellisuuden kupla

Odotettu kosinta tapahtui yllättäen maaliskuussa 2018 ja elän nyt jossain onnellisuuden kuplassa. Kihlauksesta on tosiaan vasta vähän aikaa ja ajattelin aina, etten olisi mikään häähömpöttäjä. Sellainen joka ei puhu mistään muusta tuleviin häihin asti ja vielä niiden jälkeenkin. Nyt tuntuu siltä, että toisin kävi. Hurahdin ihan täysin. Olemme olleet yhdessä lähemmäs yhdeksän vuotta. Emme pidä naimisiinmenollakaan mitään kiirettä ja hääpäiväksi on vain alustavia mielikuvia. Ei siis vielä vuoden päästä kesällä, vaikka vauhdistani voisi toisin luulla. 

Olen nyt lukenut paljon erilaisia hääblogeja ja kerännyt ideoita, to do -listoja ja kaikkea muistettavia asioita, mitä pitäisi ottaa huomioon. Lopulta idea omasta hääblogistakin sai alkunsa. Puhelimen muisti alkoi täyttyä ja tuntui, että suunnitelmia olisi hyvä jäsennellä johonkin muualle kuin pienelle puhelimen ruudulle. Ja toivon, että omista huomioistani ja oivalluksistani olisi apua tuleville morsiammille, koska itsekin olen saanut niin paljon muiden jaetuista ajatuksista. Seurasin myös parin ystäväni pitämiä hääblogeja ja oli ihana olla etänä mukana hääjärjestelyissä ja juhlien koittaessa ihastella paikanpäällä kokonaisuutta. Kirjoitin hyvin vaihtelevasti aiempaa blogiani, mutta halusin koota häihin liittyvät asiat omaksi kokonaisuudeksi, josta ne on helposti löydettävissä. Ja miten ihana muisto tästäkin sitten jää.