Pitkän parisuhteen salaisuus

Ihana, ihana, ihana Ensitreffit alttarilla -ohjelma tulee taas. Sarja palasi tiistai-iltojen iloksi jo kuudennen kauden jaksoin. Ihan huippua! Vaikka se on realitya, ohjelma myös puhuttelee, ja onhan häät vaan niin ihana juhla. Lasken tämän hääohjelmaksi, vaikka onhan sarjassa paljon muutakin. Eihän tuntemattoman kanssa naimisiin meneminen ole tarpeeksi iso juttu, eipä. Parien arkea ja yhteiselon sujuvuutta on ollut todella mielenkiintoista seurata. Jotenkin tämän kauden ensimmäinen jakso tuli lähelle enemmän kuin aiemmin. Enkä ollut näiden ajatusten kanssa yksin. Kaasoni A laittoi viestiä, että mieti, kohta olet niitä pukuja sovittelemassa. 

Intensiivinen jakson seuraaminen ja asiantuntijoiden kysymykset saivat ajattelemaan myös omaa parisuhdettamme. Kysyin Temenkin ajatuksia asiasta. Olemme olleet pitkään yhdessä, yli kymmenen vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut muutoksia, menetyksiä ja onnistumisia. Nämä kaikki kokemukset ovat hitsanneet meidät yhteen. Mutta mikä onkaan pitkän parisuhteen salaisuus?

Kuva Photo Mix, Pixabay.com

Luottamus

Molemminpuolinen luottamus on suhteessa ensiarvoisen tärkeää. Puhuimme suhteen alussa rajoista, ettei toista loukkaa edes tietämättään. Asiat on muutenkin hyvä sanoa ääneen, vaikka ne olisivat itsestäänselviä. Itselle itsestäänselvä ei välttämättä ole sitä toiselle.    

Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen

Myönnettäköön, että minä olen meistä se, joka puhuu enemmän, mutta osaan myös kuunnella. Suuremmilta erimielisyyksiltä ollaan vältytty keskustelemalla. Kun oikein pysähtyy miettimään, ei meillä oikein ole ollut mitään isompia riitoja. Tottakai olemme joistain asioista eri mieltä tai jokin asia ottaa päähän, mutta silloinkin pääsee eteenpäin puhumalla. Ei se aina helppoa ole. Mutta ei ole asiaa, jota emme voisi toisillemme kertoa.

Huomioiminen

Läheisyys, pusut ja halit. Päivittäistä söpöilyä vaikka vain ihan hetken. Heippapusut kotoa lähtiessä jopa silloin, kun toinen jää nukkumaan. Kosketus ja halaukset, ohimennen hipaisut. Sanatonta huomiointia. Ja myös ääneen sanottuna, että rakastaa. Hyvinkin pienillä ja arkisilla teoilla voi huomioida ja piristää toisen päivää.       

Huumori

Yhdessä ollessa on hauskaa. Toisen jutut saavat nauramaan. Ja on hyvä tiedostaa, milloin nauretaan hyvälle jutulle eikä jutun kertojalle. Itselleenkin on kuitenkin hyvä osata nauraa. Kaikki jutut eivät aina osu kohdalleen, mutta kun helmi lentää huulilta, nauretaan taas vedet silmissä, kippurassa, mahaa pidellen.    

Totuus löytyi Rovaniemeltä kivikosta.

Matkustelu

Reissaaminen yhdessä. Uusien paikkojen ja asioiden kokeminen. Kokemusten jakaminen. Varsinainen ilmojen halki lentely alkoi Temen kanssa yhteisten reissujen myötä. Olemme käyneet muutamissa Euroopan maissa, mutta emme lennä läheskään joka vuosi. Yllätyksekseni loma Tšekin Prahassa muuttuikin kihlamatkaksi, josta voit käydä lukemassa täältä. Pisimmillään olemme käyneet Balilla. Kirjoitin Kutalla vietetyistä päivistä täällä ja Balin lähisaarille siirryttyä täällä. Reissupostauksia on luvassa lisää. Ne ovat harmittavasti siirtyneet, mutta tulossa on. Tykkäämme myös reissata Suomen sisällä. Automatkoilta onkin jäänyt mieleen hyvät puheenaiheet, musat ja muistot.  

Yhteinen aika

Lomaa ja matkustelua tärkeämpää on kuitenkin yhdessä vietetty arki. Lomat ja matkat ovat satunnaisia päiviä ja viikkoja vuodessa. Arki on kuitenkin se, mikä näyttää, millainen parisuhde on. Meillä ei ole yhteistä harrastusta, mutta tykkäämme tehdä asioita yhdessä. Kodin askareetkin sujuvat kivemmin, kun ei tarvitse yksin puurtaa. Tämän lisäksi kerran kuussa vietämme treffipäivää, jolloin käymme ulkona syömässä, leffassa, kokeilemassa jotain aktiviteettia tai ihan vain katsomme leffaa kotona. Meidän päivämme on kuun 21. päivä, koska olemme alkaneet seurustella ja menneet kihloihin 21. päivänä. Aina treffipäivä ei osu juuri tähän päivään kuukaudesta, mutta kuitenkin joka kuukausi on vähintään yksi vähän spesiaalimpi päivä.    

Omat jutut

Yhteisen ajan lisäksi on tärkeää, että on myös omaa aikaa ja omat jutut. Meillä on omat kiinnostuksen kohteet ja harrastukset, joihin haluamme panostaa. Metsästys vie aikaa, mutta se on ollut osa suhdettamme jo alkuajoista lähtien. Kun harrastus on elämäntapa, suhteen joko ottaa tai jättää. Itse kaipaan ajoittain yksinoloa ja hiljaisuutta, joten oma aika toisen ollessa mettällä ei ole ollenkaan huono asia. Olen ollut mukana hirvimettällä yhden kerran ja totesin, että tämä on Temen oma juttu. 

Ulkonäkö

Ulkonäkö ei ole tärkein kriteeri, mutta ulkonäössä on hyvä olla jotain, mikä miellyttää silmää. Edelleen nousee perhosia vatsaan, kun näen Temen ihmisjoukossa ja tiedän, että juuri me olemme yhdessä. Kasvoilleni kohoaa kaino hymy ja poskille nousee puna, kun hän ottaa sen tietyn ilmeen, jolla on hurmannut minut. Ja se toimii edelleen. Vaikka olenkin sanonut, ettei sinun enää tarvitse minua iskeä. Tykkään laittautua vähän enemmän juhliin ja treffeille, mutta on kiva, että saunanraikas Satu on myös söpö.   

Yhteinen tulevaisuus

Olemme puhuneet tulevaisuudesta useampaan otteeseen seurustelun aikana. Myös nyt kun häät alkavat konkreettisesti lähestyä. Eipähän häiden jälkeen pitäisi tulla mitään suuria yllätyksiä. Haaveemme ja toiveemme tulevaisuudelle ovat yhteneväiset. Sen lisäksi meillä on tietysti omia haaveita ja toiveita, joita ei kuitenkaan yhteiselo jarruta. Asuin viime vuoden lopulla kuusi viikkoa Rovaniemellä työharjoittelun ajan ja se on pisin aika, jonka olemme olleet erossa. Kävihän Teme minua katsomassa, mutta se tapahtui vasta viiden viikon jälkeen. Videopuhelut tuolloin olivat todella tärkeitä, kun kaipasi toista. Toisen odotus ja ikävä nousee pintaan, kun olemme eri paikoissa esim. työmatkojen ja reissujen takia. Kotiinpaluu on parasta ihan vaan vaikka pidemmän viikonloppureissunkin jälkeen, kun tietää, että toinen on odottamassa.  

Muistaessa nämä asiat myös avioliiton aikana, näemme useat vuosikymmenet yhdessä.

Operaatio Hymy

Viime päivinä olen seurannut haltioituneena tämän vuoden häiden kuvasaldoa ja listannut valokuvaajia ylös. Luulin, että niitä on kertynyt tässä suunnittelut aikana ihan muutama, mutta listassa on nyt jotain 30 eri kuvaajaa ja hyviä löytyy koko ajan lisää. Valinnanvaikeutta havaittavissa. Valokuvaajien lisäksi olen katsellut lyhyitä häävideoita ja yhä enemmän kallistun myös videoinnin puoleen. Temekin on saannut kuulla ylistäviä kommentteja, kuinka häiden taltiointiin kannattaa panostaa. Siis muiltakin kuin vain minulta. Kaiken tämän kuvaamisen alla minua on alkanut yhä enemmän jännittää ajatus kameran edessä olemisesta. Tykkään itse kuvata ja sukujuhlissa kamera onkin aina mukana. Mutta tällöin itse olen kameran takana eikä minua juurikaan näy. Hääkuvissa se on kuitenkin vähän se juttu, että hääpari näkyy. 

Eniten kuvauksessa on mietityttänyt se, että minulla on aina sama ilme kuvissa. Tämä vakiintunut hymy johtuu siitä, etten pidä hammashymystäni tai ylipäänsä siitä, että hampaani näkyvät. Haluaisin kuitenkin, että voisin nauttia hääpäivästä sen ihmeemmin miettimättä ilmeitäni. Juttelin asiasta hammaslääkärini kanssa. Minulla ei ole purennassa vikaa, joten tämä on vain kosmeettinen haitta, joka pitäisi hoitaa yksityisellä. Kuitenkin etuhampaani ovat olleet aina hyvin pienet ja nyt vaikuttaa siltä, että ne lyhenevät entisestään ajan kuluessa. Hammaslääkärini haluaisi suojata etuhampaani ennen kuin ne alkavat vaivata, mutta silti tämäkin on vielä kosmeettinen haitta. Olen käynyt jo pitkään kunnallisella ja löytänyt ihan huipun hammaslääkärin. Nyt pitäsikin löytää hyvä yksityinen, joka osaisi auttaa oikomisen, suojakuorien ja valkaisun suhteen. Joku voi pitää tätä aivan turhamaisena ajatuksena, mutta en varmastikaan ole ainut, joka käy ennen hääpäivää esim. hampaiden valkaisussa. Itseäni tämä hammasasia on kuitenkin vaivannut koko ikäni, joten nyt olisi korkea aika tehdä jotain. Oikomisessa mietityttää, muuttuuko suuni tai kasvojeni piirteet. Olen nähnyt sekä onnistuneita että vähemmän onnistuneita oikomishoitoja ja tietysti kaikki ne vähemmän onnistuneet jää enemmän mieleen. Nyt kaipaisinkin apua. Onko sinulla suosituksia yksityisistä hammaslääkäreistä? Ensisijaisesti pääkaupunkiseudulla, mutta olen myös valmis matkustamaam pidemmälle. 

Jos häissä tämä olisi mahdollista. Kuva: Karen Arnold - Pixabay.com, täältä..

Ihanat kaasoni

Tärkeät ihmiset rinnallani tärkeänä päivänä. Kolmea kaasoa on nyt pyydetty ja kaikki antoivat myöntävän vastauksen. Mietin pitkään, miten haluaisin kaasoja pyytää, koska pelkkä viesti tuntui liian mitäänsanomattomalta. En myöskään halunnut pyytää kaasoja heti vaikuttaen ihan yli-innokkaalta häähömpöttäjältä. Tässä on ollut pitkät kuukaudet, kun olen yrittänyt malttaa odottaa. Nyt pari vuotta ennen häitä en vaan pystynyt enää, vaan lahjat lähtivät eteenpäin. Halusin muistaa jokaista kaasoa pienellä lahjalla ja skumpalla. Näiden lisäksi kirjoitin kaikille kortit, joissa pyysin heitä kaasoiksi. Ja samalla paljastui myös meidän tuleva hääpäivä.  

Kaasoni A on pitkäaikainen ystävä, ihan lapsuudesta asti. Olemme kokeneet paljon yhdessä ja hän on pysynyt yhtenä tärkeimpänä ystävänäni. Tällä hetkellä näemme aikalailla kerran tai pari vuodessa pitkän välimatkan takia. Mutta näkemisestä on pidetty kiinni. Edes kerran kesässä vierailemme toistemme luona. Hän tuli muutamaksi päiväksi kylään, joten näin hetkeni koittaneen. Koska muutenhan tämä olisi siirtynyt ensi vuoteen. Tavallaan myös vähän kauhistutti, että missä vaiheessa kysyisin. En tiedä mistä tunne edes kumpusi, että mitä jos hän ei haluakaan. Ja sitten loppuvierailusta tulisi vähän nihkeä. Jätin lahjan esille ensimmäisenä aamuna ja hääräilin keittiössä aamupalaa mukamas rennosti. Pyyntö tuli hänelle yllätyksenä ja hän suostui, ihanan reaktion saattelemana. Olin siis pelännyt ja ylianalysoinut ihan suotta.

Pyysin ensimmäisen kaasoni aikalailla kuukausi sitten, mutta seuraavien kaasojen pyyntö vähän pitkittyi. Heti kihlautumisen jälkeen siskot alkoivat esitellä mitä villeimpiä polttari-ideoita pääni menoksi. Jotkut olivat niin hurjia, että pelkäsin oikeasti menettäväni pääni. Aloin saada videoklippejä, kuinka polttarisankari istutetaan tuoliin jyrkänteen reunalle ja tönäistään alas jääden roikkumaan benji-köyden varaan. Ja jos tämä ei ollut vielä tarpeeksi hurjaa, polttarisankari laitettiin pää edellä viinitynnyriin ja pudotettiin koskeen. Täytyykin jossain vaiheessa ottaa puheeksi, mikä oikeasti olisi polttareissa kiva juttu. Mutta tiesin silti, että haluan silti siskot vierelleni tärkeänä päivänä. Pähkähulluista ideoista huolimatta tai ehkä jopa juuri niiden takia. Siskojen kanssa jaamme kaiken ja vietämme pyhät ja useat viikonloput yhdessä. Ja siinä välissä viestittelemme ihan päivittäin. Alussa kuulin useamman kerran, että sitten kun mennään katsomaan häämekkoa yhdessä, että kai me ollaan mukana, kun menet mekkoja sovittamaan. Alkukesästä puheet myös hieman muuttuivat, kun aloin kuulla kommentteja, että siskonhan ei tarvitse välttämättä olla kaaso, vaan sisko voi olla ihan vieraana. Yritä siinä sitten pokkana ajella autoa ja olla vaan, että niin, sanomatta suuntaan tai toiseen. Vaikka tekisi mieli hehkuttaa.   

Halusin pyytää siskojani N ja H yhtä aikaa, ettei toinen joutuisi pettymään tietämättään tulevaa. Mutta yritäpä pyytää siskoja niin, ettei koko suku ole samaan aikaan ympärillä. Vaikkakin jokainen asuu omissa kodeissaan. Tuntui mahdottomalta. Kunnes tuli elokuu ja sisko kysyi autoa lainaan ajaakseen toisen siskomme luokse. Haa, nyt he olisivat samassa paikkassa keskenään, vaikka itse en pääsisikään. Oli master planin toteutuksen aika. Laitoin lahjakassit auton perään ja peitin vielä ovelasti muovikassilla, koska paperikassista pilkottavat lahjakassit olisivat kyllä herättäneet kysymyksiä. Kassi oli toiselle siskolle menossa, joten nostin sen valmiiksi autoon. Huomautin myös, että kassissa on särkyvää, joten kannattaa antaa sen olla paikoillaan takakontin perälle tuettuna. En meinannut jännitykseltä saada nukuttua koko seuraavana yönä, koska tiesin, että yön jälkeen sisko ajaisi perille.

Aamulla herättyä tuijotin puhelinta vähän väliä. Ja sitä kestikin koko päivän, koska he purkasivat autonperän vasta lähempänä iltaa. Lopulta sain videopuhelun ja naurun seasta kuulin ihmettelyä, ettei antamani kassi sisältänytkään astioita. Jostain syystä särkyvän sisko oli yhdistänyt astioihin, vaikka sen enempää en ollut kertonut sisällöstä. Ja toinen sisko oli ihmetellyt suuresti, kun ei ollut kyllä pyytänyt mitään astioita. Siskoillekin kaasopyyntö oli tullut ihanana yllätyksenä ja olivat kuulema heti miettineet mekkojensa väritystä ja mallia. Asiat selvästi tärkeysjärjestykseen.       

Nyt minulla on kolme ihanaa kaasoa <3

Tyhjä tuoli

Kesä on mennyt työntäyteisenä, mutta myös jonkinlaisessa sumussa ja odotuksessa. Näin elokuussa koulujen alettua alkaa ihan syksyvibat nousta pintaan. On vähän ristiriitainen olo, kun tavallaan olen koko ajan odottanut, että koska se kesä alkaa ja kohtahan ollaan ihan syksykuukausissa. Pidin reilun viikon kesälomaa, mutta vielä sekään ei tuonut kunnollista kesäfiilistä. Jos oikein tarkkaan mietin, olihan tänä kesänä niitäkin päiviä, kun heti aamusta liikkuessa paita ja shortsitkin tuntuivat olevan liikaa. Mutta sellaista pitkäaikaista, viikkotolkulla kestävää megahellettä ei ollut missään välissä. Ja sitä vähän odottelin toukokuussa, kesäkuussa, heinäkuussa ja ajattelin, että viimein elokuun ja loman alettua alkaa ne helteetkin.    

Kesä on ollut rankka ja se on näkynyt myös täällä blogin puolella, kun postauksia ei ole juurikaan ilmestynyt. Hiljaisuus ei johdu siitä, ettei minulla olisi kirjoitettavaa. Olen edelleen ihan intona kaikesta hääsuunnitteluun liittyvästä, ihan pienistäkin yksityiskohdista. Ja tätä innostuneisuutta ei meinaa pystyä edes sanoin kuvailemaan. Tämä on kyllä jännä tunne, miten yksi aihe ja vaihe elämässä voikin olla niin täysvaltaisesti ajatukset täyttävää. Häät pyörivät lähes päivittäin mielessä ja välillä herään yölläkin saadessani jonkun inspiraation liittyen häihin tai ratkaisun johonkin hääpulmaan. Ja siis minua ei haittaa ollenkaan, että melkein elän ja hengitän hääjuttuja. Yritän kylläkin tietoisesti vähän miettiä etukäteen ja suodattaa puheitani, ettei kaikki kääntyisi aina häihin. Suunnittelu on edennyt, koska olemme löytäneet mieluisan juhlapaikan ja vihkiajastakin olemme päässeet yhteisymmärrykseen. Häät alkavat tuntua konkreettiselta, kun se ei olekaan enää vain päivämäärä kalenterissa. Yksi ilta havahduin tähän todellisuuteen ja oli pakko ihan ääneenkin tokaista. Ihan niin kuin se ei olisi tässä vuoden suunnittelun aikana käynyt selväksi. Olen kuitenkin sellainen kaiken järjestelijä ja suunnittelija, joten tämäkin on ollut juhlien järjestämistä, isommassa mittakaavassa vain. Mutta että naimisiin. Siis oikeasti me mennään naimisiin.  

Kaiken tämän ilon ja innon lisäksi hääsuunnitteluun on myös muodostunut varjo. Ajattelin pitkään, että tästä asiasta en sano täällä mitään. Kuitenkaan en näytä pääsevän eteenpäin haluamallani tavalla ennen kuin saan sanottua. Elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee, ei mikään yllätys. Hääsuunnittelukaan ei mene aina niin kuin toivoisi, vaikka aikaa varaisi kuinka. Tunne oli pienenä pelkona takaraivossa, kun mietimme hääpäivämme ajankohtaa pitkälle tulevaan, nyt siis aikalailla parin vuoden päähän. Mainitsin aiemmassa tekstissäni täällä, kuinka hahmotan häävieraat kokonaisuutena paremmin, kun heidät on laitettu pöytäkarttaan paikoilleen. Nyt kuitenkin pöytäkartassa on tärkeällä paikalla tyhjä tuoli. Hyvästelimme rakkaan läheisen vähän aikaa sitten.

Tästä syystä olen elänyt useamman viikon vain miettien, mitä asioita on hoidettava ja muistettava tänään, huomenna ja lähipäivinä. Kesätöiden päätyttyä ei ollut yhtään samanlainen lomanaloitusfiilis kuin aiempina vuosina. Kalenteri oli tyhjä. Ei yhtään minun tapaistani. Toisaalta en kyllä yhtään edes jaksanut suunnitella lomalle sen suurempia. Teme oli myös kesälomalla, joten lähdimme yhdessä pienelle irtiotolle kaikkeen. Meinasimme lähteä muutaman päivän kaupunkilomalle, mutta tarpeeksi hyviä äkkilähtöjä ei osunut kohdalle. Kylpylähotelli Holiday Club Saimaa oli sopivan ajomatkan päässä kotoa ja siellä emme olleet aiemmin käyneet. Luvassa oli rentoutumista, yhdessäoloa, uimista, saunomista, hemmottelua  ja ennen kaikkea unta. Parin yön kylpylähotellireissu olikin juuri sitä, mitä molemmat tarvitsimme. 

Hääkukkaistutuksia ja -asetelmia

Toukokuun puolella alkoi säiden puolesta vihdoin vaikuttaa siltä, että kukkaistutuksia voi alkaa miettimään. Parvekkeellemme paistaa ilta-aurinko, joten istutusten pitäisi myös kestää hyvänä, kunhan muistaa kastelun. Pidän kukista ihan todella paljon ja meillä onkin sisällä aina kukkia ruukuissa ja maljakoissa. Hortensia on yksi lemppareistani ja oikein odotin, koska niitä ilmestyy kauppoihin ja kestävät ulkona. Hortensiaa on erikokoisia ja haaveeni onkin joskus istuttuu hortensiapuu. Se ei ole oikea puu, vaan rungollinen pensas, jossa kukkia on runsaasti latvassa. Viime vuonna minulla oli puutarhahortensiat, mutta suurien kukkien paino lässäytti oksat roikkumaan ruukun joka puolelle. Tänä vuonna ostin pienemmät hortensiat, jotka olivat silti oikein näyttävät. Kaveriksi laitoin pari murattia, jotka saisivat rauhassa lähteä rönsyilemään pitkin ruukkua. 

Istutukset tehtyäni syntyi idea, että jotain tälläistä voisi olla juhlapaikan ovillakin. Istutusten kokoaminen oli helppoa ja kustannuksissakin säästää huimasti itse tekemällä. Idea oli hyvä ja pitkään näyttikin hyvältä. Kastelin, lannoitin harvakseltaan ja erityisen hyvin kastelin ennen pidempiä poissaoloja kotoa. Mutta muttaa, miksi silti kävi näin..

Vasemmanpuoleiset ovat siis toukokuulta istutuksen jälkeen ja oikealla tilanne nyt. Uusia kukkia on noussut ja ne ovat syvemmän pinkkejä kuin ostaessa. Vanhemmat kukat ovat muuttaneet täysin värinsä. Kuten kuvista näkyy ne ovat vihreitä, aavistuksen punertavia ja liloista kukista on tullut jopa harmahtavia. Viime kesänä vaaleanpunainen ja sininen hortensia säilyttivät värinsä. Multa on samanlaista kesäkukkamultaa ja kukkaravinnekin samaa kesäkukkien ravinnetta. En siis istuttanut hortensiamultaan, koska kuulin sen olevan liian hapanta punaisille hortensioille. Osaisiko joku neuvoa, mitä vielä pitäisi tehdä toisin? Tarkoitus olisi, että istutukset säilyisivät myöhemmälle kesään, jolloin ei ole enää parhain hortensiasesonki. 

Onneksi kukkien osalta on myös onnistumisia. Noin vuosi sitten pohdin häiden kukkavalintoja ja sävymaailmaa, josta voit käydä lukemassa täältä. Samoilla linjoilla olen edelleen. Neilikoihin olen hurahtanut ihan totaalisesti ja ne kestävät kotona maljakossa kepeästi kaksi viikkoakin. Olen vain leikannut uusia imupintoja ja vaihtanut vettä. Olen jättänyt neilikoiden mukana tulleet kukkaravinteet laittamatta, koska silloin neilikat eivät aukea täyteen kukkaansa niin nopeasti. Ostin neilikoiden kanssa kolme pioninvartta ja mielestäni asetelma on tosi simppeli, mutta silti toimiva. Kukkien lyhetessä vaihdoin maljakon pieniin lasipurkkeihin ja näihin pieniin asetelmiin olen hurahtanut ihan täysin. Voisin ripotella pikku kukka-asetelmia jokaiselle tasolle ja pöydän kulmalle. Aloitin myös lasipurkkien keräämisen, täysin vastoin alkuperäisiä ajatuksiani. Ja kappas, kaksi vuotta aiemmin alkaa olla jos jonkinmoista laatikkoa erilaisille häätarpeille. Häkkivarasto on kultaa. Voin sitten kiittää itseäni seuraavan muuton koittaessa, kun aloitin keräilyn jo nyt.    

Asetelman kokoaminen oli todella näppärää kaupasta ostetuilla kukilla. Pioneita ei vaan loppukesällä oikein saa muualta kuin kukkakaupoista, jos niistäkään, joten asetelman hinta pompsahtaa huomattavasti. Kukkien kohdalla täytyykin miettiä tarkkaan, missä haluaa panostaa ja missä on vain pakko pihistää. Olen Temeä valmistellut kukkakustannuksiin kertomalla, paljon tämäkin istutus tai asetelma itsetehtynä maksoi ja mitä se voi sitten olla kukkakaupasta tilattuna. Hirvittää jo vähän itseäkin, koska kukkiahan ei voi olla koskaan liikaa. Suuret summat lakastuviin kukkiin tuntuu kuin käyttäisi rahaa saunan sytykkeenä. Suoraan savuna ilmaan. Kenelle muulle häiden kukat tuottavat ennenaikaisia harmaita hiuksia? 

Magneettiripsillä uutta ilmettä

Kaupallinen yhteistyö: 
Miraque magneettiripset

Postauksen magneettiripset saatu.

Kun silmiin ja erityisesti ripsiin haluaa näyttävyyttä, mutta pelkkä ripsiväri ei aina riitä. Ripsipidennyksiä saisi olla huoltamassa vähän väliä, koska tarkkana haluan ripsien olevan just eikä melkein. Irtoripsien liimaaminen oli myös tuhoon tuomittu yritys toisensa jälkeen. Dilemmaani löytyi ratkaisu, kun tammikuisilla Love Me Do -häämessuilla hääbloggaajille järjestettiin Miraque magneettiripsien workshop ja sain kädestä pitäen ohjeita magneettiripsien laittoon. Samaisilta messuilta sain myös lahjaksi ensimmäiset magneettiripseni, Miraquen volume 232. Ripsien laittaminen vaati alussa harjoitusta, koska en ole kovinkaan tottunut tekoripsien käyttäjä. Mutta minäkin onnistuin. Mitä useammin ripsiä käytti, sitä helpommin ja nopeammin ne sai silmiin paikoilleen. Ja lopputulos oli hyvännäköinen. En pidä siitä, miltä ripsipidennykset näyttävät ennen huoltoa ja magneettiripsien kanssa ei tule tätä ongelmaa, kun ne näyttävät aina hyviltä. Tietenkin magneettiripsiäkin on hyvä hellästi puhdistaa, jotta ne säilyvät hyvinä. 

Messujen jälkeen sain yhteistyön merkeissä Miraquelta paketin kotiin ja pääsin testaamaan heidän muitakin magneettiripsimalleja. Kuluneen puolen vuoden aikana olenkin testannut ripsiä Suomen sateissa, lumituiskuissa ja räntääkin on tullut vaakatasossa kasvoille. Otin ripsiä mukaan myös talvilomareissuun ja testasin niiden pysyvyyttä Balin helteissä ja Singaporen kaupunkisumun keskellä. Keli kuin keli, ripset pysyivät hyvin paikoillaan. Uimaankin uskaltauduin, kunhan välttää sukeltelua, koska sen jälkeen varmasti tekisi mieli hieroa silmiä. Ripsien kanssa ei suositella saunomista, koska magneetit voivat kuumentua ja ripsikuidut vaurioitua kuumasta verihöyrystä, mutta ulkomailla helteisessä säässä tai nyt kotimaassa kesällä en ole huomannut tällaista haittaa. Oikeastaan ripset tuntuvat hyvin vähän silmissä ja ripset huomaa vasta peiliin katsoessa.

Natural 121

Natural 121

"Miraquen Natural 121 tuovat silmään luonnollisen lisäsäväyksen. Ripset ovat puolen silmän mittaiset ja kiinnittyvät kahdella magneetilla. Kuidut ovat pisimmillään ulkonurkassa. Pisin kuitu on noin 1,2cm." Lähde: https://miraque.mycashflow.fi/product/1/natural121. 

Volume 221

Volume 221

"Volume 221 -malli on myös puolen silmän mittainen, mutta ripsikuituja on tuuheammin. Kuidut ovat tässäkin pisimmillääm ulkonurkassa ja kiinnitys kahdella magneetilla. Pisin kuitu on noin 1,2cm." Lähde: https://miraque.mycashflow.fi/product/2/volume221

Volume 231

Volume 231

"Volume 231 -malli on koko silmän mittainen ja kiinnittyy kolmella magneetilla. Kuidut ovat pisimmillään keskellä, ja pisin kuitu on noin 1,1cm." Lähde: https://miraque.mycashflow.fi/product/3/volume231.  

Volume 232

Volume 232

"Volume 232 -malli on myös koko silmän mittainen ja kiinnittyy kolmella magneetilla. Tämä on astetta tuuheampi versio volume 231 verrattuna. Kuidut ovat pisimmillään keskellä, ja pisin kuitu on  noin 1,15cm." Lähde: https://miraque.mycashflow.fi/product/4/volume232.

Ripsiä useamman kerran testailleena olen löytänyt suosikkini. Volume 221 tuo kivan lisän katseeseen, kun haluaa vähän jotain ekstraa. Näyttävyyttä halutessani valintani on koko silmän malli ja juurikin tuo volume 232. Miraquen nettisivuilta näet heidän koko magneettiripsivalikoimansa. 

Onko magneettiripset sinulla käytössä? Oletko löytänyt oman suosikkisi?