Blogi täyttää vuoden

Ensimmäisen hääblogikirjoitukseni julkaisin tasan vuosi sitten. Tähän mennessä olen lähinnä haaveillut kaikkea häihin liittyvää. Olen postaillut aika vähän, mutta tahti tulee kiihtymään tämän vuoden aikana. Ja onkin jo noususuunnassa, koska nyt jo olen kirjoittanut enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä. Yhden vuoden haahuilu ja unelmointi on myös tuottanut tulosta, koska suunnitelmia on myös lyöty lukkoon ja ensimmäisiä hankintoja tehty. 

Hääpäivä on ollut tiedossa koko ajan, mutta paljastetaan se vasta myöhemmin. Tänä kesänä on tarkoitus varata kirkko, jotta tuo suunnittelemamme ajankohta myös toteutuu. Lisäksi tarkoituksena on kierrellä juhlapaikkoja ja nähdä, miltä ne näyttäisivät häiden aikaan. Vieraslistaan saimme heittämällä 80 nimeä ihan vain läheisimmistä sukulaisista ja ystävistä. Lista on vielä suuntaa-antava ja elää varmasti. Sen pohjalta on kuitenkin etsinnässä noin sadan hengen juhlapaikka. Jotta pystyn hahmottamaan paremmin tämän ihmismäärän, olen käyttänyt apuna Tahtoo.fi -sivuston pöytäkarttaa. Muutenkin sivustosta on ollut apua to do -listojen ja budjetin suunnittelussa.  

Häät vietämme kotipaikkakunnallamme Ikaalisissa, joten juhlapaikkojen kiertelykin täytyy suunnitella ennalta hyvin. Arkena töiden jälkeen paikalle ei kerkeä ja kesäviikonloput tuppaavat täyttymään muutenkin. Siksi voi hyvinkin olla, että kiertely onnistuu lähempänä syksyä, kun juhlasesonkikin hiljenee. Vaikka häihin on vielä reilu kaksi vuotta aikaa ja järjestämme ne pienemmällä paikkakunnalla, haluamme ja varsinkin minä haluan olla ajoissa. Päivämäärä on meille molemmille tärkeä ja päivämäärä edellä suunnitellessa ei voi tuudittautua siihen, että otetaan joku aika ja paikka sitten lähempänä. Ja muutenkin tahattomana ylistressaajana en malttaisi jäädä odottelemaan isojen varausten tekoa liian pitkäksi aikaa. 

Olenkin kuullut muutamia ihmettelyjä, miten nyt jo suunnittelen häitä, kun niihin on vielä niin ja niin ja NIIN pitkä aika. Häät ovat kuitenkin niin iso asia, että haluan varata tarpeeksi aikaa. Isoja juhlia en ole aiemmin järjestänyt eikä niitä muutenkaan osu kovin monia kohdalle. Ja ei, nämä eivät ole vain morsiamen häät, joihin sulhanen saapuu toivottavasti oikeaan aikaan paikalle. Olen vain tottunut tekemään taustatyötä ja suunnitelmia ajan kanssa ja pitkällekin tulevaisuuteen. Kieltämättä tähän mennessä suurin osa ideoista ja päättömistäkin heitoista on tullut minulta. Ajatuksia kuitenkin pallotellaan puolin ja toisin ja päätökset tehdään yhdessä. Olen joka kerta yllättynyt iloisesti, kun Teme on ottanut jonkun hääasian esille. Esimerkiksi yhden pitkän automatkan aikana kuuntelimme mahdollisia häämarsseja hänen ehdotuksestaan. Tai musiikkia kuunnellessa soittolistan sekaan häätanssimme ujuttaminen nostattaa aina hykertäviä väristyksiä. Häät ovat ihan molempien ajatuksissa.     

Koko ensimmäisen vuoden olen voinut nimenomaan vain nauttia koko ajatuksesta tulevista häistä ja etsiä inspiraatiota häätapahtumista ja hääblogeista. Perustin tämän blogin, jotta suunnittelu kaikkine vaiheineen ja ajatuksineen jäisi johonkin talteen. En voi uskoa, kuinka paljon hääbloggaaminen on jo nyt antanut. Olen saanut mielettömiä oivalluksia muiden hääblogeja lukiessa ja laittanut ylös, mitä kaikkea kannattaisi ottaa huomioon. On ollut hieno seurata toisten hääparien matkaa suunnittelusta hääpäivään. Ja ylipäänsä olen päässyt tutustumaan ihaniin ihmisiin häähumun sisällä, joiden kanssa on helppo jakaa ajatuksia. Ja kiitos jokaisesta kommentista. On kiva huomata, että joku käy lukemassa kirjoituksiani ja toivottavasti saa niistä jotain mukaan esim. omaan hääsuunnitteluun.

Bali Adventure - Nusa Lembongan, Nusa Ceningan ja Nusa Penida

Kutalta lähdettyä olimme kolme yötä Nusa Lembonganin saarella. Siellä olisi viihtynyt kauemminkin, mutta kolmessa päivässä kerkesi näkemään ihan hyvin. Varattiin Boat Bali to Gili -sivuston kautta kyydit saarelle. Meidät tultiin hakemaan Kutan hotellilta ja kyydittiin isommalla kimppataksilla Sanuriin. Sanurissa ostettiin edestakainen venematka Nusa Lembonganiin. Merimatka kesti puolisen tuntia. Veneenä oli Putri Island, joka on riittävän suuri tuuliseen merimatkaan. Meno oli välillä hyvinkin pomppuista aaltojen takia, joten ihan pikkuveneellä ei kannata lähteä. Perille päästyä meidät ohjattiin oikeaan kyytiin, joka vei turisteja hotelleille. Matkustimme auton lavalla, jonka päälle oli tehty katos ja istuimet. Meitä oli viisi henkeä matkatavaroineen kyydissä. Jyrkissä nousuissa vähän hirvitti, pysyykö kyydissäkään, mutta päästiin perille.

Majoituimme Dodol Sunset Cliff Homestayssa. Majoituspaikka oli ihana. Olimme kallionkielekkeen reunalla, josta oli hienot maisemat merelle. Tie perille on erittäin huonossa kunnossa ja näyttää juuri siltä, ettei tien päässä ole mitään, mutta kyllä sinne pääsee autolla ja skootterilla. Majoituspaikan lähellä on kävelymatkan päässä pieni kauppa, josta haimmekin päivittäin juotavia. Myös majapaikan puolesta täytettiin jääkaappia ja pystyi ostamaan näitä juomia. 

Aallokko ei laantunut yöksi, vaan kuului vaimeana pauhuna huoneeseen asti. Niihin ääniin oli kiva nukahtaa, mutta herkille nukkujille suosittelen korvatulppia.

Aamupala tuotiin pöytään katoksen alle, kun olimme heränneet.

Majapaikassa oli rauhallista ja uima-allas tuntui olevan vain meidän käytössä iltaisin. 

Majapaikan kautta saimme ostettua snorklausretken. Muutenkin tuntui, että paikallisten kesken aina joku tunsi jonkun, joka puolestaan järjesti jotain. Meidät haettiin aamulla skoottereilla hotellilta ja ohjattiin rannalla veneeseen. Retkellä oli kuskin ja meidän kahden lisäksi nelihenkinen tanskalainen perhe. Veneellä pysähdyimme neljään eri paikkaan snorklaamaan. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin snorklannut, mutta onneksi olimme saaneet hyviä vinkkejä kotoa lähtiessä. Pysähdyimme ensimmäisen kerran Manta Pointille, jossa olisi mahdollista nähdä paholaisrauskuja. Aallokko oli aikamoinen ja vesi tummansinistä, lähes mustaa. Hyppäsin veneen laidalta räpylät jaloissa veteen saaden suun ja silmät täyteen merivettä. Ei mennyt ihan putkeen. En ollut tottunut räpylöillä uimaan, joten tuntui, että ne vaan vetivät minua pinnan alle ja pohjahan oli jossain kymmenen metrin päässä. Paniikki meinasi tulla, joten nousin suosiolla takaisin veneeseen. Merisairaudenkin merkkejä oli havaittavissa ja mietin jo, oliko tämä ensimmäinen ja viimeinen snorklausreissuni. 

Vaihdoimme paikkaa Wall Bayhin ja uskaltauduin uudestaan veteen, kylläkin ilman räpylöitä. Ja heti oli huomattavasti helpompaa hallita kehoa. Laseilla katsominen pinnan alle vaati uskallusta, syvään hengittelyä ja useamman ponnistelun. En tiennyt olevani näin herkkä. Mutta kun viimein pystyin rauhallisesti hengittämään snorkkelin kautta ja keskittymään, mitä oikein näin, oli näky ihan mieletön. Merenpohja oli huomattavasti lähempänä ja muutenkin oli tyynempi kohta snorklata, joten vedessäolo ei hirvittänyt enää. Snorklaus alkoi tuntua ihan tosi kivalta. Retken aikana kävimme myös Mangrove Pointilla ja Crystal Bayssa. Innostuin niin, että olin ensimmäisenä vedessä ja vikana nousemassa takaisin veneeseen, vaikka retkellä oli mukana lapsiakin. Korallit olivat ihan mielettömän värikkäitä enkä tiennyt, että ne voivat olla niin isojakin. Kaloja oli väliin paljonkin, joten nähtävää riitti.  

Yövyimme Nusa Lembonganilla, koska siellä on eniten majapaikkoja ja ravintoloita. Ensimmäisenä iltana olimme syömässä majapaikan vieressä ja jäimme jutuille työntekijän kanssa. Paikalliset olivat muutenkin helposti lähestyttäviä ja kiinnostuneita, mistäpäin kukakin turisti on Balille ja lähisaarille matkustanut. Tämä työntekijä antoi meille kartan kuultuaan, että olimme vasta saapuneet Nusa Lembonganiin. Hän merkkasi karttaan, mitä kaikkea ehdottomasti kannattaa saarella nähdä. Snorklauksen jälkeen vuokrasimme skootterin, mutta saimme vain yhden kypärän, koska muut olivat rikki. Paikalliset eivät juurikaan käyttäneet kypäriä, vaikka tiet olivat välillä aivan järkyttävässä kunnossa ja kuoppaisia. Periaatteessa saarella pärjää jalankin, mutta välimatkat voivat olla pitkiäkin ja enemmän saa irti liikkumalla skootterilla. Liikenne on hyvin rauhallista. Tööttäilyynkin tottuu, koska sitä tehdään paljon. Varsinkin silloin, kun ei näe kulman taakse, minne on itse kääntymässä ja jos on ohittamassa edellä menijän. Kadut olivat todella kapeita ja kaksi autoa rinnakkain mahtui hipoen toistensa ohi. Siksi kannattaa suosia skoottereita, koska niillä pääsee mihin vaan. 

En ole koskaan mopolla ajanut ja muutenkin ihan suosiolla olin vain kyytiläisenä. Teme oli ladannut puhelimeen Google Mapsin karttoja ja navigointi toimi ilman nettiyhteyttäkin. Tutustuimme Nusa Lembonganiin ja ajelimme myös vieressä olevan Nusa Ceninganin pikkusaaren ympäri. Nähtävyydet näillä kahdella pienemmällä saarella kerkeää hyvin ajella yhden päivän aikana. Liikkuimme skootterilla ainoastaan valosaan aikaan ja auringon laskettua kuljimme jalkaisin taskulamppujen valossa. Katuvaloja saarella ei ollut ollenkaan, joten auringon laskettua oli säkkipimeää. 

Blue Lagoon Nusa Ceninganilla. Nähtävyyttä voi ihastella kallion reunalta.

Yhden päivän vietimme Nusa Penidan saarella. Ajoimme skootterilla rantaan, lähelle Yellow Bridgeä. Siellä jätimme skootterin katokseen ja varuiksi otin oman kypärän mukaan Nusa Penidan puolelle. Paikallinen auttoi meitä ostamaan päivälipun saarelle ja ohjasi oikeaan veneeseen. Venematka kesti 10-15 minuuttia. Perille päästyä rannasta vuokrasimme skootterin ja nyt Temekin sai itselleen kypärän. Nusa Penidassa skootterit ja kypärät olivat paremmassa kunnossa. Teiden kunto oli vaihtelevaa. Välillä sai ajella hyväkuntoisia asfalttiteitä ja välillä kuoppia oli niin vieri vieressä toisiaan, ettei tiestä ollut tietoakaan. Saarella satoi päivän aikana, mutta säästyimme kastumiselta. Näimme vain, että tässä onkin enemmän vesilammikoita ja märät tiet, mutta itse sadekuuro oli loppunut.

Kelingking Beach tunnetaan myös nimellä T-Rex Bay. Alas rantaan pääsee laskeutumaan rappusia pitkin ja rannalla olikin muutamia uimassa,

Angel's Billabongilla pääsee uimaan laskuveden aikaan. Pohja on kiveä ja reitti veteen ei ole mikään helpoin. 

Broken Beachin pääsi kävelemään ympäri ja ihastelemaa maisemia kallion reunoilta.

Broken Beachin pieni kaistale hiekkarantaa, mutta alas ei ole kulkureittiä.

Nusa Penidasta saimme kokea pienen pintaraapaisun, joten reitti kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Nämä käymämme nähtävyydet olivat suht lähellä toisiaan, mutta silti skootterilla ajelua oli pitkät pätkät päivän aikana. Saarta voi kiertää myös autokyydillä oman oppaan kanssa. 

Oishii Bar & Grillin sushit olivat todella hyviä.

Juhlimme reissun aikana myös Temen synttäreitä.

Nusa Lembonganin, Nusa Ceninganin ja Nusa Penidan nähtävyydet ja maisemat ovat niin huikeita, että näillä saarilla kannattaa ehdottomasti käydä. Mielestämme lähisaaret olivat yksi parhaimmista kokemuksista Balin reissulla, vaikka vielä kaikkea mahtavaa oli edessä. Merimatka kestää Balilta puolisen tuntia, ja saarilla pääsee näkemään rauhallisempaa ja maalaisempaa paikallista menoa. Saaret ovat kivikkoiset ja kalliojyrkänteiltä avautuu huimat näkymät. Uimaan pääsee muutamilta harvoilta rannoilta, joten majapaikassa kannattaa olla oma uima-allas. Kiertelyn jälkeen pulahtamaan pääseminen oli ihan paikallaan. 

Bali Adventure - Kuta

Illalla en meinannut malttaa mennä nukkumaa ja yöllä heräilin pari kertaa, joista toisena olikin jo aika nousta. Kotoalähtö venyi, aamupala pakattiin muovikassiin ja menoksi. Ja se samainen muovikassi meinasi unohtua lentokentän pihassa auton perään. Innostunut, mutta jännittynyt olotila. Kädet ihan nihkeänä. Nytkö me oikeasti lähdetään. Helmikuun puoliväli, hyvästi lumi ja pakkaset. Turvatarkastus sujui kerrankin mallilkaasti, ei satunnaistarkastusta. Eväät syötiin koneeseen nousua odotellessa. Viimein minäkin olen käynyt Starbucksissa, kun hain sieltä kaakaota. Lento Dohaan kesti reilu kuusi tuntia ja matka meni mukavasti leffaa katsoen ja välillä torkkuen. Olin todella innoissani lentokoneruoasta, koska nämä olivat ihka ensimmäiset pöperöt koneessa. Ja no lentokoneruoka oli lentokoneruokaa.

Dohassa vaihdoimme konetta ja ripeä tunnin vaihtoaika onneksi riitti. Toinen lento Dohasta Denpasariin kesti reilu yhdeksän tuntia ja sen lennon aikana alkoi usko loppua. Aivan alun niskasärky ja selkäkipu menivät ohi lääkkeillä, mutta jalkasärkyjen kohdalla tuli jo itku. Käytin lentosukkia, mutta nekin oli otettava jaloista pois toisen lennon aikana. Mukana oli korvatulpat ja kuulokkeet, joiden kombosta tuli yllättävän hyvä äänisuoja koneen hurinalle. Unimaskikin oli tosi hyvä, vaikka kone oli jo valmiiksi hämärästi valaistu. Pitkät lennot, lisää vinkkejä selviytymiseen. 

Balilla majoituimme pariksi yöksi the Tusita hotelliin Kutan alueella. Kentällä taksikuskit eivät jättäneet meitä rauhaan ennen kuin suostuimme nousemaan kyytiin. Toisaalta oli hyvä mennä taksilla suoraan hotellille, koska työmaiden ja liikenteen takia omin jaloin emme olisi välttämättä edes löytäneet perille. Olimme hotellilla niin ajoissa, että huoneemme ei ollut vielä valmis. Kävelimme Kutan rannalla ja istuskelimme ihmettelemässä, mihin sitä on oikein tultu. Ensimmäiset päivät otettiin ihanan rennosti; rannalla käppäilyä, kirjan lukemista, uimista meressä ja kattoterassin infinitypoolilla. Pääsimme myös osaksi kouluprojekteja, kun koululaiset kävivät haastattelemassa turisteja. Kolmannesta pyynnöstä jo kieltäydyttiin kohteliaasti. Etelän aurinko pääsi yllättämään ja poltin naamani aurinkorasvasta huolimatta. Hotellin lähellä oli kauppakeskus, josta teinkin matkan parhaimmat ja myös ainoat ostokset. Hellehattu oli ihan ykkönen, koska se suojasi sekä kasvoja että niskaa. 

Ensimmäinen smoothiebowlini ikinä

Annos oli koottu kivasti, eri maut erikseen, joten minäkin aasialaiseen tulisuuten tottumaton pystyin syömään.

Olin lukenut Kutan alueesta ja myös kuullut ystäviltä kokemuksia.Kutan kohdalla valitettavasti kaikki piti paikkansa, hyvässä ja pahassa. Alue oli todella siivotonta kaduiltaan, rantaa myöten. Aaltojen mukana rantaan ajautui muoviroskaa, kookospähkinöitä ja oksia. Kävelimme rannalla välillä paljain jaloin, mutta kengät oli hyvä pitää mukana. Hotellien kohdilta ranta pidettiin siistinä. Kaduilla kävellessä taksien tööttäys alkoi käydä sietämättömäksi, koska turisteina erotuttiin hyvin ja olimme selvästi koko ajan kyydin tarpeessa. Muutenkaan kävellen ei kannattanut paljoa pysähdellä, kun heti alettiin kaupata erilaisia matkoja nähtävyyksille.  

Hotellikaan ei saanut meiltä kovin hyvää arvostelua. Harmitti huoneen epäsiisteys ja hotellin palvelu, kun tarkoitus oli pitkien lentojen jälkeen vain päästä mitä pikimmin nukkumaan. Huoneen saimme klo 12, mutta pääsimme vasta illalla kahdeksalta nukkumaan. Oli erimielisyyksiä siitä, onko vuoteemme lakanat puhtaat vai eivät. Viimein saimme illalla vaihdettua huonetta, kun puhtaiden lakanoiden saaminen ensimmäiseen huoneeseemme tuntui mahdottomalta. Mutta näin jälkikäteen oli päivissä myös hyvääkin. Molemmat matkalaukkumme tulivat perille kireästä tunnin vaihtoajasta huolimatta. Mekin ehdimme nousta koneeseen oikein hyvin, vaikka ripeät jalat kentällä saikin olla. Kutalla söin aamupalaksi ensimmäisen smoothiebowlini ja se oli todella hyvää. Uusien aasialaismakujen testaaminen alkoi heti ja tulisuuden kanssa sai olla tarkkana. Näimme ensimmäisen Balin auringonlaskumme hotellin kattoterassilta. Ja toisena iltana auringonlasku rannalla taisi olla koko reissun kaunein.   

Kaikista parhain oli kuitenkin aamu, kun herättiin ja päästiin Kutalta siirtymään eteenpäin. Lomahan oli vasta alussa.

Kihlapäivä

Huii, tällä viikolla meillä oli kihlojen vuosipäivä. Ihan todella hurjaa ajatella, että kokonainen vuosi on jo vierähtänyt siitä, kun sulhanen polvistui ja mullisti maailmani. Eihän kihlautuminen ja naimisiinmeno kovin ihmeellisesti muuta arkeamme, mutta toisaalta onhan se myös iso juttu. Yhdessä olemme olleet vuosia ja tänä kesänä voimme sitäkin juhlistaa vähän enemmän, kun tulee pyöreitä täyteen. Jos minulta kysytään, aina on hyvä syy juhlaan. Mutta ennen kaikkea, mitä tämä kihlautuminen meille sitten merkitsee?

Ajatellaan samalla tavalla kihlautumisen olevan lupaus siitä, että yhdessä ollaan ja eteenpäin mennään. Vaikka tosiaan ollaan seurusteltu pitkään, jotenkin tämä oli vielä selkeämpi askel kohti yhteistä tulevaisuutta. Aluksi sitä ajatteli, ettei varmaan tunnu edes oikein missään, mutta kihlautumisen ja sormusten hankinnan jälkeen oltiin muutama kuukausi omassa vaaleanpunaisessa kuplassamme. Ihan kuin alkuhuuma olisi iskenyt uudestaan. Se oli kyllä hassua, mutta oikein kiva yllätys. Nyt arki on tasaantunut jälleen. Tai voiko arkikaan olla enää niin tasaista, kun välillä saan oikein kunnon hääsuunnitteluhepuleita ja isken ideoita ilmoille oikealta ja vasemmalta. Sulhanenkin on välillä huokaillut, että onko se nyt sitten tämmöistä hössötystä häihin asti. Ei sentään. Välillä saan ideoita yötä myöten tai herään aamulla ja ensimmäisenä mielessä on jokin ratkaisu milloin mihinkin hääpulmaan. Mutta on myös aikoja, että ajatuksiin mahtuu muutakin. Minun kanssani voi myös jutella muustakin ja välillä vähän häkellynkin, jos joku kysyy jotain häistä. 

Kihlapäivä osui keskelle arkea, mutta järjestin silti vähän jotain extraa. Haimme sushia kotiin ja skumppakin oli ollut jo hyvän aikaa viilentymässä. Minulla on tällä viikolla erikoisruokavalio, joka onneksi ei ollut vielä niin tiukka, että muutamat sushit ja skumpat sallittiin. Päivän ajan olin sormet ristissä, että muistaakohan sulhanen ostaa kukkia. Tykkään kukista todella paljon ja niitä meiltä löytyy kotoa juuri niin paljon, kun jaksan kaupasta vain kantaa. Heitin sulhaselle kuitenkin kihlapäivän aamuna, että kai tiedät, mitä tämä päivä tarkoittaa. Ja kyllähän hän tiesi, kun näin ihanan ja täysin minunvärisen kimpun kanssa kotiutui. 

Saimme vuosi sitten kihlalahjaksi skumppalasit, joihin on kaiverrettu sormukset, nimemme ja kihlapäivä. Paketin aukaistua toisesta lasista paljastui pieni valuvirhe. Pelkäsin silti, että käytössä toinen lasi voi hajota herkemmin. Saimme hyvityksenä toiset samanlaiset lasit eli voimme nyt näillä kilistellä kotona ja toinen pari laseja jää odottamaan hääpäivää. Mielestäni kaiverretut lasit oli tosi kiva lahjaidea. Saisikohan laseihin vielä jälkikäteen kaiverrettua hääpäivämääränkin.  

Sijaissormukset

Väsynyt, kipeä, mutta niin onnellinen maailmanmatkaaja on palannut talviseen Suomeen. Eilinen päivä meni tosiaan enemmän ja vähemmän lentokoneessa ja lentokentillä. Talviloman suunnittelustamme kirjoittelin tammikuussa, jonka voit käydä lukemassa täältä. Nyt on vähän jännä olo, että kaikki tuo odotus ja reissaaminen on ohi, mutta toisaalta on niiiiin ihana olla taas omassa kodissa. Reissuun tulen palaamaan varmasti kuvien kera, mutta onko jotain toiveita, mitä ehdottomasti haluaisit kuulla parin viikon reissustamme Balilla ja Singaporessa.

Matkan varattuamme minulle nousi huoli yhdestä asiasta (monen muun asian lisäksi). Talvilomalla juhlistimme ensimmäistä kihlavuotta hieman ennakkoon, mutta olisi hassua olla reissussa ilman sormusta. Varsinkin, kun Temellä oli kuitenkin oma sormuksensa. Reissuun lähteminen timanttisormuksen kanssa ei tuntunut järkevältä. Halusin palata kotiin kaikki sormet tallella. Olin lukenut ehkä hieman liikaa erinäisiä julkaisuja ja varoituksia taskuvarkaista tms. Alkuvuoden kiertelinkin testaamassa erilaisia sormuksia kihlan tilalle, mutta kaikki testaamani sormukset tuntuivat liian övereiltä tai mitäänsanomattomilta tai sitten hinta ei kohdannut sen kanssa, että sormus on vain väliaikainen. Lopulta sopiva löytyi Glitterin hopeasormuksista ja sormus oli niin kiva, että ostinkin peräti kaksi samanlaista. Kihlani on sen verran leveä, että kaksi sormusta jätti tunnejäljen sormeen kuin siinä olisi kihlani. Pieniä, mutta itselle tärkeitä huomioita.  

Balin vilinässä ja kohteiden vaihtuessa onnistuin myös hetkeksi hukkaamaan toisen sormuksen ja muutama päivä meni yhdellä sormuksella. Olin jo aivan varma, että olin hukannut toisen pyyvästi, mutta kas kummaa, rinkula löytyikin laukun pohjalta jälleen kerran pakatessa. Tästä oppineena en ottanut sormuksia enää yöksi pois, koska nukunhan kotonakin kihla kädessäni. Hopeasormukset pysyivät menossa mukana niin maalla kuin vedessä. Kihlan kanssa uidessa pelkään sen luiskahtavan pois sormesta. Näiden kanssa ei kuitenkaan tuntunut siltä. Nämä sormukset ovatkin seuraavia reissuja varten valmiina ja sillä välin voin käyttää niitä oikeassa kädessä. Kaksi sormusta muistuttavat myös siitä, että eihän tässä ole enää kuin reilu kaksi vuotta häihin.  

Hääkakun yksityiskohtia

Vuosien myötä olen saanut totutella elämänrytmiin, jossa metsästys on vahvasti läsnä. Teme harrastaa metsästystä. Heidän perheessään se on ihan normiarkea. Ja yhä enemmän metsästys alkaa näkyä myös meillä kotona. Siksi se tuntuu myös luontevasti solahtavan häidemme teemaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että juhlapaikalla olisi täytetty hirven pää vastassa, vaan enemmänkin pienempinä yksityiskohtina osana kokonaisuutta. Siksi en voinut ohittaa, kun sopiva kakunkoriste tuli kiinakaupassa vastaan. Yritän mahdollisimman vähän sortua halpisnettikauppojen valikoimaan, mutta tämä kakunkoriste tuntui heti aivan meiltä. 

Kakunkoriste tarvitsee kaverikseen hääkakun, luonnollisesti. Itse leipoessa tykkään käyttää marjoja ja tehdä kakkuja, jotka eivät ole ihan överimakeita. Teme ei tykkää niinkään tuhdeista suklaakakuista, kun taas yksi kestosuosikkini on äidin tekemä vadelmasacher. Suklaakakku voi kuitenkin olla vähän turhan tuhti jälkkäri. Kumpikaan ei tykkää marsipaanilla tai sokerimassalla kuorrutetuista kakuista eikä ihan perus mansikkakermakakkukaan tunnu ihan siltä ykkösvalinnalta. Mikä toisaalta olisi parempi yhdistelmä kuin kesä ja mansikat. Tällä hetkellä olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei maku jäisi pelkkään mansikkaan, mutta rajautuu kuitenkin marjojen luo. Marjoissa jatkuisi metsäinen teemammekin. Ihan perus hyydykekakkua ei silti tulla näkemään, koska niitä on muissa juhlissa ollut yleensä tarjolla. Kieltämättä hyydykekakku olisi helppo valmistaa itse, mutta vielä ainakin olen suunnitellut kakun tilaamista. Vähemmän paineita, kun kakun hoitaa ammattilainen.

Ehdotin Temelle hääkakkutastingia, kun sellaisen huomasin Fazer Cafe:ssa järjestettävän. Tämän vuoden hääkakkutrendit ja ylipäänsä kakkujen maistelu jo nyt tuntui hänestä liian aikaiselta, joten itsekin unohdin koko maistelun. Siskoni laittoi kuitenkin viestiä asiasta, kun oli huomannut tapahtuman mainoksen. Myönnettäköön, etten kehdannut hänelle edes ehdottaa koko hääkakkutastingia, etten vaikuta yli-innokkaalta häähössöttäjältä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että siskosten ilta pitää sisällään muutaman palan kakkua. Täältä löytyy lisää tietoa, ajankohdat ja ilmoittautuminen, jos mielenkiintosi heräsi ja et ole vielä ihan varma, millainen makuyhdistelmä olisi juuri teidän hääkakussa.  

Kuva Photos by Lanty, Unsplash-ilmaiskuvapalvelusta täältä

Metsä, puut, oksat, lehdet. Ihania luonnon yksityiskohtia. Veikkaan kuitenkin, että tuollaiseen koristeluun tarvitsisi sokerimassaa. Kakun kerrokset ovat hyvän kokoisia. Saa leikattua kivan kokoisia kakkupaloja. Asia, jota olen nyt jo pohtinut. Näkemissäni kuvissa kerroskakuissa on välillä todella isot ja leveät kerrokset, joten kakkupalasta tulee väistämättä ruokalautasen kokoinen. Kuvasta innostuneena mietin, saisiko koivukiekosta tai jostain muusta puulajista tehtyä kakkulautasen hääkakun alle. Täytyy varmistaa Temeltä, jolta tiedustelin jo aiemmin, milloin koivukiekkoja ja muita puun palasia täytyy sahata kuivumaan. 

Kuva Jason Leung, Unspalsh-ilmaiskuvapalvelusta täältä

Ylläolevassa kakussa on nyt sellaiset paksummat kerrokset, jotka ovat siinä hilkulla, että onko jo liikaa. Koristelu on sopivan simppeli, mutta kuitenkin tarpeeksi näyttävä. Kukat sopivat mielestäni kakun koristeluun. Vielä täytyy miettiä, että pelkkiä kukkia vai jotain vihreääkin mukaan. 

Kuva Photos by Lanty, Unsplash-ilmaiskuvapalvelusta täältä

Tässä kuvassa on oikeastaan yhdistettynä kaikkea, mikä tällä hetkellä miellyttää eniten. Naked cake, jossa on kakkupohjat ja täytteet enemmän tai vähemmän näkyvästi. Tämä tyyli kakuissa tuo mieleeni kesäiset koivut. Kukkakoristeiden sävymaailma on juuri sitä, mitä kukka-asetelmilta haluaisin ja onhan violetti yksi lempiväreistänikin. Kakun päällä oleva kukkakoristekin näyttää tosi kivalta, joten kakun leipojan kanssa täytyykin keskustella, sopiiko edes ostamani kakunkoriste tällaiseen kokonaisuuteen. Olen nähnyt vaikka minkälaisia luomuksia, korkeita ja matalia ja aina silti palaan näihin kolmeen kakkukuvaan. Eli eiköhän meidän kakku ole jotain näiden suuntaista.