Vuosi häihin treffipäivä

Elokuussa vietimme vuosi häihin päivää. Sulhanen oli tehnyt suunnitelmia, joita ei halunnut paljastaa minulle ennen aikojaan. Ohjeiksi hän antoi pakata uikkarit, pyyhkeen ja kesämekon. Olin aika varma, että vietämme elokuisen lämpimän kesäpäivän ainakin osittain rannalla, joten pakkasin mukaan myös vilttiä ja hellehatun. Kuinka väärässä olinkaan.

Kävimme sushibuffetissa syömässä ja sen jälkeen olin aivan satavarma, että nyt on aika siirtyä rannalle. Ajoimmekin parkkihalliin ja sulhanen kertoi, että uikkareille olisi käyttöä. Olimme Tampereen keskustan liepeillä, Lapinniemessä Holiday Club Tampereen kylpylässä. Eipä tullut rantakassille käyttöä. Pelkkä allasosastolla käväisy ei kuitenkaan ollut suunnitelmissa, vaan sisäänkirjautuessa hotelliin kuulin lisää yllätyksiä. Sulhaselle oltiin soitettu hotellilta aiemmin ja varmistettu saapuminen sekä halutaanko korottaa huonetta. Majoituimmekin saunalliseen sviittiin omalla parvekkeella. En ole koskaan yöpynyt sviitissä. Menin tästä yllätyksestä niin shokkiin, että sain hieman keräillä itseäni. 

Viimeisiä kesäpäiviä ja järvi täynnä menijöitä, noita pieniä pisteitä.

Pelkästään sviitti itsessään ei aiheuttanut näin voimakasta reaktiota. Ehkä se, että useamman päivän olin varpaillani. Mitä tapahtuu, milloin tapahtuu, missä tapahtuu. Mutta myöskin se, että minua arvellutti ihan vietävästi olla kylpylähotellissa. Onko se turvallista? Paljon ihmisiä. Onko turvallista mennä uimaan? Lukittaudunko huoneeseen ja odotan aamua? Sulhanen sai minut rauhoittumaan. Virus ei leviä veden mukana, joten kylpylän allasosastollekin voi mennä. Mutta ne kaikki pinnat, joihin kosketaan ja eri-ikäiset ihmiset samassa tilassa sisällä. Kylpylähotelli oli kaikkea sitä, mikä sai sisäiset hoitajan hälytyskellot soimaan. 

Mutta pääsin siitä yli. Ja loppupäivä menikin oikein kivasti. Tämä oli myös hyvä muistutus, että minun täytyy opetella tulemaan yllätetyksi ja nauttimaan siitäkin. En voi aina olla ohjaksissa ja vastata kaikesta. Ihan hyvä harjoitus myös tulevia polttareita ajatellen, koska silloin päivä on enemmän ja vähemmän täynnä yllätyksiä. Ja olisi silti kiva, etten vetäydy johonkin nurkkaan tärisemään. Mutta selvästi minulle on tarpeeksi extremeä vain sopeutua tietämättömyyteen. 

Sviittimme viidennessä kerroksessa.

Kilisteltiin päivän kunniaksi skumppaa ja hengähdettiin hetki parvekkeella maisemia katsellen. Uusi herkistyminen oli kuitenkin vielä edessä. Tahdotko vielä vuodenkin päästä? Olen kuulema niin antaumuksella suunnitellut häitä, että haluanko vielä myös naimisiin vai vaan suunnitella isoja juhlia. Onneksi tämä tuli puheeksi, jotta olemme jälleen samalla polulla kohti yhteistä päämäärää. Vaikka häiden suunnittelu on vienyt täysin mennessään ja olen hurahtanut kaikkeen häihin liittyvään, eniten kuitenkin odotan juurikin naimisiinmenoa ja lupausta toisillemme pitävämme aina yhtä. Tottakai varmistin, että sulhanen on myös samoilla linjoilla. Häiden suunnittelu jatkuu.

Jotenkin nyt sitä kuitenkin heräsi vahvasti todellisuuteen, että ihan oikeasti ne häät ovat tulossa. Ei enää jossan kaukaisuudessa, sitten joskus, vaan ihan oikeasti vuoden päästä. Tai hetkinen, pian 11kk enää tässä kohtaa. Olemme suunnitelleet ja tehneet varauksia omaan tahtiin, eikä niinkään samalla tavalla, kun häät suunniteltasiin vuodessa tai parissa. Sen vuoksi to do -listamme voi erota paljonkin, mitä yleensä suositellaan tekevän milloinkin. Mutta suunnitteilla on jonkinlaista ajatusten kokoamista kuukausittain ja sitä, missä mennään nyt ja mitä on seuraavaksi hoidettavana.

Hotellin terassilta maisemaa. Huomaa etualalla veneen nimi, tietäjät tietää.

Käytiin kävelemässä rantoja pitkin ja katseltiin tulevia kotimaisemia. Oli hyvinkin jännä fiilis, että kohta me asutaan täällä. Tuolloin oltiin vielä ihan turisteina liikenteessä. Maisemia katsellessa oli kuitenkin rauhallinen olo. Tykkään järvimaisemista enemmän, koska silloin huonolla suuntavaistollakin kaikki on jotenkin hallittavissa ja paremmin hahmotettavissa, kun vastaranta näkyy. 

Päivä oli uskomattoman lämmin ja aurinkoinen, viimeisiä kesäpäiviä. Illalla käytiin pulahtamassa allasosastolla ja selvisin siitäkin hengissä. Allasosastolla ei ollut onneksi mitenkään ruuhkaa. Olen myös niin saunaihminen kuin vaan olla voi. Olikin hienoa siirtyä allasosastolta oman huoneen saunaan. Ihan suorilla saunaan ei kuitenkaan päässyt, koska odottelimme sen lämpenemistä. Sillä välin sulhanen kävi hakemassa meille pizzat alakerrasta.

Aamulla kävimme syömässä suosituksen mukaan varattuna aikana. Aamupalaa oli porrastettu kerrosten mukaan. Tarjonta oli aamupalabuffetissa runsas ja monipuolinen, oikein kattava hotellin aamupala. Olisi myös ollut mahdollista noutaa aamupalakassi huoneeseen, mutta silloin kaikki lämpimät vaihtoehdot olisivat jääneet väliin ja ne juurikin ovat sulhasen lemppareita. Vaikka aamupalalla oli väkeä, saimme pöydän kahdestaan. Onni oli oma käsidesi täälläkin mukana. Noutopöydän alussa oli myös käsidesiä tarjolla. Noutopöydän sijainnin vuoksi välillä oli hieman ahdasta ja hankala pitää turvavälejä. Meillä ei ollut kiire mihinkään, joten ei tarvinnut tungeksia ruuhkan silmässä. 

Sulhanen osti kukkia ja ajattelevaisena vielä ruukkukukan, joka pysyy paremmin liikkuvassa menossa mukana. Tämä kukka koristi muuton jälkeen uutta kotiamme heti ensimmäisenä.

Näin jälkikäteen makusteltuna vuosi häihin treffipäivä oli oikeinkin ihanaa yhteistä aikaa poissa kotoa. Samalla suunnittelimme häihin liittyviä asioita. Ja kuinka paljon sulhanen oli suunnitellut pääni menoksi ja pystyi pitämään kaiken salassa. Treffipäivä oli samalla vähän kuin hääyön harjoitus. Olen pallotellut ajatusta, kannattaako hääyöpaikkaan satsata saunoineen päivineen, kun huoneessa kerkeää olla ihan muutaman hassun tunnin. Olenkin huomannut muutamien hääparien varanneen toisen hotelliyön hääyön lisäksi, jolloin ehtii rentoutua ja oikeasti nauttia olostaan omassa hääkuplassa. 

Hääpuvun metsästys

Vuosi ennen häitä. Hääpukujen sovittelu oli vain aloitettava, jotta mahdolliselle tilaamiselle ja ompelijan tekemille muokkauksillekin jää tarpeeksi aikaa. Olimme sulhasen kanssa kesälomareissulla elokuisessa Keski-Suomessa ja tähän kiertelyyn sain myös sopivasti yhdistettyä ensimmäisen hääpukusovituksen. Muistan tuolta aamulta sen kutkuttavan jännityksen, joka oli välillä niin suurta, että veti ihan hiljaiseksi. Sulhanen jätti minut Jyväskylässä Wedding Garagen eteen ja ei auttanut kuin astua sisään liikkeeseen. 

Sovituksen aikana kokeilin mahdollisimman erilaisia hääpukuja. Katsoimme myös eri mallisten hääpukujen kuvia ja liikkeen omistaja kertoi puvuista. Sovituksen aikana pystyin kertomaan, mikä hääpuvussa kolahtaa ja mikä ei taas ollut yhtään oma juttu. Pikku hiljaa alkoi löytymään malli ja yksityiskohdat, joita haluaisin omaan hääpukuuni. Yllätyin, että tällä ensimmäisellä sovituskerralla lemppariksi valikoitui hääpuku, jonka mallista en ollut ajatellut sopivan minulle ollenkaan. Sain vielä viimeisenä sen hääpuvun uudelleen ylleni. En kuitenkaan halunnut tehdä valintaa heti ensimmäisen sovituksen jälkeen, joten sain mukaani puvun tiedot ja paljon kuvia. 

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi kertoa ja hehkuttaa toiselle, mutta on vain hillittävä itsensä. Luonnollisesti haluan pitää hääpuvun salassa sulhaselta viimeiseen asti, mutta oli kyllä vaikeaa pysyä kotimatka hiljaa. Olen tottunut kertomaan hänelle kaiken. Sulhanen ei juurikaan lue kirjoituksiani, mutta pyysin silti varuiksi, että hän skippaa varsinkin tämän tekstin.    

Seuraavan sovituksen varasin Espooseen Zazabellan Outlettiin, joka sopivasti katkaisi tulevan muuton aikaisia viimeisiä pakkailuja. Laitoin hiukset aikalailla samalla tavalla kuin ensimmäiseen sovitukseen, jotta sovitustilanne olisi aina mahdollisimman sama, vaikka liikkeet ja hääpuvut vaihtuvat. Koska ensimmäinen sovituskerta oli mennyt niin hyvin, tällä kertaa en enää jännittänyt niin paljoa. Semmoinen kutkuttava jännitys oli kuitenkin, kun odotin innolla pääsyä kokeilemaan lisää hääpukuja.

Fiilikset laskivat liikkeen oven takana odotellessa, minuuttien muuttuessa viisiksi ja kymmeniksi minuuteiksi jatkuen vaan. Ovella oli ohje, että soita ovikelloa tai koputa lasioveen, koska ovet olivat lukittuina. Toimin ohjeiden mukaan, kuikuilin ikkunoiden takana ja koitin myös soittaa liikkeeseen. Näin, että liikkeessä oli muitakin asiakkaita, mutta heistäkään kukaan ei harmikseni huikannut myyjälle, että oven takana yrittää varmaan joku päästä sisään. Teki jo mieli kääntyä kannoillaan ja lähteä kotiin, koska varattu sovitusaika oli alkanut jo hyvän aikaa sitten.

Lopulta pääsin sisään ovien auetessa, toisen seurueen poistuessa. Myyjät onneksi pahoittelivat, koska yleensä ovikello on kuulunut liikkeen puolelle. Pääsin katsomaan hääpukuja läpi ja valitsemaan haluamani sovitukseen. Hääpukuja sai hypistellä ja itse valita sovitukseen, joka oli mielestäni hyvin jännä tapa varsinkin näin virusaikana. Onneksi minulla oli oma käsidesi mukana. Minua arvelutti aivan hirveästi pukea hääpukuja itsekseen päälle. Myyjä oli kiinnityksissä apuna, mutta osa hääpuvuista ei mahtunut täysin kiinni asti. Oli vähän inhottava olo mennä katselemaan hääpukua peilin eteen, kun liikkeessä oli muitakin asiakkaita. Kokeilin muutamaa hääpukua, mutta sopivaa ei oikein ollut. 

Löysin kuitenkin yhden lempparin, mutta se sattui olemaan poistuvaa mallia ja liian pientä kokoa. Mieluummin ostan puvun sopivan kokoisena tai niin, että siinä on kavennusvaraa. Suurentaminen hirvittää ajatuksena ja stressaisin ihan suotta, mahdunko pukuun myöhemminkään. En halunnut katsella hääpukuja enempää, vaan mieluummin poistuin liikkeestä mitä pikimmin. Suosittelenkin menemään outlettiin vasta, kun mekon malli ja koko on tarkasti tiedossa. Myöskään outletissa myyjä ei asioi pelkästään kanssasi, vaan palvelee myös muita liikkeen asiakkaita, jos heitä samaan aikaan liikkeessä on. Vaikka sovituksesta ei jäänyt niin hyvä fiilis kuin olisin toivonut, ainakin puvun malli sai vahvistusta oikeaan suuntaan. 

Seuraavat hääpukusovitukset varasin muuton jälkeen, kun olin viimeistä päivää hetkeen pääkaupunkiseudulla. Sain näihin sovituksiin kaasosiskoni mukaan ja meillä oli ihana oma Helsinkipäivä. Päivän ensimmäinen sovitus oli varattuna Seremoniaan ja siellä sain sovitella itsekseni myyjän ja makutuomarini kanssa. Katselimme hetken erilaisia hääpukuja ja myyjä toi hääpukuja sovitettavaksi. Olin katsonut erilaisia hääpukuja heidän nettisivuiltaan, mutta juuri niistä ei ollut sopivaa kokoa. Myyjä kuitenkin löysi hääpukuja koossani ja näiden myötä oma tyyli vain vahvistui. Täällä sovituksessa myös hymy alkoi löytyä kasvoille, kun olin alkanut oppia omaan peilikuvaani hääpuku päällä.

Tälläkin kertaa löytyi lemppari, jota sovitin viimeisenä uudelleen. Olen vielä vähän kahden vaiheilla haluanko olkaimet vai kokonaan ilman. Ajattelin tässäkin, ettei minun ole mahdollista löytää hääpukua olkaimettomana, mutta oikeassa koossa ja istuvuudessa voin jättää myös alusasun metsästyksen kokonaan pois. Sovittamissani hääpuvuissa oli kupit, joiden ansiosta istuvuus oli vieläkin parempi kuin se, että yrittää sovittaa paikalleen liivien kanssa. Sanoinkin, että siinäpä olisi hääyöksi hääpukua avatessa yllätystä kerrakseen, jos minulla olisikin pelkät housut jalassa. Hääpuku päällä ei kuitenkaan tuntunut yhtään liian paljaalta tai siltä, että saisi varoa vilauttelua. Liikkeestä löytynyt lempparipuku jäi kuitenkin vielä mietityttämään, kutittaako yläosan kirjailut ja olkaimet liikaa, kun jo sovituksessa välillä tuntui. Tämä voi olla taas sitä ylianalysointia, kun sovituksesta kuluu aikaa. Tämä hääpuku jäi kuitenkin sen verta vahvasti mieleen, että voisin hyvin käydä sovittamassa uudelleen. Saisinpahan vahvistuksen siihenkin, kutittiko kangas vai ei. 

Päivän toinen sovitus oli varattuna Niinattareen. Tiesin jo etukäteen, että tarjontaa on paljon, mutta se hääpukujen määrä yllätti silti. Täälläkin sain katsella ja valita mieluisia häämekkoja sovitettavaksi, mutta jostain syystä hääpukujen itsekseen hypistely ei tuntunut enää yhtään niin pahalta kuin outletissa. Ehkä jo se, että käsienpesulle annettiin mahdollisuus loi luottavaisen olon. Olen myös kantanut käsidesiä mukanani koko tämän vuoden ja varsinkin kaupungilla liikkuessa sitä käyttää joka välissä. Valitsin nopeastikin muutamia hääpukuja, koska malli on nyt vahvasti tiedossa. Myyjä myös pyysi näyttämään hääpukujen inspiraatiokuvia, jotta pystyy paremmin ehdottamaan vaihtoehtoja sovitukseen. 

Tunnin sovituksesta otettiin kyllä kaikki irti. Sain sovittaa rauhassa myyjän ja makutuomarini kanssa. Kokeilin hääpukuja alussa nopeaan tahtiin ja kerroin myyjälle, mikä toimii ja mikä mietityttää. Ja varsinkin, jos hääpuku ei herättänyt selkeää tunnetta tai jokin mietitytti liikaa, vaihdettiin seuraavaan. Loppua kohden jäin pyörimään ja tanssimaan peilin eteen hääpuku päällä pidemmäksi aikaa. Tällä sovituskerralla löytyi kaksi lempparia. Toinen näistä jäi niin vahvasti mieleen, että tanssin hääpuku päällä koko yön unissani.

Nyt kun viimeisimmästä sovituksesta on reilu viikko aikaa, olen aina välillä katsellut hääpuvuista ja kirjailuista kuvia. Yhdessä hääpuvussa on kaikki, mitä hääpuvulta toivon ja millaisia yksityiskohtia siihen haluan, enkä olisi halunnut riisua sitä hääpukua ollenkaan. Olen myös rukannut hääbudjettia ees taas, jos tämän unelmahääpuvun saisi jotenkin mahtumaan budjettiin. Olen suunnitellut tietyn enimmäissumman hääpukuun käytettäväksi ja tämä kyllä ylittää budjetin. Mietin sitäkin, haluanko käyttää näin suuren summan vaatteeseen, jota käytän vain yhden päivän. Sitten taas toisaalta se on kuitenkin hääpuku, jota käytetään vain kerran elämässä. 

Olin varautunut myös siihen, että uuden hääpuvun tilaamiseen pitää varata useampi kuukausi, jopa puoli vuotta. Tämän puvun kohdalla tilausaika olisi peräti kahdeksan kuukautta, joten kovin pitkään en voi kuitenkaan jäädä pohtimaan. Hääpuku tulisi Jenkeistä asti ja kieltämättä sekin vähän kirpaisee. Haluaisin tukea mieluummin suomalaista käsityötä. Olen nyt vatvonut asiaa niin paljon, että päätin jatkaa etsintää ja sovittaa lisää hääpukuja. Unelmahääpuku kulkee mukanani ajatuksissa, joten toivon löytäväni jotain samantyylistä. 

Tässä puvussa oli paljon hyvää, mutta ei kuitenkaan vielä unelmauniksi asti.

Elokuun alussa kerroin ajatuksiani hääkehosta ja kuinka paljon tuleva häämekon sovitus voikaan jännittää. Jännitystä on edelleenkin, mutta nyt tämä hääpukujen sovittelu alkaa tuntua jo kivalta, kun on päässyt kokeilemaan omankokoisia hääpukuja ja nähnyt, kuinka hyvältä voin oikeasti näyttää. Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, montako hääpukua olen tähän mennessä sovittanut eikä kaasosiskokaan pysynyt laskuissa viimeisimmän sovituksen vauhdissa. Useiden hääpukujen mallailuun olin kuitenkin varautunut. Seuraava sovitusaika jälleen uuteen paikkaan on varattuna ensiviikolle.

♥ Hääpuvut tulevat uniin

♥ Hääkeho ja tuleva häämekon sovitus

Lisäys 10.6.2021: Postauksessa näkyvät kuvat ovat sovittamistani hääpuvuista ja niiden yksityiskohdista. Oma hääpukuni pysyy salaisena häihin asti.  

Hääkengät check!

Pitkän etsinnän ja mallailun jälkeen hääkengät ovat vihdoin löytyneet. Jo vuosi sitten etsin sopivia hääkenkiä ja kokeilin erilaisia avokkaita tuloksetta. Muutamia kriteerejä hääkengille oli, kuten pyöreä kärki, maltillinen korko ja avokkaiden värinä valkoinen, nude tai hempeä vaaleanpunainen. Ihan täysin pyöreäkärkisiä avokkaita en löytänyt, mutta kyllä sen vaan jalassaan tuntee, kun oikeat osuu kohdalle.

Avokkaat ovat Tamariksen ja löysin ne Zalandolta. Minulla on aiempiakin Tamariksen juhlakenkiä ja ne ovat kestäneet vuosia käytössä. Nämä avokkaat istuivat hyvin jalkaan. Korkoa on noin 5cm eli juuri sopivasti ja se on tukevan oloinen. Kengillä on ollut hyvä kävellä, joten toivottavasti jaksan ne jalassa useamman tunnin. Vielä täytyy kokeilla, miten tanssi sujuu. Kerkesin ostaa kengät ennen hääpukusovituksia, joten saan ne mukaan heti alusta lähtien. 

Sovitusjännityksestä sanominen ääneen selvästi auttoi. Olen nyt katsellut erilaisia hääpukuja ja miettinyt, millaisia pukuja haluaisin sovittaa. Jopa niin paljon, että olen tehnyt listaa hääpukuliikkeistä, joissa haluaisin käydä. Olin varannut parikin sovitusaikaa, mutta täytyy yrittää uudestaan myöhemmin, kun olen varmasti täysin parantunut. Järki tähän sitkeään flunssaan meinaa mennä, mutta nyt ei auta kuin pysytellä visusti kotona.  

Minulla on hääpäivää varten kahdet kengät. Kakkoshääkengät löysinkin sattumalta jo vuosi sitten ja kirjoitin niistä täällä. Häävieraanakin olen aina varautunut kaksin kengin, koska varsinkin loppuillasta tekee todella mieli luopua koroista. Molemmat kengät ovat valkoiset, mutta en ole vielä päättänyt, haluaisinko kenkiin jotain lisää. Nyt ne ovat ajattomat ja tulevat käyttöön häiden jälkeenkin. Vielä en ole uskaltanut edes balleriinoilla kävellä ulkona, vaan varjelen kenkiä hääpäivään. 

Joko olet löytänyt unelmien hääkenkäsi? Varaudutko päivään myös toisilla kengillä?    

Hääkampaushaaveilua

Olen päässyt testaamaan muutamia kampauksia tässä matkan varrella ja toiveet hääkampauksen suhteen alkavat selkeytyä. Koekampaus on vielä edessä ennen lopullista hääkampausta, mutta näistä kokeiluista on ollut paljon apua. Jos sinullakin on mahdollista kokeilla erilaisia kampauksia ennen hääkampausta, suosittelen. Kampaajalla olen käynyt ottamassa juhlakampauksen muistaakseni tasan kerran ja muutoin olen tehnyt kampaukset erilaisiin juhliin itse. Siksi olikin niin kiva päästä istumaan kampaajan tuoliin ja antaa ammattilaisen ideoida toiveiden pohjalta. 

Viime vuoden joulukuussa Lyylien pikkujouluissa saimme pikakampaukset ja annoin kampaajalle Nelli Ruhaselle vapaat kädet. Laineita kiinnitettiin hieman toispuoleiseksi nutturaksi. Muutama suortuva jäi vapaaksi ja pikakampaus viimeisteltiin kultaisella glitterillä. Juuri passeli pikkujoulukauteen ja kampaus toimisi oikein kivasti syys- ja talvihäissä. Vaikka tästäkin kampauksesta pidin, selkiytyi toive hääkampauksesta. Olen niin tottunut olemaan hiukset kiinni töissä ja vapaa-ajalla, joten huiskin suortuvia vähän väliä.  

Seuraava kampauskokeilu oli tämän vuoden helmikuussa Lyylien Bridal look -tapaamisessa, jonka aiheena oli kampaukset ja korut. Tällä kertaa Nelli taituroi leveämpää kampausta kukkapannalla. Pitkulainen lisäke hiuksiin kieputettuna ja kukkapanta takapainoitteisesti. Kampaus jäi jotenkin liian laimeaksi tai arkiseksi tällä tavalla kiinnitettynä, vaikka kukkapanta toi näyttävyyttä. Kampaus olisi kiva leveänä niskassa, mutta rennommin kiinnitettynä. Päälliosalle kaipaan myös jotain yksityiskohtia, mutta tarkkaan en vielä tiedä mitä. Kukkapannan myötä toive kukista hiuksissa vain vahvistui. Ja nimenomaan aidoista kukista, vaikka tekokukista jäisi kyllä kiva muisto hääpäivästä.

Maaliskuun I Do Afterwork -tapahtumassa pääsin tekemään kukkasormuksen Penttala Floralin Minnan opastuksella ja kokeilemaan kukkaseppelettä aidoista kukista. Tällaiset kukkayksityiskohdat olivat aivan ihanat. Kaasoille yhdistävä kukkakoristevaihtoehto voisi juuri ollakin sormus rannekukan tai hiuskukkien sijaan. Tai esimerkiksi polttarien yhtenä ohjelmana kukkaworkshop toimisi varmasti, vink vink. Sormukset oli nopea tehdä valmiiseen rautalankaiseen sormuspohjaan, kunhan mieluisat kukat sai päätettyä. 

Kukkaseppele oli kaunis, mutta jaksaako seppeleen painoa kannatella pitkän päivän ajan. Seppele ei siis ollut painava, mutta pienikin paino kampauksen lisäksi voi alkaa illan mittaan tuntua. Ja toisaalta seppele vei huomion kampaukselta, kun mieluummin haluan kukkien täydentävän häälookkia. Seppele voisi toimia myös paremmin, jos hiukset ovat auki. Onneksi tätäkin pääsi kokeilemaan. Kukkia hiuksiin, mutta vähemmän on enemmän. Aavistuksen keveämpi seppele tai sitten kukkien kiinnitys muutoin kampaukseen.

Juhannuksena tein nutturakampauksen valkin avulla. Päälaelle kiinnitin hiukset pienellä ponnarilla ja pyöräytin ympäri saaden päälaelle myös jotain muotoa. Hääkampauksessa kiepautukset pinneillä tai ponnareilla voisi tuoda sitä jotain, joka toivottavasti hääkampaukseen mennessä selviää itsellekin. Valkki toi kampaukseen lisää muhkeutta, mutta ihan näin selkeätä donitsia en halua näkyväksi hääkampauksessa. Sivulle laitoin kukkapinnejä, joista tykkään todella paljon. Silti hääkampaus aidoilla kukilla tuntuu koko ajan enemmän valinnaltani. 

Viimeisin pikakampauskokeilu on myöskin kesäkuulta, kun Lyylien tapaamiset olivat taas mahdollisia rajoitusten höllennyttyä. Naiset Lyylien takana, Nelli Ruhanen ja Laura Pensasmäki, järjestivät meille pikakampaus ja -meikkituokion, johon itse kiiruhdin töiden jälkeen. Mukavaa häähöpöttelyä ja iltaa pääsi jatkamaan jälleen vähän kauniimpana. Tämä pikakampauskokeilu on ehdottomasti lempparein. Rento sivuletti itse asiassa vain parani seuraavana päivänä, kun olin ollut kampauksella tuulessa ja tuiskussa ja vielä nukkunutkin. Ja tämähän on enemmän kuin hyvä, jos häitä seuraavalle aamulle on yhteistä brunssia. Hiukset ovat jo valmiiksi kivasti. Ei tarvitse häissäkään miettiä, vaan antaa vaan mennä ja fiilistellä. Hiukset kyllä tulevat mukana.

Rento letti jatkui rentona toispuolinutturana. Kampauksessa on pelkkää omaa tukkaani. Yllätyin, kuinka kiva kampauksesta tuli näinkin. Ja valkilla saa vielä lisää muhkeutta. Kukkina Nelli pisteli morsiusharsoa letin sekaan. Kyllä vaan morsiusharso tekee morsianolon. Värikkäänä tyyppinä haluan jotain muitakin kukkia valkoisen lisäksi. Tai morsiusharsoa seppeleenomaisesti toisellekin puolelle. Lisäksi jotain kiehkuraa tai kiepautuksia. Ja miten kampauksen saa näyttämään kivalta myös edestä. Jää siis vielä kokeiltavaa koekampaukseenkin. 

Tämä kampaus alkaa olla jo lähellä. 

Millainen on sinun unelmien hääkampauksesi?

Hääkeho ja tuleva häämekon sovitus

Häämekon sovitus on ollut häässunnittelun ajan sellainen osa, jota olen tietoisesti siirtänyt ja siirtänyt lähemmäksi häitä. Nyt aletaan kuitenkin olla siinä pisteessä, että sovituksien aloitusta ei voi enää siirtää. Tai ei kannata, jos haluaa jatkaa suht rentoa häiden suunnittelua vielä jatkossakin. Tähän mennessä suunnittelu on edennyt siinä mielessä kivasti, että kerralla ei ole tarvinnut keskittyä kuin yhteen tai kahteen kokonaisuuteen ja tehdä siitä päätökset. Mutta miksi sitten hääpuvun sovitus jännittää, pelottaa ja jopa stressaa, vaikka sekin on vain yksi osa hääpäivään liittyen. Ja juurikin näiden tuntemuksien takia olen siirtänyt sovituksien aloitusta. Myös sekin on totta, ettei massiiviselle hääpuvulle ole ollut säilytyspaikkaa pitkiksi ajoiksi ja niin, ettei se paljastuisi sulhaselle ennen aikojaan. Ennen kaikkea minua mietityttää ihan valtavasti mennä koko liikkeisiin.

Viime vuoden tammikuussa hääpuvut tulivat uniinikin. Lueskelin muistin virkistämiseksi täältä, mitä toiveita minulla oli silloin hääpukuni suhteen. Ja samoilla linjoilla olen edelleen. Näyttävä helma ja laahus, oi kyllä. Olkaimet tai jonkinlaiset hihat, mieluusti. Pitkä huntu, ehdottomasti ja itseasiassa se on jo hommattuna. Pystyn siis suunnittelemaan kaikkea hääpuvunkin ympärille, mutta sitten itse hääpuku päälle, oi ja voi. 

Innoissani olen kopsutellut hääkengillä menemään alakerran naapurien iloksi, kun ajan kenkiä sisään. Innoissani etsin ja varasin ammattilaiset loihtimaan minusta kauniin morsiamen kampauksen ja meikin osalta. Innoissani olen suunnitellut hääkampausta ja siihen tulevia kukkia. Innoissani olen selvitellyt, seurannut ja tehnyt valintoja sulhasen kanssa kaikesta muusta hääpäivään. Mutta sitten hääpuvun kohdalla liinat kiinni. 

Häämessuillakin olen yrittänyt kävellä messualueella niin, etten vahingossakaan vilkuile hääpukuja rekeissä enkä ainakaan ajaudu juttelemaan hääpukupisteillä kenellekään, ettei joku ehdota kokeilemaan hääpukuja. Yksillä häämessuilla uskaltauduin hypistelemään käytettyjä hääpukuja kaikessa rauhassa kaasosiskojen kanssa, mutta se taitaakin olla ainoa kerta. Häämuotinäytöksissä hääpukujen ihastelu ei ole ongelma, koska silloin puvut ovatll jonkun toisen päällä. Postauksen kuvat ovatkin tammikuun 2019 Love me do -häämessujen häämuotinäytöksestä. 

Oloani ei ole helpottanut näkemäni tsemppilausahdukset, että morsian on aina oikean kokoinen ja jokaiselle löytyy oma unelmien hääpuku. Kun itse koen itseni, etten ole oikean kokoinen tai en haluaisi olla tämänkokoinen morsian. Näen jo, kuinka tursuan ihan vääristä paikoista. Ja löydänkö istuvaa hääpukua, joka ei ole liian antava, mutta ei myöskään kaulasta nilkkaan täysin peittävä. 

Hyväksy itsesi. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Mutta miten silloin, kun itseään katsoessa miettii, mitä oikein on tapahtunut ja miten olen antanut tämän tapahtua. Olenko minä oikeasti tuossa? Kaikista eniten minuun kolahti lausahdus, olen huolissani meidän terveydestä. Vaikka se oli muotoiltu pehmeämmäksi ilmaisuksi, ymmärsin kyllä, että se oli enemmän tarkoitettu minulle ja toisella on huoli minusta. Ja tottakai totuus satuttaa, koska tiedän itsekin, että nyt ei ole hyvä.    

Ihminen muuttuu vuosien myötä. Tottakai olen osittain pysynyt samana, mutta myöskin muuttunut näiden yhteisten yhdentoista vuoden aikana. Ei saisi verrata itseään nuorempaan itseensä eikä varsinkaan muihin. Mutta oma mieleni ainakin laukkaa. Eikä minulla ole mitään ns. hyvää syytä, miksi olen päästänyt itseni huonompaan kuntoon. En ole synnyttänyt, että voisin selitellä ja syyttää raskautta ja sen tuomia muutoksia kehoon. En ole vakavasti tai pitkäaikaisesti sairastunut, jotta sekään olisi syy. Näin on vain päässyt tapahtumaan. Ja juurikin pikku hiljaa ja salakavalasti omilla valinnoilla aiheutettu muutos. Ihan itse olen tämän itselleni tehnyt. 

Muutokset myöskään toiseen suuntaan eivät tapahdu salamana. Muutos parempaan on kuitenkin käynnissä. Olen lisännyt liikkumista. Kävelystä tykkään ja töiden jälkeen olenkin kävellyt kotimatkaa tai muutoin käynyt kävelemässä. Mutta pelkkä kävely ei ole niin tuloksellista. Ja voisin käydä lenkillä vieläkin useammin. Enemmänkin lenkki heti töiden jälkeen auttaa irtautumaan työasioista. Ollaan käyty sulhasen kanssa myös yhdessä lenkillä ja hän on yrittänyt innostaa minua juoksemaan. Hölkkäpätkät eivät vieläkään rullaa kivuttomasti, mutta ei auta kuin jatkaa. Onneksi toinen on vieressä tsemppaamassa, vaikka välillä yletön tsemppaaminen ei auta yhtään ja tekisi mieli juosta ihan toiseen suuntaan. Ruokavaliotakin olen rukannut. Syön aikalailla säännöllisesti ja kokonaan en ole kieltänyt itseltäni mitään. Eli mitään kitudieettiä ei ole menossa. 

Eniten töitä joudunkin tekemään ajatuksieni ja nimenomaan stressin kanssa. Tuntuu, että juuri stressin takia keho on pysähtynyt ja tavallaan kierroksilla samaan aikaan. Rentoutumisharjoituksia olen myös tehnyt. Ja parhaiten ne toimivat juurikin kävellessä kotiin ja matkan aikana jättää työasiat pois jaloista ennen kotiovea. Joogasta on myös ollut apua, kun keskittyy täysin vain omaan hengitykseen ja ohjaajan antamiin ohjeisiin. Ja yhtäkkiä huomaakin olevansa pää lattiassa jos jonkinlaisessa asanassa, kun venyttää hengityksen tahtiin. 

Monipuolisuuden olen kokenut toimivaksi, vaikka yksin lenkkeillessä tuppaan ajautua samoille poluille ja kaduille. Motivaatiostakaan ei pitäisi olla kiinni. Tarkoitus ei ole olla tikissä hääpäivänä, eikä kyllä häiden jälkeenkään, vaan mieluummin hyvinvoiva. En nyt tiedä, saiko näistä ajatuksistani yhtään kiinni. Ja olen miettinyt todella pitkään, että pystynkö edes kirjoittamaan koko asiasta tänne. Nyt kun ensimmäiseen hääpukusovitukseen on enää viikko, minun on vain kohdattava pelkoni ja epävarmuuteni. 

Miten hääpukusovituksesta selviää hengissä?

Hääkukkaistutuksia ja -asetelmia osa 2 - kokeilemalla suunnitelmat selkeytyy

Viime viikkoina ajatukset ovat täyttyneet kukista. Ja tämä onkin hääsuunnittelun yksi lemppariosa. Tykkään kukista ihan mielettömän paljon ja niitä on meillä kotonakin monessa muodossa. Hääpaikalle ei tule juurikaan koristeita, mutta kukkia. Mitä enemmän, sitä parempi. Eri juttu, miten kaikki kukkahaaveet saa mahtumaan budjettiin. Floristi on varattuna, mutta tekisi niin mieli tehdä itsekin joitakin kukkajuttuja. 

Isommat kukka-asetelmat pöytäkoristeiksi on tarkoitus tilata floristin tekemänä. Sellaisia en ole itse koskaan tehnyt enkä myöskään kimppuja sitonut. Olen keräillyt pieniä lasipurkkeja pienemmille asetelmille, joita voisi ripotella pöytiin ja pitkin juhlapaikkaa. Ja juuri nämä pienet kukkajutut haluaisin tehdä itse. Jos se alkaa tuntua liian stressaavalta lähempänä häitä, kukaan ei huomaa pienten purkkien poissaoloa. Tietysti päätös toteutuksesta täytyy tehdä ajoissa, jotta kukat näitäkin varten kerkeää tilaamaan. Vieheet, kaasojen kukat ja omat kukkakoristeet pöytäkimppujen lisäksi tilataan valmiina. Sellaiset kukat, joiden on kestettävä koko päivän ja ovat esillä kuvissa enemmänkin.

Olen myös pyöritellyt ajatusta, että tekisin pöytäkukatkin itse. Isommat asetelmat buffetpöytään ja vieraskirjapöytään tms. ammattilaiselta, mutta muut asetelmat itse. Toisaalta, onko järkeä panostaa sellaisiin asetelmiin, jotka ovat suurimman osan ajasta sivussa ja piilossa katseilta. Paljon vielä pohdittavaa ja floristin kanssa suunniteltavaa. Mutta hääparin ja häävieraiden pöytien kukat. Pitihän tätäkin ajatusta päästä kokeilemaan, joten tuumasta toimeen. Kaupassa oli sopivasti morsiusharso-, pioni- ja neilikkakimppuja. Tein tästä kukkakokeilusta myös Instagramin puolelle storya, joka löytyy @satumaistasatsu -tilin kohokohdista.

Yksinkertaista ja kaunista, mutta omaan makuun liian simppeliä pelkästään näin.

Enemmän on enemmän. Herkän morsiusharson kaveriksi väriä ja runsautta.

Asetelmakokeilu tuotti tulosta. Nyt tein pelkillä kukilla, mutta asetelmat kaipaavat lisää vihreää. Silloin pärjää myös vähemmällä kukkamäärällä per maljakko. Ja toivottavasti aukinaisemmilla kukilla. Nyt oli paljon nuppuja. Toisaalta esim. pioneissa tykkään enemmän nupullisista kuin auenneista. Pioneiden aika ei ole enää loppukesällä, joten pionin tilalle toivon jotain isokukallista ruusua tms. 

Heräilin yksi yö miettimään, pitäisikö kaikkien asetelmien varret sitoa nätisti kimpuksi. Siis ihan kaikki pikkupurkeista lähtien. Onneksi sulhanen palautti minut maan pinnalle toteamalla, että toivottavasti häissämme on mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin kukkapurkkien sisältö. Ja sain myös hyvän kommentin storyyni, että rennompi kukkien asettelu sopii varmasti luontoteemamme ja jopa paremmin kuin varsien viilattu olemus. Mutta minkä verran kukkien kanssa puuhailu ja itse tekeminen on vielä rentoa puuhailua eikä stressaava urakka. Tähän mennessä varaukset hääpäivään on tehty sillä mielellä, että juhlapäivä on mahdollisimman helppo kaikille. Ja myös häitä edeltävä viikko.

Näitä pieniä purkkeja on varastossa jo kymmeniä odottamassa. 

Kukkien suunnittelu ei jäänyt pelkästään sisäkukkien testailuun. Kokeilin kukkaistutusten tekoa viime kesänä ja sehän ei mennyt ihan putkeen. Voit käydä virkistämässä muistia tämän postauksen parissa. Tänäkin vuonna parveketta koristaa hortensiaistutukset murattien kanssa. Ja jostain syystä kukat ovat nyt viihtyneet parvekkeella ja puskevat uutta kukkaa vähän väliä. Ainut asia, minkä olen muuttanut viime vuoteen verrattuna on se, että ostin terassihortensiat. Pienemmät hortensiat kuolivat melkeinpä jo kotimatkalla. Hortensian ja muratin yhdistelmät korkeissa ruukuissa ovat suunnitteilla juhlapaikan sisäänkäynnille ja terassille. Ja istutuksia ei tehdä pelkästään hääpäivää varten, vaan ne koristavat kotia ja sieltä ne on helppo roudata juhlapaikalle. Jos siis kestävät koko kesän.

Missä mennään parvekeistutusten kanssa nyt, aikalailla pari kuukautta istuttamisen jälkeen. Tilanne ei ole yhtä paha kuin viime kesänä. Kukkia on paljon, mutta ne ovat levähtäneet vähän joka suuntaan. Sulhasen kanssa viriteltiin tukikepit ja narut, jotta raskaat kukat pysyisivät ylhäällä. Kyllähän nämä parvekkeella toimivat, mutta hääpaikalle täytyy vielä miettiä ulkoasetelmien toteutusta.

Onko muita kukkiin hurahtaneita? Joko häiden kukkiin on selkeä suunnitelma?

Ja jo häitään viettäneet, kaikki vinkit kukkien valintaan ja kestoon liittyen ovat enemmän kuin toivottuja.