Vuosi ennen häitä. Hääpukujen sovittelu oli vain aloitettava, jotta mahdolliselle tilaamiselle ja ompelijan tekemille muokkauksillekin jää tarpeeksi aikaa. Olimme sulhasen kanssa kesälomareissulla elokuisessa Keski-Suomessa ja tähän kiertelyyn sain myös sopivasti yhdistettyä ensimmäisen hääpukusovituksen. Muistan tuolta aamulta sen kutkuttavan jännityksen, joka oli välillä niin suurta, että veti ihan hiljaiseksi. Sulhanen jätti minut Jyväskylässä Wedding Garagen eteen ja ei auttanut kuin astua sisään liikkeeseen.
Sovituksen aikana kokeilin mahdollisimman erilaisia hääpukuja. Katsoimme myös eri mallisten hääpukujen kuvia ja liikkeen omistaja kertoi puvuista. Sovituksen aikana pystyin kertomaan, mikä hääpuvussa kolahtaa ja mikä ei taas ollut yhtään oma juttu. Pikku hiljaa alkoi löytymään malli ja yksityiskohdat, joita haluaisin omaan hääpukuuni. Yllätyin, että tällä ensimmäisellä sovituskerralla lemppariksi valikoitui hääpuku, jonka mallista en ollut ajatellut sopivan minulle ollenkaan. Sain vielä viimeisenä sen hääpuvun uudelleen ylleni. En kuitenkaan halunnut tehdä valintaa heti ensimmäisen sovituksen jälkeen, joten sain mukaani puvun tiedot ja paljon kuvia.
Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi kertoa ja hehkuttaa toiselle, mutta on vain hillittävä itsensä. Luonnollisesti haluan pitää hääpuvun salassa sulhaselta viimeiseen asti, mutta oli kyllä vaikeaa pysyä kotimatka hiljaa. Olen tottunut kertomaan hänelle kaiken. Sulhanen ei juurikaan lue kirjoituksiani, mutta pyysin silti varuiksi, että hän skippaa varsinkin tämän tekstin.
Seuraavan sovituksen varasin Espooseen Zazabellan Outlettiin, joka sopivasti katkaisi tulevan muuton aikaisia viimeisiä pakkailuja. Laitoin hiukset aikalailla samalla tavalla kuin ensimmäiseen sovitukseen, jotta sovitustilanne olisi aina mahdollisimman sama, vaikka liikkeet ja hääpuvut vaihtuvat. Koska ensimmäinen sovituskerta oli mennyt niin hyvin, tällä kertaa en enää jännittänyt niin paljoa. Semmoinen kutkuttava jännitys oli kuitenkin, kun odotin innolla pääsyä kokeilemaan lisää hääpukuja.
Fiilikset laskivat liikkeen oven takana odotellessa, minuuttien muuttuessa viisiksi ja kymmeniksi minuuteiksi jatkuen vaan. Ovella oli ohje, että soita ovikelloa tai koputa lasioveen, koska ovet olivat lukittuina. Toimin ohjeiden mukaan, kuikuilin ikkunoiden takana ja koitin myös soittaa liikkeeseen. Näin, että liikkeessä oli muitakin asiakkaita, mutta heistäkään kukaan ei harmikseni huikannut myyjälle, että oven takana yrittää varmaan joku päästä sisään. Teki jo mieli kääntyä kannoillaan ja lähteä kotiin, koska varattu sovitusaika oli alkanut jo hyvän aikaa sitten.
Lopulta pääsin sisään ovien auetessa, toisen seurueen poistuessa. Myyjät onneksi pahoittelivat, koska yleensä ovikello on kuulunut liikkeen puolelle. Pääsin katsomaan hääpukuja läpi ja valitsemaan haluamani sovitukseen. Hääpukuja sai hypistellä ja itse valita sovitukseen, joka oli mielestäni hyvin jännä tapa varsinkin näin virusaikana. Onneksi minulla oli oma käsidesi mukana. Minua arvelutti aivan hirveästi pukea hääpukuja itsekseen päälle. Myyjä oli kiinnityksissä apuna, mutta osa hääpuvuista ei mahtunut täysin kiinni asti. Oli vähän inhottava olo mennä katselemaan hääpukua peilin eteen, kun liikkeessä oli muitakin asiakkaita. Kokeilin muutamaa hääpukua, mutta sopivaa ei oikein ollut.
Löysin kuitenkin yhden lempparin, mutta se sattui olemaan poistuvaa mallia ja liian pientä kokoa. Mieluummin ostan puvun sopivan kokoisena tai niin, että siinä on kavennusvaraa. Suurentaminen hirvittää ajatuksena ja stressaisin ihan suotta, mahdunko pukuun myöhemminkään. En halunnut katsella hääpukuja enempää, vaan mieluummin poistuin liikkeestä mitä pikimmin. Suosittelenkin menemään outlettiin vasta, kun mekon malli ja koko on tarkasti tiedossa. Myöskään outletissa myyjä ei asioi pelkästään kanssasi, vaan palvelee myös muita liikkeen asiakkaita, jos heitä samaan aikaan liikkeessä on. Vaikka sovituksesta ei jäänyt niin hyvä fiilis kuin olisin toivonut, ainakin puvun malli sai vahvistusta oikeaan suuntaan.
Seuraavat hääpukusovitukset varasin muuton jälkeen, kun olin viimeistä päivää hetkeen pääkaupunkiseudulla. Sain näihin sovituksiin kaasosiskoni mukaan ja meillä oli ihana oma Helsinkipäivä. Päivän ensimmäinen sovitus oli varattuna Seremoniaan ja siellä sain sovitella itsekseni myyjän ja makutuomarini kanssa. Katselimme hetken erilaisia hääpukuja ja myyjä toi hääpukuja sovitettavaksi. Olin katsonut erilaisia hääpukuja heidän nettisivuiltaan, mutta juuri niistä ei ollut sopivaa kokoa. Myyjä kuitenkin löysi hääpukuja koossani ja näiden myötä oma tyyli vain vahvistui. Täällä sovituksessa myös hymy alkoi löytyä kasvoille, kun olin alkanut oppia omaan peilikuvaani hääpuku päällä.
Tälläkin kertaa löytyi lemppari, jota sovitin viimeisenä uudelleen. Olen vielä vähän kahden vaiheilla haluanko olkaimet vai kokonaan ilman. Ajattelin tässäkin, ettei minun ole mahdollista löytää hääpukua olkaimettomana, mutta oikeassa koossa ja istuvuudessa voin jättää myös alusasun metsästyksen kokonaan pois. Sovittamissani hääpuvuissa oli kupit, joiden ansiosta istuvuus oli vieläkin parempi kuin se, että yrittää sovittaa paikalleen liivien kanssa. Sanoinkin, että siinäpä olisi hääyöksi hääpukua avatessa yllätystä kerrakseen, jos minulla olisikin pelkät housut jalassa. Hääpuku päällä ei kuitenkaan tuntunut yhtään liian paljaalta tai siltä, että saisi varoa vilauttelua. Liikkeestä löytynyt lempparipuku jäi kuitenkin vielä mietityttämään, kutittaako yläosan kirjailut ja olkaimet liikaa, kun jo sovituksessa välillä tuntui. Tämä voi olla taas sitä ylianalysointia, kun sovituksesta kuluu aikaa. Tämä hääpuku jäi kuitenkin sen verta vahvasti mieleen, että voisin hyvin käydä sovittamassa uudelleen. Saisinpahan vahvistuksen siihenkin, kutittiko kangas vai ei.
Päivän toinen sovitus oli varattuna Niinattareen. Tiesin jo etukäteen, että tarjontaa on paljon, mutta se hääpukujen määrä yllätti silti. Täälläkin sain katsella ja valita mieluisia häämekkoja sovitettavaksi, mutta jostain syystä hääpukujen itsekseen hypistely ei tuntunut enää yhtään niin pahalta kuin outletissa. Ehkä jo se, että käsienpesulle annettiin mahdollisuus loi luottavaisen olon. Olen myös kantanut käsidesiä mukanani koko tämän vuoden ja varsinkin kaupungilla liikkuessa sitä käyttää joka välissä. Valitsin nopeastikin muutamia hääpukuja, koska malli on nyt vahvasti tiedossa. Myyjä myös pyysi näyttämään hääpukujen inspiraatiokuvia, jotta pystyy paremmin ehdottamaan vaihtoehtoja sovitukseen.
Tunnin sovituksesta otettiin kyllä kaikki irti. Sain sovittaa rauhassa myyjän ja makutuomarini kanssa. Kokeilin hääpukuja alussa nopeaan tahtiin ja kerroin myyjälle, mikä toimii ja mikä mietityttää. Ja varsinkin, jos hääpuku ei herättänyt selkeää tunnetta tai jokin mietitytti liikaa, vaihdettiin seuraavaan. Loppua kohden jäin pyörimään ja tanssimaan peilin eteen hääpuku päällä pidemmäksi aikaa. Tällä sovituskerralla löytyi kaksi lempparia. Toinen näistä jäi niin vahvasti mieleen, että tanssin hääpuku päällä koko yön unissani.
Nyt kun viimeisimmästä sovituksesta on reilu viikko aikaa, olen aina välillä katsellut hääpuvuista ja kirjailuista kuvia. Yhdessä hääpuvussa on kaikki, mitä hääpuvulta toivon ja millaisia yksityiskohtia siihen haluan, enkä olisi halunnut riisua sitä hääpukua ollenkaan. Olen myös rukannut hääbudjettia ees taas, jos tämän unelmahääpuvun saisi jotenkin mahtumaan budjettiin. Olen suunnitellut tietyn enimmäissumman hääpukuun käytettäväksi ja tämä kyllä ylittää budjetin. Mietin sitäkin, haluanko käyttää näin suuren summan vaatteeseen, jota käytän vain yhden päivän. Sitten taas toisaalta se on kuitenkin hääpuku, jota käytetään vain kerran elämässä.
Olin varautunut myös siihen, että uuden hääpuvun tilaamiseen pitää varata useampi kuukausi, jopa puoli vuotta. Tämän puvun kohdalla tilausaika olisi peräti kahdeksan kuukautta, joten kovin pitkään en voi kuitenkaan jäädä pohtimaan. Hääpuku tulisi Jenkeistä asti ja kieltämättä sekin vähän kirpaisee. Haluaisin tukea mieluummin suomalaista käsityötä. Olen nyt vatvonut asiaa niin paljon, että päätin jatkaa etsintää ja sovittaa lisää hääpukuja. Unelmahääpuku kulkee mukanani ajatuksissa, joten toivon löytäväni jotain samantyylistä.
 |
| Tässä puvussa oli paljon hyvää, mutta ei kuitenkaan vielä unelmauniksi asti. |
Elokuun alussa kerroin ajatuksiani hääkehosta ja kuinka paljon tuleva häämekon sovitus voikaan jännittää. Jännitystä on edelleenkin, mutta nyt tämä hääpukujen sovittelu alkaa tuntua jo kivalta, kun on päässyt kokeilemaan omankokoisia hääpukuja ja nähnyt, kuinka hyvältä voin oikeasti näyttää. Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, montako hääpukua olen tähän mennessä sovittanut eikä kaasosiskokaan pysynyt laskuissa viimeisimmän sovituksen vauhdissa. Useiden hääpukujen mallailuun olin kuitenkin varautunut. Seuraava sovitusaika jälleen uuteen paikkaan on varattuna ensiviikolle.
♥ Hääkeho ja tuleva häämekon sovitus
Lisäys 10.6.2021: Postauksessa näkyvät kuvat ovat sovittamistani hääpuvuista ja niiden yksityiskohdista. Oma hääpukuni pysyy salaisena häihin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!